sunnuntai 15. toukokuuta 2016

HCR juostu enkka-ajalla!

Jalat tuntuvat hieman kankeilta, mutta fiilis on mitä parhain. Vaikka maaliin tullessa ensin ketuttikin, kun jäin tavoiteajasta kolmisen minuuttia. Parastahan tietysti on, että edes pääsin juoksemaan, kun jalka oli viikolla ja vielä perjantainakin kipeä. Kisa-aamuna se oli kuitenkin jo kunnossa, lepo teki tehtävänsä.

Maalissa hymyilyttää, vaikka tavoiteajasta jäinkin. Vesa oli vastassa odottamassa.

Matka Helsinkiin meni rennosti, pojat ajoivat vuorotellen, minä nautiskelin maisemista takaosastolla. Välillä käytiin syömässä ja Helsingissä oltiin ajoissa vaatteita vaihtamassa. Vaatteiden valinta olikin hieman haastavaa vaihtelevan sään takia, mutta pysyin onneksi suunnitelmassani ja laitoin shortsit, kompressiosäärystimet, hihattoman paidan ja takin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, takki tosin lähti päältä jo kolmen kilsan kohdalla ja silti oli ajoittain kuuma juosta. Eli onneksi en laittanut pitkiä housuja tai paitaa.


Lähtö keltaisessa ryhmässä

Lähdimme keltaisessa lähtöryhmässä, jonka tavoiteaika oli 1:45. Ryhmä oli mulle vähän liian kova, mutta se oli kompromissi kaikkien meidän kolmen tavoiteajoista. Muuten Vesa ois lähteny 50 minsaa mua ja Teroa ennen eli joutunut odottamaan maalissa törkeän kauan. Ihan hyvä kyllä näin jälkikäteen, olipahan kirittäjiä ja tahti oli muutenkin melko hyvä meikäläiselle. Keltaisessa ryhmässä lähti jotain tuhat henkeä. Vesa lähti ryhmän keulilla, me jäätiin Teron kanssa taaemmaksi. Sitten luurit korville ja menoksi.

Polarin sykemittarissa on kisatoiminto, johon voi laittaa matkan ja tavoiteajan. Mittari sitten ilmoittaa koko ajan oletko edellä vai jäljessä tavoitetta. Töissä Marjo oli arvellut mun juoksevan puolikkaan 1:50, mikä tarkoittaisi käytännössä 5:12 kilometriltä. Arto, meidän suunnistus-koutsi, suositteli kisavauhdiksi 5:30 kilometriltä, kun taas maraton-koutsi Pasi kehoitti kokeilemaan pitämään vauhdin vitosen tuntumassa eli lähes samoissa lukemissa kuin mun kympin kisojen vauhti. Niinpä päätin laittaa tavoiteajaksi 1:50, se tuntui mahdolliselta itsestänikin. Ja pakko sanoa, että onpa huippua, kun on näin mukana eläviä työkavereita! Kiitos luottamuksesta ja tsempistä! Ootte raksuja kaikki *sydän*.

Ja vinkkinä, hyvä laskuri kilometrivauhteihin: http://www.laskurini.fi/urheilu/juoksuvauhtilaskuri

 

In Flamesia ja Cheekiä

Vähän mietin laitanko rokkilistan soimaan vai perusjuoksulistan, minkä tein HCR:lle. Laitoin peruslistan, mikä oli ihan hyvä. Jos fiilis oli jossain kohti vähän tahmea, niin leppoisen biisin ansiosta tuntui kevyemmältä. Mukana oli kyllä musiikkia laidasta laitaan, Children of Bodomista Arttu Wiskariin ja Darudeen.

Ekat pari kilsaa otin vähän löysemmin ja lämmittelin kroppaa. Tero juoksi lähistöllä. Sitten tuli fiilis, että kai tässä on pakko alkaa juosta, jos mielii mitään enkka-aikoja vetää. Niinpä kiristin vähän tahtia. Tero jäi tässä vaiheessa taaemmaksi. Olen aiemmin lähtenyt juoksukisoissa liikkeelle liiankin rauhassa, pelännyt, että kunto loppuu kesken. Nyt viime aikoina taktiikkana on ollut enemmän vauhdikkaampi lähtö, jos myöhemmin hyytyy, niin sitten hyytyy.

En osaisi juosta ilman musiikkia. Kaverin kanssa tietysti on eri asia, kun voi höpötellä, mutta itsekseni en juokse ilman musaa. Vaikka silti on jännä, että jälkikäteen en yleensä edes muista, mitä satunnaiselta soittolistalta on kuulunut. Tästä juoksusta mieleen jäi muutama biisi:

Alkumatkasta soi tämä, tää on ollut viime aikoina yksi lemppareista:
• Kygo – Firestone: https://youtu.be/9Sc-ir2UwGU

Jossain kympin kohdalla, kunnon draivia askeleisiin:
• In Flames – My Sweet Shadows (remix): https://youtu.be/PNPWpyDsTGU

