keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Puolimarathonille kuukauden päästä?

Kävin viime lauantaina testilenkillä. Tarkoitus oli siis kokeilla jaksanko juosta tunnin, siis ihan minkälaista lönkyttelyvauhtia tahansa. En ole juurikaan juossut synnytyksen jälkeen, kropalta kesti hieman odotettua kauemmin palautua, eikä tuo pikkumieskään jossain vaiheessa viihtynyt vaunuissa.

Pääsiäisen aikaan käytiin reilun parin tunnin kävelylenkillä.

Ja se, etten ole juurikaan juossut tarkoittaa siis oikeasti, että olen tehnyt välillä kävelylenkkien lomassa lyhyitä testijuoksuja ja kokeillut kestävätkö paikat. Ja näitäkin testejä on ollut vajaan kymmenen kuukauden aikana ehkä maksimissaan viisi. Ainut oikea juoksu oli uutena vuotena Paviljongin tapahtumassa viisi kilometriä, josta siitäkin osa käveltiin, kun juoksu ei tuntunut hyvältä. Ja hyvältä tuntumisella en tarkoita sitä, että hengästytti ja kunto oli surkea.

Tunnin testilenkki

Tunnin testilenkki meni enemmän kuin hyvin. Ekat viisi minsaa kävelin, sitten lähdin kevyesti hölkyttelemään. Perusvirheen tein jälleen, Kari Traan ulkoilupuku oli aivan liian kuuma siihen säähän. Muuten lenkki meni mukavasti.

Hieman turhan kuuma ulkoilupuku juoksemiseen.

Juoksin puolisen tuntia suoraa reittiä ja käännyin Riihivuoren kyltiltä takaisin. Jatkossa on helppo mitata sama lenkki juoksemalla kulkeeko juoksu kenties lujempaa tai kevyemmillä sykkeillä. Kaikista tärkein tavoite lenkillä oli hyvä fiilis, että juoksuinnostus jatkuu, eikä lässähdä heti alkuunsa liian rankalla treenillä. Se saavutettiin, olin enemmän kuin innoissani lenkin jälkeen.

Kyllä sitä puolikasta lähdetään testaamaan 19.5., vaikka voihan olla, että Helsingissä tulee pian ensimmäinen ”DNF” eli "Did not finish", siis keskeytys. Tähänkin olen henkisesti varautunut, jos jotain oikeita ongelmia tulee, niin lopetan. Nyt rima on laskettu todella alas. Muuten olen sitä mieltä, että ihmisen olisi hyvä olla aina siinä kunnossa, että puolimaraton menee koska tahansa ilman aikatavoitetta. Se on matkana sellainen, mikä pitäisi pystyä juoksemaan kohtuullisella treenillä.

Tunnissa taittui reipas kahdeksan kilsaa.

Keskinopeus on tosin kaukana aiemmista juoksuvauhdeista.

Vaikka koetin juosta pääsääntöisesti syketasolla kolme, on suurin osa treenistä nelostasolla. Tuntuma oli silti hyvä koko lenkin ajan.

Suora reitti, jossa ei tarvitse paljoa miettiä.


Polarin juoksuindeksi ennustaa perusmatkojen juoksuaikoja. Lauantain lenkin mukaan puolimaraton pitäisi taittua aikaan 2:14. Ihan en tuota uskalla allekirjoittaa, ei tarvita kuin jokin pohjekramppi, kun aika lässähtää.


Helsinki City Running Daylle poitsun kanssa

Viime viikolla vaihdoin vuodelta 2016 siirtyneen maratonosallistumiseni puolikkaaseen. Toissavuonna osallistuminen siirtyi nyrjähtäneen nilkan vuoksi ja viime vuonna synnytyksestä oli vielä niin vähän aikaa, joten sain poikkeuksellisesti siirtää osallistumista kaksi vuotta. Ja aiemminhan tosiaan maraton juostiin Helsingissä elokuussa, nyt sekä maraton että puolikas juostaan toukokuussa.

http://www.helsinkicityrun.fi

Ja tiedättekö, myös Otso lähtee "juoksemaan" lasten Minimarathonille! Otson kilometrin juoksun saa taittaa kantorepussa tai juoksurattailla, joten tyyli on vapaa. Kaikki osallistujat saavat mitalin ja juoksu on heti aamusysiltä, kun taas oma juoksuni on puolen päivän hujakoilla. Aika siistiä!

Otsoakin vähän jänskättää toukokuun minimarathon.

