Vaellus: Abisko - Kebnekaise - Nikkaluokta, 2/3

OSA 2/3

Koska vaelluskertomus on pitkä, olen jakanut sen useampaan osaan. Tästä pääset lukemaan myös muut osat:
• Päivät 1–3: Menomatka ja kaksi ensimmäistä vaelluspäivää
• Päivät 4–6: Kolmas, neljäs ja viides vaelluspäivä
• Päivä 7–9: Kebnekaisen huiputus, viimeinen vaelluspäivä ja kotimatka

4. PÄIVÄ: Kolmas vaelluspäivä

Tiistain sykekäyrä punaisella, korkeuskäyrä harmaalla.

 
Yö sujui hienosti. Telttapaikka oli ihan paras, lähellä virtasi puro, missä kävimme pesulla. Muita vaeltajia ei ollut lähistöllä ja saimme olla ihan rauhassa. Telttapaikka oli myös hyvä, ei satanut, eikä juurikaan tuullut.

En ole ihan varma oliko se tämä aamu, mutta kuitenkin. Mulla oli joku aamupäivä energiavarastot ihan lopussa. Maha kurni, vaikka aamiainen oli juuri syöty. Niinpä mutustin pari ruisleipäpalaa jo ensimmäisten kolmen kilometrin aikana.

Eka ryhmäkuva. Kuvassa siis vasemmalta oikealle Anri, minä, Johanna, siskoni Sari ja Anastassia.

Meditaatiopaikka.

Luntakin näkyi.

Pidimme ruokatauon tupaa vastapäätä. Tällä tauolla näimme vastakkaisella puolella eläimen, jonka tupavahti arveli olevan iso ahma. Voi että, olisi pitänyt ottaa mukaan kiikarit!

Ruokataukojen must-juttu oli se, että vaelluskengät heitettiin sivuun ja hengattiin crocksit (ja villasukat) jalassa.

Pastaa (yllättävää), papuja ja soijarouhetta, namiiii.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui puron ylityksellä. Tämä ei mennyt ihan nappiin, Anastassian ja Anrin kengät hieman kastuivat. Onneksi tupavahti tarjosi muovipussin Anastassialle. Ei muuta kuin kuivat sukat jalkaan ja pussi sukan päälle, niin matka jatkui.

Kenkämainos? Oikea tarkoitus oli kuvata kivikkoista maastoa, sitä riitti tänä päivänä. Vasemmalla mun popot ja oikealla Anastassian.

Sarin kengät ja kiviä. Tämähän oli se näkymä, mikä eniten näkyi. Koko ajan oli pakko katsoa jalkoihin, kun käveli eteenpäin.

Seuraava "rinkat selästä" -tauko oli korkealla sääsuojalla.

Ihanaa, rinkka pois selästä!

Taas syötiin, tällä kertaa välipalaa.

Anastassian kenkä kuivumassa.

Myrskysuojan jälkeen matka jatkui. Alasmeno tuntui tosi kurjalta. Illalla leirissä huomasinkin, että mulla oli oikea nilkka turvonnut jostain syystä. Ei ihmekään, että päivällä joka askel alaspäin teki kipeää. Mulla on siis oikeassa jalassa joku ihmeellinen väärä askellus, jalka astuu vähän ulospäin. Siksi nilkkakin varmaan oli turvoksissa, kun kaikki paine kohdistuu siihen. Onneksi mukana oli kylmägeeliä, hieroin sitä seuraavat pari päivää nilkkaan kolmisen kertaa päivässä.

Ja iltapalana – yllätys, yllätys – pastaa! Tällä kertaa kuivatulla kanalla ja currymausteseoksella.

5. PÄIVÄ: Neljäs vaelluspäivä

Keskiviikon sykekäyrä punaisella ja korkeuskäyrä harmaalla.

 
Neljäs vaelluspäivä alkoi melkoisella tuulella. Leirimme oli onneksi hieman tuulelta suojassa, joten aamutoimet sujuivat mukavasti.

Meikäläisestä ei näy kuin pipo.

Tiedättekö mitä tässä tapahtuu? Tämä on se kuuluisa kyykkypissa, Johanna näyttää mallia.

Aamu sujui mukavasti, kun sai katsella vastakkaisella puolella kulkevia poroja. Kyllä, kuvassa on poroja, jos et näe.

Tunturisopulikin piristi aamulla hampaidenpesua.

Hävitys naisten leirissä?

Tuuli oli kylmä.

Tunturista ei näy kuin huippu.

Seuraava tupa tuli pian, noin 3,6 kilsan päässä yöpaikastamme.

Taukopaikalla näkyi paljon riekkoja.

Lajittelu toimi hienosti.

Sää vaihteli melko nopeasti. Sadesuojat olivat usein rinkoissa varmuuden vuoksi.

Aita, en tiedä miksi. Karkottaako tämä petoja vai erottelee poroja vai mitä?

Toinen paha hetki mulla oli neljäntenä vaelluspäivänä. En tiedä vaikuttiko tuuli vai mikä, mutta jälleen ennen ruokataukoa kroppa oli ihan loppu. Kropassa oli jotenkin outo, väsynyt olo. En tiedä olivatko energiat loppu vai vaikuttiko kova tuuli jotenkin hengitykseen, kun mulla on siis astma. Jokatapauksessa kävelin ihan zombiena myrskysuojalle lounastaolle ja lounastauon jälkeenkin mulla oli sisäinen navigaattori ihan sekaisin: mulla oli koko ajan olo, että me kävellään samaan suuntaan takaisinpäin. En ymmärrä mikä uupumus mua vaivasi.

Ruokatauko, voiko parempaa olla?

Ruokatauolla juttelimme japanilaisen pariskunnan kanssa. He kiinnittivät erityisesti huomiota Sony-kameroihimme ja kehuivat Suomea mukavaksi maaksi.

Tää on nyt tätä "älä lue, jos olet herkkähipiäinen". Mutta siis vatsa ei toiminut yhtään ennen tätä taukoa, vaikka melkoinen "synnytys" olikin. Kyllä nyt hymy irtoaa. Ja näähän on näitä vaelluksen peruspuheenaiheita :)

Tämä kohta ei varsinaisesti kuulunut vaellusreittiimme, mutta koska meillä oli aikaa, päätimme käydä ottamassa hieman valokuvia sillalla.

Mahtavat maisemat.

 

Tytöt ottamassa Facebook-kuvia. Kännykkä ei muuten kuulunut kuin ekana päivänä aamupäivästä ja viidentenä vaelluspäivänä hieman ennen Kebnekaisea. Muutoin kännykällä ei tehnyt mitään, kun verkkoa ei ollut. Ilmeisesti sitä ihan vähän oli jossain vaiheessa, kun sain avopuolisoltani pari tekstiviestiä, mutta yhteenkään viestiin en pystynyt vastaamaan.

Sisko *sydän*

Kamera ei pysty välittämään kunnolla maisemien mahtavuutta.

Idolsiin pyrkimässä?

Jälleen olisi tarjolla "edullisia" petipaikkoja. Päätimme tehdä leirin kilometrin päähän näistä tuvista.

Sää alkoi olla oikukas. Tässä vaiheessa tuuli paljon ja satoi vähän. Kuva: AB

Laitoimme teltat pystyyn ja ryhdyimme tekemään pressujen alla iltaruokaa. Tuuli oli tosi kova ja heilutteli kupolitelttojamme. Tämä oli juuri sitä, mitä olimme pelänneet. Miten kupolitelttamme kestävät tunturiolosuhteissa? Ruuan jälkeen menimme nukkumaan ja toivoimme, että sade lakkaa.

Yhdeksän aikaan illalla toisesta teltasta kuuluivat ne sanat, mitä toivoimme, että emme kuulisi: "teltta vuotaa katosta". Voi ei. Tytöt jäivät seuraamaan tilannetta. Jossain vaiheessa mietittiin jopa lähdettäisiinkö matkaa jatkamaan Kebnekaiselle. Tähän meikäläinen totesi, että ei takuulla lähdetä. Matkaa Kebnekaisen tunturiasemalle oli 19 kilsaa, eikä välillä ollut mitään myrskysuojaa. Sinne ei lähdettäisi, kun ei tiedetty miten sää muuttuu ja kroppakin oli väsynyt päivän kävelystä ja vaati lepoa. Olisimme kastuneet jo ennen kuin leiri olisi saatu purettua.

Puolenyön maissa tytöt totesivat, etteivät voi nukkua teltassa – se vuoti ihan liikaa. Niinpä Anri, Anastassia ja Johanna kasasivat leirin ja lähtivät alas kilometrin päähän tuvalle. Me jäimme siskoni kanssa nukkumaan siskoni telttaan, joka ei onneksi vuotanut.

6. PÄIVÄ: Viides vaelluspäivä

Torstain sykekäyrä punaisella, korkeuskäyrä harmaalla.

 
Viidentenä vaelluspäivänä heräsimme siskoni kanssa. Oli outoa, kun muita ei ollut leirissä. Tuuletimme makuupussit ja makuualustat, ja jätimme teltan tuulettumaan ilman sadesuojaa. Kun tulimme paikalle takaisin hampaidenpesun jälkeen, telttaa ei näkynyt missään. Tuuli oli vienyt sen, mutta onneksi vain lyhyen matkan päähän kumpareen toiselle puolelle. Vähän aikaa oli kuitenkin hölmö olo, kun teltta oli karannut.

