Hiusjuttuja ja magneetteja

Helou pitkästä aikaa. Pahoittelut, että vaelluskertomus viipyy vielä. Sisko otti 1300 kuvaa, kestää hetki ennen kuin saan valkattua niistä parhaat blogiin. Yritin jo juhannuksena kirjoitella blogia, mutta kesämökin nettiyhteys oli sen verran hidas, että eihän siitä kuvien lataamisesta tullut mitään :)

Tänään oli jumppavapaapäivä, mikä kävi kyllä kukkaron päälle... Hiukset ovat jotenkin salamyhkäisesti kasvaneet extrapitkiksi, minkä jostain syystä havaitsin vasta tänään. Mulla oli siis tosi monta vuotta lyhyet hiukset ja nyt ne ovat jotenkin salaa kasvaneet, hups. Hiusten kasvua ei ole edes huomannut, kun yleensä olen jossain päin jumppaamassa tai pyörä/juoksulenkillä, niin tukka on aina kiinni ja hikipanta päässä (enkä yleensä muutoinkaan hirveästi ehdi/jaksa aamuisin peiliä tuijotella). Toinen vaihtoehto ponnarille on sitten ollut hiukset auki ja siinäpä ne meikäläisen hiustenlaittovaihtoehdot (ja taidot) ovatkin olleet. Ja olisivat varmaan vieläkin ellei äiti olisi pyytänyt ostamaan hiuskorua serkkutytön häihin. Eli kiitos äidin ostomääräyksen ja naimisiin menevän Paula-serkun, kävin tänään Glitterissä. Edellisestä Glitterin ostoskerrasta olikin aikaa jo puolitoista vuotta (tällä olen selitellyt köyhtynyttä kukkaroa).

Olen aina pitänyt Forumin Glitteristä. Tuotteissa on vaikka mitä kivaa, mutta ennenkaikkea sen palvelun takia. Se on ihan parasta! Tänään pääsin liikkeeseen sisään, kun myyjä jo tervehti iloisesti ja kysyi miten voi auttaa. Ensin etsittiin äidin tuotoksia. Kirkkaanpunaista rintakukkaa ei löytynyt, mutta valkoisia hiuskoristeita onneksi oli. Ostin pari vaihtoehtoa, toisen saa kuulemma palauttaa, jos ei ole käyttöä tai ei tykkääkään.

Äidin ostosten jälkeen kerroin myyjälle, että omaankin tukkaan pitäisi saada jotain uutta ja ennenkaikkea helppoa. Ja vaihtoehtojahan löytyi. Kaiken ihanan lisäksi myyjä antoi käteeni peilin, jotta pystyin peilaamaan seinäpeilistä, miten erilaisia hiusjuttuja oikein käytetään. Loppujen lopuksi mukaan lähti vaikka mitä. Illalla kotona hieman testailin ja tässä kuvasatoa löydöksistä.

Tämä oli kaikista simppelein. Ponnari tosin on vielä väärä, tähän sopii paremmin ihan ohut musta ponnari, niin se peittyy paremmin tuonne hiusten sekaan. Mutta siis hieman vaihtelua tavalliseen poninhäntään. Tämän tekoon käytetään sellaista mustaa muovista mikälie lenkkisysteemi onkaan (kuvassa alhaalla). Ihanan yksinkertainen.

Ja seuraava on perinteinen nuttura. Tähän ostin sellaisen muhkean melko lähellä omaa hiusten väriäni olevan keinohiuksista tehdyn donitsin. Hyvin simppeli ja juhlavampaa ilmettä saa, kun laittaa nutturaan glitteripinnejä, ruusuja ym.

