Vauva-arkea taaperon kanssa - päivärytmistä

Meillä on kohta kuukausi takana arkea vauvan ja taaperon kanssa, siis ilman esikoisen päivähoitoa. Kun Olavi syntyi, oli Otso päiväkodissa maanantaista torstaihin klo 7.00-11.15. Koska Olavi on ollut huomattavasti helpompi vauva kuin Otso aikoinaan, niin päätimme lopettaa hoidon Olavin ollessa 2,5-kuukautinen ja Otso jäi kanssamme kotiin.

Tältä näyttää äiskä, kun esikoinen on nukkunut alkuyön huonosti ja kuopus herännyt aamuyöstä tunnin välein tankkaamaan.

Nyt arkemme on hieman tasoittunut. Otso ei kiukkua enää yhtä paljon pikkuveljelle (tai äidille) kuin alussa. Välillä hän on jopa antanut pikkuveljelle tuttia tai tuonut omat pehmolelunsa Olaville, kun tätä on harmittanut ja itkettänyt. Kun olen kertonut, että lähdetään jonnekin, Otso näyttää Olavia ja kaukaloa, pikkuveli pitää ottaa mukaan. Tätä on kyllä edeltänyt myös kamala ajanjakso, jolloin pikkuveljeä yritettiin heittää pikkuautoilla, sukat revittiin jalasta, sormella olisi haluttu tökkiä toista silmään ja ties mitä, huh. Vieläkin noita asioita tehdään, mutta onneksi jo vähemmän. Alussa en voinut mennä edes vessaan niin, että Olavi olisi ollut Otson käden ulottuvilla.

Olavi meinaa usein väsähtää pian heräämisen jälkeen, siksi liikenteeseen olisikin hyvä päästä viimeistään aamuysiltä. Tässä Otso on lohduttanut pikkuveljeään hakemalla sängystään pikkuveljelle kaikki pehmolelut.

Päivämme alkavat aamukuuden ja seiskan välillä. Yleensä Otso herää isin kanssa toisessa huoneessa ja he ehtivät vaihtaa vaatteet ja tehdä aamupalankin valmiiksi, kun minä herään ääniin puoli seiskalta ja kömmin ylös toisesta makkarista Olavin usein vielä jäädessä hetkeksi nukkumaan. Mutta miettikääpä, pääsen valmiiseen aamupalapöytään! Ehdin ehkä syödäkin, kunnes Olavi herää seiskan maissa. Puoliso lähtee töihin aamuseiskalta ja me jäädään poikien kans kotiin.

Viikko sitten meillä oli tuuri. Lähdimme aamulla Leikarin leikkipuistoon, kun Leikarin päiväkodilla sattui olemaan avoin musiikkitapahtuma. Yhden miehen orkesteri soitti ja lauloi lastenlauluja.

Yleensä aamuysiltä lähdetään jo jonnekin: ruokakauppaan, avoimeen päiväkotiin (tai enemmänkin kerhoon), neuvolaan, leikkipuistoon tai omalle pihalle. Yleensä lähtö on järkyttävää kitinää ja itkua, kun Olavi alkaa jo väsähtää ja välillä tunnetila tarttuu Otsoonkin. Yleensä Olavi nukahtaa autoon kaukaloon tai vaunuihin ulkona. Otso taas tykkää, kun aamupäivään saadaan jotain toimintaa, oli se sitten leikkimistä kerhossa tai lasten ostoskärryjen työntämistä ruokakaupassa. Jos koko aamupäivä ollaan kotona, niin purkamaton energia näkyy yleensä pikkuveljen kiusaamisena. Ja myönnän, että neljän seinän sisällä oleilu ilman ihmiskontakteja jatkuvaa kitinää kuunnellen alkaa kiristää omaakin pantaa.

Kauppareissu käy hyvästä ajanvietteestä. Ainakin, jos Olavi nukkuu. Kauhean riemulla en muistele kauppareissua, kun Olavi huusi täyttä kurkkua ja Otso seikkaili lasten kärryjen kanssa pitkin ja poikin kauppaa. Lopulta Olavi nukahti Tulaan ja Otso kiinnitettiin vöillä rattaisiin ja loppureissun taktiikkana oli äkkiä pois kaupasta.

Kun Olavi on haastavalla päällä, mennään sieltä missä aita on matalin. Välipalalla siis valmiilla purkissa olevalla hedelmä-coctaililla.

Kotiin palaamme usein lounaaksi, joka on jotain jämiä edellispäiviltä tai muuta helppoa ja nopeaa. Knorrin keittopussit ovat parhaita! Niissä on valmiina perunat ja kasvikset, ei tarvitse kuin lisätä jauhelihaa/lohta/nakkeja tms, varsinainen laiskan kokkaajan keittolounas. Lounaan ja pottaharjoittelujen jälkeen esikoinen menee päikkäreille ja jos Olavinkin aamupäikkärit ovat olleet lyhyet (30-60 min), saan veljekset ehkä samaan aikaan unille. Tämä onkin päivän luksushetki! Yleensä keitän kahvit ja nautin ne hetken hengähtäen.

Otso ottaa päikkäreillä rennosti.

Tänään tulee viikko rota-rokotteesta, eikä Olavi vatsakivuiltaan nuku päikkäreitä vaaka-asennossa. Niinpä unta koetetaan tankata Tulassa. Tämäkin blogiteksti on kirjoiettu seisten keinahdellen.

Otso nukkuu nykyisin 1-3 tunnin päikkärit, keskimääräisesti ehkä pari tuntia. Olavi nyt nukkuu kaikkea puolesta tunnista pariin tuntiin, melko harvoin kolmea tuntia. Tämä olisi tietysti päivän ainoa rako, kun voisi itse ottaa vaikka päikkärit tai löhötä sohvalla. Greyn anatomian katsominen on kuitenkin jäänyt vähälle, kun aina on muka jotain tehtävää: ruuanlaittoa, siivousta, pyykinpesua tms. Yhtenä päivänä innostuin muuttamaan olkkarissa järjestystä poikien ollessa unilla ja kaaos oli melkoinen, kun puolisoni tuli kotiin...

Aamupäivän touhuja, kun en jaksanut lähteä poitsujen kanssa edes pihalle. Onneksi sisälläkin voi touhuta monenlaista.

Esikoisen päikkäreiden pituudesta riippuen iltapäivä menee miten menee. Jos päikkärit ovat lyhyet, syödään välipalaa ja lähdetään ehkä hetkeksi ulos. Jos päikyt ovat pitkät, siirrytään ehkä suoraan päivällisen tekoon ja syödään se, kun isi tulee viiden maissa kotiin ja tehdään sen jälkeen jotain porukalla. Olavinkin loppupäivän päikkärit vaihtelevat tekemisen mukaan. Yleensä hän jaksaa olla hereillä maksimissaan pari tuntia, kunnes alkaa väsyttää. Iltapäivän päikkäreille on myös vaikeinta nukahtaa ja usein otankin hänet Tulaan vaikka kokkailun ajaksi. Tai jos olen valmistellut uuniruokaa valmiiksi poikien nukkuessa, saatamme lähteä ennen päivällistä ulos, jolloin Olavikin voi nukahtaa vaunuihin.

Hellepäivän touhuja, kun isi oli myöhään töissä. Vesisodan ja sisiliskon ihmetykset taisivat kuulua naapuriinkin saakka.

Leikkimatto on Olavin yksi lempipaikoista.

Olavi on pyörähtänyt selältä vatsalle jo nelisen kertaa. Otso tsemppaa vieressä.

Iltatoimet meillä alkavat seiskalta. Otso syö iltapalaa ja menee nukkumaan puoli kasin ja kasin välillä. Onneksi hän menee unille helposti, Puppe ja vesipullo mukaan, peittely ja hyvänyön toivotukset. Yhtenä iltarutiinina on myös halin antaminen pikkuveljelle, se on suloista. Olavi taas menee yöunille klo 20-22 välillä eli hyvällä tuurilla meille jää puolison kanssa hetki kahdenkeskistä aikaa, yleensä kuitenkaan ei. Itse pyrimme menemään yöunille jo iltakympiltä, muuten arkea ei jaksa. Tosin esimerkiksi eilisiltana katsoimme Via Playsta yhtä sarjaa jopa puoli kahteentoista, kun ei pystynyt jättää vikaa jaksoa katsomatta. Ja nyt haukotuttaa, oma moka :D

Olavi on onneksi pääosin aurinkoinen vauva.

Meidän ainoa viikottainen harrastus on keskiviikon vauvauinti, jossa Otso on käynyt 4-kuukautisesta lähtien. Viime viikolla myös Olavi oli mukana, kun 3 kk ikä ja 5 kilon painokriteeri täyttyivät. Lisäksi olemme käyneet tämän kuukauden maanantaisin ja torstaisin Muuramen avoimessa päiväkodissa, mikä on eräänlainen kerho kaikenikäisille lapsille. Siellä siis lapset ovat vanhempien kanssa ja toimintaa koordinoi yksi kunnan työntekijä.

