Vuosi 2014 kuvin, biisein ja videoin

Vuosi 2014 lähenee loppuaan. On taas aika kiittää menneestä vuodesta, huimista uusista kokemuksista ja rakkaista läheisistä. Tässä vaiheessa oli pakko tsekata myös vuoden 2013 viimeinen blogipostaus ja voi että. Kaikkea ihanaa tapahtui silloinkin ja paljon on taas ehtinyt tapahtua vuodessa.

Tässä vuoden 2013 kuulumiset:
http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2013/12/vuosi-2013-kuvin-ja-biisein.html

Tämä postaus alkaa olla jo perinne, tässäpä siis vuosi 2014 kuvin ja biisein sekä tällä kertaa myös videoin.

Vuosi 2014

Vuodesta 2014 on pakko nostaa muutama asia satunnaisessa järjestyksessä. Järjestyksestä tosin pakko sanoa, että kaikista mieleenpainunein on ollut Kebnekaise, tuo Ruotsin korkein tunturi, 2100 metriä. Näistä kaikista olen jo blogiini kirjoitellut aiemmin, tämä postaus keskittyy siis kuviin.

1. Kebnekaise

Kebnekaisella kävimme tyttöjen kanssa elokuussa 2014. Ensin viisi päivää vaellusta tunturiolosuhteissa, väsyneitä jalkoja, kastuneita telttoja, uupumusta, muutama ärräpääkin. Mutta silti niin ihania ja uskomattomia kokemuksia maailman parhaiden tyttöjen kanssa ja pisteenä I:n päälle Kebnekaisen (2100 m) huiputus. Tuo vaelluspäivä on ollut fyysisesti elämäni rankin, jossain vaiheessa mietin jopa alas palaamista kesken nousun. Yhteensä kävelimme vaelluksella 130 km.

Kebnekaisen reissu kulminoituu tasan yhteen biisiin, mikä korvamatona soi päässä koko reissun:

TCT & Jontte Valosaari - Rannalle:
https://www.youtube.com/watch?v=ZX7SdqERkJY

Ja paluumatkalla kuunneltiin tätäkin, josta sitten syntyi idea vaellusporukan pikkujouluihin marraskuussa. Todettiin, että kun ollaan aina yhdessä hikoiltu ja rämmitty metässä tai ties missä korvessa, niin voitaisiin joskus koettaa olla vaikka ihan vain nättejä. Vai mitä sanotte, onnistuttiinko?

Kaija Koo - Supernaiset:
https://www.youtube.com/watch?v=NDEJEUqKy3I 

2. Kihlaus

Kihloihin menimme avopuolisoni Tuukan kanssa 13.6.2014. Elämä jatkuu entisellään, sormus vain koristaa nimetöntä :)

Tähän ei oikeastaan voi laittaa kuin yhden biisin. Tämä soi myös puhelimessa, kun kultsi soittaa.

Jenni Vartiainen - Duran Duran:
https://www.youtube.com/watch?v=Ahld8m_hBlE

3. Kreeta

Kreetallä kävimme kesälomalla heinäkuussa 2014. Reissulla oli mukana myös pikkuveljeni Kimmo. Hänelle Kreeta ja Rethymnon oli ensimmäinen etelän reissu. Lomaan kuului tottakai yksi vaelluspäivä, josta pojat selvisivät hienosti. Kimmolle se oli pisin päiväkävely, 17 km kuumaa ja hikistä kanjonirotkoa eteenpäin. Lisäksi lomaan kuului pari vesipuistoa ja laitesukellusta.

