torstai 27. marraskuuta 2014

Vko 47: Intervalleja väsynein jaloin

Viime viikon treenit tulevat hieman myöhässä, mutta tässäpä lyhyesti. Lähden viikonlopuksi reissuun Vaasaan, vaellusporukan pikkujoulut, joten kiirettä pitää jälleen. Ei paljon kotona huilailla. Huomenna tosin nautiskelen junamatkasta, mukana on monta hyvää lehteä sekä iPad, jos vaikka innostuisin kirjoittelemaan vaelluskertomusta.

Viime viikolla treeniä tuli tuttuun tapaan 11 tuntia. Perusryhmäliikuntatunnit, kaksi intervallilenkkiä + yksi ekstra, lyhyt lenkki (keskiviikkona) sekä parit crossfit-treenit (ke ja to). Torstaina olimme crossfitissa työporukalla, kyllä oli kivaa. Naurua riitti ja lihakset olivat joka iikalla kipeät seuraavana päivänä – ja aika monena päivänä vielä sen jälkeenkin. Itselläni kädet tuntuivat kipeiltä vielä sunnuntaina.

Yhteiskuva löytyy Mediaseppien Facebook-sivuilta:
Työporukalla crossfitissa

Sunnuntaina käytiin lisäksi uimassa, mutta vesipetoilut menivät arkiliikunnan piikkiin.


Tiistain lenkki

Tiistaina lähdin spinningin jälkeen avokkini kanssa lenkille. Jalat tuntuivat tosi tahmaisilta. Lääh ja puuh, ei kulkenut. Viimeiset pari vetoa menivtä jo ihan ok, sain jo vähän puristettua. Veikkaisinpa, että liian vähän unta.

Treeni on Polarin mukaan kovatehoinen.
Tuttuun tapaan intervallilenkkiin kuului kuusi kilometrin pyrähdystä (sykekäyrässä punaisella).
Viimeinen kilometri on ollut nopein, jaloilla kesti hieman päästä vauhtiin.

Sunnuntain lenkki

Tarkoitukseni oli käydä toisella intervallilenkillä keskiviikkona, mutta olin niin puhki crossfitin jälkeen, ettei intervalleista tullut mitään. Niinpä kävimme keskiviikkona Katrin kanssa kevyellä vajaan 40 minuutin happihyppelyllä kevyesti hölkäten. Oli kyllä äärimmäisen fiksu valinta, jalat olivat todella kankeat.

Lauantai oli treenivapaata, kun olimme pikkuveljeni, pikkusiskoni ja hänen miehensä kanssa jouluostoksilla. Lisäksi kävimme pikkuveljeni kanssa illalla leffassa. Niinpä sunnuntaina lähdettiin hieman freesimmällä kropalla Aaltoalvarin kuntosalille ja sieltä pulikoimaan uimahallin puolelle. Oli kivaa, ikävä on jo *sydän*.

Pikkuveljeni bussi lähti viideltä ja minä reippailin sieltä kotiin. Alkumatkan yosin puhuin puhelimessa, mutta sen jälkeen heitin taas kuutisen intervallipätkää ympäri Jyväsjärveä. Ristonmaan kohdalla näin vielä keskustan ilotulituksenkin, kyllä oli kivaa. Kotona odotti sauna, voi sitä ihanuutta.



Yhdeksäs kilometri oli nopein.

Nyt unta. Huomenna vielä perusjumpat ja sitten nokka kohti Vaasaa. Siellä muuten on luvassa myös liikuntaa, lähdetään Wasa Sport Clubille kokeilemaan crossfitia ja corea. Palaillaan!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Vko 46: Intervallilenkkejä

Viime viikko sujui tuttuun tapaan vauhdikkaasti. Maanantai-iltana olin kotona vasta iltakymmenen jälkeen, kun tulin venyttelykoulutuksesta. Huh huh, 16-tuntinen päivä... Keskiviikkoaamuna pidin tälle vuodelle viimeisen aamuspinningin, se jää tauolle loppuvuodeksi. Lisäksi olin keskiviikkona crossfitissa, samoin torstaina. Torstaina kävin suorittamassa "day 2:n", eli spinning-tuurauksen vuoksi väliin jääneen kerran. Viikonloppu olikin sitten liikkavapaata.

