perjantai 22. joulukuuta 2017

Otso 6 kuukautta

Huh kuinka aika rientää. Mun piti 5 ja 6 kk postausten välissä kirjoitella vaikka mistä, mutta aika on vain mennyt johonkin. Piti oikein tsekata kalenterista, mitä ihmettä viime kuukausi on puuhattu: ensin mulla oli flunssa marraskuun lopussa varmaan kolme viikkoa (poitsulla onneksi ei, mutta hyvin tyssäsi mun alkanut kuntoilu Buugilla), lisäksi on ollut puolison työpaikan pikkujoulut, papan eli mun isän synttärit ja Vuokatin reissu, isomummun synttärit, joulupuuhia ynnä muuta.

Otso on meidän hymyherra.

Otso täytti keskiviikkona siis puoli vuotta. En ymmärrä, vauvavuosi on jo puolessa välissä. Onneksi meidän nuori mies on vielä vauva, eikä osaa muuta kuin silloin tällöin kääntyillä. Nyt tosiaan osataan kääntyä jo selältä vatsalle.

Ennen Vuokatin reissua käännyttiin ekan kerran vatsalle. Nyt taitoa on treenailtu jo parikymmentä kertaa.

Muutoin leluihin on tarrattu jo pidemmän aikaa kiinni ja käsien liikkeet muuttuvat koko ajan sulavammiksi. Tuttikin on laitettu muutaman kerran itse omaan suuhun. Otso on myös paljon treenaillut erilaisia äänteitä, nyt hauskointa on jokin kurkussa kuuluva ääni, olen nimennyt sen sammakkokieleksi. Kiljumaan taas opittiin Vuokatin reissulla, siellä oli varmaan niin paljon porukkaa, että Otsonkin oli pakko korottaa ääntään. Vuokatissa Otso tosin sanoi ”eikä” tai siltä se kuulosti. Kotonakin kysyin kerran, että laitetaanko tämä body, niin vastaus oli ”ei”. Tavuja siis harjoitellaan, mutta onneksi ensimmäisiin oikeisiin sanoihin on vielä aikaa.

Puolivuotias ilopilleri. Synttäreiden kunniaksi puettiin isin valitsema body ja edelleen suosikkihousut eli naapurilta saadut farkut.

Olimme Vuokatissa viisi päivää, kun isäni täytti 60 vuotta. Reissu meni enemmän kuin hyvin. Reissussa olivat vanhempani sekä kaikki sisarukseni puolisoineen. Kävimme keilaamassa, notskilla makkaraa paistamssa, syömässä Rossossa, ulkoilemassa sekä uimassa, siellä tosin ilman Otsoa. Kirjoittelen tuosta reissusta vielä myöhemmin lisää (jos vain ehdin ja muistan), tai oikeastaan siitä millaista reissussa on pienen vauvan kanssa.

Kiinteiden syönti meillä on melko hyvällä mallilla tai alulla ainakin. Kiinteitä syödään 4-5 kertaa päivässä, yleensä 0,5-1 pilttipurkkia tai nelisen jääpalamuottia itse tehtyjä kerralla. Vikat viikot olen ollut vähän laiska itse tekemään soseita. Reissussa oli helppoa mennä valmiilla soseilla ja joulusiivous sekä joululahjat ovat vieneet aikaa viimeiseltä viikolta. Eilen tosin skarppasin tämän asian suhteen ja nyt pakastimessa on kymmenen purkkia kesäkurpitsaa, porkkanaa ja bataattia.

Uutena makuna tomaatti, jota Otso maisteli feederistä.

Aamu alkaa siis puurolla, nyt ollaan maisteltu kaurapuuro, riisipuuro ja keskiviikosta lähtien mannapuuro. Riisipuuro ei oikein uppoa, eikä ihme, eihän se maistu muulle kuin pahville. Hedelmä- tai marjasoseen kanssa kyllä menisi, mutta koetan opettaa oikeisiin makuihin, eikä siihen, että kaikki on makeaa. Lihaa maistettiin tänään ekan kerran, isin tekemää hirveä, nyt on niin luomua kuin olla voi. Suosikkimakuja Otsolla ovat porkkana, peruna ja kesäkurpitsa. Hedelmät taas menevät kaikki, niistä suosikkeja ovat ehkä banaani ja persikka (yhdistelmä etenkin). Marjat ovat herkkua myös, viimeksi maistettiin mustikkaa. Seuraavana listalla tosiaan ovat kaikki muut lihat, mansikka, avokado ym.

Tähän saakka Otso on syönyt tässä vauvasetissä. Eilen neuvolasta tuli lupa alkaa kokeilla pikkuhiljaa oikeaa syöttötuolia.

Eilen neuvolassa Otso sai luvan alkaa harjoitella istumista pieniä pätkiä tuettuna syöttötuolissa. Myös juoksuvaunujen koppaosa voitaisiin vaihtaa jo ratasosaan. Etenkin äiskästä tää alkaa olla melko jännää, minne se selällään ja paikallaan oleva vauva katosi?

Vauvauinnissa Otso vielä chillailee, vaikkakin silmät menevät hienosti kiinni sukeltaessa. Sukelluksissa on myös pari kertaa treenattu vapaasukellusta eli Otso on sukeltanut pienen pätkän niin, että on vapaasti vedessä, eikä äidin tai isän käsissä. Käsillä myös tartutaan kaikkeen mahdolliseen ja kaikki mahdollinen viedään suuhun. Hauskinta on viikonloppuaamuisin kokeilla vuoronperään äiskän leukaa ja sitten isin partaleukaa.

