Otso 9 kuukautta

Otso täytti jo viime viikolla yhdeksän kuukautta, mutta blogia ehdin päivittää vasta nyt. Olimme tosiaan jälleen viime viikolla sairaina, en ole enää laskuissa monesko flunssa se oli tälle talvelle. Kuumetta oli parisen iltaa ja yskää pidempään. Onneksi olimme poitsun mummolassa eli vanhemmillani Etelä-Pohjanmaalla. Olin itsekin sen verran kipeä, että lisäkädet poitsun hoidossa olivat enemmän kuin tervetulleet. Puolisoni oli siis samaan aikaan viikon hiihtovaelluksella eli kotona olisin ollut poitsun kanssa kahdestaan koko viikon, siksipä lähdimme mummolaan.

Poitsun yleisilme on usein iloinen. Hymy on herkässä.

Astetta coolimpi kaveri.

Viime kuukausi on mennyt siis tuttuun tapaan välillä sairastellen, välillä terveenä. Nyt olemme vaihteeksi jälleen terveinä, tosin isi-Nikolla oli hiihtovaelluksen jälkeen yskä. Torstaina meidän piti lähteä pääsiäisen viettoon Etelä-Pohjanmaalle, mutta sielläkin on nyt sen verran tauteja liikkeellä, että jäimme kotiin. Taitaa olla ensimmäinen pääsiäinen pitkään aikaan, etten ole Pohjanmaalla pääsiäiskokolla.

Kovat menohalut ja ensimmäiset hampaat

Viimeisen kuukauden aikana Otso on alkanut liikkua hirveästi. Taktiikkana on edelleen kieriminen, mutta pikkuhiljaa siihen on yhdistetty pepunnostoa ja käsillä vetämistä. Kierimällä mennään siis sivulle, mutta myös suoraan eteenpäin hakemalla sivulta kierimisen kautta vauhtia. Melkoisen ihana ja omalaatuinen taktiikka liikkua. Myös jaloilla potkitaan seiniä hullua kyytiä ja kuunnellaan minkälaista ääntä seinästä syntyy. Välillä suuntaa muutetaan jaloilla seinää potkimalla ja sen avulla kääntymällä eri suuntaan. Liikkuminen on melkoista myös vaipanvaihdossa ja pukeutumisessa.

Halppiksesta ostettu pallomeri on hauskin juttu kotona. Tosin kehikko on jo entinen, kun poitsu on ängennyt sen yli pallomereen ja takaisin.

Tätä miestä eivät pidättele pienet reunat.

Lisäksi Otsolle tulivat ensimmäiset kaksi hammasta!!! Kauheaa itkua hommaan ei liittynyt, mutta kitinää ja huonoa ruokahalua sitäkin kauemmin. Nyt alhaalla komeilee kaksi pientä valkoista hammasta, söpöä. Onneksi niitä ei vielä ole ymmärretty testata äitiin, sitä odotan kauhulla. Varmaan pelko on aiheellinen vasta sitten, kun hampaita tulee ylhäällekin.

Sälekaihtimien vetonaru on myös mielenkiintoinen.

Otson mielestä olisi ulkoiluaika.

Alhaalla pilkistää kaksi ensimmäistä hammasta.

Ensimmäinen sana "pappa"

Pitkään ja hartaasti tehdyistä isin puhetreeneistä huolimatta ensimmäinen tunnistettava sana oli ”pappa”. Sen jälkeen tuli ”äiti” ja ”vauva”. Nyt eniten ovat kiinnostaneet tä-tä-tä-harjoittelut. Muutenkin juttua tulee paljon ja riemunkiljahdukset täyttävät ilman etenkin vauvauinnissa. Vauvauinnissa Otso tykkäsi jopa heittosukelluksesta, mikä itseäni lähinnä hirvitti. Siinä toinen vanhempi heittää vauvan toisen vanhemman eteen, ihan kamalaa! Otsoa koko puuha lähinnä nauratti. Vauvauinnissa poitsulle jännin rasti oli uimapatjalla selällään oleminen, se oli vielä hieman liian jännittävää.

Ulkoilu on kivaa.

Muutoin jatkamme istumisharjoituksia. Syöttötuolissa kyllä syödään kaikki ruokailut jo tuetta, mutta lattialla ei vielä jakseta olla kauaa istumisasennossa ilman tukea. Tosin välillä se on hauska leikki ja poitsu kaatuu tahallaan sivulle ja odottaa, että äiti tai isi ottaa kiinni. Jalkoja taas käytetään potkiessa paljon, mutta vielä poitsu ei ole ymmärtänyt, että jalkoja voisi pikkuhiljaa käyttää johonkin muuhunkin. Mutta eiköhän kaikki edisty pikkuhiljaa omalla painollaan.

