tiistai 12. syyskuuta 2017

Ristiäiset kuukausi sitten

Vihdoin ja viimein ehdin hieman tsekkailla ristiäiskuvia. Ristiäisethän olivat siis jo noin kuukausi sitten Nikon vanhempien kotona. Tässä muutamia kuvia päivästä, iso kiitos näistä serkkutytölle Paulalle. Lisää Paulan upeita kuvia: https://pauloissaphotography.com/

Perhepotretti vanhaa navetan seinää vasten.

Tää oli mun oma lempparikuva, tykkään. Oman mekkoni ostin Jyväskylän keskustasta Elsa & Emil -liikkeestä. Siellä oli kolme imetysmekkoa, joista valitsin parhaan tai itselleni parhaiten sopivan.

Täytyy sanoa, että pääsimme itse todella helpolla ristiäisissä. Ei tarvinnut tehdä mitään siivouksia, eikä leipoa. Nikon porukat hoitivat siivoukset eli siistivät upean vanhan pirtin ristiäispaikaksi. Lisäksi he hakivat aamulla voileipäkakut sekä täytekakun pitopalvelusta sekä leipoivat muut tarjoamiset. Meille jäi käytännössä hommaksi karjalanpiirakoiden paistaminen aamulla sekä limsojen, servittien ynnä muiden ostaminen. Helpolla päästiin, iso kiitos siitä.

Tarjoamiset, oli kyllä hyvää.

Ristiäismekolla on pitkät perinteet, jotka juontavat alkunsa jo 1930-luvulle. Myös Niko on kastettu samassa mekossa.
Ristiäisviikolla teetin Otson valokuvista tarroja jyväskyläläisessä Tarra Paita -yrityksessä. Tässä kuvassa suklaata, lisäksi isompia kuvia oli neliskanttisissa karkkipusseissa. Pikkusuklaat tilasin netistä, karkkipussit Niko kävi ostamassa kaupasta. Yhteensä kuvia oli 15 erilaista ja niissä kaikissa oli Otson nimi ja syntymäpäivä. Nämä paljastettiin vasta ristiäistoimituksen jälkeen. Ja huom, tämä kuva ei ole Paulan ottama, vaan huonolaatuinen kännykkäkuva. :)

Kaikesta helppoudesta huolimatta ristiäiset hieman jännittivät. Muistan, että Otsolla oli pari päivää ennen ristiäisiä ollut jo melko tahmeita päiviä. Ei oikein mikään auttanut kitinään, eikä uni maistunut. Jo silloin kun pappi kävi kotona muutama päivä ennen ristiäisiä, oli puolen tunnin visiittikin hieman haastava. Onneksi muuramelainen pappi oli aivan ihana, ei olisi parempaa voinut olla. Hän teki omalla olemuksellaan ristiäisistä rennot, ettei kaiken tarvinnut olla niin justiinsa ja vauvan ehdoilla mentäisiin.

Ristäispäivänä Otsolle paras asento oli pitää vatsallaan tai pystyssä, selällään poitsu ei viihtynyt yhtään.

Siskoni oli sylikummi. Ansku-pappi oli todella ihana.

Otso alkoikin itkeä melkoisesti kastetoimituksen aikana ja niinpä syliä vaihdettiin kummeilta minulle. Se auttoi hetken, mutta ei kauaa. Kävimme Otson kanssa vähän "jäähyllä" jaloittelemassa, kun muu ristiäiskansa veisasi virttä. Se auttoi onneksi vähäksi aikaa. Seuraava itku tuli tietenkin, kun päätä kastettiin. 

Ristiäisten itkuherkin kohta oli itselleni, kun Niko kertoi poitsun nimen. Aiemminhan yleensä pappi on hoitanut kertomisen, mutta nykyisin sen voi kertoa itsekin. Siinä kohtaa kyllä silmät kostuivat, isilläkin :D

Pikkuveljeni pyyhki Otson pään kastamisen jälkeen. Nikon siskontyttö taas hoiti kummien rukouksen, tällöin jokaiselle oli jokin "tehtävä" ristiäisissä.

Tässä pappi kertoo, että kummi tarkoittaa latinaksi sponsoria, hehee.

Jälkikäteen hieman harmittaa, etten pyytänyt ketään videokuvaamaan tilaisuutta. On nimittäin pakko tunnustaa, etten ihan kaikkea muista papin puheista, sen verran keskittyminen meni Otsoon ja Otson hyssyttelyyn. Kummeiksi tosiaan pyysimme siskoni ja nuoremman pikkuveljeni sekä Nikon siskontytön.


Otso ja pappa.

Ristiäislahjat olivat kaikki aivan ihania. Niistä kerroinkin jo aiemmin: http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2017/08/ristiaislahjoja-pojalle.html

Myös ristiäiskortit olivat ihania. Säästin ne Otsolle luettavaksi sitten isona.