Otson mielestä tärkeintä kisassa on rento asenne.

Viime viikolla kävimme Otson kanssa myös ulkoilemassa.

Vauvavuosi verottanut kuntoa

Vauvavuosi on verottanut liikuntaa hurjasti. En ole ollut vuosiin näin ”huonossa” kunnossa. Liikunta kyllä starttasi satunnaisilla treeneillä pian synnytyksen jälkeen, mutta talven kolme kuukautta kestäneet on/off-sairastelut vaativat veronsa, eikä tuo syksykään tainnut ihan leppoinen olla poitsun kanssa. Flunssakautena ei juuri treenattu, kun pahimmillaan yöunet olivat 2,5 tuntia yössä ja sekin useammassa pätkässä.

Nyt olimme terveinä noin kuukauden, mutta tällä hetkellä poitsu joko tekee hampaita tai on muuten vaan hieman kipeä. Joten tautienkin takia täytyy hyväksyä se, että toukokuun juoksu voi vielä peruuntua syystä tai toisesta.

Tässä muutamia valokuvia vauvavuoden varrelta erilaisista treeneistä.

Ensimmäisiä todella lyhyitä kävelylenkkejä kesällä synnytyksen jälkeen. Tässä ollaan mökkimaisemissa. Voin sanoa, että vaikka matka oli lyhyt, niin kyllä puhallutti.

Tässäkin ollaan ulkoilemassa koko perheen voimin viime kesänä möksällä.

Tää on yksi lempikuvistani, etenkin Otso kantorepussa. Kuva otettu Pyhä-Häkin kansallispuistossa, poitsun ensimmäinen pikkuvaellus.

Olen seurannut aerobista kuntoani Polarin lepotestillä jo useamman vuoden, oikeastaan vuodesta 2014 syksystä saakka. Kesällä 2016 tulos oli 60 eli huippu. Viime viikolla tulos oli vaivaiset 41, eli hyvä. Huh huh, melko paljon on menty alaspäin. Onneksi jatkossa suunta on vain ylöspäin.




Tässä muutama testitulos viime vuosilta.

VUOSI 2014:

• 09: Erittäin hyvä 46

VUOSI 2015:

• 02: Huippu 53
• 03: Huippu 61
• 04: Huippu 60
• 05: Huippu 60

Toukokuussa 2015 juoksin ensimmäisen maratonin. Sen jälkeen en loppuvuonna tehnyt jostain syystä kuntotestejä ollenkaan ja toisessa jalassakin taisi olla pieni rasitusvamma parisen kuukautta.


VUOSI 2016:

• 01: Huippu 51
• 04: Huippu 57
• 06: Huippu 55
• 07: Huippu 60

Nilkka nyrjähti ja liikunta jäi osittain tauolle.

• 09: Huippu 52

Tulin raskaaksi syyskuussa ja liikunta alkoi keventyä lokakuun jälkeen.

• 10: Huippu 52
• 12: Hyvä 39

VUOSI 2017:

• 01: Hyvä 41
• 02: Hyvä 41

Synnytys kesäkuussa.

• 08: Erittäin hyvä 47

VUOSI 2018:

• 01: Hyvä 41

Tammikuun puolivälistä huhtikuun alkuun olin jatkuvasti flunssassa.

• 03: Hyvä 36
• 04: Hyvä 41

Syksyllä Otson kanssa Etelä-Pohjanmaan mummolassa.
Otso ei viihtynyt pikkuisena kovinkaan usein vaunuissa. Niinpä suuri osa lenkeistä tehtiin Otso Mandukassa.
Riihivuoren mäkitreeni oli yksi mieleenpainuneimmista viime syksynä.

Oman treenituntumani mukaan Polarin lepotesti pitää melko hyvin paikkaansa. Ja jos jotain hyvää, niin sentään nykyinen tulos on "hyvä", eikä "keskitaso", mihin suurin osa ikäisistäni naisista sijoittuu. Tästä on hyvä aloittaa hieno juoksukevät ja -kesä.

Kesällä tavoite olisi olla edes tuossa "erittäin hyvä" -kuntoluokassa.

Joulukuussa Vuokatin maisemissa.

Ja pääsiäiseltä, kun testasimme pitkästä aikaa Mandukaa ja kantotakkia.