Tää nyt ei tietysti sovi juoksuun millään lailla, mutta pakkohan biisilistalla on olla yksi villi kortti:
• Stig – Ryyppy: https://youtu.be/2XXUKNpXZLs

Voiko askel olla kulkematta, jos korvissa soi "tulin voittamaan"?
• Cheek – JippiKayjei: https://youtu.be/pzGNWayhrZw

 

Puolikas 172 keskisykkeellä

Juoksu meni oikeastaan koko ajan mukavasti. Oon noita kymppejä vetänyt viime aikoina ja seuraillut sykkeitä, mistä oli selkeesti hyötyä. Pystyn juoksemaan 170 sykkeellä kiitettävästi ja pitkään, vielä 176 menee myös, mutta jos syke nousee 178, niin sitten tulee noutaja pian, kun kroppa väsyy, silloin ollaan rajoilla. Niinpä annoin sykkeen nousta 170 tuntumaan, mutta koetin pitää sen alle 176, jotta jaksan loppuun asti.

Matka meni koko ajan mukavasti. Reitin mäkisyyttä on valiteltu hirveästi jälkikäteen, mutta mua ei kyllä ahdistanu muut kuin 16 kilsan kohdan mäet, muut meni musta ihan ok, ei kai sitä nyt tasaista voi olla koko ajan. Ekan geelin otin 14 kilsan kohdalla, toisen joskus myöhemmin, en edes muista. Oon vähän huono käyttämään mitään geelejä, vaikka kyllä niistä saa puhtia.

 

Pohkeet ja varpaat kramppasivat

18 kilsan kohdalla alkoivat krampit. Eka ajatus oli, että ei voi olla totta. Asetin Polarin mittariin alussa tavoiteajan 1:50 ja kisatoiminto näytti siinä vaiheessa, että tavoite alitettaisiin 50 sekunnilla. Ensin kramppasivat pohkeet, joka kohdasta, alhaalta ja ylhäältä, kummastakin jalasta. Oli pakko pysähtyä pieneksi hetkeksi venyttelemään, kun tuntui etten pääse eteenpäin. Jatkoin kuitenkin köpöttelyä hetken päästä ja kirosin kuin lappalainen. Sitten kramppasivat varpaat, kramppi veti ne ihan sykkyrään, eka toisesta jalasta, sitten toisesta. Ei hyvänen aika, miten sellaisilla jaloilla pitäisi juosta? Pysähdyin taas hetkeksi ja mietin miten edes pääsen juosten maaliin. Kisatoiminta näytti jo tässä vaiheessa plussaa, en tulisi pääsemään tavoiteaikaan. Ei muuta kuin köpöttelyllä eteenpäin. Siinä vaiheessa muistin, että mulla on taskussa Mäkkärin suolapussi, se siis naamaan.

Loppumatka meni jotenkin edeten, krampit vähän helpottivat, mutta koko ajan oli olo, että kohta lihakset vetävät itsensä taas solmuun. Maaliviiva kuitenkin ylittyi ajassa 1:53:12. Kävin valokuvassa, venyttelin hetken ja hain mitalin. Siinä vaiheessa Vesakin tuli jo vastaan, hän oli juossut myös oman enkkansa 1:37:10. Tero tuli maaliin muutaman minuutin päästä, alle kahteen tuntiin. Mun puolikkaan ennätys on aiemmin ollut 1:58, eli se tuli onneksi alitettua :)

Hyvän fiiliksen lisäksi juoksusta jäi mitali ja t-paita.


Juoksun jälkeen lähdettiin kolmen kilsan päähän pesulle, sitten syömään ja kotia kohti. Kotona olin vähän ennen puolta yötä. Ihana ja mukava reissu kaikin puolin! Huippua, että lähdin mukaan. Mähän ilmoittauduin silloin vikana ilmoittautumispäivänä, hyvä niin. Sen verran oli kivaa ja hyvää matkaseuraa, että ehkä tässä kehitetään jokin uusikin juoksukisa vielä tälle kesää. Tulevista suunnitelmista kuitenkin lisää vielä myöhemmin :)

Polarin syketiedot


Keskisyke on ollut 172 ja juoksulinjoista on tullut sata metriä ylimääräistä.
Keskivauhdiksi tuli 5:21.
Palautuneena ollaan Polarin mukaan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä.
Syke on taas suurelta osin punaisella.
Ja siinä se näkyy, loppumatkan krampit! Kiusallisen loppusuoralla.

Korkeuskäyrä, lopussa vähän haastetta.
Kadenssi on ollut tasainen.
Pitäisi joskus käydä polkemassa joku pyöräergo tms, että saisi selville nuo kynnysarvot.

Kymppi on mennyt reiluun 51 minsaan.
Nopein kilometri on juostu 4:57.
Juoksunopeudet ovat melko tasaisia. Pahin kilometri on ollut 20.

4 kommenttia:

  1. Mahtava aika, vaikeuksista huolimatta. Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jonna! Tästä on hyvä startata juoksukesä :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Onnea Karoliina sullekin! Upee veto vuoden tauon jälkeen, kahden tunnin alitus on aina huippua! :D

      Poista