Finlandia Marathon siirtyi taas

Kisaraportti vaihtui taas flunssaraporttiin. Ei kivaa. Eilen töihin lähtiessä kurkku tuntui hieman oudolta, ei vielä kuitenkaan kipeältä, joten toiveikkaana en uskonut sairastuvani. Kävin vetämässä jumpatkin normaalisti, tosin tulevan juoksun takia vähän himmailin itse. Perjantai-iltana oltiin vielä katsomassa Valon Kymppiä, kun kaksi työkaveria juoksi upeasti kymmenen kilsaa. Kotiin tullessa olikin sitten todella väsynyt ja voimaton olo.

Tänäaamuna, kun heräsin, kurkku oli kuin raastinrauta. Lisäksi nenä oli tukossa. Kymmenen tunnin yöunet eivät siis auttaneet. Vieläkin olin toiveikas, jospa se aamupalan jälkeen tuntuisi hyvältä. Noh, ei tuntunut. Muistelin, että Mehiläisen päivystys on auki yhteen saakka, sinne siis. Lääkäri totesi hyvin yksiselitteisesti, että ei kannata lähteä juoksemaan. Kuulemma flunssassa jo kolmekin kilometriä on siinä ja siinä. Ja jos olo ei heti pahenisi, niin puolimaraton olisi kropalle niin kova rasitus, että parin kolmen päivän päästä varmasti iskisi kunnon tauti.

Sain sairauslomatodistuksen, jolla siirtää osallistumista – taas kerran. Alunperin ilmoittauduin puolimaratonille vuonna 2013 ja siitä saakka olen siirtänyt osallistumistani Finlandia Marathonille aina flunssan takia. Ärsyttää. Tuukka sai flunssan jo alkuviikosta, joten osasin jo pelätä pahinta. Pusulakkoakin pidettiin tiistaista lähtien, mutta ei auttanut. Noh, tänä vuonna ehdin jo hakemaan numerolapun, ehkä ensi vuonna se saadaan jo rintaan asti.

Aurinkoinen sää hemmotteli katsojia ja juoksijoita.

Päätimme lähteä kuitenkin katsomaan muiden juoksua. Vielä kotiovella lähtiessä mietin, että pystyisinkö kuitenkin juoksemaan. Kurkku oli jo parempi kuin aamulla ja nenäkään ei enää vuotanut. Automatkallakin mietin vielä ja Paviljongin pihassa istuttiin parkissa autossa viitisen minuuttia, kun mietin, että vielä ehtisi hakea kengät ja vaihtaa vaatteet. Järki kuitenkin voitti kamppailun ja lähes tippa silmäkulmassa lähdin lähtöalueelle kannustajan roolissa.

Työkaverini Pasi juoksemassa takana numerolla 1225. Upea suoritus Pasi!

Juoksun väliin jättäminen oli fiksu päätös. Kun olimme katsomassa työkaverini juoksua ja kävelimme Kuokkalan sillan yli, meinasivat keuhkot kuolla jo kymmenen minuutin reippaalla kävelymatkalla. Huh huh. Ei olisi tullut juoksusta mitään.

Nyt sitten otetaan rauhassa ja lepäillään viikonloppu. Toivon todella, että flunssa menisi pian ohi, eikä pitkittyisi parin viikon taudiksi niin kuin aiemmat flunssat. Seuraava etappi olisi Pirkan Hölkkä 4.10., siihen tähdätään. Matka on 33 kilsaa ja kulkee pääosin metsäautoteitä ja polkuja pitkin, matkasta vain 5 kilsaa on asfalttia.

Hurjasti onnea vielä kaikille juoksijoille, niin kympillä, puolimaratonilla kuin kokonaisellakin!