Viime talvena juoksin flunssakausia lukuunottamatta joka viikko, ihan sama millainen sää oli. Tukholman maraton oli tavoite, mikä oli kirkkaana mielessä koko yhdeksän kuukautta ja aiheutti sen, että treeneistä ei lipsuttu. Kerran oli pakkasta -20 astetta, kun olin lenkillä. Se oli huisa lenkki, siitä lisää:
• Juoksulenkillä pakkasella
Joskus myös satoi vettä tai tuuli, mutta Goretex-takin ansiosta se ei menoa haitannut. Keskimääräisesti juoksin viime talvena kolme kertaa viikossa, kylmimpinä talvikausina kerran ja hiihdin pari plus muut liikunnat päälle viikoittain. Nyt pt-koulutus vaatii istumaan iltaisin aika ajoin nenä kiinni kirjassa tai asumaan kuntosalilla ja se aika on juoksusta pois.
 |
| Heijastinliivi huolehtii siitä, että autotkin huomaavat. |
Viime viikolla en juossut kertaakaan. Edellinen lenkki oli Alajärvellä toissa viikonloppuna 25 minsaa. Aika säälittävä suoritus. En ole ottanut paineita juoksusta, vaan olen panostanut kuntosaliin sekä lihasten ja kuntosalilaitteiden opetteluun. Kuntosalivalmentajan näyttökoe olisi nimittäin ensi viikon perjantaina. Liikuntaa on tullut viikkoon keskimäärin 8-10 tuntia, kevyimpinä viikkoina 5-6 tuntia.
Eilisiltana tajusin jotain, kun luin Baba Lybeckin Habaa-kirjaa. Mulla on ollut ihan älytön ikävä juoksun henkistä puolta. Kirja palautti sellaisen kipinän juoksuun, että solmin lenkkarit jalkaan tänään illalla vielä puoli seitsemän maissa töiden jälkeen. Tässä muutama otos kirjasta:
"Ymmärsin, että voidakseni olla kokonaisvaltaisesti omana itsenäni muiden kanssa, minulla täytyi olla hetkiä, jolloin olen aivan yksin, jolloin kukaan ei kohdista minuun odotuksia tai vaatimuksia. Muuten kadottaisin itseni."
 |
| Kirjaa suositellaan aloittelijoille, mutta kyllä siitä motivaatiota saa kokenutkin treenaaja. |
"Parhaiten tällainen itsensä kuuntelu onnistui lenkillä. Yksin juostessa päässäni kävi aluksi aina hirmuinen kuhina. Useimmiten ajatukset kiersivät työasioissa. Pikkuhiljaa lenkin edetessä rauhoituin ja ajatukset keskittyivät perheeseen, lapsiin ja ihmissuhteisiin. Kun olin oikein pitkällä lenkillä, pääsin vielä pidemmälle: fyysisen väsymystilan lisääntyessä ajatukset keskittyivät yhä enemmän sisäänpäin ja omaan sisäiseen maailmaani. Jos jaksoin juosta tarpeeksi kauan, mieleni tyhjeni lopulta kokonaan. Kun tulin kotiin sellaiselta lenkiltä, olin kuin uudestisyntynyt."
Tällaista uudestisyntynyttä lenkkiä ei tarvitse kauaa hakea. Sairaslomalla eräs 30 kilsan lenkki oli juuri tällainen. Hemmetinmoisella raivolla, mutta kyllä pää tuulettui ja tyhjeni:
• Raivolenkki 30 kilsaa
"Huomasin myös ajattelevani parhaiten ollessani liikkeellä. Tarvitsin impulsseja ja toimintaa, jotta aivoni pysyisivät virkeinä. Paikallani turruin, ajatukset muuttuivat löysiksi ja kiersivät samaa rataa, enkä kyennyt tarttumaan oikein mihinkään, mutta lenkkeillessäni sain ajatukset koottua. Lenkin jälkeen en sättinyt itseäni, enkä ollut turhautunut. Sen sijaan pursuin energiaa, iloa ja voimaa."
 |
| Pohkeet venytyksessä. |
Olen ollut viime viikot myös hieman kireä. Tästä ovat saaneet osansa niin äitini, aviomieheni kuin varmaan pari työkaveriakin. Ehkäpä alan vain taas käydä lenkillä, kun se tuntuu noin hyvältä. Tänäänkin juoksin ihanalla, tutulla hiekkatiellä, joka kiertää rantaa pitkin. Tähtitaivas, rauhallinen maisema, mutta kuulokkeista raikaa tsemppimusa. Ihan parasta. Lisäksi juoksin peruslenkkini jopa muutaman minuutin tavanomaista nopeammin.
Habaa-kirjaa suositellaan liikunnan vasta-alkajille, mutta kyllä sieltä motivaatiota ammensi jo useamman vuoden harjoitellut treenaajakin. Kirja-arvostelu ja lisää kirjasta:
• Baba Lybeck: Habaa : iloa, liikettä, voimaa
"Liikunta vaatii aikaa ja usein tuntuu siltä, ettei sitä ole tarpeeksi. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän harjoittelen, sitä tehokkaammaksi muutun. Mieli pysyy virkeänä ja saan lyhyemmässä ajassa enemmän asioita tehdyksi. Siksi koen, etten ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin olen saanut uutta sisältöä elämääni liikunnan kautta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti