maanantai 27. toukokuuta 2013

Sykevyö ei toimi

Viime viikolla ihmettelin sykemittarini toimintaa. Välillä syke näytti nollaa, välillä satasta ja yhtäkkiä syke hyppäsikin lukemiin 210. Esimerkiksi juoksulenkillä ylämäessä mittari näytti sykkeeksi 89. Joopa joo. Sitten syke on välillä jumittanut samassa luvussa ties kuinka kauan ja yhtäkkiä hypännyt sata pykälää ylemmäksi. Siis mitä?

Aiemman mittarini kanssa kävi samoin tai tarkemmin sanottuna sykevyön, mikä mulla oli aikoinaan Polarin FT60:n kanssa. Tän uuden sykemittarin RCX5:n ja sen sykevyön kanssa olen ollut tarkempi ja noudattunut säntillisesti pesuohjetta eli olen pessyt sen vyön koneessa pesupussissa ilman huuhteluainetta joka viidennen treenin jälkeen. Olen käyttänyt sykevyötä noin vuoden päivät.

Viikonlopun lenkillä sitten meni hermo. Kokeilin Intersportin myyjän vinkkiä ja vaihdoin sykevyöhön uuden paristonkin, mutta ei auttanut. Niinpä hankin uuden vyön, Polarin H2. Se kestää myös vettä eli käy hyvin uintiin, johon tuota aiempaa sykevyötä ei suositeltu. Muutoin ilmeisesti edellinen sykevyö oli parempi tai laadukkaampi, mutta pääasiahan on, että se toimii. Onko muilla ollut vastaavia ongelmia sykevöiden kanssa?

Alla uusi H2-sykevyö, ylhäällä RCX5:n kanssa tullut sykevyö, joka näyttää vuoden käytön jälkeen omiaan.

Hieman erilaiset nuo mitkälie pinnat.


Tänään oli laiska päivä. Kävin puolitoista tuntia pelaamassa frisbeegolfia. Raitista ilmaa tuli mukavasti, vaikka rankempaa liikuntaa ei tänään ollutkaan ohjelmassa. Heräsin "aamulla" klo 4.00, koska piti ehtiä Tikkakoskelta Helsinkiin lentävään koneeseen. Eli hieman ollut tänään väsymystä ilmassa. Niinpä frisbeegolf oli loistava lajivalinta tälle päivälle.

Uutta sykevyötä testasin 5 min kuntotestin verran. Tulos oli "erittäin hyvä", VO2max 48. Kuukauden alussa tulos oli 52 eli "huippu", eli parempi kuin tänään. Olen liikkunut viime viikkoina melko paljon (6-8 h/vko), joten uskon, että kunnon pienen heikkenemisen syy on liian vähäisessä palautumisessa. Onhan se tiedossa oleva fakta, että kunto kehittyy levossa. Lisäksi olen nukkunut viime aikoina ihan liian vähän. Tämänkin vuoksi frisbeegolf oli loistava valinta tälle päivälle, samoin nukkumatin treffaus ajoissa.


Maalaustalkoot

Viikonloppu kului maalauspuuhissa lapsuusmaisemissa. Vanhempani juhlivat aiemmin viikolla 30-vuotishääpäiväänsä ja päätimme ilahduttaa heitä pitämällä maalaustalkoot. Osa seinistä maalattiin noin puoli vuotta sitten, mutta osoittautui, että halppismaali oli ihan kamalaa, eikä kestänyt yhtään pyyhkimistä. Niinpä viikonloppuna laitettiin seiniin Remontti-Ässää ja maalattiin pari muutakin huonetta, joiden seinät olivat kyllä maalin tarpeessa – sen verran keltaisella seinän sävy näytti uuden maalin rinnalla.

