sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ensimmäinen maraton Tukholmassa

Fiilikset elämäni ensimmäisen kokonaisen marathonin jälkeisenä päivänä ovat onnelliset, mutta samalla haikeat. Vuoden projekti saatiin onnellisesti maaliin, mitäs seuraavaksi? Blogini esittelyssäkin kerrotaan, että tavoitteena on ollut Tukholman maraton ja nyt se pitkäaikainen haave on saavutettu. Mieli on haikea, vaikka eilinen koetos alkaa vasta nyt tuntua jaloissa, eivätkä läpimärät lenkkarit ole vieläkään kuivuneet. Mutta palataanpas hetkeksi vielä eiliseen.

Maraton ei olisi voinut omasta mielestäni mennä paremmin. Lihakset eivät krampanneet, vatsa ei oikutellut, seinää ei tullut ja hiertymiltä ja rakoiltakin vältyttiin. Missään vaiheessa en edes miettinyt lopettamista, eikä henkistä kamppailua jatkamisesta tarvinnut käydä ollenkaan. Ainut kohta, missä mietin, että nyt alkaisi jo riittää, oli 40 kilsan kohdalla. Loppuajaksi tuli 4:22:33.


Maratonpäivään pitkillä yöunilla

Maratonaamu alkoi makoisten kymmenen tunnin yöunien jälkeen Scandic Sergel Plazan hotellilla. Muutama tunti ennen maratonia ei suositella syömään rasvaa, eikä sokeria, mutta kaiken uhallakin otin aamupalalla pari pekoniviipaletta ja hilloa puuroon. Pakkasimme laukut ja tsekkasimme vikat sääennusteet. Jep, sadetta lupasi melkein koko ajaksi. Pari tuntia ennen starttia lähdimme metrolla kisapaikalle. Metrossa sai matkustaa ilmaiseksi näyttämällä numerolapun.

Kulta valmiina kannustamaan.
 
Kisapaikalla oli tarjolla vettä ja banaaneja maksutta. Tavarat piti jättää varustesäilöön jo yhdeltätoista, oma starttini oli klo 12.10. Onneksi mulla oli vanha pitkähihainen paita ja kertakäyttösadetakki lämmittämässä, muuten olisi tullut kylmä. Jännitystä oli ilmassa, mutta ei niin pahasti kuin olin pelännyt. Jännäpissalla tosin piti käydä viisi kertaa vikan kahden tunnin aikana.


Kisamuotia parhaimmillaan.

Säästelin puhelimen akkua ja avasin puhelimen vasta hetki ennen lähtöä, kuuluisi musat sitten koko matkan. Muutenkin laitoin puhelimen lentotilaan, säästäisi sekin akkua. Kun laitoin musat kuulumaan, alkoi luureista kuulua Happoradion Ihmisenpyörä: "Puhu mitä puhut, mutta juoksemista älä lopeta". Mua alkoi naurattaa.

Rauhassa ja maltilla liikkeelle

Lähdin juoksemaan vauhtia 6:30-6:40 min/km. Porukkaa paineli ohi jatkuvalla syötöllä, mutta en antanut sen häiritä. Rauhallisesti liikkeeelle. Näin avokkini kannustamassa ihan alussa, sitten en häntä enää myöhemmin huomannutkaan, vaikka hän reitin varrella olikin. Ekat kilometrit seurailin aika tarkkaan vauhtia, se vaihteli 6:15-6:45 välillä. Sadekin alkoi melko pian lähdön jälkeen.


Tunnelmia maratonin alusta, kun ei vielä satanut vettä.
Suomi oli hyvin edustettuna.
Näin avokkini kannustamassa ihan alussa.

Ekojen kilsojen aikana ihmisiä oli kannustamassa paljon. Annoin ylävitoset varmaan parille kymmenelle kannustajalle matkan aikana. Seitsemän kilsan kohdalla alkoi tulla jo lämmin ja päätin heittää päälläni olleen valkoisen, vanhan paidan roskiin. Jalat rullasivat mukavasti ja tunnelma oli hyvä sateesta huolimatta. Sykekin pysyi kohtuullisissa lukemissa, keskimäärin hieman vajaa 150.

Tuntui kivalta ohittaa ajanottopisteet. Silloin tiesi, että taas lähti raporttia maailmalle, porukoilleni tekstiviestitse puhelimeen ja Facebookiin seinälleni. Se antoi tsemppiä.


Tapahtumäjärjestäjän kuva, fiilis on iloinen.

Kilometrit menivät mukavasti. Jossain vaiheessa törmäsin maratonkaveriini ja vaihdettiin pikaisesti kuulumisia. En uskaltanut lähteä hänen kelkkaansa juoksemaan, vaan jäin juoksemaan omaa vauhtiani hieman hänen jälkeensä.

Kymmenen kilsaa pissahädässä

Järjestelyt pelasivat todella hyvin. Vesipisteitä oli noin kolmen kilometrin välein, oli vettä, välillä urheilujuomaa, banaaneja, kokista, suolakurkkuja ym. Join jokaisella juomapisteellä, useimmiten hieman hiljensin vauhtia tai kävelin muutaman askeleen, sitten taas menoksi. Totaalista pysähtymistä vältin, sillä tiesin, että siinä menisivät jalat herkäsi lukkoon. Myös bajamajoja oli useimpien juomapisteiden ohessa. Pissahätä alkoi kolkuttaa joskus 15 kilsan kohdalla. Katselin bajamajojen jonoja tuskastuneena, en varmasti jäisi jonottamaan puolta päivää.