Päiväunet nukutaan nykyisin suhteellisen hyvin. Pisin pätkä on edelleen 3,5 tuntia, mikä on mennyt joskus ilman yhtäkään tutin laittoa tai vaunujen soutamista. Päikkärit nukutaan siis poikkeuksetta ulkona vaunuissa, välillä autossa pitkillä matkoilla. Kun Otso kitisee, niin tietää, että on uniaika. Ja hymy tulee siinä vaiheessa, kun äiti laittaa pipon päähän, silloin tiedetään, että nyt ollaan menossa terassille. Muuten pukeutumistaktiikkana on se, että puen ensin itseni päälle, sitten vasta poitsun. Muuten menee hermo kaikilta. :D

Vuokatissa tuli hieman lunta. Silti Otso nukkui tyytyväisenä melkein joka päivä kolmen tunnin päikkärit vaunuissa lumen peitossa.

Yöunet ovat vielä vaihtelevia. Viime öinä on ollut siistiä herätä jopa 1,5-2 tunnin välein läpi yön. Yöunille mennään hienosti omaan sänkyyn, jonne nukahdetaankin usein itse unipupu kainalossa (pupu saa kyllä ennen nukkumista melkoista kyytiä puolelta toiselle). Myös päiväunille nukahtaminen on usein melko helppoa. Välillä tosin poitsu on niin hepuleissaan, että unen tuloa täytyy hieman auttaa vaikkapa poskea silittämällä, se rauhoittaa.

Usein nukkumaan mennään klo 20-21 välillä. Ekan kerran syömään herätään klo 22.30, sitten 0.00. Myös aamuviidestä lähtien maitoa on kivaa tankata lähes tunnin välein, mutta muutoin klo 00-05 menee miten sattuu. Välillä herätään syömään myös klo 2, sitten seuraava ruokailu voi olla aamuneljältä tai -viideltä eli kolmen tunnin unipätkän jälkeen. Tosin viime yönä syötiin vain kolme kertaa, mutta ne olivatkin superpitkiä syöttöjä, lähes tunnin kerrallaan. Olisiko sitten puolen vuoden tiheän imun kausi kenties, ota näistä pikkuisista aina selvää.

Yhden kerran Otso on yllättänyt ja syönyt klo 22.30 ja seuraavan kerran 4.30 eli seitsemän tunnin päästä, mutta tämä on siis tapahtunut koko puolen vuoden aikana yhden kerran. Sekin kerta oli Vuokatin reissun jälkeen kotisängyssä, että olisiko ollut jännästä reissusta vähän univelkaa. Unikoulua jossain muodossa kokeillaan taas uudestaan joskus joulun jälkeen. Nyt ennen reissua ei kannata alkaa yrittää, sillä reissussa tulee taas niin uusia juttuja, että "koulutus" saattaa mennä hukkaan.

Usein Otso nukkuu viimeisen unipätkän aamuyöstä mun vieressä meidän sängyssä. Myös Ikean unipussi on käytössä, kun muuten peitto potkitaan pois. Pupu on paras kaveri yöunille. Näin iloisena herättiin puolivuotissynttäriaamuna.

Muutoin sanoisin Otson olevan sosiaalinen hurmuri. Porukassa on kivaa olla ja etenkin naisille hymyillään. Viimeksi kauneimmissa joululauluissa oltiin niin hurmaavia, että neljä naista kävi laulujen jälkeen ihastelemassa herra hurmuria. Sosiaalisuudesta kertoo sekin, että yksin leikkiminen on tylsää. On paljon kivempaa, jos äiti tulee viereen katsomaan tai lukemaan vaikka kirjaa, puhumattakaan siitä, että meillä on vieraita tai käydään jossain kylässä tai kaupassa. Isin kanssa leikit taas ovat ihan omaa huippuluokkaansa.

Kirjan kuvia melkein jännempää on käännellä kirjan sivuja, etenkin kansilehteä edestakaisin. Leluista kiraffi on ehdottomasti paras, se on syrjäyttänyt aiemman pallolelunkin. Myös muovipullo, jossa on sisällä kolisemassa papan korvakuulokkeiden vanhat paristot, on hauska. Leikkimatolla taas viihdytään vain pieniä hetkiä, eikä siinä tila riitä kunnollisiin kääntymisiin. Myös peili sekä toisen makkarin roikkuvat tähtivalot ovat superkiinnostavia.

Isomummun synttäreillä käytiin tyylikkäästi kauluspaidassa.

Yksi äitiä hieman harmittava piirre on se, että Otso nukkuu paremmin vaunuissa terassilla kuin vaunuissa lenkillä. En tiedä mistä se johtuu, mutta usealla lenkillä on kitisty niin, että lopulta poitsu on otettu syliin tai jopa kannettu loppumatka. Tämä vähän laskee omaa lenkkeilyinnostusta, mutta onneksi muuramelainen äitikaveri aina sopivin väliajoin rohkaisee vaunulenkille. Ajattelin kokeilla kuinka lenkit sujuvat, kun koppaosa vaihdetaan ratasosaan.

Eilen haettiin oma joulukuusi Plantagenista, tosin mun shoppailukaveri jäi autoon nukkumaan. Kuusenkoristeet ovat todella kiinnostavia ja kyllä neulaset pöllysivät, kun Otso heilutteli koristeita.

Tällaisesta meille kuuluu. Seuraavaksi onkin aika rauhoittua joulun viettoon. Rauhallista joulua kaikille!