Kreeta top10

Tulimme eilen sunnuntaina viikon lomareissulta Kreetalta. Olimme reissussa minä, avopuolisoni Tuukka ja pikkuveljeni Kimmo. Kimmolle reissu oli ensimmäinen etelänloma ja muutoinkin ensimmäisiä reissuja ulkomaille: kolmisen vuotta sitten kävimme samalla porukalla Tanskan Legolandiassa. Varasimme ja maksoimme reissun jo helmi/maaliskuussa, kun tulimme edelliseltä reissulta Espanjan Alicantesta. Aikaisen varaamisen ansiosta koko reissu maksoi lentoineen ja majoituksineen 350 €/hlö. Matkakohteeksi valitsimme Rethymnonin Kreetalta.

Valokuvia reissulta oli lähes 900. Tässä niistä parhaat Top10-noston muodossa. Samarian rotkosta tulee vielä myöhemmin oma, tarkempi päivityksensä. Bloggauksella on pituutta, mutta halutessasi voit lukaista vain aiheet, mitkä sinua kiinnostavat.

1. Laitesukellus

Sukeltaminen oli suunnitelmissa vielä, kun olimme Suomessa. Varasimme reissun Samarian rotkoon ja laitesukeltamaan samasta paikallisesta yrityksestä nimeltään Klados Travel:

http://www.kladostravel.gr/

Laitesukellus maksoi 79 euroa, mutta saimme tingittyä hintaa hieman alaspäin 70 euroon. Siihen kuuluivat matkat, opastus, varusteet ja varsinainen sukeltaminen Plagios-nimisessä kylässä. Meidät haettiin yhdeksän hengen minibussilla hotellimme edestä klo 8.30.

Kimmo kokeilemassa märkäpukua, vieressä ruotsalainen sukeltaja auttaa.

Minä ja Tuukka olemme sukeltaneet kerran aiemmin Kyproksella. Tuolloin sukeltamaan lähdettiin laivalla ja meillä oli yksi tai pari ohjaajaa pinnan alla. Kreetan sukellus oli huomattavasti turvallisemmin järjestetty, siellä meillä oli jokaisella oma ohjaaja/ammattisukeltaja pinnan alla.

Puitteet olivat parhaat. Rauhallinen poukama, missä näki jo snorklatessakin paljon kaloja.

 

Varusteet saimme paikalliselta sukellusseuralta, valikoimaa oli riittämiin.

Paikan päällä meidät jaettiin ryhmiin kielen perusteella. Me kuuntelimme englanninkielisen opastuksen, mikä oli kyllä mielestäni tosi hyvä. Ainut, minkä unohdin, oli kysyä miten nuha vaikuttaa sukellukseen. Tuukka kävi tiedustelemassa asiaa edellispäivänä firmasta, josta matkan varasimme, ja siellä nainen sanoi, että nuha ei ole este sukeltamiselle. Ja kun snorklaaminenkin sujui hienosti, niin enpä sitten enää muistanut koko nuhaa.

Kartta alueesta. Pysyttelimme vain kartan yläosassa, jossa aaltoja oli vähemmän.

Klo 13.00 vuorossa Tukka & Päivi & Kinemo. Kunniakirjoissa nimet olivat jo oikein, ja tässäkin Tuukka on mennyt toisella yrittämällä oikein.

Sukellusta odotellessamme ehdimme käydä kahvilla läheisen hotellin allasbaarissa sekä snorklata. Vajaa tunti ennen omaa sukellusta ryhdyimme jo pukemaan märkäpukuja, joita kehoitettiin testaamaan vedessä ennen omaa vuoroamme.

Edellinen porukka tulossa.

Melkoisia sukkia päällä. Kuvassa minä ja Kimmo.

Minä ja Tuukka valmiina sukeltamaan.

