maanantai 25. huhtikuuta 2016

Työmatkapyöräily: 3 syytä vihata, 3 syytä rakastaa

Työmatkapyöräilyn aloittaminen on joka vuosi kova ponnistus, en tiedä miten se voi olla niin vaikeaa. Varsinainen tahtojen taistelu. Sama juttu se on joka vuosi, tässä parin vuoden takaa:
http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2014/04/pyorailykausi-alkoi.html

Talvella on tottunut siihen, että autolla sujauttaa hetkessä töihin ja kevään tullen totutusta tavasta on vaikeaa luopua. Miksi ihmeessä? Tässä kolme syytä ja ratkaisut niiden eliminointiin.


Miksi työmatkapyöräily on syvältä?

 

1. Sataa vettä

Tämähän on se kaikista yleisin syy, suomalaisessa säässä on aina jotain vikaa. Oli tänäkin aamuna, kun veden lisäksi satoi vielä epämääräistä räntää ja tuuli hirveästi. Ensimmäisenä, kun katsoin ulos mietin, että pitäisikö se fillarointikausi aloittaa joku toinen päivä. En kuitenkaan mennyt tähän lankaan, sillä tiesin, että jos lykkään päivän, lykkään toisen ja kolmannenkin. Ja olinhan viime viikolla vakaasti päättänyt, että maanantaina se alkaa.

Töihin päästessä meikit olivat vähän poskilla ja tukka sekaisin, ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Kurahousut viimeistelevät kokonaisuuden.

Ratkaisu: Vedenpitävät ulkoiluvaatteet, eipä siinä sen ihmeempää ole. Ostin viime vuonna Marmotin (https://marmot.com/products/details/womens-crystalline-jacket) superkevyen ja vedenpitävän takin, mikä on vielä pirteästi pinkki. Lisäksi vitosen vanhanajan kurahousut jalkaan, käsineet sekä tuubihuivi ja kypärä päähän. Johan kelpaa polkea vesisateessa.

 

2. Tavaraa on liikaa

Tämä on mun top2-syy, miksi työmatkapyöräily on syvältä. Tänä aamuna mukana oli jumppakamppeet (sisäkengät, vaatteet ja ohjausvermeet), opiskelukamppeet (kirja ja muistiinpanovälineet), eväät (litran kahvimaito, iso salaatti, varsinainen lounas sekä iltapäiväleipä ja smoothie) sekä sitten perusjutut, kuten kalenteri, rahapussi ym. Niin ja olihan mulla vielä se kannettava tietokonekin mukana!

Ortliebin pyöräilylaukut ovat kätevät. Ne pitävät vettä ja niissä on pikalukot.
Pikalukot, ehkä hieman huonosti näkyvät.

Ratkaisu: Helppokiinnitteiset ja vedenpitävät laukut. Ostin vuosi sitten Partioaitasta pirteän punaiset pyöräilylaukut, joissa on pikakiinnitys ja jotka pitävät vettä. Tänä aamuna kampetta oli sen verran paljon, että vaadittiin kaksi laukkua, mutta huomenna selvitään yhdellä. Ovat kyllä olleet hintansa väärti, tsekkaahan säkin:
http://www.partioaitta.fi/ortlieb-front-roller-classic-pair

Ja tähän pakko lisätä, että kesällä on syvältä polkea reppu selässä, kun se hiostaa. Pyöräilylaukut poistavat tämänkin ongelman.

3. Etureisiä hapottaa

Kun talven polkee spinningiä klossikengillä, tuntuu peruspyöräily etureisissä pahalta tai äkkiseltään oudolta. Sanalla sanoen etureisiä hapottaa pirusti.

Klossikengät tekevät pyöräilystä helpompaa ja taloudellisempaa, kun etureisien lisäksi hommiin pääsevät takareidet ja pohkeet.


Ratkaisu: Klossikengät. Nämäkin hankin jostain Sastamalan alesta vuosi sitten. Kengät kiinni combipolkimiin ja renkaisiin tarpeeksi ilmaa, niin johan kulkee. Lukkopolkimilla käytetään etureisien lisäksi tehokkaasti takareisiä ja pohkeita, joten työ on tuplasti tehokkaampaa ja sitä kautta helpompaa ja taloudellisempaa.

Miksi työmatkapyöräily on huippua arkiliikuntaa?


Ja kas näin, kaikki tekosyyt on karsittu. Sitten, kun on päästy näistä negatiivisista asioista eteenpäin, niin voidaankin listata kolme syytä, miksi työmatkapyöräily kannattaa.

1. Kunto kasvaa ja mieli virkistyy

Eiks tää näytä virkistyneeltä?

Arkiliikuntaa ei voi olla liikaa, ei ainakaan toimistotyöntekijällä. Oma työmatkani on noin vajaa kuusi kilometriä eli ajassa noin 18–20 minuuttia suunta. Työmatkapyöräilyssä tulee siis helposti päivään noin 40 minuuttia liikuntaa. Lisäksi ei voisi olla parempaa tapaa aloittaa päivä kuin raitis ulkoilma. Siinä kroppa herää ja mieli on virkeä töihin päästessä.

Plus tiedättehän ne pyöräilijöiden mielettömät reisilihakset, niitä odotellessa... :)

2. Säästyy rahaa ja aikaa

Autolla töihin menee usein vartti, pyörällä vajaa 20 minuuttia. Ajallisesti fillaroiden menee viisi minuuttia enemmän, ei siis suurta ajanhaaskausta. Toisaalta, kun välillä käyn keskustassa esimerkiksi jumppia tuuraamassa, niin voisin väittää, että säästän ajassa, kun ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse maksella kaupunkiajon bensakuluja tai parkkihallien pysäköintimaksuja, ylinopeussakoista puhumattakaan, heh hee.

Meikäläisen pyöräparkki kotona.

 

3. Kaloreita kuluu

En ole ikinä ollut kaloreiden laskija, mutta ei auta kieltäminen, että eikö pieni kiinteytyminen tai keventyminen jo juoksunkin takia olisi hyvä juttu. Karkeasti pyöräily kuluttaa itselläni reippaat 300 kilokaloria päivässä, eli noin 170 kcal/suunta. Se tarkoittaa päivässä reilua kolmea banaania, kevyttä keittoateriaa, runsasta salaattia tai muuta reilua hedelmäkasaa. Aika hyvin siis tuollaiselta kaiken sivussa kevyesti tulevalta hyötyliikunnalta. Saa siis syödä enemmän (vai miten se meni).

Polarin data yhteen suuntaan fillaroinnista. Kaloreita paloi 172.
Syke on maltillisilla lukemilla. Lopussa näkyy Aholaidan kiva silta.
Ei oo paha rasti. Huomenna uudestaan.


Jep. Joko säkin kaivat sen fillarin talviteloilta?