Sitten hieman haastetta: pantakampaus. Tämä vaatii hieman enemmän harjoittelua, ainakin multa. Glitterissä oli monenlaisia hiuspantoja, mutta päädyin tällaiseen musta-hopeaan, käy hyvin arkeen ja juhlaan. Hieman juhlavampia vaihtoehtojakin olisi ollut, pitää ehkä käydä vielä ostamassa, jos hiustenlaitto tähän tyyliin alkaa sujua. Idea siis laittaa panta päähän ja alkaa pyörittelee hiustupsuja pannan alle sivusta liikkeelle lähtien. Tästä ensimmäisestä kokeilukerrasta tuli ehkä vähän löysä, osa hiuksista jäi roikkumaan liikaakin. Mutta harjoittelu tekee varmasti mestarin.

Ja viimeisin – ehkäpä hupaisin – ostos. Siis mullahan ei ole enää otsatukkaa ja olen usein miettinyt pitäisikö se leikkauttaa takaisin. Noh, myyjä esitteli mulle otsahiuslisäkkeen!!! Siis kyllä, oikeesti. Mietin mielessäni, että ei oo totta, kaikkea ne keksii. Sitten myyjä kokeili asentaa sen, naps, naps: kaksi klipsua kiinni ja se oli siinä. Ja vieläpä ihan samanvärinen kuin mun tukka! Oli sen verran makee ja kunnon vaihtelua normilookiin, että pakkohan se oli sitten ostaa. Pitäisköhän kokeilla huomenna huomaako työkaverit eroa vai luulevatko, että oon käynyt kampaamalla :P

Kaiken kaikkiaan ihanaa palvelua! Oon tosi tumpelo laittaa hiuksiani mitenkään ja oli mahtavaa, kun joku neuvoi oikein kädestä pitäen mitenkä niitä hiuksia voi laittaa. Ja vieläpä helposti. Mua varten ei oo mitkään "kestää-ainakin-puoli-tuntia" -kampaukset. Lisäksi sain mukaani vielä lehtisen, missä on 15 ideaa hiuksiin sekä Costume-lehden, kun ostin yli 20 eurolla.

Ja etteivät ostokset loppuisi tähän, kävin vielä työkaverin siskon luona magneettikorukutsuilla. Siis joo. Mun insinöörin skeptinen mieli sanoi koko kutsujen ajan, että voi kauhiaa, mitä humpuukia naisille myydään. Että magneetti auttaa ties mihin vaivaan, parantaa unenlaatua ja liikunnasta palautumista. Joopa joo. Mutta sattuipa löytymään kivannäköinen rannekoru ja vieläpä mun ranteeseen sopiva, niin pakkohan se oli ostaa. Mulla on siis ekstrapieni ranne, en ikinä löydä koruliikkeestä mitään rannekoruja, kun niitä ei useinkaan voi lyhentää. Korukelloista puhumattakaan. Poikakaveri osti joku vuosi sitten Kalevan Lumikukka-korun, mitä piti vielä käydä liikkeessä lyhentämässä. Lyhentämisen jälkeen koru näytti joltain nuken korulta, pituutta vaivaiset 15 cm lukon kanssa.

Joka tapauksessa ostin magneettirannekorun. Kuvaa ei ole nyt laittaa, kun korulla on parin viikon toimitusaika. Sittenpä se nähdään mitenkä se auttaa. Varmaan liikunnastakin palautuu hetkessä, eikä päätäkään enää säre. Onko jollain kokemusta näistä koruista?

Sitten ostin äidille tehosydämen eli jonkinlaisen magneetti-kupari-jutun, mikä laitetaan vaatteisiin kolottavan ruumiinosan kohdalle. Senkin pitäisi auttaa vaikka mihin kolotukseen ja särkyyn. Tehoa perusteltiin verenkierron parantumisella ym. En sitten tiedä onko mitään vaikutusta oikeasti, vaikka moni kutsuilla olevista kertoikin saaneensa magneetista apua mm. selkäsärkyihin. Noh, jos äiti ei käytä, niin annan tehosydämen poikakaverille. Ehkä se vähentää edes tekosyyt lähteä lenkille, jos ei muuta :P