maanantai 27. lokakuuta 2014

Vko 43: Liian vähän lepoa

Viime viikolla treeniä tuli reilut 13 tuntia, huh huh. Palautumispäiviä ei juurikaan ollut, vaikka Polar kyllä välillä kävikin useamman tunnin kerrallaan "tasapainossa"-tilassa. Tätä olen kyllä ihmetellyt. Kesäloman jälkeen, kun palasin tähän tuttuun treenisyksyyn ja jumppien ohjauksiin tauon jälkeen, niin harjoitusvaikutus pomppasi aina "rasittuneelle" tai "erittäin rasittuneelle" -tasolle treenin jälkeen. Nyt harjoitusten palautumisajat eivät ole montaa tuntia. Esimerkiksi sunnuntain kahden tunnin lenkistä mittari vakuutti minun olevan palautunut 11 tunnin kuluttua. Väittääkö Polar, että kunto olisi kasvanut, kun uskallan treenata näin paljon ja silti sykemittari väittää, että välillä ollaan ihan tasapainossa?

Torstaina, mikä siis yleensä on ollut lepopäivä liikunnasta, olin pelaamassa työkavereiden kanssa sulkapalloa Hutungissa. Ja ihan pakko sanoa, voitin!! :) Lauantaina taas oli avoimet ovet Kuntomaailmassa, kun oli valtakunnallinen liikuntapäivä. Tarkoitukseni oli pitää vain kevyt sisäpyöräilytunti sekä hiit, mutta ohjaajakaverini ei ollut vielä aivan kunnossa flunssan jälkeen, ja niinpä tuurasin vielä raskaan sisäpyöräilytunnin. Oli kyllä uskomaton draivi tunnilla, oli niin kivaa vetää pitkästä aikaa raskas pyöräilytunti, ei tarvinnut säästellä. Välissä oli puoli tuntia taukoa, minkä vietin käymällä kevyellä venyttelytunnilla, niska-hartiat. Niin, että eipä niitä lepopäiviä sitten tullut yhtään...


Jälleen huikea viikko, mutta liikaa istumista.
Sisäpyöräily pitää jälleen ykkössijaa. Juoksulenkit jäivät vain kahteen, joten toiminnallinen treeni (kahvakuula, crossfit ja hiit) ovat kirineet kakkossijalle.

Crossfit

Keskiviikkona olin jälleen crossfitin On Ramp -kurssilla. Tunti meni jälleen tutulla rakenteella: eka lämmittely, sitten liikkuvuutta, tekniikkaosio ja lopuksi päivän treeni. Nyt täytyy sanoa, että jäi pahasti hampaankoloon. En saanut itsestäni oikein riittävästi irti ja hieman löysäilin. Aika oli surkea, jotain 8 minuuttia, kun osa kurssilaisista ja muista treenaajista veti treenin 6 minuuttiin. Plääh. Tosin tietysti puolustuksekseni voin sanoa, että kahvakuulaliikkeessä käytin 20 kilon painoa, että paino ei ollut itselleni löysäilypaino.

Mulla niin pitäis olla joku vieressä huutamassa (ja mielellään tosi rumasti), että "nyt Kantosen akka kovempaa!". Vaikka kilpailuviettiä kyllä löytyy tarvittaessa. Vika kierros, kun lähdin juoksemaan salia ympäri, niin yksi tyttö tuli ihan kannoilla. Ajattelin vain mielessäni, että "hitto toi akka ei mun ohi mee" ja hirveä loppukiri. Kyllä se jäi kuin nalli kalliolle :D Onkohan tää kilpailuvietti jotain eteläpohjalaisia peruja...

Crossfit, lopussa näkyy jälleen sykepiikkinä päivän treeni.

Päivän treenissä siis tehtiin 21 sumokyykkyä pystysoudulla eli siis crossfit-termein sumo deadlift high pull, 21 vatsaa, 21 thursteria eli voimatyöntöä (https://www.youtube.com/watch?v=88jwDZtP35c) ja sitten yksi kierros juosten salia ympäri. Ja toinen kierros samat liikkeet muistaakseni 13 kertaa ja vika kierros 9 kertaa. Ja tietysti niin nopeaa kuin vain pystyy.

Ja pakko lisätä. Torstaina olin ihan kuollut. Kroppa tuntui siltä, kuin olisin jäänyt rekan alle. En muista milloin mulla olisi ollut sellainen kokovartalojumi. Ranteet huusi hoosiannaa, olkapäiden seutu ja yläselkä, reidet, pakarat, voi kauhia. Crossfit meni perille.