Siskon antama kortti oli suloinen.

Otson harrastukset on päätetty jo valmiiksi :D

Kummit eli Nikon siskontyttö Mimmi, minun nuorempi pikkuveli Kimmo sekä siskoni Sari. Otsolla on tässä menossa jo ristiäispäivän vaatekerta numero kolme.

Ristiäistoimitus oli niin rankka, että unet maittoivat sen jälkeen.

Otso oli luonnollisesti koko päivän kaikkien silmäterä.

Valkoinen talja oli kuin tehty vauvakuvauksiin.

Iso kiitos kaikille ristiäispäivästä ja Paulalle vielä kuvista. Pitääkin teetättää ristiäispäivän kuvista vielä itselle ja mummoille ja papoille sekä kummeille kuvia ja ehkä myöhemmin vaikka vielä oma kuvakirjakin.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sunnuntairetki Tyräjärvellä ja auton hinausta

Takana on kerrassaan ihana ja aurinkoinen viikonloppu. Viikonlopun suurin urakka oli hinata Vectra korjattavaksi. Perjantaina hinasimme sen Muuramesta Saarijärvelle, minä ja Otso vetoautossa, Niko vedettävässä Vectrassa. 

Alku oli nihkeä, kun Otso ei viihtynyt turvakaukalossa ja huusi suoraa huutoa. Mulla taas ei keskittymiskyky ollut aivan parhaalla tasolla vetopuuhissa, kun Otso huusi takapenkillä. Niko oli ensimmäiset kymmenen minsaa kieli keskellä suuta, kun kyyti oli epätasaista. 

Otso viihtyi isomummun mökillä lauantaina sillä aikaa, kun isi ja pappa hinasivat Vectran Alajärvelle.

Pysähdyimme ennen motaria ja hyssyttelimme Otsoa sylissä. Poitsu onneksi nukahti, niin loppumatka sujui hyvin. Otsolle on tullut viime aikoina joku kammo kaukaloon, meinaa olla automatkoille lähteminen melkoisen työn ja tuskan takana, kun huuto alkaa heti kaukalossa. Lauantaina Niko ja pappa jatkoivat hinausurakkaa Saarijärveltä Alajärvelle ja me käytiin Otson ja systerin kanssa kävelyllä isomummun mökillä. Lauantai menikin pitkälti isomummun mökillä, tänään sunnuntaina aikaa on vietetty omalla mökillä.

Tyriksen mökin lähimaastossa on aivan ihania paikkoja.

2,5 kilsan päässä mökiltä oli aivan ihana lampi. Lähimaastossa oli myös kolme pientä vuorta. Kun Otso kasvaa, niin voidaan tehdä kolmen kukkulan valloitus.

Muuten viikonloppu on kulunut rennosti. Tänään teimme taas perinteisen sunnuntairetken, jolle tällä kertaa lähdettiin suoraan mökkipihasta. Otso ei viihtynyt vaunuissa, vaikka häntä kolme kertaa yritimme hyssyttelyn jälkeen laittaa sinne. Niinpä Manduca jälleen käyttöön. Manducassa poitsu nukahti samantien. En ymmärrä tuota vaunujuttuakaan. Keskiviikkona vaunuilimme Otson kanssa 1,5 tuntia ilman minkäänlaista ongelmaa. Tänään taas ei millään.

Isin sylissä voi rauhoittua niin, että uni maistuu taas.

Näissä maisemissa kelpasi lykkiä vaunuja.

Pieni puro virtasi metsässä.

Kävelimme melkein pari tuntia aivan ihanassa syksysäässä. Vajaan tunnin jälkeen Otso kuitenkin havahtui Manducasta ja alkoi itkeä niin, että hänet oli pakko ottaa pois Manducastakin. Onneksi huuto loppui melko lyhyeen isin sylissä, johon poitsu nukahti uudestaan. Sylistä siirsimme hänet jälleen rattaisiin, joissa loppumatka menikin hienosti. Ja hyvä, kun siirrettiin, sellainen hirvikärpäsparvi hyökkäsi kimppuumme myöhemmin. Vaunuissa Otso oli hyttysverkon suojissa ilkimyksiltä, vaikka sinnekin yksi hirvikärpänen onnistui livahtamaan. Sen tarina Otson pipolla loppui hyvin lyhyeen. Tapoin yhteensä varmaan parikymmentä hirvikärpästä.

Ilta-aurinko paistoi tänään niin upeasti, ettei mökiltä olisi malttanut lähteä.

Happihyppelyn jälkeen lämmitimme ekan kerran koko viikonloppuna saunan omalla mökillä Tyriksellä. Sitten ruokaa ja autonnokka kohti Muuramea.