tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen Pohjanmaalla ja taas flunssassa

Olen elossa. Aamulla oli aivan järjetön migreeni ja yöllä kuumetta, välillä aina hirveä vilu ja sitten hirveä hiki. Migreeniinkään ei särkylääke riittänyt, piti kaivaa kylmäkääre pakastimesta tyynyliinan sisään ja ohimolle. En tiedä onko siitä oikeasti mitään apua, että auttaako se kylmä vai onko se vain lumetta ja vie ajatukset kivusta kylmään. Ja limaa oli keuhkoissa niin paljon, että piti jo kerran käydä tervehtimässä herra vessanpönttöä... Haluatteko kuulla lisää? No ehkä ette :D

Kylmäkääre on ollut tän päivän paras kaveri.

Pääsiäisen olimme Etelä-Pohjanmaalla. Kurkkukipu alkoi jo torstaina töissä, mutta siitä huolimatta päätimme lähteä pääsiäiskokolle lapsuusmaisemiin. Parin tunnin automatkan nukuin oikeastaan kokonaan, välillä vain haettiin mummu puolimatkasta kyytiin. Pitkäperjantaina ei oikeastaan tehty oikein mitään, taisin ottaa päikkärit sohvalla. Perjantai-iltana oli kuumettakin. Siskon kanssa suunniteltiin päivällä intopinkeenä loppukesän vaellusta Pohjois-Ruotsiin: Nikkaluokta – Abisko (ehkä Kebnekaise). En malta odottaa! Vielä täytyy ostaa uudet vaelluskengät synttärirahoilla :)

Sisko osti tällaiset vaelluskengät, onko muita hyviä ehdotuksia?

Lauantaina muut lähtivät kylille ostoksille, mutta itse maltoin mieleni ja jäin jälleen kotiin lepäämään. Harmitti aivan vietävästi, kun olin suunnitellut pääsiäisen pyhiksi juoksulenkkiä ja sulkapallon pelaamista ym. Meni suunnitelmat täysin uusiksi. Lauantai-iltana käytiin kuitenkin kylätoimikunnan kokolla, mitä tosin ei sytytetty kovan tuulen vuoksi. Oltiin jopa hurjia ja käveltiin kilsan tai puolentoista pururatalenkki ihanassa auringonpaisteessa.

Kuolemankallio. Siis olen kotoisin Alajärveltä Uusikylästä, entiseltä nimeltä Kuolemasta. Siellä on myös Kuoleman kyläkauppa ja aiempina vuosina järjestettiin Kuoleman Hölkkä, jonka slogan oli "Tule, mutta älä juokse itseäsi hengiltä". Mulla on Kuoleman pinkki jumppakassikin aina jumpanpidossa mukana, joku on saattanut huomata.
Kyläläisiä "kokolla". Tuulen vuoksi ei poltettu kuin pienempi kokko ja paistettiin makkaroita.

Sunnuntaina, kolmen flunssapäivän jälkeen, päätettiin lähteä mökille siivoamaan. Tuolloin olo oli hyvä, mutta en sitten tiedä oliko ajatus hyvä. Anyway, siivottiin porukalla mökki, kolme aittaa, sauna ja vessa. Mulla oli kyllä koko ajan hyvin päällä, takki päällä sisälläkin, villasukat jalassa ym. Puhdasta tuli, kelpaa aloittaa mökkikausi jossain vaiheessa. Käytiin tsekkaamassa myös toinen mökkityömaa (se mökkiraksa, mistä oon kuvia julkaissut jo aiemmin), mökki oli vielä pystyssä ja urakkaa on reippaasti tulevalle kesälle.

Sunnuntaina oli mahtava sää: aurinko paistoi ja järvi oli tyyni.
Mummonmökki. Täällä on vietetty kaikki lapsuuden kesät *sydän*

Ja nyt sitten parannellaan flunssaa. Tänään en uskaltanut töihin, toivotaan, ettei kuume nouse enää illalla. Onneksi migreeni helpotti, yksi särky ja huolenaihe vähemmän. Migreenin ansiosta nousin sängystä vasta kahdelta päivältä, oli hieman pöljä olo. Flunssa ja migreeni tuntuvat kävelevän omalla kohdallani käsi kädessä. Aina, kun saan flunssan, niin migreeni iskee täysillä jossain vaiheessa. Tai sitten se kertoo siitä ihanasta jälkitaudista eli poskiontelotulehduksesta. Eihän sellainen ollut mulla viimeksi kuin 1,5 kuukautta sitten, kun olin lomalla helmi-maaliskuun vaihteessa. Ja sitä edellisen kerran syyskuussa, jolloin söin jopa kolme lääkekuuria poskiontelotulehdukseen. Hohhoijaa, alkais riittämään jo tämä sairastelu. Ja kieltämättä syö aikalailla mieltä, kun on kipeänä aina vapaalla: nyt pääsiäisen ja viimeksi viikon lomarahavapailla. Saa nähdä joutuuko sitä taas käymään lääkärissä ja syömään lääkekuurin. Toivottavasti ei, ei oikein tee hyvää omalle vastustuskyvylle tuo usean lääkekuurin popsiminen vuoden aikana. Koettakaahan pysyä terveenä!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Pyöräilykausi alkoi!

Vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin pyöräilykauden. Pikkuisen meinasi tihkaista, ihminen tottuu liian helposti tuohon vaivattomaan autolla kruisailuun. Ja tekosyitä kyllä riittää: aamulla on kylmä, väsyttää, reppu painaa paljon, eväätkin pitäisi mahtua mukaan... Niinpä niin. Viikko sitten perjantaina, kun repussa oli läppäri, parit jumppakengät ym. niin kyllähän se reppu  painoi puntarin mukaan seitsemän kiloa.

Jumpasta tulossa. Tarakalla vielä kassillinen eväsrasioita.
 
Tarkoitukseni on ollut lisätä pyöräilyllä Polarin Loopin mittaamaa arkiliikuntaa. Mobran Mikon kanssa sovittiin, että yritän saada tuon Loopin mittarin täyteen ihan puhtaasti arki- ja hyötyliikunnalla. Eli treeneissä Loop on jätetty kokonaan pukkariin.

Alkukuun arkiaktiivisuus (treenit eivät siis ole mukana).

Huhtikuun ekalla viikolla fillaroin jotkin päivät, en enää muista. Silloin Loop oli ranteessani, ja sehän ei tunnetusti tajua mitään pyöräilystä. Se ei siis osaa laskea sitä pyöräilyä kunnolla aktiivisuuteen. Tällä viikolla menin maanantaina töihin autolla, muina päivinä pyörällä niin, että Loop oli sidottu kengännauhoihin. Ja kyllähän sen vaikutuksen huomaa! Tämän viikon tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantai ovat kutakuinkin sadan prosentin tienoilla.

Ja tsekatkaapa lauantai 5. päivä: 131 prosenttia! Kävin tuolloin ostoksilla, mutta auton sijaan fillarilla. Ristikivi – Seppälä – keskusta – Keljo – Ristikivi, kyllähän siinä kilsoja tuli n. 20. Ja puolet matkasta repussa oli Anttilan alesta ostettu voileipägrilli.

Pitihän sitä ostoksilta pyöräänkin löytää uusia juttuja. Prismassa pyöräilytarvikkeet olivat -15%, joten mukaan lähtivät vihdoin ja viimein combipolkimet (ovh. 59 €)! Eli niissä toisella pyörällä on tavallinen poljin ja toisella puolella lukkopoljiin, mihin menevät spinningkengät. Toisessa pyörässä mulla on lukkopolkimet kummallakin puolella. Täytyy sanoa, että omassa käytössäni, kun poljen tätä lyhyttä kuuden kilsan työmatkaa, niin combipolkimet ovat käytännöllisemmät. Seppälän Prisman urhuilupuolen myyjä lähti vieläpä ulos kokeilemaan, että polkimet varmasti käyvät pyörääni, mahtavaa asiakaspalvelua!


Combipolkimissa toisella puolella on tavallinen poljin, toisella puolella lukkopoljin.

Ja lähtipä mukaan vähän muutakin. Parilla kympillä Prismasta löytyi tuollainen älypuhelinteline pyörään, mikä käy omaan iPhone5:een. Pari vuotta sitten fillaroin aina ystäväni Anrin kanssa, joka muutti toiselle paikkakunnalle. Oma sisäinen karttani on ruosteessa, kun Anri oli aina se, joka suunnisti minne mennään. Minä vain iloisena fillaroin perässä. Ja lisäksi jos haluaisi lähteä kauemmaksi polkemaan, esimerkiksi sinne Anrille kylään fillarilla, niin tässä Goole Maps auttaisi loistavasti. Pikkaisen tämä teline meinasi heilua kuopissa, mutta hyvin pysyi kyllä kiinni. Oli kyllä parinkympin arvoinen hankinta.

Älypuhelinteline parilla kympillä Prismasta.

Tänä aamuna kävin puntarilla ja nyt lukemat olivat alle 58 kg!!! Painoni on ollut pitkään 58-60 kilon välillä, kun se parhaimpina aikoina pysyi pitkään 54 kilossa. Siis sinänsä nuo luvut eivät ole itselleni pakkomielle. Mobran Mikon kanssa tuumittiin, että 56 kg olisi aika jees, mutta pääasia, että se paino lähtee sieltä rasvasta (ja lihasta tietty tilalle :). Nyt olen tuon Kipinä-hyvinvointihankkeen ansiosta kiinnittänyt enemmän huomiota syömiseeni ja arkiliikuntaan.

Jippii, alle 58 kg!

Mutta jees, nyt ikkunoiden pesuun, sitten vielä Portille pariin jumppaan. Se olisi meneillään operaatio kevätsiivous oikein vanhanaikaisesti lattioista kattoon. Ja ps. tänään on karkkipäivä!

Kuva joulukuulta kahvakuulatunnilta. Päätinpä vihdoinkin ostaa tämän foton itselleni.