Otso 7 kuukautta

Meidän pieni mies täytti jo viime viikolla seitsemän kuukautta. Aika menee hurjan nopeasti. Tässä kuulumisia lyhyesti, itseäni on vaivannut flunssa jo vajaa pari viikkoa, joten luvassa lyhyt raportti.

Otso ja äiskä samiksina viininpunaisissa paidoissa ja sinisissä farkuissa.

Otso kävi Muuramessa myös vauvakirkossa.

Yöunet parantuneet

Viimeinen kuukausi on ollut melko seesteinen ja yöunet ovat parantuneet koko ajan. Tammikuun alussa poitsu yllätti ja nukkui yhteen putkeen kuusi tuntia!!! Muistelisin, että viimeisen kuukauden aikana oli toinenkin kerta, jolloin Otso nukkui 7,5 tuntia yhteen putkeen. Huikeeta.

Unipupu on ihan paras kaveri nukkumaan mennessä.

Väliin tosin mahtuu niitä huonompiakin öitä sekä öitä, jolloin poitsu on päättänyt valvoa virkeänä yökahdesta neljään. Mutta kokonaisuutena jo huikea parannus niihin 1-2 tunnin välein tapahtuviin herätyksiin. Ja poitsu tosiaan nukkuu omassa sängyssään ja nukahtaakin sinne itse melko hyvin.

Istuminen tuettuna

Myös syöttötuoliin olemme päässeet istumaan tuettuina aivan hiljattain. Meillä on Stokken Steps ja siinä vauvaosa, jossa ruokailut on hoidettu aiemmin. Nyt kuitenkin päivän 4-5 ruokailusta 1-2 syödään syöttötuolissa pyyhkeellä tuettuna. Lisäksi istumista on harjoiteltu potalla, sekin sujuu jo mallikkaasti.

Syöttiksessä on jännää.

Osa ruokailusta syödään edelleen Stokken Stepsin vauvaosassa.

Kieli on yhä kova juttu.

Muutoin ryömintä antaa vielä odottaa itseään. Otso kyllä tosin saa kaiken haluamansa melko hyvin kierimälläkin. Sillä tyylillä seikkaillaan ympäri olohuonetta. Käsien työskentelyä on myös hauskaa seurata, lelut napataan nopeasti, vaihdetaan kädestä toiseen ja ilmaistaan kyllä kädet suorana, kun edessä on jotain mielenkiintoista.

Välillä meno on kovaa. Tässä joulupukilta (kummitädiltä) saatu superihana villapaita.

Vaunukopasta rattaisiin

Ehkä suurin omaa arkea helpottava muutos on vaunukopasta rattaisiin siirtyminen. Aiemmin kaupassa käynti saattoi olla yhtä tuskaa. Otso nukahti vaunukoppaan vain ja ainoastaan pihalla ja sisällä siinä ei viihdytty yhtään. Myös vaunulenkit olivat suorastaan ärsyttäviä, kun kotiin palattiin lähes aina kitinän kera tai pahimmillaan poitsua kantaen.

Lämpöpussin ostaminen meinasi olla haastavaa, kun juoksurattaidemme yläosa on hieman ahdas. Jos lämpöpussissa on liian iso ja paksu huppuosa, ei se mahtanut järkevästi rattaisiimme. Onneksi tämä Petite Cherie meni hienosti ja pienellä kikkailulla sen sai solmittua hyvin kiinnikin.

Nyt rattaiden myötä homma on helpottanut suuresti. Poitsu viihtyy rattaissa kaupassa ja osaa nukahtaakin rattaisiin sisällä jopa ostoskeskuksen hälinässä. Myös lenkkeily on paljon helpompaa. Yleensä poitsu ihmettelee maisemia 20-30 minuuttia, jonka jälkeen uni vie voiton. Heräämisenkin jälkeen rattaissa viihdytään vielä tovi.

Otso on ulkoillut myös suksien päällä, kun Thulen Cheetah Chariot -pyöräkärryyn hankittiin sukset ja vetoaisat. Koska Otso ei osaa vielä istua kunnolla, on poitsu kyydissä kaukalossa, eli kaukalo on köytettynä Thulen vaunuihin. Sielläkin menoa ihmetellään ennen nukahtamista.

Otso on kova myös hiihtämään. Sitten kun poitsu oppii istumaan, ei hiihtokärryihin tarvitse köyttää enää turvakaukaloa.

Uusia ruokia ja leluja

Vauvauinnissa Otso osaa myös vaikka mitä. Hienointa on ollut nähdä vapaasukelluksessa, kun poitsu itse sukeltaa pienen pätkän ja jopa potkii jaloillaan! Ruuan suhteen taas on jatkettu uusien makujen maistamista. Nyt on testattu jo mansikat, tomaatit, lohi, paprika ym. Puuroista mannapuuro on ehdoton suosikki, lihoista hirvi.

Kaupan omenaporkkana oli melkoista herkkua.

Joulupukin tuomista leluista tykätään myös, uusin juttu on etenkin ollut kävelytuoli, missä jaksetaan istua jo huomattavasti pidempiä aikoja kuin jouluna. Myös Herra Hauki on suosikki.

Shoppailu on rankkaa. Tässä torkuilla ollaan Herra Hauen kanssa XXL:ssä.

Kävelytuolissa on hauskaa leikkiä leluilla. Tai vaan tuijotella äiskää ja isiä.

Otsolta terkkuja!