Häät viikko sitten

Viime viikon lauantaina 1.4.2017 (sopivasti aprillipäivänä) se tapahtui, menimme Nikon kanssa naimisiin. Häät olivat pienet ja intiimit, mutta sitäkin tunteikkaammat. Mua jännitti aivan käsittämättömästi. Päivä oli ihana, ikimuistoinen.

"Voit valita tuhansista teistä.

Voit valita ja voit erehtyä.

Kunhan vain valitset oikein

mihin kohtaan, kenen syliin

painat lopulta pääsi."

- Tommy Taberman -

Superiso kiitos työkaverilleni Tainalle aivan uskomattomista kuvista.

Tunteikkaat "toiset" häät

Häistä ei pidetty kauheaa meteliä, vaikka ei niitä toisaalta salattukaan. Häät olivat kummallekin elämän toiset ja kummankin ensimmäiset häät olivat isot, noin sata vierasta. Viime viikolla meitä oli yhteensä hieman vajaa 25, vain lähin perhe. Joskus silloin ensimmäisten häiden jälkeen sanoin, etten mene enää ikinä naimisiin. Niinpä niin.

Läpinäkyvä sateenvarjo kruunasi kokonaisuuden.

Yksi rakas on vielä masussa.

Viime viikon häät olivat onnelliset ja tunteikkaat. Kuulinkin usean suusta, että näytän niin onnelliselta. Ja miksen näyttäisi. Rinnallani on mies, johon voin oikeasti luottaa ja joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en voisi olla onnellisempi.

Taulumäen kirkko oli aivan upea.

Skumppalasissa Muumi-limsaa

Hääpäivä alkoi kotona aamuseiskalta. Tätä ennen häitä toki valmisteltiin useampi viikko, mistä syystä blogikin on "hieman" nukkunut. Puuhaa on riittänyt, vaikka häät olivatkin pienet. Hääkampaus ja -meikki oli varattu Napsista. Kampaamossa mua odotti kulhollinen tummaa suklaata, viinirypäleitä ja skumppalasissa Muumi-limsaa. Luksusta. Kampauksesta tuli upea ja meikkikin oli ihana.

Sillä aikaa raksu oli koristellut hääauton sekä käynyt hakemassa morsiuskimpun ja oman puvun kukkansa muuramelaisesta kukkakaupasta. Ja pisteet paikalliselle kukkakaupalle, kimppu oli ihana, juuri sellainen kuin pitikin. Se tilattiin vain viikko ennen häitä.

Tästä kuvasta voisi tehdä vaikka taulun seinälle.

Kotona söimme kevyen lounaan, lohta salaatilla, patongilla ja halloumjuustolla sekä tietenkin alkoholittomalla skumpalla! Kiitos Anri, kihlajaispullo tuli hyvään käyttöön. Sitten vaatteet päälle ja hääautolla Taulumäen kirkolle, jossa työkaverini Taina ja siskoni Sari jo odottivatkin meitä. Olimme sopineet, että otamme valokuvat ennen vihkitoimitusta. Valokuvaukseen lisähaastetta toi sää, mikä oli suorastaan hirveä. Tuuli kovaa ja taivaalta satoi jotain lumiräntää, hauskaa suorastaan.

Kyynelmeri valtasi kirkon käytävän

Odottavan aika oli pitkä sakastissa.

Kun kirkon ovet avautuivat ja lähdin isäni käsipuolessa kävelemään kohti alttaria, iski aivan älytön kyynelmeri. Mua vain itketti ihan valtavasti. Isäni kehoitti meitä kävelemään hitaampaa ja minä sopersin itku silmässä, että "juu juu, mutta kun itkettää". Raksu käveli vastaan ja itki myös. En yleensä ole mikään itkupilli, mutta nyt en voinut estää kyyneleitä. Nenäliinakin oli niin syvällä tissivaossa, etten ylettänyt siihen.

Raksu odotteli alttarilla siskoni kanssa.

Iskä luovutti mut hyvillä mielin.

Vihkitoimitus sujui välillä itkien, välillä hymyssä suin ja pääsääntöisesti lujaa raksun kädestä kiinni pitäen. Siskoni luki Korinttolaiskirjeen ja hänenkin äänensä särki jossain vaiheessa. Ja taas mua itketti. Taisi itkettää myös, kun äitini luki loppurukouksen. Pikkukaveri vatsassakin piti melkoista metakkaa, pyöri ja hyöri reippaasti, kun seisoimme alttarilla.

Pappina meillä oli kirkkoherra Arto Viitala.

Itku oli herkässä koko ajan.

Loppupuolella, kun tuli tuttavani Katan laulun vuoro, itkin jälleen. Johanna Kurkelan Rakkauslaulu kuulosti niin upealta Katan tulkitsemana. Ainut paikka, kun onnistuin olemaan itkemättä taisi olla alttarilta poistuminen.

Katan tulkinta Johanna Kurkelan Rakkauslaulusta oli käsittämättömän upea. Kuten vanhempani totesivat, naisen kannattaisi hakea johonkin laulukilpailuun.

Tässä vaiheessa jo hymyilytti.

Ulos tullessa lumiräntää satoi yhä. Se ei tosin vaikuttanut tunnelmaan.

Juhlat tunnelmallisella Savutuvan Apajalla

Saippuakuplien jälkeen lähdimme kohti juhlapaikkaa eli Savutuvan Apajaa Vaajakoskella. Ajoimme vanhaa tietä, jotta auton perässä olevat härpäkkeet eivät tippuisi kyydistä. Vanhempi pikkuveljeni ajoi valkoista Volvoa. Juhlapaikalla olivatkin jo lähes kaikki vieraat.

Painoin kaikki häämateriaalit töissä. Hääbingostakin tuli hieno. Tuohisydämet ovat raksun käsialaa.

Tummanpunainen sopi hienosti Savutuvan Apajan värimaailmaan.

Onnittelujen ja isäni maljapuheen jälkeen siirryimme pienen salin puolelle syömään. Alkuruuat tarjoiltiin pöytiin, joiden jälkeen siirryimme noutopöydän pariin. Ja täytyy sanoa, että ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Eniten mua harmitti, kun vaavi painoi sen verran vatsaa, että en kyennyt syömään aivan "normiannostani".

Ruoka oli sanoinkuvaamattoman hyvää.

Kattaus oli mitä kaunein.

Ruokailun jälkeen otimme yhteiskuvan sekä muita yhteiskuvia ulkona. Sitten siirryimmekin jo kahvipöytään ja hääkakun leikkaukseen. Raksu polkaisi ensin, mutta olen sitä mieltä, että hän otti varaslähdön. Tulos ei siis ole aivan aukoton.

Juhlapaikalla heitin korkkarit nurkkaan. Puman valkoiset tennarit olivat paljon mukavammat jalassa.

Isäntä ja emäntä.

Lisää herkkiä hetkiä.

Ohjelmassa videoesitys ja visailua

Kakkukahvien jälkeen ilta jatkui erilaisilla ohjelmanumeroilla. Olimme koostaneet lapsuus- ja nuoruusajan valokuvista videon – tai oikeastaan työpaikkani Ville oli, superkiitos hänelle editoinnista sekä it-osaston Arille valloittavasta spiikistä. Video oli kyllä huippu, siskoni kommentoi, että paras ohjelmanumero.

Hääkortit olivat ihania.

Lisää kortteja.

Vihkisormus ostettiin noin puolitoista kuukautta ennen häitä. Hääpäivänä se ei enää mahtunut sormeen. Niinpä hääpäivänä nimetöntä koristi Veljekset Keskisen väliaikainen hopeasormus. Tässä kuvassa siis oikea vihkisormus.

Häiden turhin, mutta samalla suloisin ostos. Nämä koristivat hääautoa sekä juhlapaikan lahjapöytää. Nyt ne ovat olohuoneessa muistona häistä.

Pikkuveljeltäni ja hänen tyttöystävältään oli hieno rakkauslukko. Vielä sitä ei ole kiinnitetty minnekään, mutta tulevana kesänä se saa kenties kunniapaikan. Muilta sisaruksiltani saimme upean rikkaimurin.

Videon lisäksi kummitätini piti meille puheen ja kertoi neuvoja avioliiton varrelle. Myös siskoni piti meille visan eli kyseli kumpaan väittämät sopivat paremmin. Pärjäsimme vallan hyvin. Eriäviä mielipiteitä oli muun muassa siitä, kumpi voittaa mäkitreenin ja kumpi hemmottelee toista enemmän (kumpikin sanoi, että toinen hemmottelee). Lisäksi vierailevana tähtenä oli improvisaatioteatteri Mieletön Sitruuna, jonka esityksistä paras oli ensitreffiemme kuvailu. Se oli hauska! Lisäksi illan viimeisenä ohjelmanumerona oli tietovisa, jossa viimeiset pari K-18-kysymystä saivat hääparinkin naaman punastumaan.

Vieraslahjana häissä oli jokaiselle henkilökohtaisesti valittuja kukan tai kasvin siemeniä. Hoito-ohjeet löytyivät nimikylteistä.

Häämekossa kuskin paikalle

Ohjelmanumeroiden jälkeen syötiin taas vaihteeksi. Iltapalan jälkeen osa vieraista lähti, osa jäi vielä istumaan iltaa. Noin yhdentoista jälkeen ryhdyimme laittamaan kamppeita kasaan, minun ja raksun lisäksi paikalle jäivät siskoni Sari, veljeni Kari ja veljenvaimo Jenni. Porukalla tavarat olivat kasassa ja autossa vartissa.

Savutuvan Apajalla oli useita upeita kuvauspaikkoja.

Illan päätteeksi morsian hyppäsi mekkonsa kanssa kuskin paikalle ja kurvasimme Jyväskylän keskustaan. Olihan se melkoinen suoritus häämekon ja alusvanteen kanssa sulloutua Volvoon kuskin paikalle. Siskoni, veljeni ja veljenvaimo tulivat kyydissämme keskustaan ja kantoivat kamppeemme hotelli Verson eteen. Sitten me jatkoimme matkaa huoneeseemme ja muu seurue Jyväskylän yöhön.

"Sää yhtä vaihteleva kuin morsian"

Kaiken kaikkiaan häät menivät upeasti. En muuttaisi mitään. Haastavin oli ehkä sää, mutta kuten sulhanen sanoi positiivisesti, sää oli yhtä vaihteleva kuin morsian. Paikalla olivat lähes kaikki rakkaimpamme, ainoastaan Nikon isä ei hiljattain sattuvan tapaturman vuoksi päässyt mukaan, mikä tietysti harmitti suunnattomasti. Myöskään toinen mummoni sekä pappani eivät päässeet valitettavasti paikalle. Mutta muilta osin päivä oli suorastaan täydellinen.

Hääkengät :)

Kiitos rakkaille, kiitos läheisille, kiitos kaikille muistaneille. Ja kiitos raksu, olet tehnyt musta maailman onnellisimman naisen. Rouva Peltola kiittää ja lupaa pitää uunituoreesta aviomiehestään parasta huolta ja rakastaa aina.

Alien jaksoi hienosti juhlissa. Seuraava iso päivä taitaa olla joskus juhannuksen tienoilla :)