Keskiviikon tunnin juoksu 9,43 km

Keskiviikkona lähdin lenkille vielä crossfitin jälkeen. Täytyy sanoa, että laiskotti kauheasti. Ilma oli kylmä ja oli pimeä. Noh, alkuun pääsin niin sehän meni oikein kivasti, jäi tosi kiva fiilis. Kylmyyskään ei haitanut ensimmäisten 10 minuutin jälkeen.

 
Keskiaika ei vielä päätä huimaa, hajontaa on 6:03 ja 6:53 välillä.

Sunnuntain pitkä lenkki 16,5 km

Pitkä lenkki jäi sunnuntaille. Olin päivän sisäpyöräilykoulutuksesta, jonka jälkeen lähdin lenkille. Taas laiskotti. Tein lauantaina aika myöhään Halloween-ohjelmaa tulevan perjantain sisäpyöräilytapahtumaan, jonne biisien löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Varmaan vaikein teematunti, minkä olen ikinä tehnyt. Lisäksi naapurissa oli jotkin teinibileet, porukka saunoi vielä puoli kahden maissa yöllä. Arg.

Lähdin pitkälle lenkille jälleen tutuille Ristikiven poluille. Juoksin saman lenkin kolme kertaa, viimeinen kierros oli jo totaalisen väsähtänyt nainen. Syke ei noussut hirveästi, mutta olo oli uupunut. Ja ei ihme, eipä noita palautuspäiviä juuri ollut viime viikolla. Kolmannen kierroksen otin paljon iisimmin. Neljännelle kierrokselle ei enää riittänyt motivaatio, niinpä lähdin muita kinttupolkuja pitkin kotiin. Ihan mukava, tulipa juostua polkuja, mistä en ole ennen juossut ja loppulenkki meni eri maisemissa rannan tuntumassa. Välillä kyllä kävelin, mutta kaksi tuntia reippailin.



Olen siis harjoitellut tämän lokakuun 1–2 x 1h lenkkiä ja 1 x pitkä 2h lenkki viikossa. Samalla setillä treenaan vielä tämän viikon, ensi viikolla sitten uudet kujeet. Mielenkiinnolla kyllä odotan, mitä työkaverini, super-coach Pasi on keksinyt. Ja saas nähdä, nyt kun tällä viikolla pidän oikeasti niitä lepopäiviä, niin ehkäpä viikonlopun pitkällä lenkille menee jo neljä kierrosta tuota samaa lenkkiä :)

Ja pahoittelut, kun päivitykset pyörivät nyt näiden treenien ympärillä. Ollut taas sen verran hoppu, että ei ole mitään muuta ehtinyt päivitellä. Mutta se kehon ikä -päivitys on kyllä tulossa, usko pois. Ja olisihan sitä kaikkea muutakin kivaa päivitettävää, mutta eiköhän tässä vielä ehdi. Ensin pahimmat kiireet kasaan, sitten on taas intoa ja aikaa kirjoitella :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Vko 42: 19 km juoksulenkki

Viime viikon treenit sujuivat kohtuu mukavasti. Noin 10,5 h, josta kolme juoksulenkkiä. Jos tarkastellaan pelkästään juoksukilometrejä, niin viikko sisälsi lokakuun viikoista niukasti eniten juostuja kilometrejä: 35,5 km. Muiden treenien osalta viikko oli aika perus: tosin keskiviikkona en ollut crossfitissa vaan tuuraamassa raskasta spinningtuntia.

Rankimpia treenejä ovat olleet keskiviikon raskas spinningtunti sekä lauantain pitkä juoksu. Liikkavapaina päivinä, torstaina ja sunnuntaina, myös päivän aktiivisuustavoitteet ovat jääneet vajaiksi, mutta eiköhän kokonaisuus ole tarpeeksi aktiivinen.

Huipputehokas treeniviikko jälleen.


Suurin osa treenistä on yhä sisäpyöräilyä, juoksu tulee pitkästi vasta kakkosena.

Tiistain iltamyöhäinen juoksu

Tiistaina lähdin lenkille poikkeuksellisen myöhään. Kävimme pikkuveljeni kanssa vielä vähän ostoksilla spinningtuntini jälkeen (pikkuveli oli tokaa kertaa peräkkäisenä päivänä jo mukana polkemassa, jeeeeee!). Pikkuveljeni ja avopuolisoni tulivat siis pyörillä mukaan lenkille ja minä juoksin. 

Fiilis lenkistä oli raskas, vaikka loppujen lopuksi vauhti ei ollutkaan kova. Ehkä maanantain jumpat, lenkin myöhäinen ajankohta ja liian vähäiset yöunet verottivat tuntumaa. Juoksin noin 45 minuuttia, minkä jälkeen pikkuveljeni lähti mukaan viimeiseksi vartiksi juoksemaan. Päätettiin tehdä muutama intervallipuristus eli juosta lujaa mäkeä ylös ja hölkkäillä kevyesti alas. Kolme settiä meni ja sykkeet saatiin noin 170 lukemiin. 


Myöhäisen tiistai-illan lenkki tuntui jaloissa raskaalta.

Keskiviikon reppu selässä -juoksu

Tämä oli lenkki, jota en tee uudestaan. Idea oli juosta spinningtunnin jälkeen treenikamat ja ohjauskamat repussa kotiin. Ihan pöljä idea. Kamppeet heiluu repussa, reppu heiluu ja koko naisesta tuntuu kuin olisi ylimääräinen useamman kilon maha selässä. Ei hyvä idea. Lenkki meni tyylillä sata metriä juoksua, sata metriä kävelyä. Noh, kotiin pääsin kuitenkin ja keskisykkeet olivat matalat.



Lauantain pitkä juoksu

Tämä oli viikon paras lenkki. Olin viikonloppuna lapsuusmaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Lauantai-aamupäivä sujui pihatöissä, purimme edesmenneen koiramme tarhan, nyyh. Purkutöiden jälkeen lähdin lenkille, pikkuveljeni lähti mukaan pyörällä. Päätin kiertää ns. "Koivumäen"-lenkin. Lenkki menikin nopeammin kuin kuvittelin ja niinpä päätin juosta reitin lähes pariin kertaan.

Toisen kierroksen juoksin itsekseni, pikkuveljeni lähti jo kotiin. Täytyy sanoa, että vaikka keuhkot ja sydän pysyivät menossa mukana, vikat kilometrit alkoivat jo tuntua lonkankoukistajissa. Lenkin jälkeen menin saunaan. Kun istuuduin lämpöisen saunan lauteille, ulkona alkoi sataa lunta. Jes, kerrankin oli ajoitus kohdallaan.





Lopuksi on pakko antaa iso kiitos läheisille. Juokseminen vie aikaa, etenkin, kun tuota muutakin menoa ja etenkin liikuntaa on kohtalaisesti. Juosta pitää, jos maratonille mielii, mutta läheistenkin kanssa haluaa viettää aikaa. Onneksi avopuolisoni ja pikkuveljeni ovat olleet ihanasti tukena ja antaneet yhdistää nämä kaksi asiaa lähtemällä mukaan lenkille. Parin tunnin lenkki on jo melko pitkä ja välillä jopa puuduttavaa, mutta hommasta tulee paljon kivempaa, kun joku on kaverina edes kolmanneksen tai puolet ajasta. Ootte rakkaita, Tuukka ja Kimmo. *sydän*

maanantai 13. lokakuuta 2014

Vko 41: juoksua, crossfitia ja wattiohjattua spinningiä

Viime viikolla tuli puuhasteltua vaikka ja mitä treenien osalta. Perusjumppien lisäksi aloitin keskiviikkona crossfit-kurssin ja lauantaina kävin Helsingin Kampin Fressissä hiit-tunnilla sekä Iisee-ohjaajatutun spinningtunnilla.

Hiit-tunti oli toteutettu tabata-mallilla kaksi liikettä per työosuus. Hyvä tunti, sain puristettua itsestäni hyvin tehot irti ja sain hyviä vinkkejä omillekin tunneille. Englanninkielinen ohjaaja oli tsemppaava ja hauska. Rikun spinning taas oli juuri niin erinomainen kuin osasin odottaa: valovoimainen ohjaaja, mahtavat musiikit ja mahtava meno, kiitos!

Lisäksi tiistaina olin kakkosohjaajana Iisee Aero Power -tunnilla Kuntomaailmassa. Yhteensä treeniä tuli noin 11,5 h. Lisäksi olen koettanut lisätä kehonhuoltoa ja rullailla tuolla foamrollerilla kotona edes parina kolmena iltana vartin kerrallaan.