Tämän viikon jälkeen avoin päiväkoti tosin jää kesätauolle ja jatkuu elokuussa. Siellä on ollut kivaa käydä, kun Otsolle on ollut uudet lelut ja leikkikavereita sekä itselleni äitiseuraa. Ohjattua toimintaakin, esimerkiksi leipomista tai askartelua, on ollut tarjolla, mutta Otson kanssa emme ole niihin kauheasti osallistuneet. Ihan siitä syystä, ettei Otso jaksa keskittyä ja jos Olavi on ollut hereillä, eivät käteni (tai järkeni) ole enää riittänyt askarteluun, vaan olen nauttinut, kun Otso on leikkinyt rauhassa autoilla parkkitalossa.

Otso kokeili avoimessa päiväkodissa myös pianolla soittamista ja innosti muitakin lapsia musisoimaan.

Avoimen päiväkodin parkkitalo on kaikista kivoin juttu.

Usein pikkuveli ottaa lyhyet aamutorkut kaukalossa, kun saavumme avoimeen päiväkotiin.

Tällaista arkea meillä. Korostan vielä, ettemme elä päiviä kellon kanssa. Lähinnä rytmityksen tavoitteena on saada pojat edes hetkeksi samaan aikaan päikkäreille (joskus onnistuu, joskus ei) ja tulevaisuudessa toivottavasti jossain vaiheessa yöunillekin. Puolisoni kesälomaankin on vielä muutama viikko, joten ihan vielä ei päästä lomafiiliksiin. Miten muilla arki sujuu vauvan ja/tai taaperon kanssa vai joko olette päässeet lomamoodiin?

Erään perjantain kohokohta oli naapuritaloyhtiön pihassa oleva kaivinkone! Sitä käytiin katselemassa myös ulkona.

Työkone parkkiksella oli kauppareissun kohokohta.

Otso 8 kuukautta (ja äiti 34 v)

Otso täytti tiistaina 8 kuukautta ja minä eilen 34 vuotta, melkoinen synttäriviikko. Kuluneen kuukauden voi tiivistää lyhyeen: olemme olleet sairaana.

Minä ja Otso lähdössä Kuokkalaan vauvakerhoon.

Ensin olin itse räkätaudissa pari viikkoa. Sitten Otso sai jonkun kuumetaudin, kuumetta kesti viisi päivää. Silloin yöt olivat tuskaisia: nukuin keskimäärin 2,5 tuntia yössä ja sekin 2-3 eri pätkässä. Olin aivan zombi, kun viikonloppu koetti. Ehdin käydä tuulettamassa päätänä eräs lauantai ostoksilla ja syömässä sisarusteni kanssa Sepässä, kun Otso jäi isin kanssa kotiin. Siihen se sitten jäikin, itselläni nousi illalla kuume, jota jatkui viisi päivää. Voin kertoa, että yleiskunto oli melko huono tuon taudin jälkeen. Myös Niko sai flunssan, mutta välttyi onneksi kuumeelta. Ehdimme olla kaikki terveinä viikon, kunnes Otson nenä alkoi jälleen vuotaa...

Mitkä silmäpussit?!?

Pieni potilas näyttää tässä jo varsin terveeltä. Hiuksiakin on tullut jo muutama.

Niin. Mitään ihmeellistä ei ollakaan sitten puuhattu, kun vietimme kuukauden enemmän ja vähemmän kotiin linnoittautuneena. Nyt tiedän, että neljän seinän höperyys voi iskeä. Eräs päivä Otsoa ulos nukuttaessa toivoin, että naapuritalon rouva sattuisi ulos samaan aikaan, meinasi tylsyys iskeä. Onneksi olen kuitenkin päässyt käymään kampaajalla ja pari kertaa sisäpyöräilemässä tai ihan vaan lähikaupassa. Jälleen kerran osaan arvostaa sitä perusarkea, kun kaikki ovat terveitä.

Muutoin Otso on oppinut nukkumaan päikkärit sisällä. Yleensä ne tosin ovat lyhyet, nykyisin ehkä puoli tuntia. Mutta vedettiinpä yhtenä päivänä unta jopa kolme tuntia putkeen. Myös syöttötuoli on käytössä, siinä syödään tuettuna kaikki päivän ruokailut. Niin ja meillä liikutaan kierimällä! Kierimällä päästään liikkeelle sivusuunnassa, mutta myös eteenpäin. Eteenpäin mentäessä vauhtia haetaan kierimällä sivulta, sitten ähinän kera käsi/uintiliike eteen ja kyllä mennään. Aiemmin poitsu seikkaili vain olohuoneessa, nyt tutkimusretkiä on tehty eteiseen ja keittiöönkin.

Ennen Otson kuumetautia testattiin pulkkaa mummolassa.

Ruokia maistellaan edelleen kaikkea uutta, viimeisimmät uudet maut ovat nauta ja sipuli. Soseissa menemme kultaisella keskitiellä: itse tehtyä ja kaupan. Kaupan lihasoseet eivät poitsulle oikein uppoa (omasta mielestänikin ne haisevat ja maistuvat melko kauhealta), niinpä liha on usein omasta pakastimesta. Sinne on keitetty tai höyrytetty ja soseutettu hirveä, lohta, possua, kanaa ja nautaa jääpalarasioihin, joista niitä lisätään joko itse tehtyyn tai kaupan kasvissoseeseen. Viimeisimpänä suurta herkkua oli itse tehty kukkakaali-porkkanasose. Muutoinkin porkkana on aika kova juttu, meillä ei kilon pussi kauaa vanhene, kun niitä syödään kaikki. Otson myötä myös omaan ruokavalioon on lisätty kasviksia.

Välillä erilaisia esineitä tarkastellaan todella vakavissaan ja tarkasti.

Muoti-ilmiö sormiruokailuakin on kokeiltu, mutta meillä se taitaa jäädä vielä tauolle, eikä niitä hampaitakaan ole vielä ainuttakaan. Otso on oksentanut pari kertaa ihan kunnolla ja useasti, yleensä mangososeen jälkeen. Ekalla kerralla tosin syötiin jauhelihapötköjäkin sormiruokaillen ja oksu tuli muutaman tunnin päästä. Toki syynä voi olla mango, mutta silti oksentelu loppui samaan aikaan, kun suusta tuli ulos melko kookas jauhelihapala. Lisäksi itseäni hirvittää se kakominen ja sotku.

Lähinnä erilaisia uusia makuja on maisteltu turvallisesti tästä tutin kaltaisesta feederistä. Tässä maistelussa on kiivi.

Itselläni ei ole ollut oikein mihinkään vauvan kasvatusasiaan mitään jyrkkiä mielipideitä, vaan kaikkea on katsottu avoimin mielin ja koetettu löytää itselle sopiva tapa toimia vähättelemättä muiden valintoja. Ja lisättäköön, että minun puolestani jokainen saa kasvattaa ja syöttää lapsensa miten haluaa ja parhaimmaksi näkee.

Suurimmat vastakkain asettelut kun tuntuvat olevan tissi vs. tutteli ja sormiruokailu vs. soseet, puhumattakaan kaikenmaailman muista mielipiteistä: Siitä miten kauan minkäkin ikäinen lapsi voi olla hoidossa, missä ja kuka hoitaa tai kauanko voi istua syöttiksessä tai sitterissä tai kaukalossa tai mikä on pakkasraja ulkopäikkäreille, milloin vaunut kannattaa ottaa käyttöön, imetetäänkö tämän ikäistä yöllä vai ei, annetaanko tissi ennen vai jälkeen soseita ym. On ihanaa, että asioista on erilaisia mielipiteitä ja neuvoja voi aina antaa, mutta ehdottomasta asenteesta en pidä. Joku asia mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla ja toisinpäin.

Älkää siis ottako pahalla, mutta en ole ehkä aiemmin tajunnut miten ihmisillä onkaan mielipiteitä ja (muka) oikeus laukoa niitä välillä päin naamaa. Kesällä kävin 45 minuutin jumpalla (olin kotoa poissa yhteensä tunnin), jossa minulta tultiin kysymään imetänkö, koska äidinmaitohan kuulemma oli se ainoa ja oikea. Samaan syssyyn kerrottiin, että 7 kk vauvan äiti ei ole käynyt missään, koska imetys. No sehän kiva, kiitos, kun kerroit. Ja kyllä, imetän yhä, mutta toistaiseksi poitsu ei ole mennyt rikki satunnaisista tutteliannoksistakaan (en heru pumpulle).

Viikko sitten olimme surullisissa juhlissa, kun Otson isopappa saatettiin viimeiselle matkalle. Onneksi komea pikkumies ei vielä ymmärrä kaikkia elämän suruhetkiä.

Maanantaina kävimme lenkillä, posket punoittavat.

Ja sitten se pelotteluasenne, joka alkaa synnytyskertomuksista. Kun siitä päästään, niin pelotellaan vauvavuoden väsymyksellä. Seuraavana taaperoajalla, jolloin saa juosta lapsen perässä ja sitten varmaan teiniajalla. Niin ja juu, odotahan, kun toinen lapsi syntyy, sitten se vasta rankkaa on (ja ei, en ole raskaana).

