perjantai 30. kesäkuuta 2017

Maratonsynnytys 26:45

Nyt synnytyksestä on pari viikkoa ja vauva-arki alkaa pikkuhiljaa asettua jonkinlaisiin uomiinsa. Ajattelin jakaa jotain ajatuksia synnytyksestä, kun asiat ovat vielä melko tuoreessa muistissa.

Pikkuprinssi vain muutaman tunnin ikäisenä 20.6.2017.

Olimme reilu kaksi viikkoa sitten viikonloppuna mökkiraksalla Tyriksellä, missäs muuallakaan. Sunnuntaiaamuna heräsin, kun pöksyt olivat märät, mietin että olisiko lapsivettä tullut ihan aavistus, en tiedä. Joka tapauksessa pakkasimme kamppeemme autoon mummon mökillä ja pikasiivosimme aitan. Sitten lähdimme seitsemän kilsan päähän mökkiraksalle ja seurailimme tilannetta. Ei mitään. Tässä vaiheessa veikkasin jo itsekin, että ensi yönä jotain saattaisi tapahtua, kun pääsemme kotiin. Tyriksellä hommia tehtiin rennolla asenteella ja viikonloppuna oli yöuntakin tankattu kiitettävästi. Itse merkkailin keittiön vedinten paikkoja ja maalasin vielä terassin ja ulkoportaat.

Supistukset alkoivat tästä seuraavana yönä.

Seuraavana yönä heräsin kotona kahdelta vatsakipuihin. Ne tulivat ja menivät. Nyt se varmaan alkaisi! Koetin nukkua parhaani mukaan, vaikka siitä ei meinannutkaan tulla mitään. Alkoi jännittääkin. Aamulla menimme neuvolaan, kuten olimme jo aiemmin sopineet. Neuvolassa supistuksia ei juuri tullut, sama reagointi kuin kipeänä lääkäriin mennessä. Neuvolasta kuitenkin kehoitettiin soittamaan synnärille, kun kerroin lapsivesiepäilystäni. Kävimme neuvolan jälkeen ruokakaupassa ja menimme kotiin soittamaan. 

Veljenvaimo voitti painoveikkauksen kymmenen gramman tarkkuudella.

Synnäriltä pyydettiin tulemaan paikan päälle. Testien mukaan lapsivesi ei ollut mennyt, joten ei siis kiirettä. Pääsimme vielä kotiin, kuten arvasimmekin. Jotta odottavan aika ei olisi liian pitkä, lähdimme ostoksille XXL:ään ja lounaalle Le Qulkuriin. Supistuksia tuli satunnaisesti ja lounaalla itselleni tuli olo, että haluan jo kotiin rauhassa hengittelemään. Kotona otin pienet päiväunet, kun Niko ajeli taloyhtiön nurmikon. Sitten hengailtiin terassilla, touhuttiin normikotiaskareita ja illalla katseltiin yhtä suosikkisarjaa HBO Nordicista. Aina kun supistus tuli, laitettiin telkkarista pause ja Elle TENSistä Boost-tila päälle.

Niko otti maanantaipäivänä vielä rennosti uudessa XXL:stä ostetussa leposohvassa.

Joskus yhden maissa maanantain ja tiistain välisenä yönä supistukset alkoivat tuntua siltä, että kotona ei enää halunnut olla. Supistusten väli oli maanantai-iltapäivä neljästä ollut noin kymmentä minuuttia, tuolloin yöllä niitä tuli välillä viiden minuutin, välillä 7-9 minuutin välein. Osa supistuksista tuntui jo varsin kovilta, tärisin jossain horkassa vielä minuutteja niiden jälkeen. Synnärille saavuimme puoli kahdelta yöllä, kun olimme ensin pysähtyneet kolme kertaa matkalla supistusten takia, ei ollut autossa istuminen herkkua.

Synnärillä olin auki vasta 2-3 senttiä. Meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa toiseen kankkuun pistettiin jotain kipulääkettä. Sen avulla koetimme vähän vielä nukkua. Viiden maissa supistukset olivat jo melkoisia ja selkääni laitettiin epiduraalikatetri sekä sen kautta kipulääkettä. Supistukset näkyivät käyrällä, mutta en tuntenut mitään. Tässä vaiheessa kätilä nro 2 vai olikohan jo 3 tuli laittamaan pimennysverhot kiinni ja kehoitti meitä nukkumaan. Yhteensä synnytyksen aikana salissa taisi olla vuorotellen neljä kätilöä.