Iisee Power

Tiistaina Kuntomaailmassa poljettiin ensimmäistä kertaa wattiohjattu tunti. Tunti oli itsellenikin ensimmäinen kokemus. Täytyy sanoa, että kakkosohjaaja valitsi sen verran haastavan aloitusvastuksen (gear 10) itselleen, että jo lämmittelyn aikana mietin, että jäänköhän henkiin. Kyllä jäin ja hiki virtasi. Ainakin opin sen, että jos itse ohjaan tuntia, niin en voi ottaa itselleni sitä "oikeaa" aloitusvastusta, koska sillä teholla ei yksinkertaisesti pysty ohjaamaan muita. Sali oli aivan täynnä porukkaa, kiitokset Iiseen kouluttajalle Juhanille!



Erinomainen kokemus ja suosittelen wattitunteja! Niissä hyvää on, että treenin vaikutus on jokaiselle sama. Jokainen polkija on tunnilla yhtä kauan perus-, vauhti- ja maksimikestävyysalueilla. Lisäysten tarkkaan suunniteltu määrä takaa, että tunnilla ei löysäillä, vaan vaikutus on juuri se, mitä pitääkin. Ja tunnin jälkeen wattimitattarista näkee hienosti oman kehityksensä. Kun tarkastelee saman tason tuntien (lime, aero tai focus) watteja tuntien jälkeen, näkee kehityksen suoraan siitä, että pitkällä aikavälillä wattimäärä nousee eli kunto kasvaa. Ja sen jälkeen tietysti hypätään aloitusvastustaulukossa aina seuraavalle tasolle.



Crossfit
Crossfitissa tehtiin aloitustreeni: 500 metriä soutua, 40 kyykkyä, 30 vatsaa, 20 punnerrusta ja 10 leukaa (sinisellä kuminauhalla avustettuna) niin nopeasti kuin ehtii. Itselläni aika oli 6:06. Olin koukussa :) Sama setti vedetään kurssin päätteeksi, joten jännä nähdä millaisia aikoja silloin syntyy. Lisäksi harjoiteltiin kyykyn tekniikkaa sekä tehtiin liikkuvuusharjoituksia. Treenin jälkeen olin niin liekeissä, että suuntasin vielä lenkkipolulle.


Yllä olevasta kuvasta huomaa hyvin milloin päivän varsinainen treeni on vedetty, kunnon piikki lopussa :)


Tunnin juoksu
Lenkki kulki hyvin. Sääkin oli hyvä, ei enää edes satanut. Mukavaa vastusta jaloille antoi pururadan märkä alusta ja oli kai siihen ajettu jotain kivituhkaakin, kun upotti välillä niin kivasti.


Kahden tunnin lenkki
Olen koittanut pitää torstain liikkavapaana päivänä, mutta viime viikolla se ei onnistunut. Viikonloppu oli täynnä menoa, niinpä juoksin kahden tunnin pitkän lenkin poikkeuksellisesti torstaina. Jaloissa hieman tuntui, huomasi, että palautuminen oli vaiheessa. Otin taktiikaksi "leppoista vauhtia ja ylämäet kävellen". Ja kaksi tuntia on niin pitkä aika, että ehdin juosta tuon Ristikiven lenkin kolmeen kertaan. Ekalle kierroksella sain houkuteltua mukaan avopuolisoni, oli kivaa, kun oli lenkkiseuraa :)



Palaillaan! Kävin työpaikkamme Kipinä-projektin kuntotesteissäkin (välitesti) viime torstaina, mutta siitä lisää myöhemmin :)


tiistai 7. lokakuuta 2014

Silmälasiostoksilla ja Seikkailupuistossa

Pikkuveli oli viikonlopun kylässä, aivan parasta. Viikonloppu kului kuin siivillä. Lauantaina lähdettiin shoppailemaan, minä, nuorin pikkuveljeni Kimmo, toinen veljeni Kari sekä Karin avovaimo Jenni. Hurja tavoite oli löytää Kimmolle samalla ostosreissulla silmälasit ja uudet kengät. Laitettiin paremmaksi, kun löydettiin silmälasit, aurinkolasit, farkut, uikkarit ja kengät.

Nämä olisivat olleet huippuhyvät, niin suloiset että.

Kaupungilla olimme seitsemän tuntia. Kävimme neljässä silmälasiliikkeessä, joissa Kimmo sovitti yhteensä varmaan 50 eri sankoja, huh huh. Lopulta kahdet sangat jäivät taistelemaan ykkössijasta, mutta tällä kertaa Nissen voitti, sekä sangoissa ulkonäöllisesti, että hinnassa. Tarjous kahdet lasit yksien hinnalla tuotti tulokseksi silmälasit linsseillä, aurinkolasit voimakkuuksilla ja näöntarkastus, hintaa 225 euroa.