Askel rullaa mukavasti.

Puoliväli tuli mukavasti. Siinä vaiheessa pissahätä yltyi, mutta en vieläkään raaskinut jäädä jonottamaan. Vasta 25 kilsan kohdalla bongasin noin seitsemän bajamajan ryppään, jossa jonossa ei ollut kuin yksi mies. Nyt jos ei koskaan. "Jono" meni todella nopeasti ja vessareissu oli yhtä nopea. Sitten takaisin juoksuun. Tämä oli ainut kohta, missä mulle meinasi tulla juoksun aikana kylmä, mutta kun vauhtiin pääsi jälleen niin kylmyys katosi. Tässä vaiheessa myös avokkini oli seuraillut aikojani huolestuneena ja ihmetellyt miten vauhtini oli hidastunut. Heh, en päässyt käymään edes vessassa salassa :)

Viimeiset 12 kilometriä

Pisin lenkkini ennen maratonia on 30 kilsaa. Odotin ja pelkäsin muuttuuko juokseminen paljon rankemmaksi tuon jälkeen. Ei se muuttunut. Kun kilometrejä oli takana 32 (eli kymmenen jäljellä), aloin pikkuhiljaa kiristää vauhtia. Syke oli edelleen kohtuullisissa 150 lukemissa. Sade yltyi koko ajan. Kengät olivat jo tässä vaiheessa läpimärät. Muuten olo oli oikein hyvä. Geelejä en ollut juurikaan käyttänyt, yhden geelin join joskus puolivälin jälkeen. Se tuntui ihan aavistuksen vatsassa, joten päätin, että en juo enempää, kun olo oli muutoin oikein hyvä ja energiaa tuntui piisaavan.


Juoksijoita reitin varrelta.

Tuntui hyvältä ohittaa porukkaa. Juoksin melko reippaasti, juoksijoiden selkiä tuli vastaan koko ajan. Joku nainen oksensi reitin varrella, osa konkkasi melko ikävän näköisesti. En jaksanut enää väistellä edes vesilammikoita, samantekevää, kun joka paikka oli jo kastunut. Jossain vaiheessa ohitin 4:30 tavoitejänikset.

Syke nousi 160 pintaan vasta 39 kilometrin jälkeen. Juoksin niin paljon kuin jaloista siinä vaiheessa lähti. En edes muista, että mihinkään lihaksiin olisi erityisemmin sattunut. Musa soi, ja juoksin vain. Hieman kirosin juoksulinjojani. Tässä vaiheessa "ylimääräistä" juoksumatkaa oli lähes puoli kilometriä verrattuna maratonin virallisiin kilometritolppiin.


Oli pakko havainnollistaa loppukiriäni. Juoksen kuvassa oikealla ja tulin samaan aikaan maaliin kuin kuvassa vasemmalla ympyröidyt naiset. Huom! Maalissa näkyvä kello on bruttoaika. Oma lähtöaikani oli tuosta noin –12 minuuttia.

Stadion alkoi häämöttää. Ohittelin ihmisiä edelleen kovaa kyytiä. Välillä piti pyydellä anteeksi, kun koetin tungoksessa raivata tietäni eteenpäin. Stadionilla oli porukkaa. Etsin maalin katseellani puoli kierrosta ennen. Nyt ei ole pitkä matka, nyt viimeiset loppurutistukset. Ohitin vielä loppusuoralla monta ihmistä. Ylitin maaaliviivan. Olo tuntui epätodelliselta. Ajastani en tiennyt muuta, kuin että se olisi jotain vajaa neljä ja puoli tuntia.

Viimeiset rutistukset ja armoton loppukiri.
Viimeisiä metrejä viedään!
Maalin jälkeinen ryysis.


Kylmyys iski maaliviivan jälkeen

Maalin jälkeen sain mitalin kaulaan, kertakäyttösadetakin ja vesipullon käteeni. Lähdin vaappumaan ihmismassassa kohti vaatesäilytystä. Koetin katsella ympärilleni, missä avokkini on? En löytänyt häntä katseellani ja jatkoin etenemistä massan mukana. Matkalla kävin vielä valokuvassa mitalin kanssa. Portaat alas kentälle tuntuivat kamalilta, kroppa alkoi kylmetä. Kun pääsin vaatesäilytykseen, hytisin kylmästä.


Virallinen mitalikuva tapahtuman kuvaajilta.

Sain vaatekassini nopeasti. Avokkiani ei näkynyt sovitussa tapaamispaikassa. Olo oli aivan toimintakyvytön. Heitin saamani maaliintulopaidan kastuneen t-paitani päälle ja goretex-takin päälle. Lähdin vaappumaan kisapaikan ulkopuolelle, jos avokkini olisi niiden kolmen puun luona, se oli toinen sovittu tapaamispaikkamme. Kaivoin kännykän juoksuvyöstäni. Sormeni olivat aivan kohmeessa. Tärisevin käsin otin lentokonetilan pois päältä ja koetin soittaa avokille. Kädet olivat niin jäässä, että oikean numeron valitseminen tuntui mahdottomalta. Välillä puhelin yritti soittaa mummolle, välillä siskolle, kun painoin vääriä nappuloita koko ajan. Vihdoin sain kohdistettua sormeni oikeaan numeroon. Ei vastannut. Ei toisellakaan, eikä kolmannellakaan kerralla. Eikä näkynyt miestä puidenkaan luona. Hyvä, etten alkanut itkeä, kylmyys oli ihan kamalaa. Mulla ei ole ikinä ennen ollut niin kylmä.

Puolialasti metrotunnelissa

Pää käski lähteä liikkeelle. Selvästi jokin alkukantainen selviytymisvaisto, liiku, älä jää tuleen makaamaan. Lähdin kävelemään kohti metroa, en osannut tehdä muutakaan. Olin kyllä tutustunut kisapaikkaan mistä löytyvät tarvittavat asiat ennen kisaa, mutta en ollut ajatellut mitä tapahtuu kisan jälkeen. Kisapaikalla olisi varmaan ollut naisille jokin pukeutumistila ja siellä oli kuulemma ilmaiseksi kaikenlaista syötävääkin, näin kuulin jälkikäteen. Tuossa vaiheessa omassa päässäni hakkasi vain ajatus: "Metroon ja hotellille vaihtamaan kuivat kengät." 

Hytisin kuin haavanlehti. Avokkini soitti. Sain vastattua tärisevin käsin ja purskahdin epätoivoiseen huutoitkuun, missä ihmeessä sä oot? Avokkini oli odottanut sovitussa paikassa, mutta lähti juoksemaan kohti metroa. Pääsin metrotunneliin ja pysähdyin viideksi sekunniksi, sieltä se mies juoksi!

Siinä ei paljon onnitteluita ehditty vastaanottamaan, äkkiä shortsit ja paita pois päältä. Harvemmin sitä tulee oltua pikkuhousuilla ja urheilurintsikoilla metrotunnelissa. Avokillani oli repussa lisää kuivaa vaatetta. Tuulihousut jalkaan, kuivat paidat päälle ja sitten metroon. Vaihtokenkiä en ollut tajunnut ottaa mukaan, joten jalat olivat edelleen märät, kun menimme metroon.

Metrossa mussutin eväspussin suklaata, palautusjuoman join jo aiemmin. Vedin hupun päälle, näytin varmaan ihan idiootilta. Se ei siinä olotilassa haitannut, vaikka avokkini kiusasikin, että näytän ihan vauvalta pinkki huppu päässä. Kävelimme metrolta hotellille, jossa matkalaukkumme olivat säilössä. Jes, vihdoinkin lämpöiseen sisätilaan, kuivat sukat, lämpöiset säärystimet ja kuivat kengät. Ei voisi parempaa olla. Tässä vaiheessa elämä alkoi taas hymyillä. Otimme pari valokuvaa ja päivitin Instragramin.

Nyt jo hymyilyttää, vaikka vieläkin on kylmä.

Laivalla suihkuun ja syömään

Avokkini tilasi taksin. Suhautimme taksilla Viking Linen terminaaliin. Laivassa menin ensimmäisenä kuumaan suihkuun. Suihku oli jopa niin kuuma, että vesihöyry aiheutti hytistämme palohälytyksen. Suihkun jälkeen lähdimme buffetiin syömään. Siinä vaiheessa alkoi olla oikeasti voittajafiilis. Olin yhtä hymyä. Olin oikeasti juossut kokonaisen maratonin!


Buffet, voisiko parempaa olla?

Buffetin jälkeen kävimme ostoksilla tax-freessa. Ostin elämäni ensimmäiset Freddyt alennuksesta ja vieläpä pinkkinä! Iltaa vietimme avokkini kavereiden seurassa kahteen yöhön. Jälkipelejä käytiin kiivaasti. Onneksi alkoholia tuli nautittua vain kohtuudella, reilu lasi viiniä ja kaksi lonkeroa oli ihan riittämiin, maistui aamupalakin seuraavana aamuna. Avokkini kuittaili taas aamupalan koosta, oli melkoisen miehekäs annos.

Jälkipuinnit juoksusta

Jälkikäteen tuntuu, että koko maratonin rankin osuus oli maaliin tulon jälkeinen kylmyys. Itse juoksusta mikään vaihe ei tuntunut erityisen pahalta. En tiedä juoksinko jossain flowssa ja fiilistelin musiikkia kuunnellen vai mitä tein, mutta päällimmäisenä juoksusta jäi oikein hyvä fiilis.

Sadekaan ei haitannut mua yhtään ja ihmettelin, kun kaikki kritisoivat säätä. Omasta mielestäni säätila tiedettiin jo pari päivää ennen, olin jotenkin sinut sen ajatuksen kanssa, että juoksussa tullaan kastumaan, so what. Varmasti tunnelma olisi ollut erilainen tapahtuman jälkeen, kun kisapaikalle olisi voinut jäädä rauhassa vaihtamaan vaatteita ja venyttelemään. Ja yleisöäkin olisi varmasti ollut enemmän, jos aurinko olisi paistanut. Mutta mitäpäs sitä jossittelemaan.


Viralliset kisatulokset. Kuten naisten sijoituksista näkee, rauhallisen alun jälkeen sijoitus on ollut ylöspäin.

En tiedä, mutta jotenkin olen pitänyt maratonia tosi rankkana suorituksena ja pelännyt sitä "seinää". Nyt kun sen on juossut, niin ajattelee, että eihän se edes ollut paha matka. Toisaalta ehkä hyvä, että kaikki meni niin nappiin, ja ekasta kerrasta jäi hyvä fiilis.