Tiistaina aamuysiltä heräsin koviin supistuksiin. En oikeastaan edes muista mitä kaikkea on tapahtunut tiistaina aamukympin ja iltapäiväviiden välillä. Epiduraalia lisäiltiin aina välillä, sen vaikutus taisi kestää tunnin tai puolitoista kerrallaan. Sentit olivat tiukassa, aukeneminen oli hidasta ja sitä koetettiin nopeuttaa jollain oksitosiinilla vai millä lie. Myös kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa. Välillä koetin nukkua kahden yön väsymystä sängyssä, välillä olla sängyllä nelinkontin ja siinäkin asennossa olisi tullut uni, väsymys oli kaamea. Välillä istuin jumppapallon päällä. Tensin käytön olin lopettanut silloin, kun epiduraali laitettiin. Ekan epiduraaliannoksen aikana verenpaineenikin laski melko alas, jota taas korjattiin jollain aineilla.

Tää on varmaan ainoa kuva meikäläisestä synnärillä, naama kertoo kaiken.

Ponnistusvaihe alkoi tiistaina iltapäiväviideltä ja kesti puolitoistatuntia. Tässä vaiheessa alakertaan pistettiin vielä piikillä jotain kipulääkettä. Lääkäri oli tullut saliin ja kohteliaasti esitellyt itsensä mulle, kun olin kiukkuisesti ärähtänyt hänelle, että "mitä!". Lääkäri totesi ystävällisesti, että hän vain esitteli itsensä. Nikoa hieman nauratti jälkikäteen. Muuten ilmeisesti käyttäydyin suhteellisen hyvin ellei kirosanojen luettelointia lasketa.

Ponnistusvaihe tuntui pitkältä. Olin ensin sängyssä, sitten jonkin vessanpöntön näköisen päällä ja lopulta jälleen sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Välillä mietittiin ilmeisesti imukupilla avustamista, ohimennen vissiin sektiotakin, kun lääkäri pörräsi salissa valmiustilassa kätilön lisäksi. Itsekin mietin jossain vaiheessa, että entä jos en yksinkertaisesti vaan jaksa ponnistaa beibiä ulos. Olo oli kuin yrittäisi punnata melonia pepusta. Beibi oli jossain vaiheessa tulossa jotenkin suu edellä, oikeinpäin kumminkin. Jossain vaiheessa kätilö kysyi haluanko vettä, johon totesin vain, että haluan tämän vauvan pihalle. Kätilö naurahti, että nyt on ainakin oikea asenne.


Muutaman minuutin ikäinen pikkukaveri.


Iskäkin herkistyi, kun sai uuden perheenjäsenen ekaa kertaa syliin.

Lopulta pikkuprinssi tuli kuin tulikin ulos ihan normaalissa asennossa ilman imukuppeja tai muuta. Ensimmäisenä katsoin 50-senttistä vauvaa ja mietin, että miten noin iso otus (3850 g) on voinut olla mun sisällä ja tulla sieltä vielä ulos?!? Pikaputsauksen jälkeen prinssi tulikin jo ihokontaktiin mun rinnalle, mistä sitä uunituoreen iskän kanssa ihmeteltiin. Itselläni oli vielä epätodellinen olo, tuntui, etten ole edes tässä maailmassa. Synnytyksen kokonaiskesto oli 26 tuntia ja 45 minuuttia.


Naistenosastolla pikkuisen kanssa.


Synnytys on rankka kokemus isällekin.


Imetys saattaa äkkiseltään sattua tisseihin.

