Stressin merkit ja onnellisuus

Viime yönä pyörin sängyssä 3,5 tuntia (!!!) ennen kuin sain nukuttua. Voi kamala. Se oli kyllä enkka, viime öinä tunnin, maks puolentoista pyöriminen on yleensä riittänyt, nyt vedettiin pohjat, arg. Aamulla tietysti nukuttaa, vuorokausirytmi on ihan päin peetä. Olen haaveillut yhteisestä aamupalasta avokkini kanssa, mutta en vain jaksa herätä aamulla ennen yhdeksää tai kymmentä. Pitää ehkä lukea vielä niiden unipillereiden vaikutuksista uudemman kerran, ehkä niitä on pakko ottaa muutamana yönä.

Aamulla (siis siihen aikaan, kun normaalit ihmiset ovat jo lounaalla) yöpyörisimisistä kettuuntuneena lueskelin taas kaikenmaailman artikkeleita stressistä ja hormoneista. Pari hyvää löysin, näistä on pakko jakaa valittuja paloja. Otan tässä postauksessa käsittelyyn vain toisen, stressin merkkejä käsittelevän. Kirjoitetaan kortisolista sitten myöhemmin, vaikka tämä alla oleva kuva onkin pakko jakaa. Vaikuttaa hyvin tutulta tuo jälkimmäinen kääntynyt kortisolirytmi.

Neljä syytä miksi emme huomaa stressiä

Stressistä on paljon puhuttu töissä ja minäkin olen aina sanonut, että ei mulla ole stressiä. Tai onhan sitä välillä, mutta en silti kokenut sitä mitenkään suurena tai merkittävänä asiana. Vaikka töissä onkin tapahtunut monia ikäviä asioita (joista kerroin jo aiemmin) ja erinäiset prosessit ja toimenkuvat ovat olleet sekavia, niin kuten terkkarille sanoin, olen pitänyt työtehtävistäni. Pääsääntöisesti olen kuitenkin saanut tehdä töissä asioita, joista pidän ja sama juttu vapaa-ajalla. Eihän mulla silloin voi olla stressiä, kun elämä on pääsääntöisesti kivaa?

Tässä poiminta "Neljä syytä miksi emme huomaa stressiä" -artikkelista, etenkin tuo eka kolahti.

______________________

1. Stressi on vain negatiivisia asioita. Vai onko? Yksi syy on todennäköisesti se, että ajattelemme stressiä usein negatiivisten tapahtumien kautta. Jos emme koe negatiivisia tapahtumia, emme voi olla stressaantuneita. Kuitenkin liikaa mukaviakin asioita voi ajaa meidät burn outin partaalle. 

    Esimerkiksi työ voi olla todella mukavaa ja mukaansatempaavaa. Voidaan puhua niin sanotusta työnimusta, joka kaikesta positiivisuudestaan huolimatta voi ajaa meidät loppuun jatkuvilla tavoitteilla, kiireellä ja heikolla levolla.

     Samalla tavalla voi käydä harrastusten kanssa. Niitä voi olla liian paljon suhteessa lepoon. On esimerkiksi melko yleistä kuulla monen kärsivän uniongelmista, vaikka elämässä kaiken pitäisi olla todella hyvin. Työ on kivaa ja on monta mahtavaa harrastusta. Joskus kivaakin on vain liian paljon ja uni kärsii.

2. "Stressi on vain henkistä rasitusta." Miellämme stressin aiheuttajaksi usein vain henkiset rasitteet kuten ihmissuhdeongelmat, huono työilmapiiri tai rahahuolet. Kuitenkin fyysiset ja kemialliset rasitteet kuten jatkuva paikallaan olo, liiallinen liikunta, kipu, nestehukka, piristeet, tupakka, alkoholi tai puutteellinen ruokavalio ovat myös stressitekijöitä.

3. Stressi muuttaa aivojen toimintaa. Kolmas stressintunteen huomaamattomaksi tekevä syy voi olla se, että stressaantuessamme silmien yläpuollella sijaitseva etuotsalohkon kuoren toiminta heikkenee.

     Saatamme jäädä myös koukkuun jatkuvaan tekemiseen. On kiva tuntea pientä piristävää hermostuneisuutta. Jos lopettaa hopun ja on hetken ilman tietokonetta tai jatkuvaa sähköpostitulvaa, voi tuntua sille kuin elämä olisi tyhjää ja tylsää. Tälläisessa tilanteessa kiire voi yksinkertaisesti tuntua normaalimmalle kuin elämä ilman hoppua.

4. "Ei mulla ole stressiä". Neljäs syy on aika yksinkertainen. Emme osaa tunnistaa stressin oireita, koska ne voivat olla jotain muuta kuin perinteisesti ajateltu stressin tuoma ahdistunut olotila.