Lopullinen valinta. Todella tyylikkäät lasit ja kun näitä katsoo läheltä, näkee sangoissa makean puujäljitelmäpinnan.
Aurinkolasit tulivat kustantamaan voimakkuuksilla 25 euroa.
Meikäläinenkin innostui. Mullahan on ollut lasit joskus seitsemän vuotta sitten. Nykyään en tarvitse, kun kävin laserleikkauksessa. Nämä ois ollu mageet.

Lauantaina kävimme syömässä Burger Kingissä. Sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Kimmo halusi vielä kuntosalille, niinpä vaihdettiin kotona vaatteet, laitettiin sauna ajastimelle, otettiin avopuolisoni Tuukka kyytiin ja lähdettiin Kuntomaailman salille. Täytyy sanoa, että lauantai-iltana klo 19.30 ei ollut ruuhkaa. Ihan hyvä, saatiinpa tehdä treeni ihan rauhassa.

Laajavuoren Seikkailupuisto

Sunnuntaina suuntasimme Laajavuoren Seikkailupuistoon. Itselläni ei ollut paikasta oikein mitään tietoa, ajattelin, että kyseessä on tällainen lastenmielinen esterata. Noh, täytyy sanoa, että puisto yllätti positiivisesti – kukkaroa lukuunottamatta. Yli 15-vuotiaat lasketaan aikuisiksi ja parien hanskojen kera (3 €/pari) seikkailu kustansi 75 euroa. Onneksi mulla oli muutama virkistysseteli mukana, niin hinta laski hieman.

Seikkailupuiston kartta. Lähde: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto
Harjoittelu:
* Aloita seikkailusi täältä (paitsi Junnuradalle menijät suoraan junnulle)
* Toista harjoitusrataa pystyy käyttämään myös alle 130 cm seikkailijat
* Näissä opetellaan välineiden käyttö turvallisesti ohjaajan opastuksella


1) Junnu:
* Junnurata on tarkoitettu perheen pienimmille alle 130 cm mittaisille seikkailijoille, n. 3-v. ylöspäin
* Vanhemmat eivät tarvitse valjaita tuodessaan lapset vain tälle radalle
* radan vierellä vanhemmat pystyvät liikkumaan lasten vieressä
* rata kulkee pääosin n. metrin korkeudella joten lasta on helppo auttaa


2) Löytöretki:
* Löytöretki on 2-4 metrin korkeudessa kulkeva helpoin ratamme
* Sisältää kaksi köysiliukua ja hieman helpompia haasteita
* Tarkoitettu yli 130 cm seikkailijoille
* Harkinnan mukaan voidaan päästää myös pienempiä vanhemman seurassa (tarvitsee nostoapua radan tietyillä kohdilla)


3) Perhe:
* Parherata on 4-6 metrin korkeudessa kulkeva koko perheelle sopiva rata
* Sisältää kaksi köysiliukua ja hieman haastavampia tehtäviä kuin Löytöretki
* Tarkoitettu yli 130 cm seikkailijoille
* Harkinnan mukaan voidaan päästää myös pienempiä vanhemman seurassa (tarvitsee nostoapua radan tietyillä kohdilla)


4) Seikkailu:
* Seikkailurata kulkee 6-10 metrin korkeudessa ja se on jo hieman haastavampi. Vaatii siis jo hieman fysiikkaa.
* Sisältää puiston pisimmän köysiliun ja upeimmat maisemat, nautiskelijoille
* Tarkoitettu vain yli 130 cm seikkailijoille


5) Sportti:
* Sporttirata on 6-10 metrin korkeudessa kulkeva haastavin ratamme
* Vaatii voimaa, notkeutta ja uskallusta. Hiki lentää!
* Tarkoitettu vain yli 130 cm seikkailijoille
* Ohjaajamme päästävät tänne seikkailijat jotka selviävät muista radoista hyvin.


Lähde ja lisätietoja: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto


Testasimme ensin harjoitteluradan. Se oli hyvä juttu, sisäisti paremmin kuinka valjaat ja turvalaitteet toimivat. Tätä ennen olimme tietysti käyneet ostamassa liput sekä pukemassa valjaat ja kypärät. Itselläni oli pitävät hanskat mukana, mutta Kimmolle ja Tuukalle ostimme hanskat, kolme euroa pari. Harjoitteluradan jälkeen aloitimme kolmosradasta eli perheradasta.