Joskus tunnin päästä pääsin suihkuun ja poitsu siirtyi iskän paidan alle suojaan. Tässä vaiheessa iskän silmäkulmakin taisi kostua hieman. Muutoin synnytyksestä selvittiin parilla tikillä ja kipeällä häntäluulla. Olen joskus satuttanut häntäluuni jäisessä pulkkamäessä ja sama paikka otti ilmeisesti hieman osumaa synnytyksessä. Niko-isältä meinasi mennä synnytyksessä peukalo, kun puristin sen melkein sijoiltaan väärään suuntaan. Tämä tunnustettiin tosin vasta jälkikäteen, ehkä ihan fiksua niin. Synnytyssalista siirryimme naistenosastolle, josta pettymykseksemme emme saaneet perhehuonetta, sillä osastolla oli ruuhkaa.


Poika Peltola 50 senttiä ja 3850 grammaa.


Mummo, pappa, isomummu sekä mun sisarukset ja veljenvaimo lähettivät sairaalaan isoja valkoisia ruusuja.

Sairaalassa olimme kolme yötä. Kotiin pääsimme juhannusaattona, voi sitä onnenpäivää. Omat vaatteet, oma sänky, oman perheen rutiinien löytämistä ja pikkuprinssiin tutustumista omassa rauhassa omassa kodissa. Ihan paras juhannus. Juhannuksen kunniaksi kävimme koko perhe kylvyssä ja grillasimme superhyvää lihaa, minä ja mun rakkaat miehet, Niko ja pikkuprinssi. * sydän *


Isi ja iskän poitsu.


Perhepeti.


Jos tissiä ei näy, voi iskän korvalle käydä huonosti. 


Herra suloisuus.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Sairaalalaukku pakattu

Sairaalalaukku on jo pakattu, ollut oikeastaan jo viime viikosta asti odottamassa. Viime viikonloppunakin se oli möksällä mukana turvakaukalon kanssa, jos h-hetki olisi sattunut tulemaan. Ei ole vielä tullut, tosin laskettu aikakin on vasta lauantaina. 

Siellä on kaikki oleellinen. Laukku on oikeastaan kultsin kerran käytetty, oma treenikassi tuoksahti sen verran "naiselliselta", että sinne ei halunnut pakata mitään.

Turvakaukalo on valmiina myös autossa. Tuosta punaisesta tyynystä avautuu tarvittaessa viltti.

Oma arvaukseni oli eilinen tiistai, se tosin meni jo, että katsotaan osuuko Nikon arvaus lähemmäksi oikeaa. Niko veikkasi ensi viikon alkua eli juhannusviikkoa. Itse ajattelin, että jos beibi olisi tullut äitiinsä, niin sillä on aina vähän kiire ja maailmaankin tultaisiin hitusen etuajassa. Niin tulin itsekin parisen viikkoa.

Preglife-sovelluksen listaus sairaalalaukun sisällöstä.

Sairaalalaukun pakkaamisessa täytyi hyödyntää Preglife-sovelluksen listausta. Mitä ihmettä sinne laukkuun pitää pakata? Hommahan menee varmasti samalla tavalla kuin lomalla, oikeasti tarvitset murto-osaa laukun sisällöstä ja pärjäisit melkein ilmankin. Niinhän se mummokin kertoi, kun häntä tultiin aikoinaan hakemaan synnäriltä kuorma-autolla ja hienosti meni lapsen kanssa ilman mitään kaukaloita.

Omat vaatteet: koska Suomen kesä on aina yhtä yllättävä, mukana on shortsit ja pitkät housut, imetysliivit ja -paita sekä pitkähihainen vetskaripaita päälle, jos on kylmä.

Vauvalle mukana on pari bodya, yksi potkupuku, parit housut, sukat, myssy ja tuollainen lämpöisempi potkupuku. Riittääkö?

Lämpöisempi ulkovaate vauvalle mukana varmuuden vuoksi.

Hygieniaosasto eli yksi harso (ihana elefanttikuvio!), hiusharjat itselle ja beibille, hammasharja ja -tahna, nännivoide, shampoo- ja hoitoaine, dödö, huulirasva ja käsirasva.

Kamera sekä laulupöllö, joka edustaa sitä "jotain, joka tekee sairaalahuoneesta kotoisamman".

Siteet, pari vaippaa ja liivinsuojia.

Neuvolakortti, kännykän laturi ja hoitosuunnitelma, mikä on nyt jo täytettykin.