Lauantaina aktiivisuustavoitteet täyttyivät shoppailun ja tanssimisen ansiosta :)
Aktiivisuusmuistutuksia on tullut keskimääräistä enemmän. Jatkossa siis peppu ylös penkistä tasaisin väliajoin.


Maanantain intervallilenkki

Marraskuun lenkkiohjelma on seuraavanlainen: 2 intervallilenkkiä per viikko, kumpikin kestoltaan 1–1,5 tuntia, sekä kumpaankin lenkkiin 6 x kilometrin vetoja.

Koska mulla oli maanantaina omien ryhmäliikuntatuntien ja myöhäisillan venyttelykoulutuksen välillä aikaa, päätin suunnata lenkille. En saanut taaskaan kunnolla nukuttua sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja muutenkin ketutti meneillään olevat yt-neuvottelut, joten ajattelin, että samapa tuo on lähteä vielä vähän juoksemaan.

Lenkki tuntui melko rankalta. Ensimmäisen vedon tein heti alussa, sitten piti höpötellä hetki äidin kanssa puhelimessa. Sitten loput viisi vetoa ja autolla kohti venyttelykoulutusta. Kyllä teki terää, vaikka olo oli kuin zombiella. Ei oo noi intervallilenkit meikäläisen vahvinta aluetta.

Lenkin harjoituskuormitus oli rankka.
Kiersin Palokkajärven. Sinisessä sykekäyrässä näkyy hyvin puhelimessa lörpöttelypätkä.


Keskiviikon intervallilenkki

Keskivikkona lähdin lenkille crossfitin jälkeen. Crossfitissa tehtiin leukoja ynnä muuta, en enää edes muista. Joka tapauksessa en osannut suhteuttaa itselleni sopivia painoja ja otin leukoihin liian tukevan kuminauhan, joten treeni oli turhankin helppo. Torstaina kävin myös crossfitissa ja sillä kerralla meinasin kuolla :D Rankin kerta: 10 maastavetoa 35 kilolla, 10 burbeeta ja 10 boksihyppyä, niin monta kierrosta kuin 10 minuuttiin ehtii. Voi luoja.

Anyway, suuntasin keskiviikon kurssin jälkeen lenkille. Avopuolisoni lähti mukaan. Lenkki sujui varsin hyvin, ehkä hieman keveymmin kuin maanantaina. Vedot tosin olivat napakoita, piti hetki kävellä niiden jälkeen. Luntakin satoi, oli melkoinen fiilis tallata Ristikiven katuja lumisateessa. Hauskaa.

Harjoituskuormitus kohtalainen, maanantaina oli rankka.



Tällaiset liikkatiedot viime viikolta. Mulla ois mielessä miljoona muutakin asiaa, mistä kirjoittaa, mutta aika on ollut kortilla. Mutta tulossa on muutakin tarinaa :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vko 45: Lähes juoksuvapaata

Viime viikko meni taas vauhdilla. Yt-neuvottelut jatkuivat töissä ja imivät kaiken mahdollisen energian. Onneksi juoksun suhteen oli kevyempi viikko, energiaa ei ollut yhtään ylimääräistä. Löysempi juoksuviikko johtui toissalauantain pitkästä lähes 28 kilsan lenkistä, täytyi antaa kropalle aikaa palautua. Tämän vuoksi viikon ainut juoksulenkki juostiin lauantaina.

Muuten treenit olivat aikaperuskauraa: muutama ekstrapuolituntinen on mukana (ti, ke ja to), kun harjoittelin uutta reidet-pakarat-vatsa -ohjelmaa. Vaikka viikko oli kevyempi juoksun suhteen, treeniä tuli kuitenkin kaiken kaikkiaan 11 tuntia.



Tällä kertaa juoksua ei näy suosituimmissa lajeissa.