Fyysisiä oireita

• Jäykät lihakset etenkin niska- ja hartia-alueilla
• Pääkivut/kipuherkkyys
• Nukkumisongelmat
• Tärinä
• Seksin kiinnostuksen väheneminen/erektio-ongelmia
• Painon lisääntyminen tai vähentyminen
• Levottomuus
• Heräämisiä aamuyöstä

Käytökselliset oireet

• Viivyttely
• Hampaiden yhteenpureminen
• Vaikeus lopettaa aloitettu työ
• Muutokset alkoholin ja ruoan kulutuksessa
• Tupakoinnin aloittaminen tai tupakoinnin lisääminen
• Lisääntynyt tai vähentynyt tarve viettää aikaa muiden kanssa
• Asioiden märehtiminen

Emotionaaliset oireet

• Itkuisuus
• Paineen tunne
• Vaikeus rentoutua
• Hermostuneisuus
• Äkkipikaisuus
• Depressio
• Vaikeus keskittyä
• Vaikeus muistaa asioita
• Huumorintajun menetys
• Päätöksenteon kyvyttömyys

Lähde ja koko artikkeli:
http://www.kristianekstrom.com/blogi/nelja-syyta-miksi-emme-huomaa-stressia

______________________

Niin, mitähän tuohon artikkeliin nyt enää lisäisi. Eniten kolahti eka kohta. Stressaantumiseen ei aina tarvita ikäviä asioita (vaikka niitäkin on ollut etenkin yt-neuvotteluiden vuoksi), myös liika hyvien asioiden määrä voi kuormittaa, niin töissä kuin vapaalla. Työ tempaa mukaansa sekä on kiireistä ja tavoitteellista. Myös lepoa on liian vähän, ja kun viimeisen vuoden se lepo eli lomat ovat menneet pääosin sairaana flunssassa, niin ei sitä sellaista ihan oikeaa lepoa ole ollut aikoihin.

Nuo muisti- ja keskittymisongelmat ovat myös mielenkiintoisia. Kävin yksi päivä crossfitissa, jossa lopputreeninä oli neljä kertaa seuraava satsi: 4 kierrosta juoksua, 1 kierros kävelyä ja 1 minuutin lepo. Ekassa sarjassa lähdin juoksemaan, juoksu kulki hyvin. Ongelmia tosin tuli siinä kohdassa, kun muisti pätki. Oli pakko hidastaa vauhtia ja kysyä seuraavalta juoksijalta, että oliko tämä nyt kolmas vai neljäs kierros. Onhan se tietysti vaikeaa osata laskea neljään...

"Milloin olet viimeksi ollut onnellinen?"

Mun päähän jäi vähän kaikumaan lääkärin kysymys siitä, milloin olen viimeksi ollut onnellinen. Se oli musta ihan pöljä kysymys, olenhan minä onnellinen usein elämässäni. Menin niin hämilleni kysymyksestä, että en oikein osannut edes vastata lääkärille mitään.

Kysymys jäi kuitenkin pyörimään mieleeni. Olenhan minä usein onnellinen ja iloinen. Tuntuu superkivalta, kun saa töissä asiakkaalta hyvää palautetta lehtijutusta tai kampanja saadaan maaliin hyvin tuloksin. Jumppia vetäessä olen todella usein fiiliksissä, kun näen miten ihmiset ylittävät itsensä ja kehittyvät. On huippua nähdä, miten suunnittelemani kahvakuulatunti on tehokas tai kun ihmiset lähtevät tavallista hikisempinä spinningtunnilta. Omissa treeneissä olen liekeissä, kun jaksan juosta vähän pidemmän lenkin tai hiihtää enemmän. Pieniä hetkiä ja asioita arkielämässä, mutta pitääkö siihen onnellisuuteen olla aina jotain ekstraupeaa ja poikkeavaa?

Tämä on musta hyvä periaate, jaoinkin tämän kuvan joskus aiemmin Facebookissa.

Normiarjesta poikkeavia ihania asioita ovat tietenkin lomareissut, joissa saa kokea jotain uutta. Matkustelu on ihanaa. Erityisen hyvin muistan erään aamulenkin, kun juoksin erään kukkulan laelle Alicantessa. Avokkini oli sanonut, että on ihan hullun hommaa lähteä, mutta minä menin. Ei se edes ollut pitkä lenkki, ehkä maks puolitoista tuntia, aurinko paistoi ja maisemat olivat upeat. Kuulokkeista kuului sattumalta Anna Järvisen "Nuori ja kaunis" -biisi, miten sitä ei voisi olla onnellinen? Nykyään kun kuulen tuon biisin, palaan mietteissäni tuolle kukkulalle, eikä voisi parempaa fiilistä olla.

https://www.youtube.com/watch?v=scBcbh8I9e4

Melkein uskaltaisin väittää, että olen suuremmalta osin elämässäni onnellinen kuin onneton. Ehkä burnout liitetään kuitenkin usein niin vahvasti masennukseen ja sitä kautta onnettomuuteen, mikä näkyi lääkärinkin ennakko-olettamuksessa.


"Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän työkyvyttömyyden riskiä.

Esimerkiksi jos ihminen kokee kadottaneensa mielihyvän ja kiinnostuksensa muihinkin kuin työasioihin, saattaa henkilöllä olla sairautena masennus, joka vaatii aina aktiivista hoitoa.

Työuupumus ei kuitenkaan koskaan ole yksinään sairausloman peruste. Sen sijaan työuupumukseen liittyvä unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet tai muut oireet saattavat vaatia lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä. Mikäli oireet selvästi alentavat tai merkittävästi rajoittavat työstä selviytymistä, lyhytaikainen sairausloma voi olla perusteltu."

Lähde: Terveyskirjasto (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681)


Toki tunnistan nuo burnoutin oireet väsymyksestä, kyynisyydestä ja heikentyneestä itsetunnosta. Mutta jos jotain hyvää, niin omasta mielestäni en ole onneton tai masentunut, olen väsynyt ja uupunut. Ja niin kuin työpsykologi totesi, ei minusta saa masentunutta tekemälläkään.