 Autossa soi jälleen kerran spinningistä tuttuja biisejä:

Wisin feat Jennifer Lopez & ricky Martin - Adrelina:
https://www.youtube.com/watch?v=ME2Hufquz0k

Enrique Iglesias feat Pittbull - I'm a Free:
https://www.youtube.com/watch?v=YUiVIPgJA0o

Scooter - 4 am:
https://www.youtube.com/watch?v=MeENTqsRHhk

4. Alicante

Alicanten lomareissu oli yllärimatka. Täytin 30 vuotta helmikuussa ja avopuolisoni varasi lomareissun. Tiesin, että lähdemme lomalle, mutta en tiennyt minne. Määränpään kuulin vasta lentokoneessa. Eivätkä yllätykset jääneet tähän. Alicanteen saapuivat lomaseuraksi avopuolisoni isä puolisonsa kanssa sekä avopuolisoni kummisetä ja kummitäti. Reissu sisälsi mm. vaellusta (tottakai), grillausta, shoppailua ja nähtävyyksistä nauttimista.

Yksi ihan parhaista lenkeistä oli eräältä aamulta Alicantesta, kun juoksin läheisen kukkulan päälle. Lenkillä biisilistalta soi tämä biisi, ei olisi voinut parempi fiilis olla:

Anna Järvinen ft. Olavi Uusivirta - Nuori ja kaunis:
https://www.youtube.com/watch?v=scBcbh8I9e4

Alicantessa meillä oli vuokra-auto, jossa soivat mm. nämä kaksi biisiä. Ei varmaan tarvitse enää kertoa, että nämä ovat soineet vuonna 2014 myös spinning-tunneilla :)

Jannika B. - Onnenpäivä:
https://www.youtube.com/watch?v=CrkLS85pkTw

Yön Polte - Rakkauden ratapiha:
https://www.youtube.com/watch?v=InfGEpOaTIM

5. Jumpat

Jumppia on vedetty, enemmän ja vähemmän. Pääasiassa sisäpyöräilyä ja kahvakuulaa. Teematuntejakin on ollut kuten kuvista näkyy: kasari, sexy, vappu, synttärit ja halloweeen. Välillä epäilen mielenterveyttäni, mutta hullulla on halvat huvit. Mitähän jännää ensi vuonna keksitään ;)

Halloween-spinning:
Disco Phantom - Friday the 13th (remix):
https://www.youtube.com/watch?v=mqSYY8vOEcM

Kasari-spinning:
Mötley Crue - Kickstart My Heart:
https://www.youtube.com/watch?v=NNlT5I8R3ZU

Sexy-spinning:
French Affair - Sexy:
https://www.youtube.com/watch?v=2wUvlTUi8kQ

Vappu-spinning:
Portion Boys - Pumppaa:
https://www.youtube.com/watch?v=9zcA7xquyBY

Disco-spinning:
Alcazar - Crying at the Discoteque:
https://www.youtube.com/watch?v=7CiOWcUVGJM

Kestosuosikkeja rankemmilla HIIT- ja kahvakuulatunneilla:

Pantera - Cowboys from Hell:
https://www.youtube.com/watch?v=2DfYLar2QGI

Alien Zed - Mortal Kombat:
https://www.youtube.com/watch?v=PjBHl3EwxVI

Nickelback - Next Go Round:
https://www.youtube.com/watch?v=jkp3ZVmn3iQ

Alex Kunnari & Jimmy W. - Fly Away (Club Mix):
https://www.youtube.com/watch?v=KFTrZpTOjmA

Eisbrecher - Verrückt:

https://www.youtube.com/watch?v=yjO1bMHbDpY

Dropkick Murphys - I'm Shipping Up to Boston:
https://www.youtube.com/watch?v=x-64CaD8GXw

6. Killerin ravirata

Työprojekteista on ehkä ihan pakko nostaa esille Killerin ravirata. Teimme töissä ison kampanjan Killerille: uusi ilme, videoita, lehti-ilmoituksia, verkkosivut ym. Kaikista parasta projektissa oli varmaan se, että en ole ikinä ollut mikään heppatyttö tai ymmärtänyt hevosista yhtään mitään. Tämän projektin myötä pääsin kokeilemaan tandemajelua (itse ohjastaen!!!), pääsin lähtöauton kyytiin (sekä etupenkille että lavalle) ja muutenkin näkemään hevosia lähietäisyydeltä. Kyllä ne on mahtavia eläimiä.

Killeriin ei juuri liity biisejä, mutta videoita sitäkin enemmän.

Killerin Ravien toimitusjohtajan haastis:
https://www.youtube.com/watch?v=ILtGSWlBrN0

Kaikki Killerille tehdyt videot:
https://www.youtube.com/watch?v=ILtGSWlBrN0

Ja tottakai se paras ja omakohtaisin video:
Tandemajelu:
https://www.youtube.com/watch?v=R5eZih3bQmo

Tämä ei liity Killeriin, mutta pakko tämäkin on linkata. Sen verran hieno meillä tehty video:
Ajonautintoja:
https://www.youtube.com/watch?v=9SYkuioLfZc

7. Kipinä ja crossfit

Työpaikkamme osallistui vuonna 2014 Kipinä-projektiin, tarkoituksena siis nostaa kuntoa porukalla. Hommaan kuuluivat lähtötestit, välitestit ja lopputestit odottavat vielä ensi vuoden alussa. Yhdessä ollaan tehty myös lajitutustumisia, mm. sulkapallo, crossfit, melonta ja spinning sekä käyty parilla luennolla kuulemassa asiaa ravinnosta ja stressistä palautumisesta.

Lisäksi aloitin myös tänä vuonna Kankaalla crossfitin, mitä olisi tarkoitus jatkaa myös ensi vuonna. Alkutesti on tehty, mutta flunssan ja joulun takia lopputesti jäi vielä tekemättä. Sen teen ensi vuonna, katsotaan sitten onnistuiko alkuajan, noin kuuden minuutin, parannus.

Kipinän spinningissä lämppänä:
Volbeat feat Sarah Blackwood - Lonesome Rider:
https://www.youtube.com/watch?v=7WdO9KhcUKE

Video Kipinä-melonnasta:
https://www.youtube.com/watch?v=KcJGubDHwo0

Ihana vuosi, ei voi muuta sanoa. Ampukaahan raketteja varoen! Minä alan nyt kokkailee ja syömään, pikkusisko ja hänen avokkinsa tulevat uudeksi vuodeksi kyläilemään.

Vko 50-52: Kevyempi treeniviikko ja flunssa!

Joulu on lusittu ja blogikin on uinunut. Eipä tässä, toissaviikko eli vko 50 treenattiin vielä normaalisti. Viime viikko sitten menikin alkuun normaalisti, kunnes flunssa iski. Vielä alkuviikosta ehdin iloita, että jes, pääsisin lauantaina pitkälle 1,5 tunnin lenkille, kun loma alkaa, niin turha toivo. Vieläkin on antibioottikuuri meneillään angiinaan, minkä vuoksi lääkäri kielsi ehdottomasti liikunnan ja ylipäätään hengästymisen koko loppuvuonna ja senkin jälkeen kehoitti rauhalliseen starttiin.

Joululoman eka viikko siis meni kolmella L:llä: lepoa, leffoja ja lautapelejä.

Tässäpä loppuvuoden lenkit, seuraavassa postauksessa sitten muuta kuin liikkakuulumisia.

VKO 50: Maanantain lenkki 8.12.

Toissaviikon maanantaina hilpaisin lenkille sillä aikaa, kun avopuolisoni jäi treenaamaan Kuntomaailmaan. Heillä oli lätkätuomareiden treeni, joten "odotellessani" päätin käydä lenkillä. Lenkki kulki oikein kivasti.

VKO 50: Lauantain lenkki 13.12.

Lauantaina 13.12. olin kummisetäni 60-vuotissynttäreillä. Synttäreiden jälkeen lähdin lenkille maha täynnä kakkua. Ajoitus oli juuri oikea, ehdin lenkiltä pois ennen pimeää. Tuolla maaseudulla, kun ei niitä katuvaloja juuri ole, niin parempi juosta valoisan aikaan.

VKO 51: Tiistain lenkki 16.12.

Viime viikon tiistaina vedin ensin yhden ekstraryhmistunnin, puolen tunnin yläkroppaan painottuvan kahvakuulatunnin. Sen jälkeen normisetti sisäpyöräilyä ja lopuksi lenkille. Mieli oli ekstrapirteä, loma läheni. Ryhmäliikuntatunnitkin jäivät osaltani lähes parin viikon lomalle. Tosin oikeasti taukoa tulee nyt reilu pari viikkoa tämän flunssan takia.

Joka tapauksessa, tämä tiistain 16.12. reipas 9 km oli koko vuoden viimeinen juoksulenkki. Seuraavan kerran tennarit laitetaan jalkaan vasta ensi vuonna.

Lenkki meni tutuissa maisemissa Ristikivessä.

VKO 52: Lepoa, leffoja ja lautapelejä

Sellaiset olivat tämän vuoden viimeiset juoksut. Ensi vuonna sitten lisää. Loma on mennyt tähän saakka lepäillessä, suorastaan laiskotellen. Jos Polarin aktiivisuuspalkki näyttää normaalisti 200–300% per päivä, niin tältä viikolta aktiivisuutta on keskimäärin noin 40%/päivä. Kaikista laiskin päivä taisi olla eilinen, aktiivisuuspykälä 17%.

Lautapelejä on pelattu ja alkuloma pelkästään maattu sohvalla. Leffoja on katsottu telkkarista niin monta, että en ole enää pysynyt laskuissa, voi olla, että kohta ei kaksi kättä riitä laskemaan leffojen määrää. Battle Sheepiä on pelattu enemmän kuin laki sallii, eilen taidettiin pelata jo 15 erää putkeen. Se on muuten valittu "Vuoden perhepeliksi", vaikka siskoni taisi nimetä sen "Vuoden perheriitapeliksi". Sen verran mukava peli blokata toisen lampaat, että.

Lue lisää Battle Sheep -lautapelistä: http://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/battle-sheep/

Varoitus! Battle Sheep saattaa aiheuttaa perheriitoja.

Pukkikin toi lahjoja, että kai sitä ollaan sitten oltu kilttejä. Sain mm. lahjakortin Intersportiin, sillä saisi sitten maksaa ainakin osittain ne nastakengät juoksuun. Joulupukki kasvatti myös sohvarahastoa mukavasti, sekä toi mm. uuden treenilaukun, hikipyyhkeitä, uudet tyynyt, lahjakortin Pentikin myymälään sekä handsfreen (menee lenkitkin sitten mukavasti, kun voi juoruta puhelimessa).

Mutta jatketaan tästä seuraavassa postauksessa ;)

Kun työkaveri irtisanotaan

Kirjoitin tämän pari viikkoa sitten, muokkailin ja mutustelin tekstiä rauhassa. Nyt alkoi lähes parin viikon joululoma ja ajattelin, että aika on sopiva tekstin julkaisulle. Kaikesta huolimatta rauhaisaa joulua ja voimia uudelle vuodelle. Love U.


Reilu kuukausi sitten ne alkoivat, yt-neuvottelut. Vuoden 2012 fuusion jälkeen jo kolmannet, joissa olin mukana luottamusmiehen roolissa. Tänä vuonna ne vain olivat työntekijöille raskaimmat, tai ainakin minulle. Nyt kosketti läheltä.

Yksityiskohtia neuvotteluista en luonnollisesti voi kertoa. Voin kertoa tunnelmista työpaikalla, kun yt-neuvottelut ovat päällä sekä omista ja työkavereiden tunteista. Neuvottelut loppuivat viime viikon keskiviikkona, loppujen irtisanottujen nimet tiedetään vasta tammikuussa. Joulunodotus on osalle työntekijöistä pitkä, löysä hirsi.