Kalsaripäivä kotona.

Eka kerta ostoskärryissä oli myös jännittävää.

Kantorinkasta ei vielä tykätty, ehkä sitten kesällä.

Rauhallinen herrasmies

Luonteeltaan poitsu on osittain melko rauhallinen, vaikka onkin touhukas, vilkas ja äänekäs. Kaikki uudet jutut otetaan rauhassa vastaan, ensin hieman ihmetellään, sitten vasta tutustutaan tarkemmin. Esimerkiksi jossain uudessa paikassa katsellaan ympäristöä ensin rauhassa ja pitkään (välillä vielä mielellään äipän sylistä), sitten vasta uskalletaan lähteä tutkimusretkille.

Vauvakerhoissa Otso on ollut usein nuorimmasta päästä ja lähinnä ihmetellyt kiltisi, kun isommat ovat tulleet ottamaan lelun Otson käsistä. Tai sitten poitsu on pienestä pitäen herrasmies ja on antanut tytöille lelun, mitä he ovat halunneet :D

Värikylpyäkin kokeiltiin vauvakerholaisten kanssa.

Myös automatkat ovat muuttuneet, kun turvakaukaloa ei enää kanneta joka paikkaan. Otimme käyttöön Cybexin Sironan eli käännettävän turvaistuimen, se on ollut hyvä. Istuimen saa siis käännettyä auton ovelle, joten poitsu on helppo kiinnittää vöillä. Istuimen saa myös makaavampaan asentoon vaikka kesken ajon, mikä on myös kätevää. 

Turvaistuin on jo tilavampi ja mukavampi kuin turvakaukalo. Cybexin Sironan saa ajon aikana myös makaavampaan asentoon.

Yöunet kolmen tunnin pätkissä

Yöunet ovat yhä katkonaisia, yleensä poitsu nukkuu kolmisen tuntia yhteen putkeen, kunnes tankataan tissiä tai kaivataan silitystä, tuttia tai unipupua. Vuodenvaihteessa pisimmät unipätkät olivat jo viittä tai jopa kuutta tuntia, mutta nyt flunssaputken aikana yöunet ovat taas huonontuneet. Ehkäpä ne siitä taas pidentyvät, kun saadaan tämä pöpötalvi pakettiin. Onhan tässä mennyt jo kolmisen kuukautta on-off-sairastelua, joten ei ihme, että unirytmi on sekaisin.

Poitsu tosiaan muutti nukkumaan jo omaan huoneeseen, mutta palasi meidän makkariimme flunssan vuoksi. Nykyisin yöunille mennään iltaseiskan tai viimeistään kasin aikaan ja herätään aamukuudelta tai seiskalta.

Eräs aamu pinniksestä kurkisti tämmöinen pikkukaveri. Nykyään poitsu voi olla pinniksessä miten päin tahansa, sen verran siellä pyöritään ja hyöritään. Eräänä aamuyönä hauskinta oli tiputtaa tutti pinniksen välistä lattialle.

Muuten unille meno on superhelppoa (tämän sanottuaan pitää varmaan koputtaa puuta). Ensin luemme yhdessä iltasadun, sitten Otso pinnikseen, tutti suuhun ja pupu kainaloon. Siellä hän sitten itsekseen peuhaa vähän aikaa, kunnes nukahtaa.

Myös päikkäreille meno sujuu leppoisasti. Välillä Otson voi jättää vaunuihin (sisälle tai ulos) ilman minkäänlaista heijausta, välillä vaunuja hytkytetään hetki ennen unta. Päivässä päikkäreitä otetaan yleensä kahdet, ensimmäisille mennään klo 9-10 välissä ja toisille joskus klo 13-15 välillä. Unet saattavat olla 1-2,5 tuntia kerrallaan tai flunssa/hammasaikaan vain puoli tuntia.

Autossa nukkuminen on ehkä ainut asia, mikä on huonontunut. Tunnin ajomatkasta voidaan nukkua hyvällä tuurilla ehkä 20 minsaa, alku menee lähinnä maisemia ja koko puuhaa ihmetellessä.

Kotijumppaa eräs ilta, poitsu oli painona.

Hiihto on koko perheen harrastus.

Elämä on nykyisin varsin kivaa :)

Taidan olla melko suloinen.

Palataan jälleen! Ihanaa pääsiäistä!