Voi huoh. Kyllä varmaan tiedän miltä tuntuu, kun väsyttää. Meilläkin oli ajanjakso, kun Otso nukkui huonosti yöt ja päivälläkin vain vartin päikkäreitä. Onneksi se oli kuuluisa "vaihe", vaikka toki vauvojen temperamenteissä on eroja, toiset nukkuvat paremmin, toiset huonommin. Mutta ketä tuoretta äitiä tai isää auttaa tuo pelottelupuhe (oli sitten totuutta tai ei)? En ymmärrä.

Voiko enää veikeämpi ilme olla?

Otso muutti nukkumaan omaan huoneeseen. Tosin ei ehtinyt mennä kuin viikko vai kaksi, kun poitsulle tuli pieni nuha tai hampaat ja pinnis siirtyi takaisin meidän makkariin.

Mutta niin, meille kuuluu hyvää. Otso on nyt (kirjoitettu iltapäivällä) nukkunut päikkäreillä tunnin, pisimmät päikkärit varmaan viikkoon. Ajattelin imuroida ja tehdä ruokaa, mutta otinkin omaa aikaa ja istahdin sohvalle eilisten synttärisuklaiden kanssa bloggaamaan. Elämä on paljon helpompaa, kun hieman laskee omaa rimaansa, eikä ota asioita turhan vakavasti.

Ja parasta on, kun Otso innostuu jostain. Viimeksi kerhossa innostus oli hurjaa. Lopussa oli sellainen huivijuttu, joka sai Otson aivan liekkeihin. Jalat potkivat, kieli oli pihalla suusta ja riemunkiljahdukset raikuivat - se oli liikuttavaa. Ja välillä on kivaa jättää poitsu vaikka mummolaan hetkeksi ja käydä lähimetsässä lumikenkäilemässä ihan kahdestaan puolison kanssa tai sitten jättää poitsu isille ja mennä yksin kampaajalla. Ja tämä kaikki täydellä rakkaudella. 

Kävimme viime sunnuntaina raksun kanssa kahdestaan lumikenkäilemässä Etelä-Pohjanmaalla.

Otso 7 kuukautta

Meidän pieni mies täytti jo viime viikolla seitsemän kuukautta. Aika menee hurjan nopeasti. Tässä kuulumisia lyhyesti, itseäni on vaivannut flunssa jo vajaa pari viikkoa, joten luvassa lyhyt raportti.

Otso ja äiskä samiksina viininpunaisissa paidoissa ja sinisissä farkuissa.

Otso kävi Muuramessa myös vauvakirkossa.

Yöunet parantuneet

Viimeinen kuukausi on ollut melko seesteinen ja yöunet ovat parantuneet koko ajan. Tammikuun alussa poitsu yllätti ja nukkui yhteen putkeen kuusi tuntia!!! Muistelisin, että viimeisen kuukauden aikana oli toinenkin kerta, jolloin Otso nukkui 7,5 tuntia yhteen putkeen. Huikeeta.

Unipupu on ihan paras kaveri nukkumaan mennessä.

Väliin tosin mahtuu niitä huonompiakin öitä sekä öitä, jolloin poitsu on päättänyt valvoa virkeänä yökahdesta neljään. Mutta kokonaisuutena jo huikea parannus niihin 1-2 tunnin välein tapahtuviin herätyksiin. Ja poitsu tosiaan nukkuu omassa sängyssään ja nukahtaakin sinne itse melko hyvin.

Istuminen tuettuna

Myös syöttötuoliin olemme päässeet istumaan tuettuina aivan hiljattain. Meillä on Stokken Steps ja siinä vauvaosa, jossa ruokailut on hoidettu aiemmin. Nyt kuitenkin päivän 4-5 ruokailusta 1-2 syödään syöttötuolissa pyyhkeellä tuettuna. Lisäksi istumista on harjoiteltu potalla, sekin sujuu jo mallikkaasti.

Syöttiksessä on jännää.

Osa ruokailusta syödään edelleen Stokken Stepsin vauvaosassa.

Kieli on yhä kova juttu.

Muutoin ryömintä antaa vielä odottaa itseään. Otso kyllä tosin saa kaiken haluamansa melko hyvin kierimälläkin. Sillä tyylillä seikkaillaan ympäri olohuonetta. Käsien työskentelyä on myös hauskaa seurata, lelut napataan nopeasti, vaihdetaan kädestä toiseen ja ilmaistaan kyllä kädet suorana, kun edessä on jotain mielenkiintoista.

Välillä meno on kovaa. Tässä joulupukilta (kummitädiltä) saatu superihana villapaita.

Vaunukopasta rattaisiin

Ehkä suurin omaa arkea helpottava muutos on vaunukopasta rattaisiin siirtyminen. Aiemmin kaupassa käynti saattoi olla yhtä tuskaa. Otso nukahti vaunukoppaan vain ja ainoastaan pihalla ja sisällä siinä ei viihdytty yhtään. Myös vaunulenkit olivat suorastaan ärsyttäviä, kun kotiin palattiin lähes aina kitinän kera tai pahimmillaan poitsua kantaen.

Lämpöpussin ostaminen meinasi olla haastavaa, kun juoksurattaidemme yläosa on hieman ahdas. Jos lämpöpussissa on liian iso ja paksu huppuosa, ei se mahtanut järkevästi rattaisiimme. Onneksi tämä Petite Cherie meni hienosti ja pienellä kikkailulla sen sai solmittua hyvin kiinnikin.

Nyt rattaiden myötä homma on helpottanut suuresti. Poitsu viihtyy rattaissa kaupassa ja osaa nukahtaakin rattaisiin sisällä jopa ostoskeskuksen hälinässä. Myös lenkkeily on paljon helpompaa. Yleensä poitsu ihmettelee maisemia 20-30 minuuttia, jonka jälkeen uni vie voiton. Heräämisenkin jälkeen rattaissa viihdytään vielä tovi.

Otso on ulkoillut myös suksien päällä, kun Thulen Cheetah Chariot -pyöräkärryyn hankittiin sukset ja vetoaisat. Koska Otso ei osaa vielä istua kunnolla, on poitsu kyydissä kaukalossa, eli kaukalo on köytettynä Thulen vaunuihin. Sielläkin menoa ihmetellään ennen nukahtamista.

Otso on kova myös hiihtämään. Sitten kun poitsu oppii istumaan, ei hiihtokärryihin tarvitse köyttää enää turvakaukaloa.

Uusia ruokia ja leluja

Vauvauinnissa Otso osaa myös vaikka mitä. Hienointa on ollut nähdä vapaasukelluksessa, kun poitsu itse sukeltaa pienen pätkän ja jopa potkii jaloillaan! Ruuan suhteen taas on jatkettu uusien makujen maistamista. Nyt on testattu jo mansikat, tomaatit, lohi, paprika ym. Puuroista mannapuuro on ehdoton suosikki, lihoista hirvi.

Kaupan omenaporkkana oli melkoista herkkua.

Joulupukin tuomista leluista tykätään myös, uusin juttu on etenkin ollut kävelytuoli, missä jaksetaan istua jo huomattavasti pidempiä aikoja kuin jouluna. Myös Herra Hauki on suosikki.

Shoppailu on rankkaa. Tässä torkuilla ollaan Herra Hauen kanssa XXL:ssä.

Kävelytuolissa on hauskaa leikkiä leluilla. Tai vaan tuijotella äiskää ja isiä.

Otsolta terkkuja! 

Otso 6 kuukautta

Huh kuinka aika rientää. Mun piti 5 ja 6 kk postausten välissä kirjoitella vaikka mistä, mutta aika on vain mennyt johonkin. Piti oikein tsekata kalenterista, mitä ihmettä viime kuukausi on puuhattu: ensin mulla oli flunssa marraskuun lopussa varmaan kolme viikkoa (poitsulla onneksi ei, mutta hyvin tyssäsi mun alkanut kuntoilu Buugilla), lisäksi on ollut puolison työpaikan pikkujoulut, papan eli mun isän synttärit ja Vuokatin reissu, isomummun synttärit, joulupuuhia ynnä muuta.

Otso on meidän hymyherra.

Otso täytti keskiviikkona siis puoli vuotta. En ymmärrä, vauvavuosi on jo puolessa välissä. Onneksi meidän nuori mies on vielä vauva, eikä osaa muuta kuin silloin tällöin kääntyillä. Nyt tosiaan osataan kääntyä jo selältä vatsalle.

Ennen Vuokatin reissua käännyttiin ekan kerran vatsalle. Nyt taitoa on treenailtu jo parikymmentä kertaa.

Muutoin leluihin on tarrattu jo pidemmän aikaa kiinni ja käsien liikkeet muuttuvat koko ajan sulavammiksi. Tuttikin on laitettu muutaman kerran itse omaan suuhun. Otso on myös paljon treenaillut erilaisia äänteitä, nyt hauskointa on jokin kurkussa kuuluva ääni, olen nimennyt sen sammakkokieleksi. Kiljumaan taas opittiin Vuokatin reissulla, siellä oli varmaan niin paljon porukkaa, että Otsonkin oli pakko korottaa ääntään. Vuokatissa Otso tosin sanoi ”eikä” tai siltä se kuulosti. Kotonakin kysyin kerran, että laitetaanko tämä body, niin vastaus oli ”ei”. Tavuja siis harjoitellaan, mutta onneksi ensimmäisiin oikeisiin sanoihin on vielä aikaa.