Maalausmestari on itsekin maalissa. Näillä kamppeilla on kyllä maalattu ennenkin eli ihan noin paljon en itseäni töhrinyt. Kivoja maalattavia nuo pikkukulmat, ei saa käsi täristä, ettei maalia oo listoissakin :)


Maalaustalkoiden päävastuullisena toimi luonnollisesti isäni. Talkoot alkoivat hänen ja pikkuveljeni voimin torstaina, sisko jatkoi perjantaina ja mulle jäi sitten lauantain ja sunnuntain maalaukset. Iskä veti telalla ja minä sitten värkkäsin tuolla mikä-lie-työväline kaikki kulmat ja sudin levyjen välit pensselillä. Valkoista tuli! Kaikkiaan siis maalattiin loppuviikon aikana keittiö, olkkari, porukoiden makkari + 4 muuta huonetta sekä eteiset.

Launtaina maalauksen jälkeen osa porukasta lähti kalalle. Minä ja nuorin pikkuveljeni päätimme lähteä lenkille, minä hölkäten, pikkuveli pyörällä. Päätimme kiertää ns. Koivumäen lenkin, jolle matkaa tuli noin 11 km. Pikkuveli kiri hyvin vauhtia, lenkin keskinopeus oli 9,1 km/h ja maksimi 11,8 km/h. Kyllä tuntui pitkästä aikaa noinkin "pitkä" lenkki. Ei niinkään sykkeessä, sillä lenkki oli melko kevyt tai perustasoinen (sykkeestä en tiedä, kun sykevyö sekoilee), mutta jalkapohjissa tuntui. En sitten tiedä onko vaan tottumista, sillä en ole vielä tänä keväänä/kesänä juossut hirveästi. Tai sitten nuo mun lenkkarit alkaa olla tiensä päässä. Ei muuta kuin kilometrejä lisää, niin eiköhän se siitä :)

Matkalla nähtiin kuollut minipieni kyykäärme.
Joku hullu lenkin puolivälissä.
Vauhtia otettiin vanhan kyläkoulun pihassa olevasta vauhtipyörästä.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Iltapala saaressa

Kuvasuunnistuksen jälkeen lähdettiin vielä veneilemään ja testaamaan lainamoottoria. Käytiin minipienessä saaressa paistamassa makkarat sekä juomassa muffinssikahvit :P




Kuvasuunnistus polkupyörällä

Kuvasuunnistuksen kohteet. Keskeltä on leikattu "rastipassi".

Jee, fillarikausi jatkui tänään Jypsin kuvasuunnistuksen merkeissä. Kuvasuunnistus on leikkimielinen ja ilmainen kaupunkituntemusta testaava liikuntatapahtuma Jyväskylässä. Ideana on kiertää 12 rastia joko kävellen, juosten, fillarilla tai vaikka rullaluistellen. Kuvasuunnistuksen kohteet julkaistaan tapahtumapäivän Keskisuomalaisessa. Kuvasuunnistus järjestettiin tänä vuonna kymmenennen kerran. Itse lähdin matkaan pyörällä.




Olimme sopineet kaverini Anrin kanssa treffit keskustaan noin puoli kahdeksitoista. Varsinainen suunnistusaika starttasi kahdeltatoista ja aikaa kiertää rasteja oli neljään. Kompassilla teimme pikaisen reitin suunnittelun ja lähdimme matkaan. 12 rastista meille ei ollut epäselviä oikeastaan kuin pari, niistäkin toisesta oli pieni haju. Tämän vuoden haasteellisin rasti oli selkeästi nro 6.

Tää oli aika hämykuva. Etualalla on siis pyöräkori, ei mikään roskis.


Aloitimme kiertämällä keskustan rastit. Ensimmäinen kohde oli Ride (nro 12). Toisena fillaroimme Toivolan Vanhalle Pihalle (nro 11) ja kolmantena Norssille (nro 8). Näiden jälkeen vuorossa oli Intersport Asema-aukio (nro 2). Tämän jälkeen pyörähdimme matkakeskuksessa automaatilla (rastilta 5, kun sai ostaa Jypsin t-paitoja) ja jatkoimme pyöräilyä Lutakkoon bongaamaan rastia 5. Rastin 5 paikka vaikutti kuvassa selkeältä, mutta sataman markkinat hieman hankaloittivat oikean kohdan löytämistä. Ihmisiä oli hirveästi ja oli vaikeaa bongata rastivahtia siitä vilinistä. Loppujen lopuksi olimme aivan rastin vieressä. Tässä vaiheessa suoritin siis ostoksia :)

Olen saanut aiemmin jäseneksi liittyessäni vihreän Jkl-paidan kokoa M. Tällä kertaa halusin pinkin paidan ja hieman istuvamman koon. Mukaan lähti siis 15 eurolla Keski-Suomi paita kokoa S.