Rivit harvenivat hitaasti

Kuukausi sitten, neuvotteluiden alkupuolella, lähti läheisin työkaverini, oma edustettavani. Tiedättekö, se työkaveri, jonka kanssa juot joka aamu aamukahvit. Jonka kanssa viikonlopun jälkeen vaihdetaan kuulumiset. Jolle voit puhua mistä tahansa. Jonka kanssa ollaan viisi vuotta tehty töitä, eri osastoilla, mutta kumminkin. Ollaan naurettu, ollaan selvitty elämän isoista kriiseistä. Tehty töitä tunnollisesti, kaikkensa antaen, niin hyvin kuin osataan.

Ennen läheisintä työkaveriani lähti pari muuta työkaveria, ensimmäiset irtisanottavat näissä yt-neuvotteluissa. Silloin tulin neuvotteluista, menin vessaan ja itkin. Ei voinut mitään, tuntui pahalta. Hetki piti istua lukitun oven takana, koota itseään, odottaa, että punaiset silmät näyttävät edes hieman normaaleilta. Sen päivän töistä ei tullut enää mitään. Iltapäivällä lähdin vielä vetämään ryhmäliikuntatuntia, mietin, miten pystyn. Menin kuitenkin ja vedin sellaisen tappohikispinningin, että oksat pois. Helpotti vähän.

Neuvottelut jatkuivat viikon päästä siitä, kun ensimmäiset lähtivät. Silloin käsiteltiin läheisen työkaverini työtä. Viimeiseen asti jaksoin uskoa ja toivoa, että kyllä tästä vielä selvitään. Täytyyhän maailmassa olla vielä vähän inhimillisyyttä, ei kaikkea voi mitata euroissa, eihän?

Päätös oli kuitenkin tehty, työkaverini työt siirrettäisiin toiseen yhtiöön ja toiseen kaupunkiin. Minulta kysyttiin milloin työkaverilleni kerrottaisiin tulevasta irtisanomisesta. Ehdotuksia tuli monenlaisia, minä halusin, että heti. Enhän minä voisi mennä kohtaamaan työkaveriani ja olla kuin en mitään tietäisi. Kokouksen jälkeen johto ilmoitti työkaverilleni tulevasta irtisanomisesta.

Itku tuli vasta autossa

Odotin hetken, että työkaverini kuulee asiasta johdolta, sitten lähdin kohti työkaverini huonetta. Hän oli puhelimessa, puhui terveydenhoitajan kanssa, varasi itselleen seuraavaksi päiväksi ajan työterveyteen. Sitten menin huoneeseen sisälle, en enää edes muista mitä sanoin tai osasinko sanoa yhtään mitään.

Työkaverini itki ja alkoi pakkaamaan tavaroitaan. Minä koetin auttaa kaikin mahdollisin keinoin, lupasin heittää kotiin. Työkaverini hyvästeli muut työkaverit itkunsekaisin tuntein, keräsi tavaransa ja lähdimme autollani kohti hänen kotiaan. Kannoin osan tavaroista sisälle ja saatoin hänet kotiinsa. Halasimme ja sovimme, että pidämme yhteyttä. Hänen puhelimensa soi, poika soitti. Minä lähdin autolla jälleen kohti jumpanpitoa.

Työkaverini antoi huoneensa nallen minulle. Se tervehtii minua joka aamu kaapin päällä.

Matkalla soitin avopuolisolleni. Vasta silloin itku tuli kunnolla. Totaalisesti. Täysin. Ajoin liikuntakeskuksen eteen, istuin autossa, odotin jälleen, että silmien punoitus hieman laskee. Ja ei muuta kuin pitämään sisäpyöräilytuntia. En tiedä mikä olisi ollut järkevää, pyytää tuuraaja kenties? Ajattelin, että koetan pitää kiinni mahdollisimman pitkään arjen rutiineista. Hyvä niin, liikunta tuulettaa ja nollaa päätä.

Vihaa, surua ja välinpitämättömyyttä

Seuraava aamu oli pahin. Tulin töihin suoraan aamuspinningistä, otin aamukahvin ja voileivän, kävelin työkaverini tyhjän huoneen ohi. Kylmäsi. Tuntui pahalta. Surulliselta. Vihaiselta. Tämä ei ole oikein, ei millään mittarilla. Seuraavat päivät menivät jotenkin. Työtehokkuudesta ei noiden päivien kohdalla kyllä voida puhua samassa yhteydessä.

Viikon päästä työkaverini irtisanomisesta tuli mitään sanomaton -fiilis. EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei tunnu miltään. Ei ole mitään väliä. Sitä tunnetta eivät nollanneet edes jumpat. Ne vain vedettiin jotenkin läpi. Tottakai mahdollisimman hyvin, niin kuin työt aina tehdään. Niistä vain puuttui se tunne, kipinä. Se olo, kun olet aivan liekeissä, kun porukka vetää treeniä. Sitä ei ollut.

Jumppien jälkeen lähdin vielä juoksulenkille. En osannut oikein tehdä muutakaan. Ajattelin, että samapa tuo on vetää vielä intervallilenkki päälle. Vedin, pää tuulettui, vaikka olo olikin kuin zombiella lenkin jälkeen.

Nollauskeinoja liikunnasta känniin

EVVK-fiiliksen jälkeen olo oli vain väsynyt. Aamulla torkutin kelloa, nouseminen oli poikkeuksellisen vaikeaa. Onneksi työaika joustaa ja saldossa oli plussatunteja, sillä muutamana päivänä en ollut yhtenäkään aamuna tasan kahdeksalta töissä. Kaikista tunteista EVVK-olo oli pahinta. Suru ja viha ovat vahvoja kielteisiä tunteita, mutta mitäänsanomattomuus on kauheaa. Onneksi sitä oloa ei kestänyt kauaa.

Alussa sunnuntain ja maanantain väliset yöt olivat pahimpia. Uni ei meinannut tulla ja heräilin tasaisin väliajoin katsomaan kelloa. Sitten kun viikko lähti käyntiin, niin sain nukuttua. Jossain vaiheessa sama kellon katselu keskellä yötä tuli mukaan myös muina öinä.

Paras nollauskeino on ollut itselleni liikunta. Välillä olen taistellut, että olen jaksanut lähteä yt-neuvottelujen jälkeen vielä vetämään tunteja, mutta silti olen ollut liekeissä. Sain ihanaa palautetta kirjallisena erään kahvakuulatuntini jälkeen. Asiakas kehui tuntia ja tsemppausta mahtavaksi. Ja se oli nimenomaan eräältä maanantailta, kun ryhmäliikunnan vetäminen ei olisi suoraan sanottuna kiinnostanut yhtään. Palaute ei olisi voinut tulla parempaan saumaan.

Kokeilin nollaukseen vähän toistakin, sitä perinteisempää suomalaista tapaa. Totaalinen kännikooma, blackouteineen ja aamuoksenteluineen kaikkineen. Sunnuntai meni sohvalla maaten, sängystä pääsin ylös vasta iltapäiväkolmelta. Mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ainakin nukutti. Ja kaverit, ei paniikkia tai turhaa huolenpitoa, en ole ihminen, joka alkaa enemmissä määrin nollaamaan viinalla. En todellakaan.

Jälkipyykissä riittää pestävää

Yt-neuvottelut loppuivat viime viikon keskiviikkona, mutta loppujen irtisanottavien nimet tiedetään vasta tammikuussa. Osa ihmisistä on löysässä hirressä joulun ja uudenvuoden pyhät – ei tiedä jatkuuko oma työ vielä ensi vuonna.