Sukeltamaan lähdettiin siis jokainen oman opastajan kanssa. Painot lanteille, happilaitteet päälle, lasit kasvoille. Tällä kerralla sukellus ei jännittänyt niin paljon kuin edelliskerralla. Päätimme myös ostaa sukelluksesta 50 euroa maksavan kuva-cd:n, joten pääsimme poseeraamaan kameralla myös pinnan alla.

Kimmo peukuttaa.

Minä ja sydän... vai näyttääkö enemmän kiikareilta?

Tuukka tervehtii.

Pinnan alla näimme paljon kaloja sekä hylyn ja auton pohjassa. Tuukka pääsi myös silittämään mustekalaa, sitä emme valitettavasti nähneet Kimmon kanssa. Mutta oli kertakaikkisen upeaa! Omasta mielestäni tämä oli paljon parempi sukellus kuin Kyproksella. Näimme paljon enemmän kaloja ja reissu oli paljon turvallisempi, kun opas oli koko ajan mukana.

Sukellus oli mahtava, mutta itselläni se ei mennyt ihan putkeen. Mulla meinasi olla paineentasauksen kanssa ongelmia nuhani takia. Toinen korva ei meinannut reagoida paineeseen sitten millään alas mentäessä. Välillä siihen sattui, tosin vain pienen hetken, että ajattelin sen olevan ok. Noh, pinnalle kun tultiin, niin korva oli lukossa ja sitä se oli melkein pari päivää. Kävin sitten paikallisessa terveyskeskuksessa hakemassa siihen reseptillä saatavat antihistamiinit sekä nenäsuihkeen, ettei korva vihoittelisi seuraavana päivänä lentokoneessa. Lento meni ok ja enää korva vain hieman humisee ja vähän poksuu niistäessä, parempaan siis menossa.

Suosittelen laitesukellusta ehdottomasti! Kiitos Kalypso Dive Center!

2. Acqua Plus -vesipuisto

Kreetalla on useita vesipuistoja. Me päätimme käydä niistä kahdesta. Jo toisena lomapäivänä tiistaina otimme määränpääksi Acqua Plus -vesipuiston, jonne löysimme hienosti puiston esitteen kartan avulla. Puisto sijaitsi Hernissonissa, noin 15 kilometriä Iraklionista itäänpäin.

http://www.acquaplus.gr/index.php?menu_id=999&lang=ru

Kuva ei anna oikeutta vesipuistolle, tämä oli oikeasti isompi, mitä tässä näyttää.

Ajoimme hotelliltamme vesipuistoon noin puolitoista tuntia, mutta matka oli vaivan väärti. Vesipuistossa vierähti koko päivä, välillä kävimme syömässä ja kahvilla, ja taas vesipetoilu jatkui. Kävimme kaikki kolme jokaisessa vesiliukumäessä (lasten mäkiä lukuunottamatta). Puistoon mennessä maksettiin sisäänpääsymaksu, olikohan 25 euron paikkeilla. Sitä vastaan saatiin rannekkeet, jolle kaikki ostokset ruokia myöten luettiin ja maksettiin kaikki sitten puistosta lähtiessä. Oli kätevää, kun rahaa ei tarvinnut puistossa ollessa kaivella mistään.

Testasimme myös jyrkemmät keltaiset mäet.

Viiden euron lisämaksulla pääsi testaamaan myös tällaiset pallot.

Pystyssä pysyminen oli melkoisen mahdoton tehtävä.

3. Water City -vesipuisto

Torstaina päätimme testata myös toisen vesipuiston Water Cityn, jota mainoksissa kehuttiin Kreetan parhaimmaksi vesipuistoksi. Täällä jonoja oli ihan aavistuksen enemmän, ei kuitenkaan mielestämme siltikään pitkiksi asti (ainakaan jos vertaa Tanskan Lalandiaan). Vaikka puistoa mainostettiin Kreetan parhaana, tykkäsimme melkeinpä enemmän Acqua Plus -vesipuistosta. Water Cityssä oli enemmän rengasmäkiä, mutta muutoin eroa ei juuri ollut. Vesipuisto sijaitsi Anapolissa, noin 5-10 km Iraklionista itään.

http://www.watercity.gr/en/

Keltaiseen mäkeen piti mennä sinisellä renkaalla ja punaiseen keltaisella renkaalla.