Lauantain reipas 1,5 h lenkki

Viikonlopun olin lapsuusmaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Lauantaina suuntasin aamutuimaan juoksemaan. Tai oikeastaan hyppäsin isukin kyytiin, kun hän lähti töihin. 13,5 kilometrin kohdalla Keski-Suomen puolella jäin bussipysäkillä kyydistä ja lähdin juoksemaan kotia kohti.

Sininen tie oli hyvä juosta: ei ollut juurikaan liukasta. Tosin aina, kun auto tuli vastaan, hyppäsin pientareelle loskaan ja koetin pysyä pystyssä. Osa autoista antoi hyvin tilaa, osa ei yhtään. Siniseltä tieltä käännyin kohti Uusikylää. Kotitie olikin sitten liukkaampi, juoksuvauhti tippui hieman. Matka meinasi jälleen loppua kesken ja niinpä heitin pari ekstralenkkiä.

Täytyy sanoa, että lauantain lenkin jälkeen jalat tuntuivat olevan enemmän loppu kuin sen pitkän lähes 28 kilometrin lenkin jälkeen. Vauhti vaikutti. Olo oli hyytynyt, ei olisi mennyt yhtään kilometriä enempää.



Suurin osa lenkistä oli laskua (käppyräkuvassa vaaleanharmaalla).
Juoksuvauhti vähän hiipui kotitiellä.

Lenkin jälkeen lähdin vielä pikkuveljeni, pikkusiskoni ja hänen avokkinsa kanssa Alajärvelle uimahallin salille. Alakroppa sai huilia, suurin osa treenistä kohdistui yläkroppaan. Sunnuntaina kropassa olikin melko tasapuolinen olo, sekä ylä- että alakroppa olivat jääneet rekan alle :)

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vko 44: Pisin juoksulenkki ikinä, 27,91 km!

Viime viikko oli melkoisen mukava treeniviikko. Kroppa tosin huusi vielä alkuviikosta lepoa edellisviikon pitkän treeniputken takia. Keskiviikkona olin työpaikan koulutuksessa Helsingissä (huomaa kuvan aktiivisuusmuistutuksista keltaisista kolmioista, että on koko päivä istuttu), joten illan crossfit-treenit jäivät väliin. Niinpä päätin pitää keskiviikkoillan liikuntavapaan lisäksi myös torstain samalla huilia, jotta kroppa ehtisi kunnolla levätä. Se osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi.



Sisäpyöräily pitää edelleen ykkössijaa.

Tiistain leppoisa lenkki

Tiistaina oli rankka päivä töissä: ensimmäiset työkaverit saivat tietää tulevista irtisanomisista. Istun itse kyseisissä neuvotteluissa luottamusmiehenä, ei kivaa. Oma pää oli niin sekaisin töistä lähtiessä, että mietin mitähän spinning-tunnista oikein tulee. Noh, se vedettiin ekstrarankasti, en muista milloin olen hikoillut niin paljon, huh huh. Pää ainakin tuulettui hetkeksi.

Spinningin jälkeen lähdin avokkini kanssa leppoiselle lenkille. Avopuolisollani ei lenkki oikein kulkenut, niinpä otettiin melko iisisti. Tai sanotaanko, että hän pääsi vauhtiin vasta loppulenkistä. Sopiva lenkki joka tapauksessa rankan spinningtunnin jälkeen. Sai raitista ulkoilmaa ja itsellä askel rullasi mukavasti.




Perjantain Halloween-spinning

Perjantaina pidimme Kuntoportissa spinningmaratonin Annen kanssa. Minä vedin ensimmäisen 45 minuutin keskiraskaan tunnin, Anne samanlaisen setin ja lopuksi puolen tunnin venyttelyt päälle eli kokonaiskestona kaksi tuntia. Ja koska oli Halloween, niin ohjaajat ja musiikit olivat teeman mukaiset. Ennen spinnailuja tosin kävimme vielä Aren aukiolla vetämässä lämmittelyjumpan Pass It On -suunnistustapahtumassa.

Aren aukion kummitukset joraa Elastisen Nauravan Kulkurin ja Rosvosektorin feat Dannyn Lady-biisin tahtiin.
Kyllä matchaa hyvin. Mulla on mustat vaatteet ja valkoiset kengät, Annella valkoiset vaatteet ja mustat kengät.