Ihmiset reagoivat irtisanomisuutisiin ja epätietoisuuteen eri tavalla. Pahimpaan neuvotteluaikaan eräs työkaveri ihmetteli käytöstään kotona. Hän tiuski puolisolleen, ihan turhasta. Silloin voi vain lohduttaa ja todeta, että olen itse tehnyt valitettavasti aivan samaa. Pari viikkoa panta oli niin kireällä kotona, että omakin puoliso alkoi ihmetelllä mikä on vialla. Ei ollut mitään uutta tai ihmeellistä, oli vain surullinen, neuvoton ja paha olo.

Osa ihmisistä pitää tunteet sisällään. Ei juurikaan puhu tai pukahda, mutta omassa mielessään miettii. Osalta ne tulevat ulos vihaisina sanoina, osa miettii miten pärjää, jos lähtö tulee. Kaikki reagoivat omalla tavallaan.

Yt-neuvotteluiden aikaisia tuntemuksia kuvaa hyvin erään työkaverin lausahdus:

"Pelottaa,
että tulee potkut,
mutta toisaalta pelottaa,
että tänne pitää jäädä."

Niinpä, jälkipyykissä riittää pestävää vielä pitkäksi aikaa. Valitettavasti yt-neuvottelut ovat nyky-Suomessa arkipäivää joka alalla, mutta ei se niistä yhtään sen helpompia tee työntekijöille tai johdollekaan. Ajat ovat kovat ja ikäviä ratkaisuja on välillä pakko tehdä. Niinhän ne viisaat sanovat, että vanhan loppu on uuden alku. Pitäkää huolta toisistanne.
 

Vko 48-49: Parin viikon treenit

Taitaa olla turha kertoa, että kiirettä on pitänyt. Tässäpä siis parin viikon treenit. Marraskuun vika viikko vedettiin vielä intervallitreenejä, joulukuu mennään sitten fiiliksen mukaan. Joulukuussa on tarkoitus juosta 2–3 lenkkiä viikossa, kestoltaan 1–1,5 h/lenkki.

Viikko 48

Toissaviikko oli aika peruskauraa. Lauantaina olin käymässä Vaasassa, jolloin kävimme kaverini Anastassian kanssa Wasa Sport Clubilla. Hetken aikaa lämmittelimme juoksumatolla, sitten 30 minuutin crossfit-treeni (josta puolet on pois, kun en muistanut laittaa sykemittaria päälle) ja sitten vielä 30 minuutin core loppuun. Täytyy kyllä sanoa, että oli mieletön paikka, aivan tajuttoman iso. Kuntosali oli valtava ja eri treenipaikkoja oli runsaasti, jopa kolmessa tasossa. Ryhmäliikuntatiloja taisi olla 6. Siinä oli vähemmästäkin pää pyörällä, kun seikkaili tuollaisessa liikuntakeskuksessa, huh huh.

Tuntimääräisesti treeniä oli hieman tavanomaista vähemmän, noin 9 tuntia.

Vko 48: Tiistain intervallilenkki

Marraskuussa "lukkarissa" olivat perustreenit. Tiistaina päätin poikkeuksellisesti testata lenkkiä ennen keskiraskasta spinningtuntia. Tie oli liukas, täytyy harkita tosisssaan nastakenkien ostamista.

Tämä on muuten ainut ns. "alimittainen" lenkki. Olen luvannut noudattaa juoksuohjelmaa säntillisesti. Ohjelman mukaan tämän lenkin olisi siis pitänyt olla tunnin mittainen, mutta ehkäpä tämä poikkeus hyväksytään ;)

Intervallilenkillä tein jälleen kuusi kilometrin vetoa, tällä kertaa ajanpuutteen takia todella lyhyin palautuksin.

Vko 48: Vapaapäivän aamulenkki

Keskiviikkona vietin vapaapäivää, jonka aloitin aamulenkillä. Oli ihanaa juosta kerrankin valoisaan aikaan *sydän*.

