Kävin viime sunnuntaina pitkällä hiihtolenkillä. Piti kirjoittaa tästä jo ajat sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tai lähinnä pakko postata nää kuvat, viikonloppuna oli upea auringonpaiste!
Sunnuntaina oli tarkoitus hiihtää kahden tunnin lenkki. Sää ei olisi voinut olla äkkivilkaisulta kauheampi. Tuuli oli aivan käsittämätön, etenkin kun olin lapsuusmaisemissa peltojen keskellä Pohjanmaalla. Laiskuus meinasi iskeä, ja olin laistaa koko lenkistä. Avopuolisoni kuitenki patisti hiihtämään ja vanhempani lupasivat heittää mut keskustan kuntoradalle. Aamiainen naamaan kymmenessä minuutissa, yhtä nopeasti kamppeet päälle ja menoksi.
Pikkuveljeni kerää riparimerkintöjä eli hän ja vanhempani lähtivät sunnuntaina kirkkoon, ja lupasivat heittää mut samalla hiihtämään. Kaverini Ulla vinkkasi edellispäivänä, että Halpa-Hallista Soiniin päin olisivat kuntolenkit. Toinen risteys oikealle, ja sukset jalkaan.
Lähdin hiihtämään kuntorataa, mutta nälkä kasvoi syödessä. Mikään ei oo musta rasittavampaa kuin hiihtää samaa lenkkiä monta kertaa, niinpä hetken mielijohteesta lähdin kohti Ukonmäkeä.
Ei varmaan tarvitse kertoa, että siinä säässä ladut eivät olleet auki. Omat jäljet kyllä näkyivät taaksepäin.
Fiilis ei olisi voinut olla parempi. Raitista ilmaa, ei ketään missään, ei tarvinnut miettiä kenen edessä ja laduntukkona on, sen kuin hiihti ja nautti. Maisema oli tasaista, mäkiä ei ollut, eipä oikeastaan latujakaan. Latupohjat näkyivät jossain vaiheissa, välillä lumessa sai kahlata kunnolla.
Kun aikaa oli kulunut tunti, mua alkoi jo epäilyttää. Ukonmäkeä ei näy vieläkään, missä asti se voi olla? Meno oli hidasta ja paikoittain tahmeaa umpihangessa tarpomista. Kun aikaa oli mennyt hieman reilu tunti, saavuin Ukonmäkeen. Tosin keskisuomalaisten mittakaavassa ei kovin isosta mäestä voida puhua... :)
Hetken kiertelin ja tutkiskelin ympäristöä. Kävin kiipeämässä ylemmäs mäen päälle ja ihastelin maisemia ja kaunista auringonpaistetta. Sitten sukset takaisin jalkaan ja hiihtämään. Menomatka sujui hyvin omia jälkiä pitkin hiihtäessä, mitä nyt en kuntoladulla meinannut enää löytää parkkipaikkaa... Vieras latu teki sen verran erilaisia lenkkejä, että suuntavaistohan siinä meni. Mutta kivaa oli ja kokonaiskestoa hiihdolle tuli kaksi tuntia ja vartti. Iskä tosin arveli, että todellinen hiihdon kesto on pari tuntia, kun valokuvia oli otettu niin paljon :D
Tässä vielä Polarin luvut. Huomenna hiihdetään taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti