Raskaus puolivälissä - 141 päivää jäljellä

Tänään olen ollut raskaana 141 päivää ja laskettuun aikaan on jäljellä 141 päivää. Raskaus on sujunut nopeasti ja ainakin tähän saakka melko helposti. En ole blogiini hirveästi asiasta kirjoitellut, tosin kiirettä on pitänyt hieman muutenkin. Ja lupaan jatkossa valokuvata enemmän, nyt on vissiin ollut vielä alussa sellainen mahakriisi, että olen vältellyt kameraa. Mutta otetaanpas "pieni" tsekkaus menneisiin kuukausiin.

Alkushokki

Raskauden alusta muistan pienen shokin. Raskaus oli toivottu, mutta se tuli pian. Kun Niko ensimmäisellä viikolla kysyi miltä musta tuntuu, niin sanoin suoraan, että ketuttaa. Niko katseli mua onnesta soikeena suu auki.

Ensimmäinen kuva, kun koetin suurempaa takkia kaupassa. Onneksi en ostanut, tää ei olisi kauaa mahtunut. Kaupassa koetin hieman laittaa kaulahuivia vatsaan ja demonstroida tulevaa vatsaa.

Olen ottanut alusta lähtien asenteen, että kaikesta voi puhua suoraan ja siltä musta tuntui sen pienen hetken. Yhtäkkiä jokin alien tuli ja valtasi mun kropan. Se sanoi mitä saan syödä ja miten saan liikkua. Pahinta tuossa hetkessä olivat pilalle menneet suunnitelmat. Maratonille oli treenattu ja se siinsi lokakuukauden lopussa, aivan muutaman viikon päässä positiivisesta raskaustestistä. Neuvolasta sanottiin, että eivät voi mitenkään suositella sellaista äärirasitusta kropalle, vaikka raskaana saakin liikkua normaalisti. Lisäksi olin juuri ilmoittautunut ensimmäiseen ultrajuoksuuni ikinä, Karhunkierroksen 50 kilometrille toukokuussa 2017. Se niistä treenitavoitteista.

Ensimmäinen kolmannes

Kun ensimmäinen alkujärkytys meni ohi, mieli oli pirteämpi. Toki Dublinin reissulla käytiin katsomassa muiden maratonia ja silloin vielä ärsytti. Kun maratonmatka oli ohi, alkoi mieli kirkastua.

Dublinissa katseltiin maisemia ja maratonin lähtöä hieman haikein mielin.

Eka kolmannes meni muutoinkin suhteellisen hyvin. Pahaa oloa ei ollut, elleivät ruokailun välit venyneet liian pitkiksi. Ällötyksiä hieman oli, en ole vieläkään pystynyt syömään maitorahkaa. Perusvihreä salaatti tökki jossain vaiheessa, eikä kurkku oikein maistu vieläkään. Nakkiranskiksiin oli pieni himo jossain vaiheessa, samoin hedelmiin. Muutoin ensimmäisellä kolmannekselle lähinnä väsytti tavanomaista enemmän.

Liikuntasuositukset kirjavia

Kaikista eniten päänvaivaa on tuottanut liikunta. Siitä piisaa ohjeistuksia joka laitaan. Entisaikojen sykerajat 150 sykkeestä on kuopattu, mutta niitäkin tuijottelin tiukkana jossain vaiheessa. Lisäksi selasin personal trainer -koulutusmateriaalini läpi, niissä puhuttiin siitä, että kohtuullisella teholla saa treenata 15 minuutia kerrallaan, eli intervallityyppisesti. Toiset taas sanovat, että uusimman tiedon mukaan ei olisi mitään sykerajoja tai aikoja. Ota siitä sitten selvää.

Sulkapalloa on pelailtu, vaikka tehoja onkin himmattu ja pomppuja vältetty.

Jossain vaiheessa myös ärsytti yleisohje siitä, että äiti kyllä tietää milloin liikkuu liian lujaa. Mistähän senkin nyt tietää? Sekä se, että raskaana saa harrastaa vain ylläpitävää liikuntaa, ei kehittävää. Noh, niin. Tällä kriteerillä jätin keskiraskaan sisäpyöräilyn pois vuodenvaihteessa, sillä keskiraskas tunti on kehittävä. Vaihdoin sisäpyöräilyn kevyeen ylläpitävään tuntiin, mikä tuntuu itselle superkevyeltä.

Silti olen tuurannut viimeiset kolme viikkoa keskiraskasta tuntia, toki ottanut itse hieman kevyemmin, mitä normaalisti, mutta ei kyllä voi sanoa, että tuntuisi rankalta tai yhtään pahalta. Sykemittarikin näyttää kehon olevan koko ajan tasapainossa tai sitten aliharjoitellut. Rankkoja treenejä ei ole, niin liikkua voi vaikka joka päivä sen tunnin, keho ei siitä juurikaan rasitu, kun ei vedetä mitään crossfit- tai mäkitreenejä.

Uskoisin kuntoni olleen muuton aikaan pienessä kuopassa, sillä silloin hengästyin helposti. Ajattelin sen olevan raskauden syy, mutta oikea syy taisikin olla olemattomat treenimäärät, jotka luonnollisesti laskivat aerobista kuntoa. Kun muutto saatiin taputeltua ja pääsin liikkumaan "normaalisti", on happi taas kulkenut. Liikunta kohtuullisessa määrin on siis ollut vain hyvästä. Rankin päivä taisi olla siivouspäivä kotona. Siivosin koko päivän ja illalla kävimme tunnin kävelyllä, siis vaivaisen tunnin! Silti illalla särki pakaroita kuin pahankin jalkatreenin jälkeen ja jalkapohjat huusivat hoosianna. Puh.

Kuntosalilta lihaskuntoa

Kuntosalillakin olen käynyt. Alussa kasvava keskikroppa ja paikkojen venymiset tuntuivat, niinpä skaalasin liikkeitä. Penkkipunnerrus tuntui vatsassa, mutta kun nostin jalat penkille, niin sainkin vatsan stabiiliin asentoon ja rauta nousi. Sama juttu pystypunnerruksessa. Jos nostin tankoa ylös seisten, oli vatsa jälleen ääriasennossa, mutta kun tein liikkeen istuen penkillä, sai vatsa olla rauhassa. Lisäksi kyykkysyvyys ja maastavedon syvyys (sekä luonnollisesti painot) pienenivät huomattavasti.

Kuntosalilla olen treenannut koko kroppaa paitsi tietysti vatsoja. Lankut jäivät, samoin muut vatsalihasliikkeet sekä vatsallaan tehtävät liikkeet. Jumpissa näytin pikaisesti vatsalla tehtävät liikkeet, mutta viime viikolla luovuin siitäkin. Erityishuomiota olen antanut selkälihaksille ja pakaroille. Kun painoa tulee eteen, joutuu takaosa töihin, siksi selkä- ja peppuliikkeet ovat suosiossa. Lisäksi kaikki hyppyliikkeet sekä muut repivät liikkeet kuten thrusterit on unohdettu.

Toinen kolmannes

Toisen kolmanneksen aikaan väsymys hieman väistyi. Toki välillä laiskottaa tavanomaista enemmän ja huomaan kaipaavani enemmän sohvalla löhöämistä sekä päiviä, kun ei tarvitse tehdä mitään. Tällaisista päivistä parhaat olivat uutena vuotena, katsoimme Nikon kanssa piirrettyjä keskellä päivää. Muutoin liikunta on antanut virtaa ja pitänyt mielen virkeänä. Jos olen kotona lösähtänyt sohvalle, niin iso kiitos ruokahuollosta täytyy antaa Nikolle. Kiitos raksu, että olet pitänyt tulevan mamman ja alienin hyvissä ja ravintorikkaissa pöperöissä.

Välillä jumppaohjaaja on näyttänyt vähän väsähtäneeltä.

Vauvajuttuja riittää töissä ja joka paikassa, neuvoja myös. Jossain vaiheessa mittakin tuli täyteen, yleensä joka asiaan oli viimeinen toteamus, että "nauti nyt, kyllä sitten kohta sitä ja tätä". Olen tosin oppinut hienosti osan jutuista laittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Enkä edelleenkään stressaa asioista, ne hoituvat kaikki yksi kerrallaan, vaikka en olekaan ostanut vielä yhden yhtäkään potkupukua.