Jes, tänään suunta siis lenkille. Seuraavalla kerralla sitten poitsun 10 kuukauden kuulumisia. See U!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Otso 9 kuukautta

Otso täytti jo viime viikolla yhdeksän kuukautta, mutta blogia ehdin päivittää vasta nyt. Olimme tosiaan jälleen viime viikolla sairaina, en ole enää laskuissa monesko flunssa se oli tälle talvelle. Kuumetta oli parisen iltaa ja yskää pidempään. Onneksi olimme poitsun mummolassa eli vanhemmillani Etelä-Pohjanmaalla. Olin itsekin sen verran kipeä, että lisäkädet poitsun hoidossa olivat enemmän kuin tervetulleet. Puolisoni oli siis samaan aikaan viikon hiihtovaelluksella eli kotona olisin ollut poitsun kanssa kahdestaan koko viikon, siksipä lähdimme mummolaan.

Poitsun yleisilme on usein iloinen. Hymy on herkässä.
Astetta coolimpi kaveri.

Viime kuukausi on mennyt siis tuttuun tapaan välillä sairastellen, välillä terveenä. Nyt olemme vaihteeksi jälleen terveinä, tosin isi-Nikolla oli hiihtovaelluksen jälkeen yskä. Torstaina meidän piti lähteä pääsiäisen viettoon Etelä-Pohjanmaalle, mutta sielläkin on nyt sen verran tauteja liikkeellä, että jäimme kotiin. Taitaa olla ensimmäinen pääsiäinen pitkään aikaan, etten ole Pohjanmaalla pääsiäiskokolla.

Kovat menohalut ja ensimmäiset hampaat

Viimeisen kuukauden aikana Otso on alkanut liikkua hirveästi. Taktiikkana on edelleen kieriminen, mutta pikkuhiljaa siihen on yhdistetty pepunnostoa ja käsillä vetämistä. Kierimällä mennään siis sivulle, mutta myös suoraan eteenpäin hakemalla sivulta kierimisen kautta vauhtia. Melkoisen ihana ja omalaatuinen taktiikka liikkua. Myös jaloilla potkitaan seiniä hullua kyytiä ja kuunnellaan minkälaista ääntä seinästä syntyy. Välillä suuntaa muutetaan jaloilla seinää potkimalla ja sen avulla kääntymällä eri suuntaan. Liikkuminen on melkoista myös vaipanvaihdossa ja pukeutumisessa.

Halppiksesta ostettu pallomeri on hauskin juttu kotona. Tosin kehikko on jo entinen, kun poitsu on ängennyt sen yli pallomereen ja takaisin.

Tätä miestä eivät pidättele pienet reunat.

Lisäksi Otsolle tulivat ensimmäiset kaksi hammasta!!! Kauheaa itkua hommaan ei liittynyt, mutta kitinää ja huonoa ruokahalua sitäkin kauemmin. Nyt alhaalla komeilee kaksi pientä valkoista hammasta, söpöä. Onneksi niitä ei vielä ole ymmärretty testata äitiin, sitä odotan kauhulla. Varmaan pelko on aiheellinen vasta sitten, kun hampaita tulee ylhäällekin.

Sälekaihtimien vetonaru on myös mielenkiintoinen.

Otson mielestä olisi ulkoiluaika.

Alhaalla pilkistää kaksi ensimmäistä hammasta.

Ensimmäinen sana "pappa"

Pitkään ja hartaasti tehdyistä isin puhetreeneistä huolimatta ensimmäinen tunnistettava sana oli ”pappa”. Sen jälkeen tuli ”äiti” ja ”vauva”. Nyt eniten ovat kiinnostaneet tä-tä-tä-harjoittelut. Muutenkin juttua tulee paljon ja riemunkiljahdukset täyttävät ilman etenkin vauvauinnissa. Vauvauinnissa Otso tykkäsi jopa heittosukelluksesta, mikä itseäni lähinnä hirvitti. Siinä toinen vanhempi heittää vauvan toisen vanhemman eteen, ihan kamalaa! Otsoa koko puuha lähinnä nauratti. Vauvauinnissa poitsulle jännin rasti oli uimapatjalla selällään oleminen, se oli vielä hieman liian jännittävää.

Ulkoilu on kivaa.

Muutoin jatkamme istumisharjoituksia. Syöttötuolissa kyllä syödään kaikki ruokailut jo tuetta, mutta lattialla ei vielä jakseta olla kauaa istumisasennossa ilman tukea. Tosin välillä se on hauska leikki ja poitsu kaatuu tahallaan sivulle ja odottaa, että äiti tai isi ottaa kiinni. Jalkoja taas käytetään potkiessa paljon, mutta vielä poitsu ei ole ymmärtänyt, että jalkoja voisi pikkuhiljaa käyttää johonkin muuhunkin. Mutta eiköhän kaikki edisty pikkuhiljaa omalla painollaan.