Välipala- ja eväsosasto, taitaa olla liikaakin. Mutta niin kuin kaikissa urheilusuorituksissa, kyllähän tämä osasto pitää olla kunnossa. Vaikka ilmeisesti näitä saa rouskutella vasta urakan jälkeen vai kuinka? Jostain olin lukevinani, että synnytyssalissa ei syödä muuta kuin mehukeittoa, jos sattuu, että joudutaan hätäsektioon leikkauspöydälle.

Tohvelit, en tiedä tarvitseeko vai olisiko crocksit paremmat?

Unipupu, ehkä turha sekin, taitaa pienelle riittää elämän alussa äiskän ja iskän seura ja syli.

Sitten suosituslistoissa on ollut lukemista tai musiikkia, että ehkä jonkin lehden tai kirjan voi heittää mukaan tai sitten kuulokkeet/bosen, musat löytyy puhelimesta. Myös TENS on luonnollisesti mukana, kun se kerran on hankittu. Lisäksi kultsi on pakannut oman laukkunsa, siellä taitaa olla yhdet vaihtovaatteet ja parit bokserit :)

Tää nainen olisi jo valmis synnärille, saa nähdä milloin se beibi on samaa mieltä. 

Mitä laukusta puuttuu tai onko jokin aivan turhaa?

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Elle TENS synnytykseen?

Eilen posti toi paketin, jota on odotettu ja hieman pelätty, että ehtiikö se ajoissa, mutta josta en tiedä onko oikeasti hyötyä. Kyseessä on Elle TENS eli jonkinlainen transkutaaninen hermostimulaatio, josta monet kehuvat olevan apua synnytyksessä, etenkin alun supistuksissa vielä kotona ollessa. Nähtäväksi jää miten laite toimii. Tilasimme sen netistä 95 eurolla.


Laitteesta kerrotaan muun muassa seuraavaa:

"Elle TENS lähettää heikkoja sähköimpulsseja ihon läpi hermokudokseen elektrodien avulla. Impulssit auttavat kehoa tuottamaan kipua lievittäviä kemikaaleja, kuten endorfiineja. TENS on lääkkeetön kivunlievitystapa, jolla ei ole sivuvaikutuksia. Kivun lievityksen taso on yksilöllistä. Osa käyttäjistä tuntee, että Elle TENS tarjoaa riittävän kivunlievityksen koko synnytyksen ajaksi ja osa tarvitsee muita kivunlievitysmuotoja synnytyksen loppuvaiheessa."

"Kun heikkoa sähkövirtaa johdetaan ihon alla kulkeviin hermoihin, kipuviesti aivoihin häiriintyy ja supistus on helpompi kestää."


Laitteessa asetetaan selkään tietyille kohdille selkärangan kummallekin puolille kaksi lätkää eli yhteensä neljä lätkää, joista menee piuhat varsinaiseen laitteeseen, jonka saa vaikka kaulaan roikkumaan. Kun laitteen laittaa päälle, tunnetta kuvataan kihelmöiväksi tai väriseväksi. Supistuksen tullessa painetaan BOOST-näppäintä, jolloin laite antaa lisätehoa kivun lievittämiseen. Kun supistus on ohi, painetaan samaa näppäintä uudelleen. Suihkuun tai kylpyyn laitteen kanssa ei saa mennä, eikä sitä saa käyttää, jos on epilepsia tai sydämentahdistin.


Itselläni ei ole suurempia odotuksia tai toiveita synnytykseen. Mielestäni liian tarkat suunnitelmat ja toiveet voivat lähinnä romuttaa koko homman tai tuoda epäonnistuneen fiiliksen jälkikäteen. Lähtökohtana on alatiesynytys, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos jostain syystä joudutaankin kallistumaan sektioon, eikä sekään ole maailmanloppu. En kannata mitään ääripäätä, esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä tai vanno minkään muunkaan asian nimeen. Lähinnä hommaan lähdetään avoimin mielin, synnytyksen kulkua tuskin pystyy täydellisesti ennustamaan ja ovathan siellä ammattilaiset ja oma kulta apuna. Ja nainenhan voi aina muuttaa mielensä, joten mitään lukkoonlyötyä ei mielestäni edes kannata olla. Tällä mielellä tilasin TENSinkin. 