Puolivuotias ilopilleri. Synttäreiden kunniaksi puettiin isin valitsema body ja edelleen suosikkihousut eli naapurilta saadut farkut.

Olimme Vuokatissa viisi päivää, kun isäni täytti 60 vuotta. Reissu meni enemmän kuin hyvin. Reissussa olivat vanhempani sekä kaikki sisarukseni puolisoineen. Kävimme keilaamassa, notskilla makkaraa paistamssa, syömässä Rossossa, ulkoilemassa sekä uimassa, siellä tosin ilman Otsoa. Kirjoittelen tuosta reissusta vielä myöhemmin lisää (jos vain ehdin ja muistan), tai oikeastaan siitä millaista reissussa on pienen vauvan kanssa.

Kiinteiden syönti meillä on melko hyvällä mallilla tai alulla ainakin. Kiinteitä syödään 4-5 kertaa päivässä, yleensä 0,5-1 pilttipurkkia tai nelisen jääpalamuottia itse tehtyjä kerralla. Vikat viikot olen ollut vähän laiska itse tekemään soseita. Reissussa oli helppoa mennä valmiilla soseilla ja joulusiivous sekä joululahjat ovat vieneet aikaa viimeiseltä viikolta. Eilen tosin skarppasin tämän asian suhteen ja nyt pakastimessa on kymmenen purkkia kesäkurpitsaa, porkkanaa ja bataattia.

Uutena makuna tomaatti, jota Otso maisteli feederistä.

Aamu alkaa siis puurolla, nyt ollaan maisteltu kaurapuuro, riisipuuro ja keskiviikosta lähtien mannapuuro. Riisipuuro ei oikein uppoa, eikä ihme, eihän se maistu muulle kuin pahville. Hedelmä- tai marjasoseen kanssa kyllä menisi, mutta koetan opettaa oikeisiin makuihin, eikä siihen, että kaikki on makeaa. Lihaa maistettiin tänään ekan kerran, isin tekemää hirveä, nyt on niin luomua kuin olla voi. Suosikkimakuja Otsolla ovat porkkana, peruna ja kesäkurpitsa. Hedelmät taas menevät kaikki, niistä suosikkeja ovat ehkä banaani ja persikka (yhdistelmä etenkin). Marjat ovat herkkua myös, viimeksi maistettiin mustikkaa. Seuraavana listalla tosiaan ovat kaikki muut lihat, mansikka, avokado ym.

Tähän saakka Otso on syönyt tässä vauvasetissä. Eilen neuvolasta tuli lupa alkaa kokeilla pikkuhiljaa oikeaa syöttötuolia.

Eilen neuvolassa Otso sai luvan alkaa harjoitella istumista pieniä pätkiä tuettuna syöttötuolissa. Myös juoksuvaunujen koppaosa voitaisiin vaihtaa jo ratasosaan. Etenkin äiskästä tää alkaa olla melko jännää, minne se selällään ja paikallaan oleva vauva katosi?

Vauvauinnissa Otso vielä chillailee, vaikkakin silmät menevät hienosti kiinni sukeltaessa. Sukelluksissa on myös pari kertaa treenattu vapaasukellusta eli Otso on sukeltanut pienen pätkän niin, että on vapaasti vedessä, eikä äidin tai isän käsissä. Käsillä myös tartutaan kaikkeen mahdolliseen ja kaikki mahdollinen viedään suuhun. Hauskinta on viikonloppuaamuisin kokeilla vuoronperään äiskän leukaa ja sitten isin partaleukaa.

Päiväunet nukutaan nykyisin suhteellisen hyvin. Pisin pätkä on edelleen 3,5 tuntia, mikä on mennyt joskus ilman yhtäkään tutin laittoa tai vaunujen soutamista. Päikkärit nukutaan siis poikkeuksetta ulkona vaunuissa, välillä autossa pitkillä matkoilla. Kun Otso kitisee, niin tietää, että on uniaika. Ja hymy tulee siinä vaiheessa, kun äiti laittaa pipon päähän, silloin tiedetään, että nyt ollaan menossa terassille. Muuten pukeutumistaktiikkana on se, että puen ensin itseni päälle, sitten vasta poitsun. Muuten menee hermo kaikilta. :D

Vuokatissa tuli hieman lunta. Silti Otso nukkui tyytyväisenä melkein joka päivä kolmen tunnin päikkärit vaunuissa lumen peitossa.