Scream-naamari osoittautui turhan haastavaksi jumppa-asuksi. Ensimmäisen työosuuden poljin maski päässä, sitten oli pakko luovuttaa. Ääni kyllä kuului hyvin mikistä, mutta tajusin, etten voi edes juoda maski päässä. Ja tajuhan siinä olisi mennyt, jos koko tunnin olisi hikoillut se päässä, ohjaaja olisi kirjaimellisesti varmaan pyörtynyt. Hauskaa kyllä oli, biisit olivat ihanan karmivia.

Tsekkaa Facebookista lisäkuvat ja hienosti koristeltu sali:




Polarin datat spinningmaratonista. Kuten huomaa, ekan oman settini olen vetänyt "täysiä", toisessa setissä olen antanut kropalle hieman armoa. Kyllä se vaan ohjatessa tulee kovemmat käskyt, kun oma kroppakin huutaa hoosiannaa.

Lauantain syystalkoot

Lauantaina lähdettiin kukonlaulun aikaan syystalkoisiin mökille. Yöunta ei ihan hirveästi ehtinyt tulla, kun olin spinningmaratonista kotona joskus puoli kahdeltatoista yöllä. Mökillä (100 km päässä Jyväskylästä) oltiin jo kahdeksan maissa harava käsissä. Mutta voi pojat, kyllä oli kaunista!!!

Aamulla oli vielä hieman hämärää.

Puolenpäivän aikaan aurinko jo helli.
Ei vois ihanampaa näkyä enää olla.

Haravoimassa meni viitisen tuntia kahvi- ja pullataukoineen. Hyvällä omatunnolla vedin napaani yhden donitsin ja jotain mummon pullapitkoa, nam. Ja eväsleipiä tietty, hiilaritankkaus kohdallaan. Kotimatkalla jäi sen verran aikaa, että päätettiin poiketa syömään Hirvaskankaan Shellille. Avopuolisolla oli kiire tuomaroimaan, vaikka suurempi syy oli, että kumpaakaan ei huvittanut kokata. Eikä siinä, Shellin röstiperunat ja aurajuustokana maistuivat oikein hyvin lounaslinjaston salaatin kera :P

Terveellisyydestä en tiedä, mutta ainakin illan lenkki kulki hyvin.


Pisin juoksulenkki ikinä

Ja sitten se tämän postauksen tärkein, elämäni pisin juoksulenkki! Työkaverini Pasi tuli kertomaan torstaina jatkosuunnitelmista juoksemisen suhteen. Eka kuukausihan mentiin tahtia 1–2 tunnin lenkkiä ja yksi 2 h lenkki. Pasi ehdotti, että pitäisin seuraavan viikon lepoa ja lähtisin sitten pitkälle lenkille. Minä olin yli-innokas, koska olin pitänyt lepoa jo keskiviikon ja torstain, ja niinpä sovittiin, että testaan pitkän lenkin viikonloppuna. Eipä siinä, tekoihin vain lauantaina, kun avopuoliso lähti tuomaroimaan.

Hieman mua epäilytti lenkille lähtiessä, että mitä siitä tulee. Haravointia oli takana aamupäivälle se 4–5 tuntia, yöunet olivat todella vähäiset ja jaloissa painoi edellisyön spinningmaraton. Noh, eipä siinä. Heijastinliivi päälle, vesipullo lanteille, nessuliina taskuun, kuulokkeet korville ja menoksi. Ajoin auton Viherlandian pihaan ja lähdin siitä juoksemaan.

Olimme siis Pasin kanssa sopineet, että juoksisin Rantaraitin lenkin kahteen kertaan eli noin kolme tuntia juoksua. Lenkille lähtiessä en rehellisesti sanottuna tiennyt jaksaisinko edes juosta kolmea tuntia. Ensimmäiset kymmenen minuuttia hieman ahdistivat, voi hyvänen aika, pitäisi juosta enemmän kuin on puolimaraton, pöh.


