Uusi prinsessamekko

Lupasin laittaa blogiin kuvia uudesta ostamastani mekosta. Toissalauantaina oli siis työkeikka Keski-Suomen Yrittäjien Yrittäjuhlille. Kokeilin vanhaa mekkoani keskiviikkona ja eihän se enää istunut. Vatsa meinasi hieman pömpöttää, vaikka kilomääräisesti olen kutakuinkin samoissa mitoissa kuin jokunen vuosi sitten. Noh, ehkäpä ne on ne joululahjaksi saadut suklaakonvehdit. Please, älkää ostako mulle suklaata enää ensi jouluna! Jos sitä on kaapissa, ei se siellä pysy. Ostakaa vaikka sukat, ne on paljon paremmat. Koko 38–39, kiitos. Hyväntuoksuinen suihkusaippua toimii myös :P

Edellisen pitkän mekon ostosta on kulunut aikaa kahdeksan vuotta, että ehkäpä se kroppa on vähän muutenkin muuttunut. Ostin mekon valmistujaisiini, kun valmistuin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta mediatekniikan insinööriksi.

Vanha mekko. Kuva on otettu Yrittäjäjuhlien jälkeen muutama vuosi sitten.

Niinpä suuntasin torstaina töiden jälkeen mekko-ostoksille, ei yhtään viime tingassa. Kiertelin Jyväskylän liikkeitä puolitoista tuntia, eikä mitään järkevää löytynyt. Hintaraja mekolle oli maksimissaan 150 euroa, mielellään kuitenkin lähempänä satasta. Kalliimpia mekkoja en edes koettanut. Olin jo melko epätoivoinen, kunnes avokkini soitti ja kyseli missä menin. Hän oli päässyt juuri asiakkaalta ja lupasi tulla minua auttamaan. Olin tuolloin jo toista kertaa Halosella.

Ja kas kummaa, avokkini tuli, silmäili mekkoja viitisen minuuttia ja näytti minulle erästä. Totesin, että ei varmaan sovi, ei mahdu vyötäröstä ja on liian pienet tissit ja ties mitä muita syitä (näitähän naisilla aina on), mutta lupasin sovittaa. Otin vielä pari muuta mekkoa, mitä en ollut koettanut. Ja niinhän siinä sitten kävi, että avokkini valitsema mekko istui täydellisesti, mitä nyt helmaa piti vähän lyhentää. Oi että. Miksei se tullut jo puolitoista tuntia sitten? Ja hintaakaan mekolla ei ollut alennuksessa kuin 84 euroa!

Tässä vaiheessa Halonen oli menossa jo kiinni ja lupasin tulla sovittamaan mekkoa vielä seuraavana päivänä uudestaan, mikäli ompelija vain ehtii sitä lyhentää. Onneksi ehti, siitä tuli upea. Tässä viimeinkin ne valokuvat.

Ja loppuun ammattilaisvalokuvaajan kuvat Yrittäjäjuhlista.

Esimieheni Jaana (oik.) sekä ex-yrittäjät ja työkaverini Tarja ja Kari sekä minä.

Sitten ei muuta kuin juhlakutsuja odotellessa, kun se mekkokin on jo ostettu :)