Yöunet ovat vielä vaihtelevia. Viime öinä on ollut siistiä herätä jopa 1,5-2 tunnin välein läpi yön. Yöunille mennään hienosti omaan sänkyyn, jonne nukahdetaankin usein itse unipupu kainalossa (pupu saa kyllä ennen nukkumista melkoista kyytiä puolelta toiselle). Myös päiväunille nukahtaminen on usein melko helppoa. Välillä tosin poitsu on niin hepuleissaan, että unen tuloa täytyy hieman auttaa vaikkapa poskea silittämällä, se rauhoittaa.

Usein nukkumaan mennään klo 20-21 välillä. Ekan kerran syömään herätään klo 22.30, sitten 0.00. Myös aamuviidestä lähtien maitoa on kivaa tankata lähes tunnin välein, mutta muutoin klo 00-05 menee miten sattuu. Välillä herätään syömään myös klo 2, sitten seuraava ruokailu voi olla aamuneljältä tai -viideltä eli kolmen tunnin unipätkän jälkeen. Tosin viime yönä syötiin vain kolme kertaa, mutta ne olivatkin superpitkiä syöttöjä, lähes tunnin kerrallaan. Olisiko sitten puolen vuoden tiheän imun kausi kenties, ota näistä pikkuisista aina selvää.

Yhden kerran Otso on yllättänyt ja syönyt klo 22.30 ja seuraavan kerran 4.30 eli seitsemän tunnin päästä, mutta tämä on siis tapahtunut koko puolen vuoden aikana yhden kerran. Sekin kerta oli Vuokatin reissun jälkeen kotisängyssä, että olisiko ollut jännästä reissusta vähän univelkaa. Unikoulua jossain muodossa kokeillaan taas uudestaan joskus joulun jälkeen. Nyt ennen reissua ei kannata alkaa yrittää, sillä reissussa tulee taas niin uusia juttuja, että "koulutus" saattaa mennä hukkaan.

Usein Otso nukkuu viimeisen unipätkän aamuyöstä mun vieressä meidän sängyssä. Myös Ikean unipussi on käytössä, kun muuten peitto potkitaan pois. Pupu on paras kaveri yöunille. Näin iloisena herättiin puolivuotissynttäriaamuna.

Muutoin sanoisin Otson olevan sosiaalinen hurmuri. Porukassa on kivaa olla ja etenkin naisille hymyillään. Viimeksi kauneimmissa joululauluissa oltiin niin hurmaavia, että neljä naista kävi laulujen jälkeen ihastelemassa herra hurmuria. Sosiaalisuudesta kertoo sekin, että yksin leikkiminen on tylsää. On paljon kivempaa, jos äiti tulee viereen katsomaan tai lukemaan vaikka kirjaa, puhumattakaan siitä, että meillä on vieraita tai käydään jossain kylässä tai kaupassa. Isin kanssa leikit taas ovat ihan omaa huippuluokkaansa.

Kirjan kuvia melkein jännempää on käännellä kirjan sivuja, etenkin kansilehteä edestakaisin. Leluista kiraffi on ehdottomasti paras, se on syrjäyttänyt aiemman pallolelunkin. Myös muovipullo, jossa on sisällä kolisemassa papan korvakuulokkeiden vanhat paristot, on hauska. Leikkimatolla taas viihdytään vain pieniä hetkiä, eikä siinä tila riitä kunnollisiin kääntymisiin. Myös peili sekä toisen makkarin roikkuvat tähtivalot ovat superkiinnostavia.

Isomummun synttäreillä käytiin tyylikkäästi kauluspaidassa.

Yksi äitiä hieman harmittava piirre on se, että Otso nukkuu paremmin vaunuissa terassilla kuin vaunuissa lenkillä. En tiedä mistä se johtuu, mutta usealla lenkillä on kitisty niin, että lopulta poitsu on otettu syliin tai jopa kannettu loppumatka. Tämä vähän laskee omaa lenkkeilyinnostusta, mutta onneksi muuramelainen äitikaveri aina sopivin väliajoin rohkaisee vaunulenkille. Ajattelin kokeilla kuinka lenkit sujuvat, kun koppaosa vaihdetaan ratasosaan.

Eilen haettiin oma joulukuusi Plantagenista, tosin mun shoppailukaveri jäi autoon nukkumaan. Kuusenkoristeet ovat todella kiinnostavia ja kyllä neulaset pöllysivät, kun Otso heilutteli koristeita.

Tällaisesta meille kuuluu. Seuraavaksi onkin aika rauhoittua joulun viettoon. Rauhallista joulua kaikille!