tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hiusjuttuja ja magneetteja

Helou pitkästä aikaa. Pahoittelut, että vaelluskertomus viipyy vielä. Sisko otti 1300 kuvaa, kestää hetki ennen kuin saan valkattua niistä parhaat blogiin. Yritin jo juhannuksena kirjoitella blogia, mutta kesämökin nettiyhteys oli sen verran hidas, että eihän siitä kuvien lataamisesta tullut mitään :)

Tänään oli jumppavapaapäivä, mikä kävi kyllä kukkaron päälle... Hiukset ovat jotenkin salamyhkäisesti kasvaneet extrapitkiksi, minkä jostain syystä havaitsin vasta tänään. Mulla oli siis tosi monta vuotta lyhyet hiukset ja nyt ne ovat jotenkin salaa kasvaneet, hups. Hiusten kasvua ei ole edes huomannut, kun yleensä olen jossain päin jumppaamassa tai pyörä/juoksulenkillä, niin tukka on aina kiinni ja hikipanta päässä (enkä yleensä muutoinkaan hirveästi ehdi/jaksa aamuisin peiliä tuijotella). Toinen vaihtoehto ponnarille on sitten ollut hiukset auki ja siinäpä ne meikäläisen hiustenlaittovaihtoehdot (ja taidot) ovatkin olleet. Ja olisivat varmaan vieläkin ellei äiti olisi pyytänyt ostamaan hiuskorua serkkutytön häihin. Eli kiitos äidin ostomääräyksen ja naimisiin menevän Paula-serkun, kävin tänään Glitterissä. Edellisestä Glitterin ostoskerrasta olikin aikaa jo puolitoista vuotta (tällä olen selitellyt köyhtynyttä kukkaroa).

Olen aina pitänyt Forumin Glitteristä. Tuotteissa on vaikka mitä kivaa, mutta ennenkaikkea sen palvelun takia. Se on ihan parasta! Tänään pääsin liikkeeseen sisään, kun myyjä jo tervehti iloisesti ja kysyi miten voi auttaa. Ensin etsittiin äidin tuotoksia. Kirkkaanpunaista rintakukkaa ei löytynyt, mutta valkoisia hiuskoristeita onneksi oli. Ostin pari vaihtoehtoa, toisen saa kuulemma palauttaa, jos ei ole käyttöä tai ei tykkääkään.


Äidin ostosten jälkeen kerroin myyjälle, että omaankin tukkaan pitäisi saada jotain uutta ja ennenkaikkea helppoa. Ja vaihtoehtojahan löytyi. Kaiken ihanan lisäksi myyjä antoi käteeni peilin, jotta pystyin peilaamaan seinäpeilistä, miten erilaisia hiusjuttuja oikein käytetään. Loppujen lopuksi mukaan lähti vaikka mitä. Illalla kotona hieman testailin ja tässä kuvasatoa löydöksistä.


Tämä oli kaikista simppelein. Ponnari tosin on vielä väärä, tähän sopii paremmin ihan ohut musta ponnari, niin se peittyy paremmin tuonne hiusten sekaan. Mutta siis hieman vaihtelua tavalliseen poninhäntään. Tämän tekoon käytetään sellaista mustaa muovista mikälie lenkkisysteemi onkaan (kuvassa alhaalla). Ihanan yksinkertainen.


Ja seuraava on perinteinen nuttura. Tähän ostin sellaisen muhkean melko lähellä omaa hiusten väriäni olevan keinohiuksista tehdyn donitsin. Hyvin simppeli ja juhlavampaa ilmettä saa, kun laittaa nutturaan glitteripinnejä, ruusuja ym.



Sitten hieman haastetta: pantakampaus. Tämä vaatii hieman enemmän harjoittelua, ainakin multa. Glitterissä oli monenlaisia hiuspantoja, mutta päädyin tällaiseen musta-hopeaan, käy hyvin arkeen ja juhlaan. Hieman juhlavampia vaihtoehtojakin olisi ollut, pitää ehkä käydä vielä ostamassa, jos hiustenlaitto tähän tyyliin alkaa sujua. Idea siis laittaa panta päähän ja alkaa pyörittelee hiustupsuja pannan alle sivusta liikkeelle lähtien. Tästä ensimmäisestä kokeilukerrasta tuli ehkä vähän löysä, osa hiuksista jäi roikkumaan liikaakin. Mutta harjoittelu tekee varmasti mestarin.



Ja viimeisin – ehkäpä hupaisin – ostos. Siis mullahan ei ole enää otsatukkaa ja olen usein miettinyt pitäisikö se leikkauttaa takaisin. Noh, myyjä esitteli mulle otsahiuslisäkkeen!!! Siis kyllä, oikeesti. Mietin mielessäni, että ei oo totta, kaikkea ne keksii. Sitten myyjä kokeili asentaa sen, naps, naps: kaksi klipsua kiinni ja se oli siinä. Ja vieläpä ihan samanvärinen kuin mun tukka! Oli sen verran makee ja kunnon vaihtelua normilookiin, että pakkohan se oli sitten ostaa. Pitäisköhän kokeilla huomenna huomaako työkaverit eroa vai luulevatko, että oon käynyt kampaamalla :P


Kaiken kaikkiaan ihanaa palvelua! Oon tosi tumpelo laittaa hiuksiani mitenkään ja oli mahtavaa, kun joku neuvoi oikein kädestä pitäen mitenkä niitä hiuksia voi laittaa. Ja vieläpä helposti. Mua varten ei oo mitkään "kestää-ainakin-puoli-tuntia" -kampaukset. Lisäksi sain mukaani vielä lehtisen, missä on 15 ideaa hiuksiin sekä Costume-lehden, kun ostin yli 20 eurolla.



Ja etteivät ostokset loppuisi tähän, kävin vielä työkaverin siskon luona magneettikorukutsuilla. Siis joo. Mun insinöörin skeptinen mieli sanoi koko kutsujen ajan, että voi kauhiaa, mitä humpuukia naisille myydään. Että magneetti auttaa ties mihin vaivaan, parantaa unenlaatua ja liikunnasta palautumista. Joopa joo. Mutta sattuipa löytymään kivannäköinen rannekoru ja vieläpä mun ranteeseen sopiva, niin pakkohan se oli ostaa. Mulla on siis ekstrapieni ranne, en ikinä löydä koruliikkeestä mitään rannekoruja, kun niitä ei useinkaan voi lyhentää. Korukelloista puhumattakaan. Poikakaveri osti joku vuosi sitten Kalevan Lumikukka-korun, mitä piti vielä käydä liikkeessä lyhentämässä. Lyhentämisen jälkeen koru näytti joltain nuken korulta, pituutta vaivaiset 15 cm lukon kanssa.

Joka tapauksessa ostin magneettirannekorun. Kuvaa ei ole nyt laittaa, kun korulla on parin viikon toimitusaika. Sittenpä se nähdään mitenkä se auttaa. Varmaan liikunnastakin palautuu hetkessä, eikä päätäkään enää säre. Onko jollain kokemusta näistä koruista?

Sitten ostin äidille tehosydämen eli jonkinlaisen magneetti-kupari-jutun, mikä laitetaan vaatteisiin kolottavan ruumiinosan kohdalle. Senkin pitäisi auttaa vaikka mihin kolotukseen ja särkyyn. Tehoa perusteltiin verenkierron parantumisella ym. En sitten tiedä onko mitään vaikutusta oikeasti, vaikka moni kutsuilla olevista kertoikin saaneensa magneetista apua mm. selkäsärkyihin. Noh, jos äiti ei käytä, niin annan tehosydämen poikakaverille. Ehkä se vähentää edes tekosyyt lähteä lenkille, jos ei muuta :P



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Viikonlopun ostoksia, kokkailua ja pakkaamista