Sataman jälkeen suunnistimme Ylistönmäelle (nro 7). Sieltä päätimme lähteä Peukkulaan (nro 10). Kiersimme Kuokkalan kautta, sillä emme halunneet pyöräilemään Rantaraitin hälinään. Peukkulassa pidimme myös wc- ja kahvipaussin (ilmainen kahvitarjoilu!).

Tämä oli mulle ja Anrille muistaakseni kolmas kuvasuunnistus. Eräs vuosi kiersimme kaikki rastit kahteen tuntiin, sillä menimme vielä rastivalvojiksi. Tänä vuonna rastit kierrettiin rennolla fiiliksellä.
Toi Niken takki on muuten aivan loistava alelöytö! Siis takki pitää kivasti pientä tihkusadetta, minkä lisäksi pitkähihaisesta takista saa lämpöisellä säällä hihat irti, jolloin takki muuttuu tuulenpitäväksi liiviksi.

Melkoisen makee spinningpyörä!
Pienet käsitavarat olivat sateen varalta tuollaisessa oranssissa vedenpitävässä 5 litran pussukassa. Pussukka on tarkoitettu melontaan, ostettu joskus aikoinaan Prismasta.


Peukkulan jälkeen matka jatkui Rantaraittia pitkin Keskisuomalaiseen, jossa oli kolmas rasti (nro 3). Keskisuomalaisen pihassa oli tänään kirppis, joten sielläkin oli hirmusti porukkaa. Rastivalvojalta saimme merkinnän sisältä. Tällä kertaa emme jääneet ostoksille ja työpäiväkin on onneksi vasta huomenna.



Seuraava kohde oli autoliike Laakkonen (nro 1). Sen jälkeen suunta kohti Palokkaa. Matkalla kävimme uudella paloasemalla (nro 9), minkä jälkeen matka jatkui kohti Palokan uutta kirjastoa (nro 4). Matkalla kirjastolle päätimme poiketa Palokan keskustassa kesän ensimmäisillä pallojäätelöillä.

Vaniljaa Daim-rakeilla :P
Sää suosi kuvasuunnistukseen osallistujia.

Kirjasto oli toiseksi viimeinen rastimme. Tämän jälkeen lähdimme takaisin keskustaa kohti Tourujoen suuntaan. Haastavin kuva nro 6 ei olisi todennäköisesti löytynyt ilman rastivahtien vinkkejä. Kun saimme suunnistuksen alkutaipaleella vinkin, että rasti on Tourujoen toisella puolella ja rakennuksessa, joka ei enää ole alkuperäisessä käytössä, tuli mieleemme heti Matara ja Ylen talo.

Tourulassa suoritettuna kaikki 12 rastia.

Tourula ja rasti 6 oli hyvä paikka lopettaa kuvasuunnistus, sillä rastilla oli mehutarjoilu. Hauska lisä oli myös tietovisa, jossa kysyttiin kuinka monta tuuttijäätelöä kuluu kuvasuunnistuksessa 70-kiloiselta ihmiseltä. Tsekkasin sykemittarista omat kalorini ja veikkasin neljää jäätelöä. Oikea vastaus oli kuitenkin kolme jäätelöä eli ei heittänyt kovin paljon. Itselläni matkaa tuli kotimatka mennen tullen huomioiden kuitenkin 10 km ylimääräistä (eli se yksi jäätelö!). Eli jos kuvasuunnistukseen lähtee keskustasta ja kiertää kaikki rastit lyhimmän mukaan, niin matkaksi voi tulla ehkä jotain 30–35 kilsaa (meillä tuli 35, jos kotimatkaa ei lasketa). Miinukselle joka tapauksessa päästiin kaloreissa, kun ei syöty matkalla kuin yhdet jäätelöt :P