Etenkin töissä pomo kertoi TENS-laitteesta olevan suuresti hyötyä vaimon synnytyksessä, että laitteen avulla pärjäsi pitkään kotona. Kaikkeahan voi aina kokeilla ja laitteen voi aina myöhemmin myydä tai vuokrata. Sen vuokrahinnat menivät 40 euron hujakoilla ja laitteen käyttö on muutenkin yleistynyt viime vuosina. Synnytyksen lisäksi laitetta voi käyttää myös muiden kiputilojen, kuten niska- ja selkäkipujen, kuukautiskipujen, leikkausten jälkeisten kipujen tai jopa migreenin lievittämiseen. 


Osa ehkä pitää laitetta synnytyksessä myös psykologisena. Se antaa supistuksen kourissa olevalle naiselle jotain näprättävää, mikä vie huomiota muualle ja antaa "hallinnan" tunteen. Joka tapauksessa aion kokeilla sitä, katsotaan sitten miltä se vaikuttaa ja miten synnytys ylipäätään menee. En osaa vielä edes hahmottaa millainen kipukynnys itselläni on, sekin varmaan selviää. :D

Ainut toiveeni synnytyksen jälkeen on perhehuone, toivotaan, että sellainen olisi sitten vapaana. Olisi ihanaa viettää beibin kanssa ekat hetket perhehuoneessa, jossa iskäkin saa yöpyä. 

Oletko itse kokeillut synnytyksessä TENSiä ja millaisia kokemuksia siitä on?

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Raskaus loppusuoralla

Laskettu aika on ensi viikon lauantaina 17.6. eli mammalomalla ollaan nyt neljättä viikkoa. Eka viikko meni kotona hieman kevätsiivousta tehdessä, tokalla viikolla taas en juuri kotona ollut, kun oli mummun hautajaiset, pankkiaika Alajärvellä, ostoksia Keskisellä ja mökkiraksaa Tyriksellä. Viime viikosta en edes muista mitä tuli puuhailtua. Taidettiin käydä parina iltana rautakaupoissa, yhtenä iltana raksalla viemässä sinne hella ja astianpesukone sekä viikonloppu meni ylioppilasjuhlissa ja mökkiraksalla.

Vatsa tänään sisäpyöräilyn jälkeen.

Viikonloppuna tuli sen verran reissattua, että eilinen meni lepäilessä. Katsoin keskellä päivää pari leffaa ja pari jaksoa Pomo piilossa sekä otin puolettoista päikkärit. En siis eilen juurikaan liikahtanut sohvalta. Illalla jatkettiin Nikon kanssa sohvateemaa ja tilattiin HBO Nordic, josta alettiin katsoa työkaverin suosittelemaa The Affair -sarjaa. Samalla lopetin Viaplayn ja Ruudun, niiden anti on taas hetkeksi nähty. Erityisesti, kun Greyn anatomia poistui jälleen Viaplaysta, se oli mun mammaloman ykkössuunnitelma ja pieleen meni.

Juhlavaatteetkin menevät vielä päälle, ainakin tällainen telttamekko.

Mammalomalla meikkiä, melkein rastin paikka seinään.

Tänään aamu alkoi neuvolalla. Kaikki oli hyvin edelleen ja neuvolatäti toivoi, että seuraavalla kerralla nähtäisiin jo kahtena kappaleena. Varmistelin vielä voinko liikkua oman olon sallimissa puitteissa sekä olla viikonloppuja sadan kilsan päässä raksalla. Lupa tuli kumpaankin. Beibi saa tulla, kun niin haluaa ja kaikella todennäköisyydellä synnytys kestää niin kauan, että tarvittaessa raksaltakin ajelee Jyväskylään. Niinpä neuvolan jälkeen suuntasin kauppaan ja puolen tunnin sisäpyöräilyyn Alivelle. 

Ostin facebook-kirppikseltä kahdet mammashortsit, tässä äitiysajan farkkushortsit.