Oli kivaa!

Kyyti oli sitä hurjempi, mitä enemmän renkaan päällä oli painoa.

Yksin laskiessani en päässyt edes puoleen väliin, mitä kahdestaan mennessämme.

4. Snorklaus

Etelänreissun parasta antia on tietysti snorklaaminen! Mulla ja Kimmolla oli jo Suomesta tuotu snorkkelit ja räpylät, Tuukka osti vermeet paikan päältä. Snorklatessa sopivia rantoja täytyi hieman etsiä, tuulisella säällä puuha tuntui hieman haastavalta ihan perusrannasta lähtiessä (räpylät olivat täynnä hiekkaa, eikä liikettä tapahtunut juuri aaltojen takia minnekään suuntaan ja vesi oli sameaa). Kun sopivat poukamat löydettiin, oli snorklaus ihan parasta.

Tämä oli ihan paras paikka, sukelluspaikan jälkeen. Vesi oli kirkasta, aaltoja ei juurikaan ollut ja kalojakin näkyi.

Poukama tieltä kuvattuna. Tämä oli jossain matkalla vesipuistosta hotellille.

Lauantaina käytiin myös Kourna-järvellä snorklaamassa. Tämä oli siitä huisi paikka, että vedessä luikerteli myös käärmeitä, tosin myrkyttömiä. Mutta voi kamala sitä kiljahduksen määrää, kun snorklatessa näin käärmeen ensimmäisen kerran, iiks!

Plakiaksen uimaranta kauempaa. Tälle rannalle menimme snorklaamaan ja kun nousimme pinnalle, tajusimme, että olimme uineet nudistirannalle asti. Ups.

5. Samarian rotko

Itselleni odotetuin päivä oli luonnollisesti vaelluspäivä eli reissu Samarian rotkoon. Päädyimme lähtemään reissulle kansainvälisen firman järjestämälle matkalle, mikä osoittautui fiksuksi valinnaksi. Bussi vei meidät rotkon alkupisteeseen ja päätepisteestä menimme laivalla toiseen kylään, mistä bussi nouti meidät. Reissu maksoi 32 €/hlö, plus tähän päälle 5 euron sisäänpääsy rotkoon sekä 10 €/hlö laivakyyti rotkon päätepisteestä bussille. Kylästä ei siis vienyt teitä minnekään, ainoa mahdollisuus oli tulla pois bussilla.

Omalla autolla reissu olisi ollut mahdoton, alkupisteestä ja laivan päätepisteestä oli aivan mahdoton kiertomatka, ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä jollain taksilla välimatkaa. Pituutta vaellukselle tuli 18 km, josta 12,8 km oli rotkoa. Samarian rotko on Euroopan pisin.

Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman upeat.

Tästä reissusta lisää kuvia erillisessä blogipostauksessa myöhemmin.

6. Hotellin uima-allas

Hotellin uima-altaalla käytiin pulakoimassa joka päivä. Hotellimme Palladion oli joissain arvosteluissa arvioitu kahden tähden, joissain kolmen tähden hotelliksi. Ennakko-olettamuksistani poiketen hotelli oli positiivinen yllätys. Huoneet olivat ihan ok, niissä oli parveke, pieni jääkaappi ja peruskylppäri, ilmastoinnin sai lisämaksusta. Vaikka huone oli vain ihan ok, olivat aamiainen sekä allasbaari ja allas mielestäni tosi hyvät. Kelpasi polskia ja nauttia jäätelöstä.

Takana terassi, missä sai nauttia aamiaista.

Hotellin allas oli avoinna muistaakseni klo 7.30-20.30.

Hotellimme ravintola oli myös hyvä. Ekana päivänä emme jaksaneet lennon jälkeen lähteä minnekään kauas, vaan söimme hotellilla.