Ja sitten vielä loppufaktat Polarin mittarista :)

Kaloreita hujahti siis 877 ja matkaa tuli noin 45 kilsaa.
Vaikutukseltaan treeni oli kevyt, keskisyke oli 102. Eli energialähteenä on käytetty rasvaa.
Korkeuskäyrä on uusi ominaisuus, jota en ole aiemmin käyttänytkään. Päivitin polarpersonaltrainer.com -palveluni viime kerralla, joten tämä käppyrä näkyi nyt tänä päivänä mulla ekaa kertaa.

Kuvasuunnistuksessa oli jälleen superhauskaa! Kiitos Anri ja otetaanhan ensi vuonna uudestaan? :D Nyt suunnistan "suihkuun", joka on muuten tällä kertaa kylmä. Kaukolämpövaihteessa on vikaa, joten meille tulee tällä hetkellä pelkästään kylmää vettä. Eli vaihtoehtoina karaista itsensä kylmässä suihkussa tai ottaa vanhanaikaiset eli keitettyä vettä, nappu ja vati. Hyrrrr...

Tässä vielä uudet kengät, jotka ostin eilen Alajärven Halpa-Hallista. Ihanan sporttiset, kevyet ja jalassa mukavat kengät. Ja kiitti Anskulle, Sarille ja Tiinalle ihanasta tyttöjenillasta! Oli ihan superhauskaa!


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Oma vene!

Helatorstaina juhlittiin poikakaverin 30-vuotissynttäreitä (jotka siis oikeasti olivat jo 27.4.). Olin kuin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään salassa porukalla ostamamme synttärilahjan – oman soutuveneen!

Uunituore soutuveneen omistaja. Vielä on hieman epäilevä ilme – onko tää oikeasti mun?


Olimme sopineet, että "vieraat" saapuvat puoliyhdeltätoista aamulla ja jäävät odottamaan parkkipaikalle. Sitten äitini soitti minulle ja kertoi, että heillä oli autosta "rikkoutunut" rengas ja pyysi meiltä tunkkia lainaan. Tällä verukkeella sain poikakaverini ulos parkkipaikalle. Häneen tämä meni täydestä ja päivittelimme matkalla parkkipaikalle rikkoutunutta rengasta. Parkkipaikalla häntä sitten odotti koko juhlalössi ja vene! Kesti hetki ennen kuin hän tajusi, että porukoiden autonperässä oleva vene on hänen synttärilahjansa. Hän ei ollut osannut aavistaa mitään!

Veneilyliivitkin olivat passelin kokoiset. Vertailukierroksen jälkeen päädyin Prisman liiveihin: niissä oli vetoketju, narut, yksi klipsu sekä naru, joka menee vielä jalkovälistä ja estää liiviä nousemasta, jos tippuminen yllättää. Veneilyliivit ovat hieman kevyemmät kuin pelastusliivit ja käyvät siis hyvin uimataitoisille, jos veneillään rannan lähettyvillä. Itselleni ostin liivit kokoa 60–70 kiloa, vaikka painan 57 kiloa. Jos sinne järveen oikeasti tippuisi kumisaappaat jalassa ja kaikki ulkovaatteet päällä, niin mieluummin kantavammat liivit. Kiitos vinkistä Prisman ammattitaitoisella urkkapuolen myyjälle!


Synttärilaulun ja onnittelukierroksen jälkeen lähdimme porukalla viemään venettä rantaan. Asumme siis rivitalossa Ristikivessä ja rantaan on matkaa noin pari sataa metriä. Olin hommannut venepaikan valmiiksi sekä ostanut kaupasta veneilyliivit, kettingit, lukot ym.