Täytyy sanoa, että tällä lenkillä ei oikein irronnut. Tiistain lenkki ja spinning varmaan verottivat, syke ei noussut, keskivauhti on melko huono ja plaah. Noh, aina treenit ei vain mene putkeen.

Viikko 49

Joulukuussa juoksussa mennään fiiliksellä. Viikossa olisi tarkoitus juosta 2–3 lenkkiä, kestoltaan 1–1,5 h per lenkki. Intervallit olivat aika kuluttavia kropalle, nyt otetaan vähän rauhallisemmin. Olen myös pitänyt ruokapäiväkirjaa, koetan vähän enemmän kiinnittää huomiota syömiseen, sillä sekin osaltaan auttaa kroppaa palautumaan. Mutta tästä vielä lisää myöhemmin.

Viime viikolla treeniä oli vähän vajaa 8 h eli keskivertoviikkoa pari tuntia vähemmän. Kirjoitan noista maanantain kuntotesteistä vielä oman bloggauksen.

Vko 49: Vaikein lenkki ikinä

Siis tiistaina mulla oli veto pois. Ei huvittanut, ei sitten yhtään. Ei napannut, ei kiinnostanut. Neljää ihmistä yritin saada lenkille mukaan, mutta kaikilla oli jotain muuta. Tarkoitus oli lähteä Kuntomaailman pihasta juoksemaan, mutta huomasin, että mulla oli yksinkertaisesti liian ohut takki päällä. Niinpä kotiin takin vaihtoon, sitten menoksi. Sanalla sanoen ketutti. Ei vain olisi huvittanut yhtään. Juoksinpa silti ja ihan vielä kiitettävän 9 km matkan tuntiin.

Vko 49: Keskiviikon crossfit ja kevyt lenkki

Keskiviikkona lähdin lenkille jälleen crossfitin jälkeen. Olin ihan jossain flow'ssa, olin vetänyt crossfitissa niin paljon kuin kropasta lähti ja vähän kirinyt vauhtia yhden toisen melko samantasoisen crossfittaajan kanssa. Päivän treenissä siis teimme tempausta, askelkyykkykävelyä ja juoksua. Kahdessa ekassa liikkeessä meinasin jäädä kanssasisaren jälkeen, mutta juoksussa kirin. Ei ole turhaan käyty lenkillä :)

Keskiviikon crossfitissa päivän työ vedettiin aika mukavilla sykkeillä (piikki lopputunnista). Maksimisyke on ollut 181.

Crossfit-treenin jälkeen lähdin avopuolisoni kanssa lenkille. Avopuolisollani ei oikein meinannut kulkea, yksi lenkitön viikko välissä taisi olla liikaa. Itsellenikin kävi kevyempi lenkki, oikeastaan se oli tosi hyvä juttu. Kroppa oli kuitenkin intervalleista niin väsynyt, niin teki hyvää tuollainen kevyempi happihyppely.

Keskisyke on ollut matala, vain 116.

Korkein piikki on jossain 48 minuutin kohdalla, kun juoksin lujaa mäkeä ylös.

Mutta tällaista tällä kertaa. Täytyy sanoa, että pikkuhiljaa alkaa olokin helpottaa raskaan yt-syksyn jäljiltä. Yt:t loppuivat viime viikon keskiviikkona, päänsärkyyn suorastaan, johon onneksi crossfit ja kevyt juoksulenkki toivat sopivaa tuuletusta. Noh, yksi Burana oli kyllä pakko ottaa. Myös treeni-intoa alkaa taas olla ihan eri tavalla, samoin tätä kirjoitusintoa. Veikkaanpa, että seuraavien viikkojen aikana blogikin taas heräilee muihinkin teksteihin kuin näihin treeni/juoksulenkkibloggauksiin. Viimeistään sitten parin viikon joululomalla :)