Perherata oli mukava. Ensimmäinen köysiliuku hieman hirvitti. Että tästäkö pitäisi vain hypätä vaijerin varaan ja antaa mennä, iiks. Alkukankeuden jälkeen puuha sujui, kun korkeat paikat eivät enää jännittäneet. Kolmosrata meni aika vauhdikkaasti, ja seuraavaksi suuntasimme seikkailuradalle. Siellä olikin sitten vähän tungosta, jouduimme odottelemaan aika paljon.

Ensimmäinen kunnon ruuhkakohta oli viides, "papukaijan oksa". Takanamme tullut nainen kertoi tekniikan, jolla esteen suoritti melko helposti. Ensin oikea jalka puupalikan oikean puoleiseen pidikkeeseen, sitten vasen vasemman puoleiseen ja kunnon halausote puusta. Sitten kurotus seuraavaan puuhun ja jälleen ensin oikea jalka oikealle puolelle ja sitten vasen vasemmalle. Helppoa kuin heinän teko.

Jossain vaiheessa edellämme mennyt nuori tyttö jäi esteeseen niin jumiin, että hänen oli pakko lopettaa. En muista enää mikä este oli kyseessä, olisikohan ollut este kahdeksan eli "liaanihypyt". Puiston valvoja kävi hakemassa hänet puusta pois.

Sporttiradan papukaijan oksat. Nämä olivat muuten samanlaiset kuin seikkailuradalla, paitsi tässä este suoritettiin toiselta puolelta (eli vasen jalka ensin vasemmalle) ja suunta oli koko ajan ylöspäin, eli seuraavaan puuhun mennessä piti ponnistaa ylöspäin.

Viimeisenä suuntasimme sporttiradalle. Olin kuullut, että se on haastava. Ensimmäinen "keinuva silta" oli helppo. Varsinainen hapotus kohta oli "kelluvat verkot", siinä piti edetä köysiä pitkin. Tuukka meni ensin, ähki ja puhisi, aikaakin meni kiitettävästi. Kun hän suoritti esteen, hän arveli, että Kimmo ei jaksaisi. Minä olin toista mieltä ja Kimmo lähti kokeilemaan. Puhinaa ja ähkintää kuului tälläkin kerralla, vähän taisi ärräpäitäkin lentää, mutta hienosti meni. Kolmantena olikin mun vuoro. Ähkintää kuului ja hapotti, mutta koetin pitää vauhtia yllä. Ajattelin, että vauhdin ansiosta lihakset eivät väsähtäisi niin helposti. Mukavasti vielä poltteli lihaksissa edellisillan kuntosalitreeni, lääh.

Selvisimme kaikki "kelluvasta verkosta" ja suuntamisemme "liukuun" ja "trapetsiin". Ne menivät hienosti, ei ongelmaa. Sitten "papukaijan oksat". Tuukka meni neljänteen puuhun ja palasi takaisin. Kädet olivat sen verran hapoilla, että homma tyssäsi siihen. Oi voi. Hetki odoteltiin valvojaa, joka tuli päästämään Tuukan alas puusta. Turvavarusteiden takia rata on suoritettava koko ajan samassa järjestyksessä, siinä ei pysty etuilemaan.

Kun Tuukka saatiin turvallisesti maankamaralle, Kimmo lähti liikkeelle. Este sujui hienosti, ei ongelmaa. Omasta mielestänikään este ei ollut paha, hieman vaati jaloilta voimaa ponnistaa seuraavalle puulle. Tuukka tosin käytti "kelluvissa verkoissa" niin paljon aikaa, että voimat todennäköisesti kuluivat jo siinä. Ja ensimmäisellä aina vähän ottaa aikaa, että löytää järkevimmän tekniikan suorittaa esteet.

Kimmo, the puunhalaaja. Tämä rasti meni Kimmolta hienosti.
Minä ja Kimmo, papukaijarasti suoritettu.

Seuraava, omasta mielestäni lähes haastavin este oli seitsemäs, pikkukeinut (alhaalla kuvassa). En tiedä miksi tämä oli niin vaikea. Yritin taktiikalla jalat puupalikoiden päälle ja ylävaijerista kiinni. Jossain vaiheessa ylävaijeri oli niin korkealla, että multa loppui mitta kesken. Ja jos otit kiinni alavaijerista, niin sitten olit koko ajan hapottavassa kyykkyasennossa. Voi luoja. Tästä oikaisin ja menin rastin päähän pelkästään vaijerin varassa liukumalla, kuten Kimmokin teki. Tosin sekään ei ihan helpoin vaihtoehto ollut, koska esteen jälkeinen puu oli niin korkealla, että sinne piti oikeasti kiivetä ylös. Tai ponnistaa viimeisen pikkukeinun avulla. Lääh ja puuh. Tämä oli hermostuttava rasti.

Sporttiradan pikkukeinut.

Seuraavat esteet sujuivat enemmän ja vähemmän hyvin. Seuraavaksi haasteellisin oli kolmanneksi viimeinen, "Pouliane". Tässä vaiheessa Kimmokin sanoi, että luovuttaa. Minä omapäisenä kehoitin jatkamaan, kolme estettä enää, ei jätetä tässä vaiheessa kesken. Niinpä me mentiin sekin este. Täytyy sanoa, että oli vaikea, olin ihan solmussa askeleideni kanssa. Tässä esteellä siis oli pieniä liikkuvia askelmia köysien päässä, joiden avulla olisi pitänyt edetä. Jalat olivat ihan sekaisin, välillä toinen jalka lähti karkuun toiseen suuntaan ja toinen jalka toiseen suuntaan. Ääk! Harmi, kun tästä ei ole kuvaa, olisi ollut sen verran sekopäisen näköistä puuhaa.

Seikkailupuiston esteet. Lähde: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto

Sporttiradan suoritettuamme olimme aivan puhki. Huh. Kimmo sanoi, että rata oli rankempi kuin kuntosalitreeni. Jep, niin oli. Kävimme vielä loppuverryttelyinä kakkosradan eli löytöretken. Sehän ei luonnollisesti enää tuntunut missään. Mutta voi jes, kaikki radat suoritettiin!!! Oli melkoinen voittajafiilis :)

Ja voi sanoa, että tuntuu yhä kropassa vielä parin päivän jälkeenkin. Etenkin kyljet ovat ihan tukossa vieläkin, johtunee varmaankin köysiliu'usta, jossa siis otettiin käsin kiinni ihan perusköydestä ja liuttiin sen varassa alaviistoon (vaijeri oli tottakai koko ajan turvaamassa, mutta esteen ideana oli liukua köyden varassa käsivoimin). Uskon, että siinä saivat kyljet kyytiä.

Suosittelen ehdottomasti Laajavuoren Seikkailupuistoa, ja itsensä haastajille myös sporttirataa! Seikkailupuisto on hyvä koko perheelle, kun vaikeustasoja on niin monta. Perheen pienimmät pääsevät junnuradalle ja vanhemmille riittää aivan varmasti haastetta sporttiradassa. Korkean paikan kammoisille rata on hyvää siedätyshoitoa, heh heh. Pakko varmaan itsekin käydä seikkailemassa vielä jossain vaiheessa uudestaan, sen verran jäi mieltä kaivertamaan se sporttiradan "pikkukeinut"-este, jonka fuskasin menemällä vaijerin varassa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Vko 40: Viikon treenit 12,5 h


Jes, eka viikko startattu juoksua. Tavoite siis juosta toukokuun lopussa 2015 ensimmäinen maraton Tukholmassa. Työkaverini Pasi on juossut pari maratonia aiemmin ja lupautui meikäläisen valmentajaksi. Eka kuukausi mennään 2–3 juoksulla per viikko: kaksi tunnin lenkkiä ja yksi pidempi kahden tunnin lenkki, kaikki juostaan metsäreiteillä. Ja jippii, ensimmäinen viikko suoritettu.

Lenkiltä tulossa. Pitkähihaisella paidalla, juoksuliivillä ja pitkillä juoksutrikoilla tarkenee vielä hyvin.

Tiistain lenkki

Tiistaina ensimmäiselle lenkille sain houkuteltua mukaan avopuolisoni. Aloitimme aika leppoista vauhtia ja kiertelimme Ristikiven polkuja ympäriinsä. En ole kovin paljon juossut tuolla luontopoluilla, lähinnä aimmat lenkit ovat olleet asfaltilla. Täytyy sanoa, että ihania polkuja, vaikka olinkin aivan sekaisin, missä mennään ja mikä reitti kyseessä. Muutenkin kahdestaan lenkit menevät paljon nopeammin ja ihanaa fiilistellä yhdessä syksyistä luontoa.