Veneeksi valitsimme siis Maribell 420 -soutuveneen, joka on tasaperäinen. Halusimme tasaperäisen veneen, koska se on kalastaessa tukevampi. Tavallisista soutuveneistä vaihtoehtona olisi ollut Iivari (valmistetaan Karstulassa), mikä on kuulemma älyttömän hyvä soutaa. Työkaverilla on Iivari-soutuvene ja se kuulemma menee suoraan. Koska kuitenkin hankimme jossain vaiheessa veneeseen moottorin, niin päädyimme tasaperäiseen veneeseen juurikin sen tukevuuden vuoksi. Päijänteellä kalastaessa veneellä voisi olla vielä enemmän pituutta, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Tämän veneen ovh-hinta oli kuitenkin 1090 euroa. Ostimme sen suoraan valmistajalta Ähtäristä.

Kotiranta.



Tänään sunnuntaina, kun kotiuduimme Jyväskylään äitienpäivän vietosta suht ajoissa, päätimme käydä suorittamassa uuden uutukaisen soutuveneen neitsytmatkan. Ensimmäinen operaatio oli porata airoihin reiät. Melko hyvin se onnistuikin, airot olisivat ehkä voineet olla sentin lähekkäimmin, mutta eipähän ainakaan jää peukalot väliin.

Poikakaveri halusi soutaa ensimmäisenä.

Vene pysyi hienosti pinnalla ja soutaminenkin sujui mallikkaasti. Itselläni alkumatkasta oli jopa kylmä, mutta kun soutajaa vaihdettiin niin kuumahan siinä touhussa tuli. Seuraava hankinta on sitten moottori, mutta siihen saakka haukkari ja rintalihakset pääsevät töihin :)

Paikallisen melontaseura Melanvilauttajien kajakkivarasto on vastakkaisella rannalla. Jos veneessä tulee erimielisyyksiä, niin vaihdan kajakkiin :P

Tällä reissulla kalaa ei tullut. Onneksi, eipä olisi ollut mitään sankoa mihin niitä fisuja olisi edes laittanut. Veikkaanpa, että poikakaveri eksyy kalalle yhtenä jos toisenakin kesäiltana. Aivan supermahtavaa, että omistetaan nyt ihkaoma soutuvene. 200 metriä ja pääsee soutelemaan vaikka joka ilta. Ja uskon, että tälle kalamiehelle kelpaa kyllä rivakka soutaja veneeseen :P

Ja lopuksi iso kiitos kaikille läheisille, jotka lähtivät mukaan tähän lahjaan. Ilman teitä tätä ei olisi ikinä pystytty ostamaan. Iso kiitos ja halauksia!

Eiks oo söpöt kumisaappaat?

tiistai 7. toukokuuta 2013

Työhuoneen sisustamista

Nyt kun on kotona sisustettu ja mökillä siivottu, oli seuraava kohde työhuone. Työkaverin kanssa oli pieni hiljaisempi hetki, minkä päätimme käyttää häikäilemättä hyväksi. Työhuoneeni nurkassa on lojunut pari kuukautta (taitaa olla tammikuusta saakka) Ikeasta alennuksesta ostamani seinätarra, joka pääsi vihdoin oikeuksiinsa. Ja tarra oli tosiaan alennuksessa sen takia, että pakkaus oli hieman rikki.

Oikealla oleva kukkatarra on Ikeasta. Pinkki säilytyslaatikko kaapin päällä on Halpa-Hallista, vaasin oksat entisen Tavukatin tiloista ja lattian kori myös Halpa-Hallista. Huomaa, että laatikon läppärilaukkukin on sattumalta samaa väriteemaa.

Seinätarran jälkeen asensimme seinälle kolme pientä peiliä, väriin liittyen tietysti pinkkejä. Pinkki, CMYK-maailmassa magenta, on siis työpaikkani Mediaseppien käyttämä väri. Peileistä asettelimme seinälle pienen rykelmän. Niistä voi aamulla tsekata, ettei meikit oo ihan poskilla, kun fillarilla tulee kovaa kyytiä töihin :P

Nämä on siis pinkkejä peilejä. Tumma kohta on siis peiliä, kuva hieman vääristää.

Ja viimeisimpänä vielä mun huippulöytö – pinkki radio! Myös korit on ostettu jostain alesta.

Pinkki radio Anttilasta, korit Tokmannilta.

Vielä työhuoneesta puuttuu violetilta väriseinältä sisustustarra, joka on siis jo tilattu, mutta jonka toimituksessa hieman kestää. Seinälle tulee siis valkoisella teksti: "If you can dream it – you can do it."


maanantai 6. toukokuuta 2013

Kuvataulu omista kuvista ja muuta kotoilua

Touhutoope on ollut jälleen vauhdissa – tällä kertaa kotosalla. Tässä koottuja puuhasteluja tältä ja viime viikolta.

Kuvataulu

Ostin varmaan vuosi sitten Ikeasta taulun, johon saa laittaa omia kuvia. Vaihdoin taulun seinällekin entisen metsämaiseman tilalle, ettei seinä kellastu, kun kehykset olivat hieman entistä taulua pienemmät. Noh, taulu on ollut seinällä ilman kuvia muutaman kuukauden, ellei jopa puolta vuotta. Ikean logot ovat koristaneet tyhjiä kuvapaikkoja ja poikakaveri on muutaman kerran kettuillut mun "erikoisesta sisustamisesta".

Viime lauantaina, kun olin kerrankin kotona, päätin tehdä asialle jotain. Valitsin kuvat ja muokkasin niistä mustavalkoiset. Ajattelin, että lopputulos olisi tyylikkäämpi, kun kehyksissä ei ole sataa eri väriä. Kuvat lähetin tänään maanantaina ruokkiksella Skypellä Jyväskylän Tunnin kuvaan (oli muuten kätevä lähetystapa), josta sain ne valmiina jo tänä iltana jumpan jälkeen. Eikä muuta kuin asettelemaan kuvia paikoilleen. Koska mulla on valtavat arkistot valokuvia, tilasin kuvia tuplamäärän tilaan nähden. Täytyy ostaa Ikeasta ensi kerralla samanlainen kehys ja laittaa toiselle seinälle.

Taulu kertoo hyvin meistä. Kuvissa minä laskuvarjohyppäämässä, spinningiä ohjaamassa ja vaelluksella. Poikakaveri taas ralleissa, jalkapallopelissä ja mönkkärillä ajamassa. Sitten kuvia läheisistä sekä yhteiskuvia meistä melomassa, sukeltamassa ja kamelilla ratsastamassa.


Mutta siis tuskallisin vaihe – muovin saanti paikoilleen ilman, että välissä on pölyä, hiuksia tai ties mitä: aivan kamalaa. Otettiin takapahvit valehtelematta kymmenen kertaa irti ja putsattiin mikrokuituliinalla, aina jäi jokin karva väliin. Noh, lopputulos kiittää, vai mitä olette mieltä?

Hiusten värjäys

Viime viikolla halusin hieman vaihtelua jo pitkään ruskeina olleisiin hiuksiin. Päätin värjätä hiukset kotona ja sain suostuteltua poikakaverin avuksi. Kokeilin uutta ammoniakitonta Olia-väriä Garnierilta. Värin teho perustuu siis jotenkin öljyyn. Väriksi valitsin punaisen 6.60.


Ja kun kerran kaunistautumaan ryhdytään, niin päätinpä laittaa samalla kestovärin kulmiinkin ja kasvoihin naamion. Varsinainen tehokaunistautumisilta :)

Näytän kotona aina näin nätiltä :P

Ja lopputuloksesta tuli musta oikein hyvä. Väripaketin perusteella luulin, että hiuksista tulisi vielä punaisemmat, mutta oikeastaan parempi näin. Työkaveri ikuisti uuden lookin vielä töissä :)



Kokkailua

Juhlimme helatorstaina poikakaverini kolmekymppisiä, joihin ajattelin valmistautua jo lauantaina. Leivoin aamulla vanilja-muffinsseja ja jumpan jälkeen päätin tehdä vielä marjapiirakan.


Muffinsseista tuli ihan ok hyviä ja marjapiirakkaa en ole vielä maistanut. Tässä kuitenkin marjapiirakan ohje, se ainakin näytti aivan sairaan herkulliselta.