Kohti uusia seikkailuja

Jep, nyt on yksi iso haave saavutettu ja on aika siirtää katse kohti uusia seikkailuja. Seuraavalle maratonille on jo ilmoittauduttu, Finlandia marathon syyskuussa täällä Jyväskylässä. Ja sitä ennen on tulossa vielä uskomattoman upea kesä. Heinäkuussa lähdetään tyttöjen kanssa vaeltamaan Norjaan ja elokuussa on häät sekä häämatka Singaporeen ja Balille. Voisi sanoa, että unelmien kesä on vasta alussa :)

Polar näytti keskivauhdiksi 6:08. Varsinaisissa tuloksissa keskivauhti oli 6:14, johtuen siis näistä ei-optimaalisista-juoksulinjoistani (Polar mittasi matkaa noin puoli kilsaa enemmän).
Sininen käyrä kertoo vauhdista. Kuten näkyy, niin ainut pysähtyminen on vessatauko kahden ja puolen tunnin kohdalla.

Harvinaista maratoneilla, mutta jälkimmäinen puolikas oli nopeampi kuin ensimmäinen.


perjantai 29. toukokuuta 2015

Aattopäivän tunnelmia kisapaikalta Tukholmasta

Nyt alkaa olla perhosia vatsassa. Tulimme juuri hotellille stadionilta ja numerolapun hausta. Täytyy sanoa, että en ole kauheasti jännittänyt koko Tukholman maratonia, mutta expoa lähestyessämme perhoset alkoivat lennellä vatsassa hurjaa kyytiä. Vastaan tuli yhä useampi ihminen sinisen Stockholm Marathon -kassin kanssa. Katselin mielenkiinnolla millaista porukkaa huomenna on lähtöviivalle tulossa.


Expo-alueella piti tietysti shoppailla. Porukkaa oli kuin pipoa ja kauppa kävi kuumana. Ostin pinkin maraton t-paidan, kun niitä vielä oli. Olisin ostanut Asicsen takinkin, mutta S-koko oli tietysti jo loppunut. Lisäksi mukaan lähti maratonlippis, juoksusukat ja juomavyö (entinen vuotaa). 


Ja voi kauhea sitä turvotuksen määrää! Onneksi se on väliaikaista, näytti peilikuva sovituskopissa sen verran kaamealta. Nyt saa syödä jo normaalisti, eiköhän ne hiilarit oo nyt tankattu. Vettä vaan vielä reippaasti, numerolappu paitaan valmiiksi ja ajanotto-chippi kenkään, niin tämä nainen on valmis huomiseen koetokseen.


Huomiseksi on luvannut tosi "kivaa" säätä. Vettä pitäisi sataa, ilmeisesti tuullakin ja muutenkaan tuo lämpömittari ei kovin korkealle nouse. Sade alkaa ilmeisesti juuri sopivasti lähdön jälkeen ja mittarissa mennään kymmenen asteen hujakoilla. Sateen takia ajattelin laittaa lippiksen päähän, näkee edes vähän eteensä. Onneksi mukana on goretex-takki odotteluun, kertakäyttösadetakki sekä kompressiosäärystimet. Shortsitkin on onneksi pidemmän malliset (polvien yläpuolelle) ja ihoa myötäilevät. Pysyvät sitten huomenna hyvin paikoillaan, eivätkä toivon mukaan aiheuta hiertymiä

Huomenna aion siis lähteä juoksemaan shortseissa, t-paidassa, kompressiosäärystimissä ja lippalakissa. Lisäksi mulla on mukana ohut pitkähihainen vanha paita, minkä laitan päälle varmaan lähdössä ja heitän sitten myöhemmin roskikseen.


Kävin myös nauttimassa osallistumismaksuun kuuluvista pasta-partyista. Pasta oli kyllä hyvää, mutta valitettavasti kylmää. Upposi silti, ei ongelmaa. Ja voi niitä bajamajoja, olin unohtanut miten "eksoottisia" ne onkaan. Tsekkasin myös oman varustepaikkani, lähdön, maalin ja paitapisteen eli kaikki pitäisi olla kunnossa huomista varten.

Heräsimme tosiaan aamulla Suomen aikaan neljältä aamuyöstä, olimme yötä Cumuluksen lentokenttähotellissa. Eilisiltana kävimme moikkaamassa kummipoikaamme, avokkini siskoa ja hänen miestään. Aamulla sitten lensimme Arlandan lentokentälle ja sieltä junalla keskustaan. Lisäksi on matkustettu metrolla ja bussillakin ympäri kaupunkia. Käytiin siis vielä tänään täällä Tukholmassa tervehtimässä mummoni siskoa Nackassa.

Nyt makoilen hotellilla suihkun raikkaana kollarit jalassa sohvalla, ei voisi enää paremmalta tuntua. Avokki lähti ostamaan vielä varmuuden vuoksi huomisillalle särkylääkettä ja katsomaan illaksi jonkin kivan ruokapaikan.


Loppupäivä nautiskellaan ja rentoudutaan. H-hetki on huomenna Suomen aikaan kello 13.10. Huomisiltana ollaankin jo tulossa kotiapäin maratonlaivalla. Saa nähdä millaiset pirskeet siellä on. Avokki tosin on satavarma, että laivaruokailun jälkeen tämä nainen on valmista kauraa nukkumaan. Saapa nähdä.

Joka tapauksessa tulossa on uskomaton kokemus. Ihan toista kuin mitkään aiemmat puolimaratonit Suomessa, sen aistii jo nyt tunnelmasta. Pitäkäähän peukkuja!

torstai 28. toukokuuta 2015

Vikat tsempit maratonille ja biisilista

Tällä hetkellä tuntuu, että lähden kohta lentoon. Noh, kirjaimellisesti kyllä lähdenkin huomisaamuna, kun lentokone starttaa kohti Tukholmaa ja elämäni ekaa kokonaista maratonia. Pieniä perhosia on vatsassa ja vikat päivät avokkini ja muu lähipiiri ovat kuulleet juttua maratonista ja valmistautumisesta varmaan liiaksikin asti.

Täytyy kyllä olla onnellinen, kun on noin kannustavia ihmisiä ympärillä. Avokkini lähti tänään töihin ja sitä ennen tuli listaa: muista syödä pastaa niin ja niin paljon, ostin sitä sulle kaupasta, juo vettä ja niin edelleen. Sitten käytiin tänään maratonkaverini kanssa vielä kevyellä lenkillä Rantaraitilla, jaettiin fiiliksiä ja sain kiitokseksi vielä lahjakortin hierontaan! Oi hitsi, sille on varmasti niin käyttöä viikonlopun rutistuksen jälkeen.

Porukatkin ja muut kaverit lupasivat olla hengessä mukana ja äiti tilasi viisi euroa maksavan tekstiviestipalvelun, joka lähettää väliajat puhelimeen :)

Tsemppivideo työkavereilta

Lenkiltä kotia tullessa ihmettelin mitä Facebookissa oikein tapahtuu. Työkaverit olivat kuvanneet aivan käsittämättömän ihanan tsemppivideon. Voi sitä naurun määrää, kun ihmettelin sitä puuhaa videolla. On ne niin ihania. Koetan olla konttaamatta ;)

Tässä linkki videoon Instagramissa, kun tuo blogiin upotettu video näyttää toimivan vaihtelevasti (näkyy mulla enää valkoisena tyhjänä tilana):
https://instagram.com/p/3OpBoAMUxM/

 

Kaveri kuumeessa

Jeps, Helsinkiä kohti startataan vajaan kahden tunnin päästä. Matkalaukku on jo pakattu ja fiilis mitä parhain. Ainut harmittava asia on, että kaverini, jonka kanssa tälle taipaleelle alunperin lähdettiin, on kuumeessa. Voin niin kuvitella fiilikset ja sen turhautumisen tunteen.

Itse olen ollut flunssassa kaksi edeltävää Finlandia marathonia, voi sitä ketutuksen määrää. Nyt olen koettanut ottaa puuhan rennolla asenteella, ei mitään aikatavoitteita tai muutakaan. Edelliselle Finlandia marathonille ja puolikkaalle mulla oli ehkä vähän turhan kova aikatavoite sen aikaiseen kuntoon nähden. Oli olo, että tavoite on epärealistinen. Ja poks, kroppa sairastui ja totesi, että unohda koko juttu.

Iso kiitos myös koutsilleni Pasille. Sieltä tuli eilen sellaiset henkisen puolen vinkit, ettei niitä opita kirjoista. Toivotaan, että niiden avulla ja omalla eteläpohjalaisella luonteella mennään ylihuomenna läpi sen harmaan kiven.

Väliaikatiedot Facebookissa

Olen jossain H-lähtöryhmässä eli startti on lauantaina klo 12.10. Asensin Facebookiin jonkin sovelluksen, mikä julkaisee ilmeisesti väliaikatietoja juoksulta automaattisesti puolestani. Saa nähdä miten se toimii. Juoksunumeroni on 20431 ja juoksua voi seurata ilmaiseksi osoitteessa:

http://results.marathon.se/2015/?pid=tracking

Biisilista tsemppaamaan

Ja kiitti kaikille biisivinkeistä, niillä rakentui hieno 9 tunnin biisilista. Noh, toivotaan, että matkalla ei nyt ihan niin kauan mene :) Listalla on mitä mielenkiintoisempia valintoja eri vuosilta. Ajattelin laittaa sekoita-toiminnon päälle juostessa, pieni yllätysmomentti mitä seuraavaksi kuuluu. On ysäriä, kotimaista, poppia, rokkia, heviä, örinää, humoristisempaa puolta, rauhallisempaa musaa ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Mukana on myös paljon biisejä, joista tulee muistoja mieleen. Ajattelin, että saapa sitten ainakin muuta ajateltavaa kuin superkipeät ja kramppaavat jalat :D

Muutama muistoja tuova biisi vuosien varsilta:


Biisi, jota kuunneltiin, kun pääsin ylioppilaaksi:
• U2 – Beautiful Day: https://www.youtube.com/watch?v=co6WMzDOh1o

Opiskeluvuodet Ylivieskassa:
• Gunther – Ding Dong Song: https://www.youtube.com/watch?v=z13qnzUQwuI
• Zen Cafe – Talo: https://www.youtube.com/watch?v=2qu9YAZzNNM

Useat biletysreissut 16-vuotiaana setäni kanssa ja elämäni ekat festarit Rantarockissa:
• Scooter – How much is the fish: https://www.youtube.com/watch?v=tHOgkgnZAdc
• E-Rotic – Queen of light: https://www.youtube.com/watch?v=ocI4ngyl1_U

Juhannus sisarusten kanssa:
• Timi Lexikon – Moon kuu: https://www.youtube.com/watch?v=8fuUzu_8vYA

Kapinalliset teinivuodet:
• My Dying Bride – Cry of mankind: https://www.youtube.com/watch?v=zGIP4NpH3yg

Viime aikainen sairausloma:
• Aste – Himalaja: https://www.youtube.com/watch?v=Q6q3lljnbG4

Alajärven kamut, kaikenmaailman reissut ja tatuoinnin ottamiset:
• Rammstein – Du hast: https://www.youtube.com/watch?v=vYw67f8evWo

Tsemibiisi siskolta:
• In Flames – My sweet shadows: https://www.youtube.com/watch?v=PNPWpyDsTGU

Biisivinkki pikkuveljeltä, tällä on myös jumpattu monet kahvakuulatunnit:
•  Dropkick Murphys – I'm Shipping Up To Boston: https://www.youtube.com/watch?v=x-64CaD8GXw 

Biisivinkki työkaverilta, tulen kuulemma mieleen tästä (ei näy olevan vielä listalla jostain syystä, vaikka olin lisäävinäni sen, onneksi vielä ehtii lisätä ja poistaa samalla pari tuplabiisiä):
• Nopsajalka – Villiks: https://www.youtube.com/watch?v=kJyHRdrA6kw

Draivibiisi viime viikoilta:
• Pendulum feat In Flames: Self vs. self: https://www.youtube.com/watch?v=TBJjREXXSyA



Jep, nyt kamppeiden vaihtoon ja parin tunnin päästä suunta kohti Helsinkiä. Pitäkäähän peukkuja lauantaina! Loppuun vielä eräs ihana palaute, jonka sain blogini lukijalta:

Maraton on matka,
joka alkaa paljon ennen lähtölaukausta.
Saamme olla kiitollisia,
että olemme tällä matkalla,
oli lopputulos mikä tahansa.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Juoksukirjan viimeistelyvinkit maratonille

Viikon päästä ollaan jo laivalla tulossa kotia kohti Tukholman maratonilta. Treenejä on vähennetty jonkin verran ja ensi viikolla vähennetään lisää. Koska kyseessä on siis itselleni elämäni ensimmäinen kokonainen maraton, ovat kaikki neuvot tervetulleita. Tässä muutama kuvapoiminta ostamastani Docenton kirjasta "Suuri juoksu- ja maratonkirja" koskien nimenomaan näitä vikoja päiviä ennen H-hetkeä.


Treenien supistaminen




Supistaminen maratonille
• 3. viikkoa ennen 80 % normaalista treenimäärästä
• 2. viikkoa ennen 60 % normaalista treenimäärästä
• kisaa edeltävä viikko 40 % normaalista treenimäärästä

Juoksijan superruoat



Täytyy sanoa, että itselleni lista oli jonkinlainen yllätys. En olisi osannut veikata, että mukana olisivat mm. mantelit, kirsikat, pinaatti tai vihreä tee.

Hiilihydraattitankkaus



Eli kilpailua edeltävinä päivinä hiilareita 9 grammaa jokaista painokiloa kohti.


Useimmat ihmiset pystyvät varastoimaan glykogeeniä 2000 kcal, mikä vastaa noin 32 kilometrin juoksun vaatimaa energiaa. Kesken loppuu energia siis auttamatta.


Pitäisiköhän ensi viikolla syödä kokojyväspaghettia?




Nesteytys kilpailussa



Ennen kilpailua:
• 2 tuntia ennen: 500 ml
• 1 tunti ennen: 250 ml
• 15 minuuttia ennen: 200–250 ml

Kilpailun aikana:
• Hidas tahti: 120–240 ml 35–45 min välein
• Nopea tahti: 120–240 ml 15–20 min välein

Kilpailun jälkeen:
• Jokaista menetettyä kiloa kohti 1 litra

Tää kirja on ihana, kun kaikki kaaviot, kuvat ja kuviot ovat niin selkeitä ja havainnollistavia. Vielä kun poistettaisiin ainakin ne parikymmentä kirjoitusvirhettä, mitä olen bongannut, niin olisi ihan täydellistä.


Nesteytys on tärkeää. Tarpeeksi nesteitä ennen kilpailua juoneilla juoksijoilla on alhaisempi syke ja ruumiinlämpö kuin puutteellisesti nesteyttäneillä. Veden juominen noin 2 tuntia ennen kilpailua riittää varmistamaan riittävän nesteytyksen. Näin ainakin kirja sanoo.

Henkisen puolen neuvot




Ole positiivinen: Aloita jokainen kilpailu luottaen siihen, että saavutat tavoitteesi.

Aseta tavoitteita: Tavoite ohjaa suoritustasi kilpailun aikana. Jos olet aloittelija, maaliin pääsemisen pitäisi olla päätavoitteesi, mutta sinun on silti mietittävä, miten haluat saavuttaa sen.

Ole johdonmukainen: Älä muuta asioita ennen kilpailua. Pysy säännöllisessä ruokavaliossa ja vältä uusien juoksuvaatteiden ja -jalkineiden testaamista.

Tutustu reittiin: Tutustu reittiin ja maastoon, jotta tiedät mitä odottaa. Kävele tai pyöräile, tutki reitti kartalta tai netistä. Maratonilla on viisainta tsekata vain viimeiset 10 kilometriä.

Nuku hyvin: Kilpailua edeltävinä kahtena viikkona sinun pitäisi pyrkiä nukkumaan 7,5–9 tuntia yössä. Tämä ei ainoastaan auta henkistä valmentautumista, vaan myös antaa kehollesi mahdollisuuden korjata itseään unen aikana.

Hallitse hermojasi: Jos hyväksyt hermostoneisuuden osaksi kilpailua, voit käyttää sitä tehostamaan suoritustasi – opi tunnistamaan adrenaliinin tunne ja kanavoi se maaliviivan saavuttamiseen.


Suunnittele strategia: Kolme yleisintä taktiikkaa ovat kilpailu itseään vastaan tarkoituksena parantaa henkilökohtaista ennätystä, aikatavoitteen asettaminen kilpaillen kelloa vastaan tai kolmantena samantasoisia juoksijoita vastaan.

Määrää oma tahtisi: Pysy suunnittelemassasi vauhdissa, sillä se säästää energiaa. Jos aloitat liian kovaa, lihaksiisi kertyy maitohappoaja väsyt ennen kuin olet edes päässyt omaan rytmiisi.

Hyvä alku: Tee lämmittely ennen lähtöviivalle tuloa, jotta lihaksesi ja nivelesi ovat valmiina kilpailuun. Pyri lähtemään liikkeelle itseäsi hieman parempien juoksijoiden kanssa, koska se auttaa pitämään yllä kilpailuvauhtia. Jos aloitat hitaampien kanssa, voit jäädä mottiin vai viivästyä matkan aikana.

Tärkeimmät kilometrit: Kilpailun keskiosa voi olla kovin. Se on vaihe, jossa psyykkinen ja fyysinen väsymys iskee, ja voit alkaa epäillä omaa kilpailustrategiaasi ja kysyä itseltäsi negatiivisia kysymyksiä. Voinko pitää tätä tahtia? Pitäisikö minun nopeuttaa, hidastaa tai ohittaa edellä juokseva kilpailija? Heitä epäilykset mielestä ja usko omaan valmennukseen, pidä tahtisi ja strategiasi. Käytä reittiin tutustuessasi mieleen painamiasi maamerkkejä edistymisesi seurantaan.

Vahva lopetus: Jos olet arvioinut tahtisi oikein, sinulla on vielä paukkuja vahvaan loppukiriin. Älä säästä energiaa loppua varten, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin huomata, että kilpailun päätyttyä sinulla olisi vielä energiaa, jonka olisit voinut käyttää kilpailun aikana. Muista myös, että kilpailu päättyy vasta, kun ohitat maaliviivan, älä siis hidasta!


Ja sitten, jos mikään ei auta, niin laitetaan punaista päälle. Vai miten se nyt menikään...


Siinä tärkeimmät vinkit ja neuvot Suuresta juoksu- ja maratonkirjasta. Tuleeko vielä muuta mieleen? Vaatteet ainakin pitää vielä sovittaa valmiiksi, suurinta osaa olen kyllä jo testannut.

Itselleni mieleen tuli vielä sopivan biisilistan koostaminen puhelimeen. Musiikkia on pakko saada, muuten tulee pitkä aika ja saahan siitä jo hirveästi tsemppiä. Biisit pitää valita valmiiksi, ettei puhelinta tarvitse sitten räplätä juostessa.

Tulisiko sinulla mieleen hyviä tsemppibiisejä?

10 vinkkiä terveellisempään arkeen

Jokainen tietää, että pitäisi syödä terveellisesti. Paljon kasviksia, kalaa pari kertaa viikossa, viljatuotteita täysjyvänä, hyviä rasvoja pähkinöistä, lihaa ja kanaa jne. Ei pitäisi syödä suklaata (paitsi tummaa), karkkeja, sipsejä tai muita epäterveellisiä mättöruokia. Pitäisi välttää piilosokeria ja piilosuolaa. Mitä tummempia vihreitä kasviksia syö, yleensä sen terveellisempää. Vettä pitäisi muistaa juoda säännöllisesti, sokerikierre pitäisi katkaista ja herkkunälkä ennaltaehkäistä syömällä tasaisin väliajoin. Lisäksi pitäisi syödä mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa. Eikä itseään kannata stressata kaloreiden laskennalla, vaan suhtautua ruokaan rennosti, mutta järkevästi.

Jep, tuttua juttua, mutta silti käytännön toteutus jää yleensä puolitiehen ja kaiken kiireen jalkoihin – ja ennen kaikkea vyötärölle. Olen koettanut ratkoa näitä arkisia ruokaongelmia, että syömisestä tulisi jotenkin terveellisempää ja ruuanlaitosta helpompaa. Tässäpä muutama omassa arjessani hyväksi havaittu pelastaja ja apukeino.

1. Viikkosuunnittelu liitutaulutarroilla
Kun kauppaan menee nälkäisenä, mukaan lähtee mitä mielenkiintoisempia asioita, yleensä ei sieltä terveellisimmästä päästä. Nyt olemmekin alkaneet suunnitella viikon ruokia etukäteen, yleensä arkipäivät ja sitten viikonloppu erikseen. Ja jotta suunnittelu olisi kivaa, niin hankinpa sitä varten keittiön seinälle liitutaulutarroja.



Löysin nettikaupasta edullisia liitutaulutarroja, joissa jokaisessa lukee viikonpäivä. Yksi tarra on kooltaan A4. Tarrat olivat helppoja kiinnittää seinään sekä putsata märällä paperilla. Ne ovat myös kivannäköisiä, etenkin, jos käyttää väriliituja.

Tässä vaiheessa tarroille ollaan suunniteltu vasta lounaat eli eväät töihin, ei muita ruokia. Pikaisella matikalla, jos minä kokkkaan ruokaa kahdeksi päiväksi kerrallaan ja avokki samoin sekä yhtenä päivänä käydään valmiilla lounaalla, niin eihän tuo pitäisi olla kovin aikaa vievää noin arkilounaiden puolesta. Lisäksi tauluun on merkitty muita menoja tai yhteisiä treenejä tms.

Liitutaulutarrat tilasin Hyvän Tuulen Puodista kympillä:

2. Eväsrasioita joka lähtöön
Eväsrasioita on hyvä olla moneen lähtöön ja niiden täytyy pysyä kiinni, etteivät ruuat ole levällään kassissa. Nimimerkillä kerran pinaattikeitot levinneet reppuun, ei kivaa.


Ostin muistaakseni Ikeasta aivan ihanat valkoiset salaattirasiat (kuvassa, muut rasiat Tokmannilta ja Tupperwarelta). Ne ovat raikkaan valkoiset ja ikkunallisesta kannesta näkyy kauniisti mitä rasiassa on. Lisäksi ne ovat kooltaan sellaiset, että niihin mahtuu kerrallaan lisukesalaatti pariksi päiväksi, joten senkään puolesta keittiössä ei tarvitse tuusata joka ilta.

3. Kurkkuviipaleet suoraan rasiaan
Olen hieman laiska aamuisin. Ja yleensä herään liian myöhään, joten aamupuuhiin ei ole kovinkaan paljon aikaa. Usein leivän päälle sujahtaa joku kalkkuna- tai kinkkuleike levitteen kanssa ja siinäpä se sitten olikin. Ostin hiljattain uuden säilytysrasian, jossa on yhtenä kansivaihtoehtoja valmis leikkuri kurkulle. Jospa sitä vihreää nyt löytyisi leivän päältä useammin. Rasia Avonilta.


4. Pikapuuroa aamuisin
Aamupuuro se naisen tiellä pitää. Valitettavasti keittelypuuhat vievät aikaa, joten viime aikoina ollaan "tyydytty" usein pikapuuroon. En ole vertaillut millaista tämä Fazerin vadelmainen Alku-kaurapuuro on ravintoarvoiltaan muihin verrattuna, mutta tätä ollaan syöty useana aamuna ja hyvin maistuu. Lautaselle 1 desi hiutaleita ja päälle 1,75 desiä kiehuvaa vettä, minuutin hautumisaika ja ei muuta kuin puuroa naamaan.



5. Veteen makua
Vettä pitäisi juoda säännöllisesti. Töissä olen ratkaissut ongelman viemällä sinne uuden juomapullon (kiitos lahjasta Anri). Kun on kiva pullo, niin juominenkin sujuu paremmin. Kotona taas otin käyttöön Avonilta jo jokin aika sitten tilaamani muovisen vesikannun. Se on todella kätevä. Kannuun on kansi sekä mehupuserrin, joten veteen saa kivasti makua sitruunasta tai appelsiinista.


6. Smoothie sportti-blenderillä
Iltapäivisin mulla on töissä välipalana yleensä leipää ja smoothie. Smoothien tekeminen nopeutui huomattavasti, kun ostin sport-blenderin. Sillä on kätevä tehdä annos suoraan pulloon, eikä tarvitse kaivaa kaapista isoa monitoimikonetta, eikä tiskata kaiken maailman osia. Ei muuta kuin terän huuhtelu, kansi paikalle ja menoksi.


7. Naposteluun pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä
Napostelu on sitten niin kivaa, kun töiden ja treenien jälkeen katsoo telkkaria. Enemmänhän se on tapa, josta vain pitäisi päästä irti. Jotta homma olisi vähän terveellisemmällä tolalla, ostin kauniin kannellisen lasipurkin, joka on täytetty naposteluvaaran iskiessä pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä.


8. Makuja mausteilla ja yrteillä
Olemme alkaneet käyttää keittiössä rohkeammin mausteita. Lisäksi jääkaapista löytyy yleensä edes yhtä tuoretta yrttiä, tinjamia, basilikaa tms. Munaleipäkin maistuu, kun päälle riputtelee aavistuksen sormisuolaa ja yrttimausteita.


9. Osta valmista
Välillä on oikein jees ostaa valmista, aina ei tarvitse tehdä itse. Usein kaupasta tai ravintoloista löytyy kevyempiäkin vaihtoehtoja ja kyllähän ruuasta pitää nauttia! Itseäni perjantaina odotti kotona tyhjä jääkaappi, eikä ruuanlaittoon ollut yhtään inspiraatiota. Niinpä lähdin kotiin S-marketin salaattibaarin kautta. Kuppiin lähti salaattia, vihanneksia, hedelmiä, kanamuna, lohta, vähän kanaa ynnä muuta, 530 grammaa salaattia ja kahdeksan euroa. Kyllä oli hyvää ja helppoa :)


10. Eväät töihin pyöräilylaukuissa
Itselläni suurin syy siihen, miksi fillari on vaihtunut autoon, on se, että mulla on aina käsittämättömän paljon tavaraa mukana. On eväät monessa rasiassa, treenikamppeet ja joskus läppärikin, niin koeta siinä nyt sitten fillaroida. Reppu lämmittää selässä niin paljon, että töihin päästessä on jo melkoinen hiki. Niinpä tein kalliihkon, mutta todella hyvän investoinnin ja ostin uudet pyörälaukut.


Ortliebin punaiset Back-roller classic -pyörälaukut löytyivät Partioaitasta. Ne ovat täysin vedenpitävät ja mikä parasta, ne on helppo laittaa pyörään. Niissä on pikalukot, joten naps, ja laukut ovat paikoillaan ja lähtevät yhtä helposti pois. Kyllä kelpaa. Niihin saisi vielä ostettua lisäosana, jotkin repun kaltaiset systeemit, jotta laukut saisi kätevästi selkäänkin.

Maksoin laukuista (setissä kaksi laukkua) muistaakseni 120 euroa (ovh 134 €), nyt laukut saisi tarjouksesta satasella: http://www.partioaitta.fi/ortlieb-back-roller-classic-pair-1

Maukkaita lounashetkiä ja tsemppiä arjen ruokakiireisiin!