Keskiviikon lenkki

Keskiviikkona kävin Kuntomaailman juoksukoulussa, jossa tehtiin liikkuvuusharjoitus sekä tsekkailtiin juoksijalle sopivia lihaskuntoliikkeitä. Kävimme vain pienellä noin parin kilsan lämmittelylenkille, joten kurssin jälkeen päätin lähteä vielä hölkkäilemään. Tällä kertaa olin yksin juoksemassa ja ajattelin juosta vähän reippaampaa tahtia kuin tiistaina. En oikein vielä hahmottanut mistä pidempi Ristikiven juoksulenkki kiertää, mutta edelläni juoksi pari nuorta miestä ja heidän perässään juostessa hahmotin pidemmän reitin.


Sunnuntain pitkä lenkki

Tänään juoksin iltapäivällä pitkän lenkin. Lenkin ensimmäiset 43 minuuttia höpöttelin äitin kanssa puhelimessa, joten otin iisisti ja kävelin. Treeniä tuli viikkoon muutenkin mukavasti, joten pieni hölläily ei haitannut. Lenkki sujui oikein mukavasti, ihanaa juosta tällaista leppoista tahtia. Ja vaikka juoksin, hitaasti mutta kuitenkin juoksin, niin syke pysyi todella maltillisena, keskisyke vain 123. Tosin keskisykkeeseen vaikuttaa alkumatkan kävelyvauhti, mutta juostessakin syke pysyi melkolailla koko ajan 120-130 välillä, ylämäissä kävi hetkellisesti 140-150.


Yhteenveto vko 40

Mukava treeniviikko: yhteensä 15 harjoitusta, ajallisesti 12:38 tuntia treeniä. Juostua matkaa kertyi 33,64 km. Kehonhuolto jäi hieman vähille, kävin tiistaina puolen tunnin venyttelyssä, siinä se. Noh, tsempataan ensi viikolla.

Kaloreita paloi viikon aikana liikunnan vuoksi 5 100 kcal. Kokonaiskalorit viikolle ovat reilut 17 300 kcal, eli jaettuna seitsemällä päivällä 2 475 kcal/päivä. Olen aiemmin tsekkaillut, että ei-treenipäivinä kaloreita saattaa kulua perusaineenvaihduntaan ja arkiliikuntaan (mikä on toimistotyöläisellä hyvin vähäistä) noin 1 500-1 600 kcal/päivä. Perjantaina töissä oli ruokana tortilloja, joita sitten otin lautaselle pari melkoisella täytekasalla. Annos herätti vähän huvittuneisuutta lounasseurueessamme. Työkaverini, valmentaja-Pasi tokaisi, että ei ainakaan tarvi tyttöä opettaa syömään. Pomokin vähän katseli, että on se mukavaa nähdä välillä muunkinlaisia annoksia kuin pieniä dieettisyömisiä... :)

Polarin V800 mittaa myös palautumista. Torstain lepopäivä tekee tehtävänsä, vaikka muuten mennään paljon rasittuneella tasolla.

Päivittäiset Polarin aktiivisuusmittarit tulivat täyteen todella reilusti muulloin paitsi torstaina, joka oli lepopäivä liikunnasta. Myös lauantai oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta lähdettiin sitten pikkuveljen kanssa salille ja päivällä oltiin shoppailemassa, joten arkiliikunta tuli eilenkin.

Lajeista top kahdessa ovat spinning ja juoksu, kolmantena tulee toiminnallinen harjoittelu, johon olen lukenut mm. kahvakuulan ja HIIT-treenin. HIIT-tunnilla tosin olen itse vain ohjeistanut muita ja korjannut tekniikoita, joten oma kroppa on päässyt tunnilla helpolla.

Viikon aktiivisuus. Jos kokonaiskalorit jaetaan tasan seitsemään päivään, niin olen kuluttanut yhdessä päivässä 2475 kcal.
Viikon harjoitusyhteenvedot. Spinning ja juoksu top kahdessa.
Harjoitusten vaikutus. Aktiivisena kohta "muu", joka näyttää olevan melko kovatehoista treeniä.

En tiedä mistä ylläolevat arviot tulevat. Eniten ihmetyttää, miksi "paino ja kehon koostumus" sekä "henkinen hyvinvointi" ovat vain yhtä palluraa? Noh, johtuivatpa mistä tahansa, nyt tämä tyttö suuntaa nukkumaan. Yöunet ovat nimittäin se kaikista heikoin lenkki, sitä pitää saada lisää. Palaillaan!