Yllätysmatka Alicanteen

Täytin viime kuussa kolmekymmentä. Pyöreiden kunniaksi päätimme lähteä talvilomalla reissuun. Avopuolisoni varasi matkan. Tiesin milloin lähdemme ja milloin palaamme, mutta muuta en sitten tiennytkään. Avopuolisoni kehotti pakkaamaan mukaan kevätvaatteita. Niinpä laukku täyttyi pitkistä housuista, capreista ja yksistä optimistishortseista.


Syntymäpäiviä juhlimme pienellä porukalla lauantaina (virallinen synttäripäivä oli perjantai 21.2.). Sunnuntaiaamuna starttisimme reissuun, ensiksi kohti Helsinkiä. Helsingissä olimme yötä ja kävimme uimassa Flamingossa. Lento lähti sunnuntaiaamuna. Kentällä menimme portille vain muutama minuutti ennen portin aukaisua ja koneeseen mennessä katselin maahan, joten en vielä koneeseen mennessäkään tiennyt määränpäätämme. Kun nousimme ilmaan, kapteeni kuulutti, että suuntaamme Alicanteen. Mietin, että missähän ihmeessä Alicante on ja otin päikkärit. Kun heräsin, kysyin avopuolisoltani, että menemmekö Espanjaan. Sinnehän me mentiin :)

Otin reissussa valokuvia sellaiset 800 kappaletta, tässä parhaat. Reissussa olimme siis viikon, paikan päällä meillä oli vuokra-auto, joka helpotti liikkumista huomattavasti.

1. Hotelli ja ranta

Hotellimme Albahia sijaitsi muutaman kilometrin päässä Alicanten keskustasta (http://www.albahia.com/default-es.html). Ulkoapäin rakennus näytti hieman ankealta, mutta sisältä se oli oikein mukava. Yö kustansi noin 33 euroa kahdelta.

Hotellin huoneita ovat kolme alinta kerrosta.

Hotellilla oli myös pieni kuntosali, jossa olivat lähinnä lämmittelylaitteet sekä vapaat painot.

Tennistäkin käytiin pelaamassa hotellin pihalla. Hävisin sata nolla.

Näkymää satamasta. Santa Barbaran linnoitus oikealla vuoren päällä.

Viimeinen piävä oli kaikista lämmin, noin 25 astetta.

Alicanten keskustan rannalta. Hotellimme sijaitsi takimmaisen vuoren juurella.

2. Ruoka

Ruoka oli hyvää ja halpaa. Kolmen ruokalajin ateria maksoi noin kymmenen euroa, hieman paikasta riippuen. Näissä kuvissa Plaza Mar2:n huippuruokapaikka.

Täytetyt patongit maksoivat euron kappale. Oikealla oleva kanasalaatti 2 €.

Siitä vain täyttelemään lappua. Hieman oli arpapeliä, että mitä ruokaa tulee.

Kannattaa käydä kokeilemassa: hyvää ja halpaa.

Miten olisi vähän lihaa?

Tai kalaa?

Voitte kuvitella, mikä haju jokaisessa ruokakaupassa oli.

Paella oli ihan parasta.

Tuoreita hedelmiä, nam.

Kaikkien aikojen paras salaatti Elchessä. Salaattia, pähkinöitä, mansikoita, kinkkua ja tuo jäätelöpallon näköinen oli jotain majoneesia.

Ja jälkkäri, jossa sai maistaa monenlaista :P

3. Tippukiviluola

Tippukiviluola oli yksi ihan parhaista kohteista. En oo ikinä aiemmin käynyt tippukiviluolassa. Kuvaaminen oli kiellettyä, mutta taisi vahingossa tulla salaa pari kuvaa. Tämä Cueva de Canelobre sijaitsi siis Busotissa reilut 20 km Alicantesta.

Cueva de Canelobren tippukiviluola oli mahtavan näköinen.

Maisemaa ylhäältä. Uudella kameralla saa mageita panoraamakuvia.

4. Aamulenkki

Hotellimme sijaitsi vuoren (Serra Grossa) juurella meren puolella. Monta päivää, kun autolla kiersinmme vuorta, tuli fiilis, että pakkohan tuo kukkula on lähteä valtaamaan. Niinpä eräs aamu heitin lenkkikamppeet niskaan, tennarit jalkaan ja kameralaukku mukaan, ja menoksi. Avopuolisoni oli ihan varma, että tapporeissu tulee, ei yhtään hahmottanut kuinka kauan ylös kiipeää.

Ja tästä risteyksestä suunta ylöspäin pikkutielle.

Hieman mietin olenko oikealla tiellä, mutta kun pari muutakin hullua lenkkeilijää hölkkäsi ylöspäin, niin sinne vaan perästä.

Hotellimme oikealla alhaalla.

Mahtavat maisemat ja mahtava sää. Tämä kuva ei ole vielä edes ihan ylhäältä.

Hullu tuuletus, ei ollut edes paha lenkki.

Maisemaa toiselle puolelle.

Matkaa ei tullut yhteensä kuin vähän reipas 8 kilsaa.

Pikkaisen seikkailin rannassa, kun en tiennyt, mistä rannalta pääsee nousemaan ylös.

5. Vaellus

Joka ulkomaanreissulla pitää olla Päivin vaelluspäivä ja Tuukan jalkapallopäivä. Vaelluskohteeksi otimme kansallispuiston: Pargue Natural De La Font Roja.

Vaellusreitti oli noin 11–12 km pitkä. Hyvät sanalliset ohjeet löydät seuraavasta osoitteesta, näillä uskaltaa lähteä kyllä paikan päälle vaeltamaan. Ohjeet olivat hyvät kaikin puolin, näiden avulla löysimme autolla paikan päälle ja myös kävellen reitti oli selkeä.

http://www.topwalks.net/fi/font_roja/font_roja_1.htm

Lähtopaikka oli noin 900 metriä merenpinnan yläpuolella pyhäkön juurella.

Ja sitten menoksi. Aurinko paistoi mukavasti, mutta keli oli melko vilpoinen korkealla.

Kansallispuisto sijaitsi siis aivan Alcoin lähellä.

Reitit olivat tosi hyvin merkittyjä.

Kotkat tulivat kaartelemaan aivan päälle, siipien kärkiväli 2-3 metriä.

Suunta ylöspäin.

17 metriä syvä jäävarasto eli Cava Coloma.

Huippu näkyy jo. Reitti oli kaikenpuolin helppokulkuista. Ylämäkeä oli jonkin verran, omasta mielestäni ei mikään paha reitti kuitenkaan missään nimessä.

Pientä tuulta ylhäällä. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomat. Taustalla maisema Polopin jokilaaksoon. Korkeus n. 1 350 m.

Huiputuskuva :)

Puistonvartija istui koko päivän kopissaan. Hän ilmeisesti valvoi mahdollisia tulipaloja.

Vesitankin luona pidettiin evästauko.

Ja sitten suunta alaspäin.

Matkan varrella oli hienoja kuvauspaikkoja.

Kohtauspiste: Ylösmennessä kuljimme oikealla olevaa pääpolkua ja alastullessa tulimme vasemmalla olevia portaita pitkin.

Ja ettei vaellus loppuisi liian lyhyeen, halusin tehdä vielä pienen lisälenkin.

Joskus maisemat näyttävät jylhemmiltä ja vaikuttavimmilta alhaalta päin katsottuna kuin ylhäältä.

Lähtö- ja loppupiste eli valkoinen rakennus (jonkinlainen luostari?) näkyy jo. Nyt tällä kertaa alhaaltapäin.

Perillä!

Noususta huolimatta melkoisen kevyt kävely.

Reitti oli melkolailla kahdeksikko.

6. Santa Barbaran linnoitus

Alicantessa yksi turistinähtävyys on Santa Barabaran linnoitus. Linnoitukseen pääsee hissillä (maksoi muistaakseni jotain) tai kävellen. Me menimme kävellen ylös ja tulimme hissillä alas.

Matkalla ylöspäin.

Sisäänkäyntiportilla.

Alhaalla näkyi satama ja ranta. Kuvan portaat olivat poikki, niitä pitkin ei päässyt alhaalta ylös.

Näkymä ylhäältä linnoituksesta. Vasemmalla näkyy punainen Plaza Mar 2. Keskellä kukkula, jonka päällä kävin aamulenkillä ja oikealla rannan vieressä ihan vuoren alhaalla hotelli.

Välillä täytyi ihmetellä espanjalaisten työpaikkoja. Yhden miehen pesti oli painaa hississä nappulaa turistien puolesta ja toinen mies jökötti hissikäytävän päässä. Siis häh?

7. Grillijuhlat 

Avopuolisoni Tuukan pikkuserkut asuvat Alicantessa (kummisedän pojan lapset). Kävimme heidän luonaan grillaamassa perjantai-iltana.

Näkymä parvekkelta. Vasemmalla Fannyn piha, oikealla naapurin uima-allas.

Ja panoraamaa parvekkeelta.

Asunto oli kolmessa kerroksessa. Paikalliseen tapaan sisällä oltiin kengät jalassa.

Tuukka löysi uuden kaverin.

Tuukan isä ja hänen avovaimonsa. Keskellä Tuukan kummitäti ja pikkuserkku.

Pötyä pöytään!

Tarjolla oli lammasta, entrecote-pihviä, chorizo-makkaraa, vihreää salaattia ja peruna-tonnikalasalaattia sekä patonkia.

Jälkkäriksi oli mansikoita ja kermavaahtoa.

8. Jalkapallo

Lauantaina suuntasimme kohti Elcheä ja jalkapalloa. Paikkana siis Estadio Manuel Martinez Valero, Elche ja otteluna Elche – Celta Vigo (Espanjan liigaa).

Superfanit. Kerrankin fanishopissa myytiin erilaisia, pinkkejä huivia naisille. Mukaan lähti myös pari paitaa tuliaisiksi.

Kotijoukkue voitti 1–0.

Lopullinen yleisömäärä oli jotain 19 900.

9. Karnevaalit

Ihmettelimme jo alkuviikosta kauppojen runsasta naamiaisasutarjontaa. Syy selvisi loppuviikosta, jolloin sekä Alicante että Elche täyttyivät naamiaisväestä. Naamiaisasuissa olivat sekä perheen pienimmät että isommat. Päivällä kävimme Elchen keskustassa, joka oli täysin autio. Siis ei ristin sielua missään, kaikki kaupat kiinni siestan aikana. Illalla ennen peliä lähdimme keskustaan syömään ja näky oli aivan päinvastainen: porukkaa oli valtavasti, kaupunki oli suorastaan herännyt eloon!

Vesikuplamies huvitti lapsia.

10. Karikatyyri

Sataman läheisellä kadulla oli useita karikatyyrin piirtäjiä. En ole ikinä aiemmin ollut minkäänlaisen kuvan "mallina", joten tuntui hieman oudolta istua ventovieraan piirtäjän arvioivan katseen alla ja odottaa, mitä lopputuloksesta tulee. Usea ohikulkija pysähtyi katsomaan taiteilijan työskentelyä hymyillen :)

Lopputulos. Karikatyyri maksoi 10 € naamalta eli yhteensä pari kymppiä ja vei ajallisesti 20 minsaa. Kuva tuli vielä hienosti kotiinkin rullalla käsimatkatavaroissa.