 


Päässäni jaoin lenkin puolituntisiin, kolmen tunnin ajatteleminen ahdisti sen verran. Jes, eka puolituntia takana, ei paha, 1/6 juostu. Kunnon insinöörimeininkiä. Ja jep, eka tunti meni mukavasti, Rantaraitilla oli muitakin lenkkeilijöitä. Ekalla kierroksella Kuokkalan sillan ja Viherlandian väli tuntui pitkältä. En ole juossut väliä montaa kertaa, joten se ei ollut tuttu ja tuntui siksi pitkältä, kun ei tiennyt mitä on tulossa. Viherlandian kohdalla aikaa oli mennyt 1 h 20 min ensimmäiseen kierrokseen.

Toisella kierroksella Rantaraitilla ei ollut juurikaan ketään. Ilma oli pimeä ja tuulinen. Ilmassa oli ilmeisesti jotain sumuakin, sillä paikoitelleen Rantaraitilta ei näkynyt edes kaupungin valoja, pimeää vain. Esimerkiksi ekalla kierroksella Äijälänsillalta ei näkynyt kaupunginvaloja, oli aika spooky-olo.

Toinen kierros meni aika mukavasti. Ekalla kierroksella toisessa pakarassa tuntui vähän jotain outoa pistoa, mutta tokalla kierroksella sitäkään ei tuntunut enää. Jalat kulkivat oikein kivasti, ei mitään ongelmaa. Kertaakaan en edes kävellyt, ei tehnyt mieli kävellä, sen kuin juoksi vaan. Itse asiassa tuntui, että toinen kierros meni jopa kivemmin. Ekalla kierroksella päässä jyskytti ajatus, että älyttömän pitkästi vielä juostavaa, kun tokalla kierroksella oli fiilis, että täähän on kohta juostu.

Kilometrivauhti on ollut melko tasaista, samoin sykelukemat.

Sykemittari näytti treenin pituudeksi 2:43, kun saavuin toistamiseen Viherlandialle. Koska lenkki kulki, päätin juosta kolme tuntia täyteen. Niinpä lähdin kiertelemään asuntomessualueelle ja taisinpa heittää parkkipaikkaakin ympäri vielä yhden lenkin. Sitten kello seis, auto käyntiin ja venyttelyt vielä ulkona. Taskussani oli spininngmaratonilta kuivahedelmiä, niitä vielä naamaan ja autolla kotia kohti. Olo oli uskomaton, tein sen, juoksin 3 tuntia! Kilometrejä tuli 27,91.

Koko lenkin kamalin osuus oli matka autolta sisälle kotiin. Jätin autoni vielä kauimmaiselle parkkipaikalle. Meinasin kuolla matkalle, tai oikeastaan jäätyä. Ikinä ei ole ollut niin kylmä. Jalat olivat jo kangistuneet automatkalla, mutta kylmyys oli niin kova, että oli pakko juosta. Ei ole ihme, että maratoonarit kääritään maalissa johonkin elmukelmuun vai mihin lie.

Sisällä söin vielä banaanin ja join palautusjuoman. Sitten lämpimään saunaan (joka onneksi oli ajastimella valmiiksi päällä) ja sitten sohvalle. Ah. Laitoin kunnolla päälle, kroppa oli sen verran rasittunut, että pelkäsin, että tulen kipeäksi. Mutta oi sitä tunnetta. Voittajafiilis. Tuli olo, että ehkä se kokonainen maraton on pikkuisen lähempänä. :)

Ja jälkikommenttina pakko mainita: en tullut kipeäksi ja nukuin seuraavana yönä 10 tunnin yöunet. Kyllä teki terää. Ja seuraaana päivän vielä siivottiin kotona, jalat eivät tuntuneet edes pahoilta. Itse asiassa jalat olivat omituisen hyväntuntuiset sunnuntaina, lauantaina ne olivat vähän kankeat. Mieltä lämmitti myös ajatus, että seuraava viikko olisi juoksuvapaata.

Loppuun vielä koko lokakuun treenit kokonaisuudessaan.


Suurin osa päivistä taitaa mennä rasittuneelle tasolle.