Voi sanoa, että spinning teki päälle enemmän kuin hyvää! Pyöräily tuntui hyvältä, ehkä pyörään olisin vielä kaivannut lisää säätövaraa tankoon, että asennon olisi saanut vielä istuvammaksi, mutta sinällään kaikki meni hyvin. Palauttelubiiseissä poljin osittain selkä suorana ja seisten polkien en pysynyt temmossa, mutta näihin raskausviikkolukemiin (38+3) nähden ei voi olla kuin tyytyväinen kunnosta. Kyllä tuo liikunta on vaan ihmiselle hyväksi!!!  Ei ois musta totaaliseksi sohvaperunaksi, vaikka sellaiset lepopäivätkin tekee välillä hyvää ja etenkin tässä vaiheessa raskautta.

Minä ja Marjo Vaasan reissulla toukokuun alussa.

Kävin toukokuun alussa Vaasassa moikkailee Marjon kanssa vaellusporukkaa. Allergia meinasi hieman vaivata, muuten reissu sujui hienosti. Ikävä tulee tytsyjä!!!

Näkötornista oli upeat maisemat, vaikka sää olikin hieman talvinen.

Retkeilyn lisäksi Vaasa-reissulla syötiin hyvin.

Muuten olen kotosalla kokkaillut, viime viikolla meillä oli lättykestit. Lisäksi olen käynyt rautakaupoissa tekemässä vertailuja, mistä kannattaa ostaa hana ja suihku ja ties mitä. Sitteriäkin kävin katsomassa, sekin on oikeastaan hakemista vaille valittu. Ja yks päivä hain möksälle astianpesukoneen, Powerin kiltti varastomies nosti sen autonkyytiin.

Eräs iltapäivä kultsia odotti kinkkupiirakka ja lättykestit. Myös bataattikeitto ja itse tehdyt lihapullat ovat olleet menussa.

Kuka sanoo, että raskaana ei voi pitää nahkarotsia?!? 

Näihinkin housuihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Neljänkympin mammatrikoot ovat soveltuneet sekä sisäliikuntaan että ulkoiluun.

Kaiken kaikkiaan raskaus on sujunut todella hyvin. Ennakoivia supistuksia ei ole ollut, eikä muitakaan ongelmia. En ole saanut edes raskausarpia ja koko ajan olen pystynyt liikkumaan. Ainoat vaivat ovat olleet allergia, jonka takia olin tukkoinen koko Vaasa-viikonlopun sekä pari muuta päivää. Lisäksi selkä oikutteli pariin otteeseen, joskus raskauden puolivälissä sekä mammaloman alussa. Selkäkipu oli kyllä todella ärsyttävä, onneksi se meni kylmäpussin pidolla viikossa ohi. Yöunet taas ovat hieman katkonaiset, mutta sekin kuuluu asiaan. Yleensä yöllä täytyy kerran käydä veskissä. Pahimpina öinä olen nukkunut todella katkonaisesti, kun toinen käsi ja sormet ovat puutuneet niin pahasti. Onneksi näitä öitä ei ole ollut montaa.

Isoin huono juttu oli ehkä neuvolassa korkea glukoosiarvo yhdessä pissanäytteessä pääsiäisen jälkeen. Tämän takia kävin uudestaan sokerirasituksessa, josta sain paastoarvoksi juuri raja-arvon eli 0,1 enemmän kuin ekassa sokerirasituskokeessa. Tämän vuoksi seurailin sokereita kotona 2-3 päivänä viikossa, mutta kaikki arvot ovat olleet alle rajojen, joten ei siis huolta raskausajan diabeteksesta. Nyt olen loppuraskaudesta mittaillut yhtenä päivänä viikossa ja edelleen arvot ovat hyvät, vaikka en mitään suurempia muutoksia olekaan tehnyt ruokavaliooni. Olen edelleen sitä mieltä, että pääsiäisen suklaamunat ja liikkumattomuus näkyivät hetkellisenä nousuna arvoissa ja aiheuttivat hieman "turhaa" hälytystä.

Vanhempi kuva, tää mammatakki oli myös yksi parhaista Facekirppislöydöistä.

Villakangastakkikin mahtui mallinsa ansiosta melko pitkään, vaikka ei mikään mammamalli olekaan.

Maaliskuun lopussa, kun vatsa oli muka "iso".

Nyt alan tekemään raparperipiirakkaa oman takapihan raparpereista. Aurinkoista viikkoa!

Kultsi ja takapihan raparperit.