Ensimmäiset hankinnat

Oikeastaan tänä viikonloppuna ollaan tosissamme katseltu ensimmäisiä hankintoja, kuten juoksurattaita ja pinnasänkyä. Melkoinen viidakko, voi sanoa. Olen sanonut, että rattaat ovat hankinta, mistä ei tingitä. Jos vain terveys antaa myöten ja vauva on yhtään lempeä ajatukselle, niin lähdemme juoksurattaiden kanssa juoksemaan pitkin ja poikin Muuramea sitten kesän jälkeen. Tässä asiassa voi sanoa, että onneksi on tuttuja, hyviä suosituksia on tullut. Ja kiitos Laura, joka selvitti, että erästä juoksuratasta tulee Jyväskyläänkin ensi viikon lopulla. Ei tarvitse tilata sokkona tai lähteä Etelä-Suomeen katsomaan.

Kantorinkka oli ensimmäinen hankinta, mikä ostettiin uutena. Halosella oli kiva alennusmyynti, ovh 220 euroa, alennuksesta satasella.

Ikeasta ostettiin myös eilen ekoja vauvajuttuja. Käytännössä pinnasänkyä ei vielä ole, mutta patja ja patjansuojus on, sekä muuta pientä. Pinnasänky olisi varmaan seuraava hankinta, niitä on googletettu tänä aamuna.

Raksu on ollut urhea ja shoppaillut Ikeassa 7,5 tuntia.

Vatsa kasvaa hurjaa kyytiä

Eniten ensimmäisen kolmanneksen ja vähän toisenkin aikana ärsytti paisuva vatsa. Tiedän, se on luonnollista, mutta alussa vatsa näyttää lähinnä hyvin syöneeltä, eikä raskausmahalta, mikä oli varsin kova paikka omalle päälle. Eräs kerta tein hauiskääntöä ja katselin itseäni peilistä. Hirveä röllykkä!!! Ja mulla oli päällä kuitenkin silloin löysin treenipaitani, kroppaa turvotti valtavasti. Niinpä ostin uusia treenivaatteita ja pakkasin vanhat vaatehuoneeseen. Sinne meni varmaan 20 trikoot ja kasa paitoja. Lisäksi ostin Henkka Maukalta parit mammafarkut, tilasin netistä mammajuoksutrikoot sekä muuta kivaa. Ajattelin, että jos vatsakriisi väistyy muutaman rievun ostamisella, niin se on pieni hinta hyvästä olosta.

Raskauden alussa, kun vatsa oli vielä suhteellisen pieni.

Tässä kuvassa kauheinta oli turvotus, sinällään vatsa ei ollut vielä kasvanut, mutta turvotus oli hirveää.

Nyt vatsan kanssa alkaa olla vasta sinut. Aamulla vaaka näytti enkkalukemia ikinä, 69,4 kiloa, huh huh. Painoin raskauden alkaessa 64 kiloa, mikä on hieman enemmän kuin tavallisesti. Olen painanut pitkään 60 kiloa, mutta taisi tuossa viime kesän aikana tulla muutama "rakkauskilo". Onneksi niitä on aikaa tiputtaa sitten myöhemmin.

Raskausvatsa viime viikolla.

Tissikriisi iski myös

Parisen viikkoa sitten oli myös tissikriisi. Silloiset rintaliivit alkoivat yksinkertaisesti painaa kaarituista aivan järkyttävästi. Kävin ensin Lindexillä, mutta tuskastuin liian kattavaan valikoimaan, halusin liivit äkkiä, enkä jaksanut kokeilla montaa kymmentä mallia, etenkin, kun en ollut varma oliko kokoni yhä sama.

Töissäkin otettiin osaa tissiliivikriisiin. Eräs aamu töihin tullessa tämä sivu oli auki lehdestä kahvipöydässä.