Viikonloppu hurahti taas melkoista vauhtia. Tässä muutama nosto viikonlopulta :)

Ostoksia

Viikonloppuna käytiin kirppiksellä Seppälänkankaalla (huom! mentiin polkupyörällä, tuli samalla hyötyliikuntaa). Kovin paljon löytöjä ei tehty, ei jotenkin tällä kertaa ollut tarjolla vaatteita meikäläisen kokoluokasta. Suurin osa vaatteista oli pieniä (32-34) tai isoja (40-42), mutta sentään jotain! Rukan laskettelutakki maksoi kymmenen euroa ja oli kuin uusi. Ainoastaan sisävuoren lumisuoja vaatii pientä parsimista, ei paha sekään.

Rukan takki kympillä kirpparilta. Kohtahan se talvi jo tuleekin.. :P

Lisäksi ostin yhden mustan poolopaidan ja poikakaveri osti kahdella eurolla Keskisuomalaisen vuodelta 1978 sekä Aku Ankan taskukirjan.

Keskisuomalainen sunnuntaina 11.6.1978.

Samalla kun käytiin kirpparilla, pyörähdettiin myös Tokmannilla. Sieltä löytyi vuoden takainen hitti: jumpperi eli kokohaalari. Oli niin nätin värinen ja ihanan ohut, että pakkohan se oli ostaa.

Hulluja on monenlaisia.



Kokkailua

Kerrankin tuli tehtyä ruokaa! Perjantai-iltana menussa oli pekonisalaattia ja patonkia, lauantaina lohta, uusia perunoita, salaattia ja paistettua kesäkurpitsaa, tänään sunnuntaina kukkakaalikeittoa, markkinoilta ostettua rieskaa sekä lauantain vihreää salaattia fetajuustolla. Nams :P

Oon tosi huono syömään kalaa, mutta yritän kovasti opetella.
Kukkakaalikeitosta tuli hyvää: en soseuttanut keittoa aivan hienoksi, minkä ansiosta keittoon jäi hieman purutuntumaa.

Kukkakaalikeitto oli tosi täyttävää ja sairaan helppoa tehdä. Tässä ohje teillekin, löysin tän keskustelupalstalta, alkuperäinen ohje Valion Kerma-lehdestä:

Kukkakaalikeitto

• 700 g kukkakaalia
• 6 dl vettä
• 3/4 tl suolaa
• 1 prk Valion 3 juustoa ruokakermaa
• 1/2 dl ruohosipulia

Keitä kukkakaalit suolalla maustetussa vedessä, soseuta ja lisää kerma. Kuumenna ja ripottele päälle ruohosipulisilppu.

Pakkaamista


Lauantaina 15.6. olisi startti pitkään odotetulle Lapin reissulle. Olemme siis lähdössä Utsjoelle minä, mun kaveri Anri, systeri Sari ja hänen kaverinsa Johanna eli neljän naisen voimin. Mulle ja mun kaverille tää tulee olemaan kymmenes vaellusreissu. Tämä neljän naisen porukka alkaa olla jo vakiintunut osallistujamäärä, ollaan melko monta reissua menty tällä porukalla. Työnjakokin on jo selkeä: mä kokkaan, Anri tiskaa, Johanna ja Sari hoitaa puiden hakkuun ja notskin. Noin karkeasti.

Sunnuntaina haettiin autoon lainaan suksiboksi. Nyt pitäisi mahtua neljä naista, neljä isoa rinkkaa ja neljä reppua. Kiitti poikakaverin isälle lainasta jo näin etukäteen! :)

Startataan Jyväskylästä tulevana lauantaina aamuseiskalta. Sitten systeri hyppää kyytiin Nelostien varrelta Viitasaarelta ja Johanna Oulusta. Ja siinähän sitä ajamista onkin, Jyväskylästä kilsoja tulee Utsjoelle noin tuhat! Oon käynyt aiemmin pohjoisimmillani Rovaniemellä, mikä taitaa lappalaisten mielestä olla vielä Keski-Suomea :P

Sekosorto eteisessä.