Marjapiirakka


• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• 2 1/4 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl kauraleseitä
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
• 1 prk maustettua rahkaa, esim. Kuningatar
• n. 3 dl (150 g) pakastemarjoja, esim. mustikkaa ja vadelmia (itse käytin vadelmia ja punaisia viinimarjoja)
• 1 rkl perunajauhoja
• 1 prk (200 g) kermaviiliä
• 1 muna
• 2 rkl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

– Pohja: Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Sekoita joukkoon muna. Lisää kuivat aineet seoksena. Painele taikina piirakkavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle ja reunoille.
– Täyte: Levitä rahka piirakkapohjalle. Sekoita jäisiin marjoihin perunajauhot. Levitä marjat tasaisesti piirakkapohjalle. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit tasaiseksi seokseksi. Valuta seos marjojen päälle.
– Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. 40 min tai kunnes kypsä.

Ohje Valiolta.

Istuva reppu


Sain siskoltani lahjaksi (olikohan jouluna vai synttärinä?) uuden repun. Olin toivonut pienehköä reppua, jonne mahtuisi toiset kengät ja joka olisi tukevasti selkää vasten juostessa. En ollut vielä aiemmin testannut Haglöfsin reppua juostessa, vaikka muutoin olinkin käyttänyt sitä. Täytyy kyllä sanoa, että aivan loistava reppu!


Kuten kuvasta näkyy repussa on mukavasti säätömahdollisuuksia. Repun sai säädettyä niin, että se istui todella lähelle selkää ja muutoinkin sen sai kiinni kahdella hihnalla edestä. Aivan mahtava! Ja voi kuulkaa miten ihanalta tuntui talven jälkeen laittaa lenkille juoksutrikoot. Siis eihän sitä tarvi muuta kuin laittaa ne jalkaan, niin johan on energinen olo.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Juoksukauden avaus

Juoksukausi on lähtenyt melko vaisusti liikkeelle (lue: ei ennen tätä päivää mitenkään). Juoksumatolla olen juossut muutamia hassuja kertoja plus Abu Dhabissa yksi lenkki, muutoin juokseminen on ollut olematonta.

Tänään sitten päätin startata ja houkuttelin poikakaverinikin mukaan. Päätimme aloittaa kevyesti, Polarin RCX5 -sykemittarista löytyi yksi 31 minuutin juoksulenkki eli sillä mentiin (pitää muuten päivittää mittariin uusi juoksuohjelma). Oli kyllä juuri sopiva aloitus juoksukaudelle, lenkistä jäi hyvä fiilis. Eli alkuun 10 minuuttia lämmittelyä, sitten 16 minuuttia juoksua ja lopuksi 5 minuuttia palauttelua.



Juoksimme Ristikiven pururadalla pehmeällä alustalla metsän helmassa. Alkulenkistä lämmittelyn aikana syke poukkoili melkoisesti alas ylös, mutta sitten 10 minuutin jälkeen se tasaantui. Kahdeksan kilometrin tuntivauhdilla syke pysyi tosi hienosti melko matalissa lukemissa, noin 130–135 tuntumassa. Ajattelin, että eka lenkki tuntuisi tappavalta ja syke nousisi pakosti 150–160, mutta onneksi kävi toisin. Liekö sitten kuitenkin vaikutusta talven spinningillä, että hapenottokyky vaikutti olevan mukavassa kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa juoksua!

Lenkin juoksuindeksi oli 55, mikä on Polarin mukaan hyvä. Juoksuindekseissä voi olla jonkin verran päivittäisiä eroja, jotka aiheutuvat juoksuolosuhteista (esim. alusta, mäet, tuuli ja lämpötila). Lisää juoksuindeksistä: http://fi.polar.fi/fi/tuki/Juoksuindeksin_hyodyntaminen_harjoittelussa



Kotiin tullessa naapurit haravoivat pihaa. Asumme siis rivitalossa. Esimerkin innoittamana tartuimme haraviin itsekin ja niinpä lenkin päälle tuli mukavasti tunti hyötyliikuntaa harava viuhoen. 300 kaloria meni kuin huomaamatta :)