Kalsaripäivä kotona.

Eka kerta ostoskärryissä oli myös jännittävää.

Kantorinkasta ei vielä tykätty, ehkä sitten kesällä.

Rauhallinen herrasmies

Luonteeltaan poitsu on osittain melko rauhallinen, vaikka onkin touhukas, vilkas ja äänekäs. Kaikki uudet jutut otetaan rauhassa vastaan, ensin hieman ihmetellään, sitten vasta tutustutaan tarkemmin. Esimerkiksi jossain uudessa paikassa katsellaan ympäristöä ensin rauhassa ja pitkään (välillä vielä mielellään äipän sylistä), sitten vasta uskalletaan lähteä tutkimusretkille.

Vauvakerhoissa Otso on ollut usein nuorimmasta päästä ja lähinnä ihmetellyt kiltisi, kun isommat ovat tulleet ottamaan lelun Otson käsistä. Tai sitten poitsu on pienestä pitäen herrasmies ja on antanut tytöille lelun, mitä he ovat halunneet :D


Värikylpyäkin kokeiltiin vauvakerholaisten kanssa.

Myös automatkat ovat muuttuneet, kun turvakaukaloa ei enää kanneta joka paikkaan. Otimme käyttöön Cybexin Sironan eli käännettävän turvaistuimen, se on ollut hyvä. Istuimen saa siis käännettyä auton ovelle, joten poitsu on helppo kiinnittää vöillä. Istuimen saa myös makaavampaan asentoon vaikka kesken ajon, mikä on myös kätevää. 


Turvaistuin on jo tilavampi ja mukavampi kuin turvakaukalo. Cybexin Sironan saa ajon aikana myös makaavampaan asentoon.


Yöunet kolmen tunnin pätkissä

Yöunet ovat yhä katkonaisia, yleensä poitsu nukkuu kolmisen tuntia yhteen putkeen, kunnes tankataan tissiä tai kaivataan silitystä, tuttia tai unipupua. Vuodenvaihteessa pisimmät unipätkät olivat jo viittä tai jopa kuutta tuntia, mutta nyt flunssaputken aikana yöunet ovat taas huonontuneet. Ehkäpä ne siitä taas pidentyvät, kun saadaan tämä pöpötalvi pakettiin. Onhan tässä mennyt jo kolmisen kuukautta on-off-sairastelua, joten ei ihme, että unirytmi on sekaisin.

Poitsu tosiaan muutti nukkumaan jo omaan huoneeseen, mutta palasi meidän makkariimme flunssan vuoksi. Nykyisin yöunille mennään iltaseiskan tai viimeistään kasin aikaan ja herätään aamukuudelta tai seiskalta.

Eräs aamu pinniksestä kurkisti tämmöinen pikkukaveri. Nykyään poitsu voi olla pinniksessä miten päin tahansa, sen verran siellä pyöritään ja hyöritään. Eräänä aamuyönä hauskinta oli tiputtaa tutti pinniksen välistä lattialle.

Muuten unille meno on superhelppoa (tämän sanottuaan pitää varmaan koputtaa puuta). Ensin luemme yhdessä iltasadun, sitten Otso pinnikseen, tutti suuhun ja pupu kainaloon. Siellä hän sitten itsekseen peuhaa vähän aikaa, kunnes nukahtaa.

Myös päikkäreille meno sujuu leppoisasti. Välillä Otson voi jättää vaunuihin (sisälle tai ulos) ilman minkäänlaista heijausta, välillä vaunuja hytkytetään hetki ennen unta. Päivässä päikkäreitä otetaan yleensä kahdet, ensimmäisille mennään klo 9-10 välissä ja toisille joskus klo 13-15 välillä. Unet saattavat olla 1-2,5 tuntia kerrallaan tai flunssa/hammasaikaan vain puoli tuntia.

Autossa nukkuminen on ehkä ainut asia, mikä on huonontunut. Tunnin ajomatkasta voidaan nukkua hyvällä tuurilla ehkä 20 minsaa, alku menee lähinnä maisemia ja koko puuhaa ihmetellessä.

Kotijumppaa eräs ilta, poitsu oli painona.
Hiihto on koko perheen harrastus.

Elämä on nykyisin varsin kivaa :)
Taidan olla melko suloinen.

Palataan jälleen! Ihanaa pääsiäistä!