Laitoimme rinkkoihin sadesuojat ja lähdimme siskoni kanssa kävellen takaisin tuvalle. Sieltä löysimme Anrin, Anastassian ja Johannan iloisina. Yö veloitti lompakkoa, mutta ainakin naiset olivat nukkuneet kuivina ja telttakin oli jo kuivunut ulkona tuulessa – puhumattakaan siitä luksustuotteesta nimeltään astianpesuaine! Pienten sekaannusten vuoksi Johanna ja Anastassia olivat nukkuneet samassa sängyssä ja Anri lattialla. Tämän ansiosta tytöt saivat alennusta, eli yö tuli maksamaan 50 euron sijaan hieman vajaa 25 euroa päältä. Tytöt olivat jo syöneet tuvassa, joten minä ja siskoni keittelimme aamupuurot ja sitten matka jatkui jälleen.

Vaikka takana oli enemmän ja vähemmän haastava yö, aamulla jo hymyilytti.

Tällaisesta petipaikasta veloitus oli noin 50 €/yö/hlö.

Tytöt olivat vähän aikaa ihmetelleet yöllä, missä rakennuksessa on vapaata tilaa.

Huoneessa oli siis sänkyjen lisäksi keittopaikka ja pöytä.

Matka Kebnekaisen tunturiasemalle sujui mahtavissa maisemissa: vesiputouksia ja suhteellisen helppoa maastoa kävellä.

Eikä edes satanut kuin vähän vasta illalla.

Välipalatauko.

Valokuvaustauko.

Team Oranssi.

Taas on nälkä.

Ruokataukoa aloittaessa oli lämmin, syödessä aurinko meni jo pilveen ja vilu iski.

Vesiputoukset olivat upeita.

Tunturiasema näkyy!

Tuntui pöljöltä pamahtaa yhtäkkiä tällaiseen turistirysään monen päivän vaelluksen jälkeen.

Tunturiasemalla lähdimme sisälle tsekkaamaan jäärautoja. Siellä vuokrapisteen nainen kertoi, että jääraudat ovat välttämättömät Kebnekaisella viimeisen nousun aikana. Niiden vuokra oli 20 €/pari. Nainen sanoi myös nousun olevan lyhyt, joten pärjäisimme yksillä jääraudoilla, jos vuorottelisimme niitä. Niinpä päätimme vuokrata vain yhdet jääraudat. Samassa tajusin myös, että rinkassani ei ollut mukana päiväreppuun tarvittavia hihnoja, joten päätimme vuokrata yhden isomman repunkin, mahtuisipa sinne sitten yhteinen vesipullo ja eväät. Jäärautoja ei kuitenkaan ollut vielä siinä vaiheessa palautettu, joten jouduimme odottelemaan niitä.

Ehdimme käydä välillä matkamuistomyymälässä, josta ostin itselleni ja avopuolisolleni Kebnekaise t-paidat. Mukaan tarttui myös jumppahuivi ja vähän suklaata :) Vesivessassa oli pakko käydä, tuntui melko oudolta monen päivän puskapissaamisen jälkeen. Peilikuvakin näytti aika kamalalta, naama punoitti ja hiukset sojottivat miten sattuu, oltiin juuri sen näköisiä, että oltiin telttailtu muutama päivä, eikä oltu juuri käytetty hiusharjaa. Jos tarkkoja ollaan, niin en harjannut hiuksiani koko vaelluksen aikana ja viimeiset 3–4 päivää tukka oli kiinni samalla ponnarilla.

Jäärautojen odottamisessa kesti. Niitä ei vain meinannut tulla ja jonoakin oli kiitettävästi. Niinpä minä, Anri ja Anastassia päätimme lähteä etsimään meille telttapaikkaa, ja Sari ja Johanna jäivät jonottamaan jäärautoja ja reppua. Telttapaikkaa etsiessä alkoi sataa vettä. Tytöt saivat jääraudat melko nopeasti, joten lopulta pystytimme leirin kimpassa. Telttapaikan etsimisessäkin kesti, kun kaikki parhaat paikat olivat jo varattuja. Mutta jos jotain hyvää, niin ainakin sade ehti loppua etsintöjen aikana, joten leiri saatiin kuivana pystyyn.

Iltaruokaa ja pakkaamista seuraavan päivän h-hetkeä varten.

––––––––––––––––––––––––

Kuvat: Päivi ja Sari Kantonen

Koska vaelluskertomus on pitkä, olen jakanut sen useampaan osaan. Tästä pääset lukemaan myös muut osat:  

• Päivät 1–3: Menomatka ja kaksi ensimmäistä vaelluspäivää
• Päivät 4–6: Kolmas, neljäs ja viides vaelluspäivä
• Päivä 7–9: Kebnekaisen huiputus, viimeinen vaelluspäivä ja kotimatka