Minä hotellilla.

7. Ruoka

Parasta reissussa ovat paikallinen ruoka. Kävimme lähes joka ilta testaamassa uuden ravintolan. Yhdessä ravintolassa kävimme toistamiseen, kun huomasimme, että kaikki tilasivat siellä pizzaa, joten toisella kerralla testasimme pizzat, mitkä olivatkin ihan parhaita, nams.

Neljän tähden pasta, siis yksinkertaista, mutta niin parasta!

Ruuan välillä oli hyvä nauttia tanssiesityksistä.

Pasta Carponara, käsittämättömän hyvää tämäkin.

Pojat skoolaa. Vaelluspäivän jälkeen kelpaa nautiskella.

Paikallista pikaherkkua gyrosia. Oli hyvää ja halpaa.

 

Gyrosia vartaassa kebabin tapaan.

Pizzat paistettiin kiviuunissa.

Mainoksen  mukaan planetan parasta pizzaa, ja sitä se kyllä oli.

Paikallista ruokaa moussakaa.

Tuukka söi viimeisenä iltana risottoa.

Lisää paikallista herkkua: täytettyjä tomaatteja.

Näitä näkyi myös snorklatessa.

Kanaleike.

Kiwi Split oli ihana jälkkäri. Paljon raikkaampi kuin vastaava banaanijälkkäri.

Sipulikeitto alkupalaksi, maksoi kolme euroa.

Tomaattikeittoa ja valkosipulileipää.

Fetasalaatti oli parempaa kuin Suomessa.

Pork fillet.

8. Rethymnonin linnoitus

Tämä oli pakollinen turistikohde, ihan hieno, sää tosin oli liian kuuma tällaiseen puuhaa.

Linnoitus sijaitsi aivan Rethymnonin keskustan tuntumassa meren rannalla.

Maisemaa Rethymnonin keskustaan.

Koiramme Jenin muistolle.

Voimamies Kimmo ja tykinkuulat.

Kuumuudesta tukahtuneet turistit.

9. Upeat maisemat

Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Tässä muutamia kuvia.

Maisemaa pääkaupunkiin Iraklioniin päin.

Kuvaustauko automatkalla jonnekin.

10. Vuokra-auto

Varasimme vuokra-auton ennen reissua netin kautta. Netti näytti auton viikkohinnaksi 45 euroa, mikä oli tietenkin uskomattoman vähän, kun keskihinnat olivat ilmeisesti 250 euroa. Lentoasemalla meitä odotti autovuokraamon mies kyltin kanssa. Asiakirjoja alkaessamme täyttää kävi ilmi, että hinnassa oli kuin olikin virhe. Siitä puuttui yksi nolla, oikea viikkohinta oli siis 450 euroa. Noh, emme luonnollisestikaan suostuneet maksamaan moista summaa, ja neuvottelujen jälkeen auton hinnaksi jäi 200 euroa. Se oli mielestämme kohtuullinen, olihan Skoda Rapid TSI, missä oli vuokramiehen kovasti mainostama turbo!

Rekku pääsi mukaan reissuun.

Vuokra-auto oli kyllä ihan ehdoton. Käytimme sitä viikon loman aikana joka päivä lukuunottamatta vaelluspäivää (jolloin menimme bussilla) ja sukelluspäivää (menimme minibussilla). Paikalliset ajotavat olivat kyllä mielenkiintoiset, toisaalta todella järkevät. Leveällä tiellä hitaasti ajavat käyttivät tien oikeata reunaa, jolloin tien keskusta jäi vapaaksi ohitusta varten. Usein tiellä olikin kolme autoa rinnakkain ja turistit erotti liikenteessä siitä, että he blokkasivat vuokra-autoillaan koko kaistan ajamalla keskellä.

Reissu oli upea. Vielä kun selviän tästä tuliaisflunssasta, niin kaikki hyvin. Seuraavassa postauksessa lisää Samarian rotkon vaelluksesta.