Vaellukselle lähdettäessä hankalinta on rinkan pakkaus. Tai ei ehkä hankalinta, mutta työläintä. Etenkin tähän vuoden aikaan, kun ei tiedä pitäisikö mukana olla pitkät housut, caprit vai shortsit. Onneksi rinkka on sentään uusi. Kuvassa vasemmalla vanha musta-oranssi rinkka, oikealla lattialla punainen uusi rinkka. Uusi rinkka on isompi ja muutoinkin naisille suunniteltu, joten toivoa sopii, että se istuu selkään paremmin kuin entinen. Entisen kanssa paino pakkautui aina liian alas, minkä vuoksi rinkka veti mua taaksepäin, enkä käytännössä pystynyt kävelemään suorassa ollenkaan, vaan koko ajan etukenossa. Uusi rinkka on isompi ja pidempi korkeussuunnassa, joten painon pitäisi jakautua paremmin. Reilun viikon päästä sen sitten tietää, että miltä se tuntui käytännössä.

Rinkka saisi muuten painaa kolmasosan kantajansa painosta. Tämä opetettiin muistaakseni yliopiston vaelluskurssilla. Joka tapauksessa omalla kohdallani rinkalla saisi olla painoa noin 19 kiloa. Sitä se yleensä onkin varmaan ollut, parhaimmillaan rinkka on tainnut painaa jotain 22 kiloa.

Vähän välipalaa: Elovena-keksejä, suolapähkinöitä, valkosuklaa-cashew-pähkinöitä, urheilujuomaa, puuroa ja kahvia.


Uusi rinkka on Deuterin 55+15. Entinen rinkka oli 45+15. Tää oli jossain testissä testivoittaja ja erityisesti naisille suunniteltu malli. Lisätietoja: http://www.partioaitta.fi/Deuter_Aircontact_Pro_55_15_SL

Lähdetään siis Utsjoelle Kevon reitille, 63 km (http://www.luontoon.fi/retkikohteet/reitit/kevonreitti63km/Sivut/Default.aspx). Luontoon.fi -sivustolla kuvaillaan reittiä seuraavasti:

"Maisemallisesti erittäin kaunis 63 km pitkä reitti kulkee läpi Kevon luonnonpuiston vuoroin tunturikoivikossa, avotunturissa ja mäntymetsässä sekä Kevon kanjonin laaksossa. Kanjonimainen, yli 40 km pitkä ja paikoin 80 metriä syvä rotkolaakso muodostaa Kevon luonnonpuiston ydinalueen, jolla retkeilyreittikin pääosin kulkee. Reitti on erittäin vaativa, sillä se laskeutuu useita kertoja alas kanjonin pohjalle noustakseen jälleen ylös tunturipaljakalle. Kevojoki ylitetään kahlaamalla muutaman kerran."

Tarkoitus on ajaa Utsjoelle sunnuntaina ja olla yötä reitin päätepisteessä Kenesjärvellä (kartassa oikea yläkulma). Sitten sunnuntaina joku ihana ihminen Kenesjärveltä (siellä on tämmöinen kuljetuspalvelu) heittää meidät reitin alkupisteeseen Sulaojaan (kartalla vasen alalaita). Yötä ollaan teltassa.


