keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Otson 1-vuotissynttärit

Juhannuspäivänä vietimme mökillä Otson 1-vuotissynttäreitä. Juhlat olivat pienet, paikalle oli kutsuttu vain perhepiiri eli mun ja Nikon vanhemmat sekä mun mummu ja meidän sisarukset perheineen. Ihanan moni paikalle pääsikin, vaikka juhannuspäivä varmasti on haasteellinen ajankohta. 


Päivänsankari valmistautui suuriin juhliin nukkumalla kunnon päiväunet, unta taisi riittää reipas pari tuntia, jos ei enemmänkin. Kyllä olikin ilme näkemisen arvoinen, kun herätessä mökki oli täynnä ihmisiä.


Synttärit aloitettiin alkoholittomilla maljoilla sekä lounaalla. Menussa oli vihreää salaattia ja pastasalaattia sekä hirveä ja uusia perunoita, lisukkeena kaupan leipää ja siemennäkkäriä. Jälkkäripöydässä taas oli kinkku- ja jauhelihapiirakkaa sekä Pätkiskakku, smoothiekakku ja raparperipiirakkaa, kaikki gluteenitonta. Ja olipa lisänä vielä karkkibuffetkin.

Otso sai ihan hurjasti lahjoja, iso kiitos niistä. Kaikista erikoisin oli siskoni ja siskon miehen tekemä puinen virveli, jolla saa onkia magneettikaloja, siis aivan ihana! Isompana virveliin saa lisättyä koukutkin. Siis se oli tehty kokonaan itse, virveli sekä kalat, ja kalojen taakse oli tavutettu kalojen nimetkin. Aivan hurjan hieno!


Hieno oli myöskin Fjällravenin Kanken -lastenreppu, sillä kyllä kelpaa lähteä päiväkotiin. Reppu oli myös siskoltani sekä veljeltäni eli kummien lahja. 


Siskon mies ja sisko olivat tehneet Otsolle itse upean virvelin sekä kalat.

Muita hittilahjoja olivat erilaiset legot sekä klassikko potkumopo, joita tuli kaksin kappalein. Onpahan kätevää, kun toisen mopon voi jättää mökille ja toisen kotiin. Lisäksi Otso sai myös ihania vaatteita, oli pikkukakkosen bodya, super baby -body ym. Aivan ihana oli myös lasten liikennematto, joka siis oli hieman erilaisempi kuin perinteinen liikennematto. Se on aivan täydellinen Otson omaan huoneeseen!


Ja pisteenä I:n päälle isomummun lahja eli mökille kasattu hiekkalaatikko ja hiekkalelut. Toisesta alla olevasta kuvasta puuttuu vielä hiekka, mutta nyt sekin on jo paikoillaan.


Iso kiitos kaikille synttäreistä! Synttärijuhlien lisäksi Otsoa muistivat naapurit, niin lahjapaketein kuin kukkakimpuin, kaunis kiitos. Kiitos myös Uusikylän suuntaan vaatelahjasta, autopuku oli hieno!


Viimeisimpänä ilme miltä tuntuu, kun syöt synttärijuhlien aamuna puuroa, etkä meinaa malttaa odottaa, että vieraat saapuvat :D

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Otso 12 kuukautta

Nyt se on ohi, poitsun vauvavuosi. Vauvavuodesta pitää kirjoitella lisää vielä myöhemmin, tässä kuulumisia viimeiseltä kuukaudelta.


Ensimmäisenä kuvia Hop Lopista, missä kävimme poitsun synttäripäivänä viikko sitten keskiviikkona.


Viimeisen kuukauden suurin juttuhan on se, että Otso on itse noussut seisomaan tukea vasten, ilman kenenkään apua tai houkuttelua. Ostin Facebook-kirppikseltä kahden euron lelupöydän, mikä oli sen verran kiinnostava, että poitsu nousi ylös sitä vasten. Oli hyvä ostos! 


Seisomaan nousemisen lisäksi Otso pääsee itse myös istumaan, pari viikkoa sitten jonkin tuen avulla, nykyään jo ilman mitään apua. Myös kiipeäminen on hurjan hauskaa, eikä korkeanpaikan kammoa näytä olevan, sen verran päättömästi alas mennään tai mentäisiin, jos poitsua ei vahdittaisi. Muutenkin menohalut ovat huimat, aamulla heräämisen jälkeen ei sängyssä malteta enää olla. Jos taas ulko-ovi aukeaa, on pikkumies menossa kovaa kyytiä ulos.


Ruokailun suhteen olemme siirtymässä ihan oikeaan ruokaan, vaikka soseitakin vielä syödään. Karkeat soseet eivät edelleenkään maistu eli ne vaan skipataan kokonaan ja siirrytään sileistä soseista oikeaan ruokaan. Vielä vatsaan asti ei kamalasti päädy oikeaa ruokaa, mutta onneksi kaikkea maistellaan ennakkoluulottomasti. Suurimpia suosikkeja ovat raejuusto, meloni ja tomaatti. Myös jogurtti ja piimä maistuvat, masu alkaa pikkuhiljaa kestää maitotuotteita. Myös jauheliharuuat ja pasta ovat lemppareita. Nyt takana on pari viikkoa huonon syömisen kautta, joka onneksi alkaa pikkuhiljaa mennä ohi.


Imettämistä olen yhä jatkanut, mutta nyt olisi tarkoitus pikkuhiljaa lopetella. Lähden heinäkuun lopussa reissuun, joten siihen mennessä imettäminen pitäisi lopettaa. Eiköhän sekin onnistu, hitaasti, mutta varmasti. Eniten tosiaan huolestuttaa oma olotila, vuorokauden pätkät imettämättä eivät ole olleet tähän mennessä kovin helppoja, itselleni siis. Poitsuhan kyllä tuntuu pärjäävän :D


Otso on myös oppinut leikkimään autoilla ja sai tosiaan leluilleen nyt oman huoneen. Nyt autoja työnnetään ympäri asuntoa tai tällä hetkellä kesämökkiä. Lisäksi niihin lastataan kyytiin muita esineitä. Myös palloa (ja kaikkea muutakin) osataan heittää hienosti. Muutoinkin poitsua kiinnostavat kaikki asiat, joissa on pyörät. Myös seisomista harjoitellaan ahkerasti. Kivointa on heittää lelu sohvalle, nousta itse perästä sohvaa vasten ja sitten huitaista lelut lattialle, se on aina yhtä hauskaa.


Yöt meillä nukutaan nykyisin melko hyvin. Kevyen viikon tuttiunikoulun ansiosta yösyömiset vähenivät varmaan neljästä kerrasta noin yhteen, luojan kiitos. Ehkä se järki palaa meikäläisenkin päähän pikkuhiljaa, kun univelkaa saa nukkua edes osittain pois. Toki rauhattomiakin öitä on edelleen, esimerkiksi muutama yö sitten valvottiin kolmesta neljään. Olivatko syynä sitten neuvolan rokotteet, hampaat, jokin vaihe tai kehitysjakso vai kenties riehakkaat synttärijuhlat, ota näistä selvää. 


Päikkäreitä meillä nukutaan edelleen kahdet, ekat aamupäivällä ysiltä tai kympiltä tai jos on tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä, niin vasta yhdeltätoista. Toiset päikkärit ovat sitten usein lyhyet joskus kahden tai kolmen maissa, viimeistään neljältä. Ja nykyisin päikkärit voi nukkua vaikka sisällä pinniksessä. Yöunille meno on aina vakio: vaippa, tissi, tutti suuhun ja pupu kainaloon, sitten poitsu nukahtaa kiltisti omaan sänkyynsä.


Myös oma tahto on löytynyt. Se aiheuttaa meikäläiselle välillä äänettömiä kirosanoja. Jos Otso tuumaa, ettei jotain halua tehdä, heittäytyy hän selkä kaarella huutamaan. Siinäpä ei sitten kauheasti mitään tehdä, ei ainakaan vaihdeta vaippaa tai tehdä mitään muutakaan mitä äiti haluaisi. Uhmaa odotellessa siis, voi jippii.


Muutoin Otso nauttii yhä pyöräretkistä sekä vaellusrinkan kyydissä kävelyistä. Ostimme Torilta käytettynä Oulusta Osprayn huippuhienon rinkan, jossa on aurinko- ja sadesuojatkin, aivan huippukapistus! Sen kyydissä poitsu on ollut meidän kanssa suunnistamassa sekä pari viikkoa sitten päiväretkellä Hyyppäänvuorella Lievestuoreella - niin ja mäkitreeneissä Riihivuorella, pieni +15 kilon lisäkantamus isille...


Synttäreitä juhlimme mökillä viime lauantaina lähipiirin kesken. Niistä lisää seuraavalla kerralla, nyt suuntana on Ähtärin eläinpuisto.