Niinpä lähdin oikeaan rintaliivikauppaan, jossa myyjä mittasi kokoni ja väitti kivenkovaa koon olevan sama kuin ennenkin. En ymmärtänyt, kotona vanhat urheiluliivini eivät mahtuneet enää päälleni. Myyjä kuitenkin myi minulle samankokoiset liivit, joita sitten pystyin pitämään päälläni tasan kaksi päivää. Sen jälkeen mieleni teki repiä ne päältä pois ja polttaa roviolla. Ne siis painoivat vielä enemmän kuin entiset. Suuntasin ennen Aliven cykling-tuntiani äkkiä Halpa-Halliin ja valitsin pari kaarituetonta mallia, usean koon ja sovituskoppiin. Vola, 15 minuuttia ja hyvät liivit löytyivät viidelläkympillä.

Suuremmilta vaivoilta vältytty

En voi kuin olla onnellinen, että vaivoja ei liiemmin ole ollut. Mitä nyt toisessa korvassa on verenpumppausäänet kuuluneet jo parisen kuukautta, siihen alkaa pikkuhiljaa tottua. Uskoisin, että korvakäytävä on ahdas ja kun limakalvoille tapahtuu raskaudessa jänniä juttuja, niin se ääntelee silloin tällöin. Vaikkua ei ollut korvissa, verenpaine on hyvä ja hemoglobiini normaalin rajoissa, vaikka aloitinkin pienen rautakuurin.

Eräs yö heräsin siihen, kun vasemman käden sormenpäät olivat aivan puutuneet. Pyörin kaksi tuntia sängyssä, kunnes nukahdin uudestaan. Ei ollut kovin freesi nainen maanantaina töissä. Nyt ongelma on hieman helpottunut, kun nukun kahdella tyynyllä ja välttelen oikeanpuoleisella kyljellä nukkumista.  Lisäksi raksu on hieronut hartioita ja selkää. Koetan myös välillä muistaa pyöritellä hartioita ja onneksi ne saavat liikettä jumpassakin, mulla on uutuustunti Strong Armsin lämmittely liikkuvuutta lisäävää keppijumppaa.

Uusin vaiva, onneksi pieni sekin, on ranteen kipeytyminen. Ilmeisesti jotkut naiset altistuvat raskausaikana jollekin rannekanavan oireyhtymälle, mikä paranee levolla ja raskauden loppuessa. Rannekipu alkoi eräällä juttukeikalla, kun kirjoitin koneella ehkä viidettä sivua tekstiä. Tällä viikolla se vaivasi alkuviikosta, mutta on nyt viikonlopun myötä helpottanut. Kuntosalilla ranne ei rasitu, kunhan se pysyy paikoillaan, esimerkiksi tankoliikkeissä pysyy. Kahvakuula taas ei ole hyvä laji, sillä siinä ranteet liikkuvat. Eniten se on tosiaan kipeytynyt töissä kirjoittaessa, pitää tsekkailla miten tilanne edistyy.

Ensi viikolla rakenneultra

Ensi viikon tiistaina on rakenneultra, jänskättää. Näemme vaavin toista kertaa ruudulta, ihanaa. Ja ensi viikolla käydään varmaan tsekkailee juoksurattaita. Sitten otetaan lähiviikkoina pikkusisustamista ja "remppaa" kotona. Kun saadaan ostettua uusi sänky, aletaan sisustaa lastenhuonetta. Revitään pikkumakkarista tapetti pois yhdeltä seinältä, maalataan valkoiseksi ja tehdään huoneesta helposti muunneltava sisustustarroilla. Ostettiin sinne myös uusi iloisen näköinen lastenkaappi Ikeasta, laitan siitä kuvia kunhan se saadaan koottua.

Ikeassa olisi ollut vaikka mitä lapsille.

Vielä ei tiedä tuleeko sieltä prinssi vai prinsessa.

Koetan pitää ensi kerralla lyhyemmän kirjoittamistauon. Ja kirjoittaa lyhyemmin. Kun kirjoittaa harvoin, tässä käy juuri näin, että teksti paisuu kuin pullataikina. Palataan treeni- ja vauvakuulumisissa!

Pakko-ostos Ikeasta, suloinen valkoinen jääkarhu.

Ps. Oirelistasta jäi puuttumaan tämä kaikkein eniten vaivannut raskausoire nimittäin aamunuha ja niiskutus. Sitä on riittänyt, mutta onneksi vaiva yleensä tasaantuu päivän mittaan. :)