Sunnuntaina olisi tarkoitus kävellä 15 km, maanantaina 23,4 km ja tiistaina 20,8 km, jolloin keskiviikoksi jäisi vain 2,5 km eli oltaisiin pääpisteessä hyvissä ajoin keskiviikkopäivänä. Katsotaan onnistuuko tämä käytännössä. Kenesjärven setä kyllä sanoi, että reittiin menee neljä päivää, jolloin todennäköisempää olisi, että oltaisiin kuljettu reitti vasta keskiviikkoiltana. Noh, aikataulu on väljä, joten ei ole väliä, vaikka aikaa menisikin päivä enemmän. Samalla reissulla käydään todennäköisesti myös Norjassa, kun rajalle on matkaa kuulemma noin 20-25 km. Juhannuksen viettoon lähdetään ajelemaan siis torstaina tai vasta perjantaina, katsotaan fiiliksen mukaan :) 

Tuskin maltan odottaa! Tästä tulee varmasti upea reissu ja saa nähdä miten sitä koukuttuu Lappiin. Edellinen vaellusreissu oli Rokualle ja sen verran lyhyt ja helppo, että suunnitelmat haastavammasta ja pidemmästä reissuista syntyivät jo viime lokakuussa. Jippii, vielä kuusi yötä!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Luokkakokous ja koulutusviikko

Nyt täytyy sanoa, että olo on kuin zombiella. Eilen oli siis amk-porukan (mediatekniikan insinöörit) luokkakokous Ylivieskassa, jota vietettiin pikkutunneille saakka – tai oikeastaan lähes aamuun. Huonosta olosta ei tosin ole ollut koko päivänä tietoakaan, mutta väsymys on sitäkin suurempi. Mutta oli superhauskaa: grillailua, saunomista, kuulumisten vaihtoa ja hurjasti tanssimista. Kiitos munasalaattilaiset! Oli mahtavaa verestää vanhoja muistoja :)

Tänään käytiin pelaamassa Ylivieskassa vielä frisbeegolfia. Välillä kiekot olivat ojassakin.

Tässä siis tämän päivän frisbeegolfin sykelukemia ja kartta.


Muutoinkin viikko on ollut hieman tavallisuudesta poikkeava. Olin siis ma-pe koulutuksessa Kiljavalla Nurmijärvellä. Neuvottelutaidon kurssin parasta antia olivat käytännön harjoitukset: pari harjoitusneuvottelua, väittelyharjoitukset sekä muut ryhmätehtävät. Väittelyharjoituksessa puolustin muun muassa väitettä, että "syrjäytyminen on ihmisen oma vika". Melkoinen aihe, mutta onnistuin saamaan "tahtoni" läpi.

Tiistai-iltapäivällä lenkillä. Kiljavalla on mahtavat lenkkeilymaastot.
Ei ristin sielua missään.


Lenkkipolut olivat hieman huonosti merkittyjä, minkä ansiosta lenkistä tuli pari kilsaa suunniteltua pidempi. Muutoinkin lenkistä tuli melko raskas, liekö kuuma ilma vaikuttanut, kun syke on noin korkea.



Ensimmäisessä neuvotteluharjoituksessa olin hieman onneton työntekijä, jonka mies oli jättänyt ja lähtenyt nuoremman mukaan. Mulla oli talolaina ja kaksi lasta hoidettavana sekä eron vuoksi olin masentunut ja hieman viinaan menevä. "Työnantaja" oli ymmärtäväinen ja passitti mut pitkälle sairaslomalle. Ei tullut "potkuja", vaikka syytä olisi ollut.

Ja iso kiitos vielä mahtaville kurssikavereille!

Toiset neuvotteluharjoitukset siirrettiin kauniin sään vuoksi ulos.


Tässä vielä koko viikon treenit. Tuo maanantai on hieman puutteellinen, kun mulla oli silloin vielä vanha sykevyö, joka ei toimi oikein. Oikeasti oltiin ulkona kauemmin ja käveltiinkin enemmän. Ja nuo kävelyt on tosiaan frisbeegolfia, jota kovasti yritin opetella. Keskiviikon multisport on kahvakuulailua. Mutta tällä kertaa kokonaisuutena hieman kevyempi viikko, joka painottuu tuonne ykkös- ja kakkostason sykealueille. Ihan hyvä välillä näin, ens viikolla kuitenkin starttaa normiviikko jumppineen, niin sykkeetkin on varmasti hieman enemmän tuolla kolmos- ja nelosalueilla.