Uusi parisuhde ja rakas

Blogi on uinunut kuukauden päivät, iso anteeksipyyntö! Haltin reissusta on vielä kirjoittamatta ja monta muutakin aihetta olisi mielessä. Kiirettä on kuitenkin pitänyt niin kuin arvata saattaa.

Kultsi *sydän*

Osa kiireestä johtuu jumppatöistä, aloitin Kuntomaailmalla pienryhmän vetämisen kaksi kertaa viikossa ja toinen ryhmä, painonpudottajat, starttaa vielä myöhemmin. Lisäksi uusin jumppaohjelmat, joiden päälle on ollut kaikkea muuta pientä kivaa puuhaa, mm. omat treenit tulevaa Finlandia marathonin puolikasta sekä Dublinin kokonaista maratonia varten. Ja kai sen voi jo tässä vaiheessa tunnustaa, että elämääni on tullut uusi mies... Tästä on ehkä pakko kertoa vähän lisää, ei tätä enää voi "salatakaan" :D

Suunnistuksesta kaikki lähti

Läheisimmät ovat jo Facebookista bonganneet parisuhdepäivityksen ja tätä ennenkin Instagram-kuvissa alkoi vilahtelemaan eräs Niksu, oikealta nimeltään siis Niko. Heinäkuussa kyseinen herra vilahti blogissakin Koloveden kajakkireissun yhteydessä, mutta vain hämyisesti selkäpuolelta ja figuurina:

• http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2016/07/melontareissu-kolovedella.html

Jep, eli kesäkuussa tavattiin ekan kerran kasvotusten, "nykyaikaisesti" tutustuttiin Tinderin kautta. Keskustelut tosin olivat alkaneet jo maaliskuussa, että muutama kuukausi meni whatsapissa satunnaisesti jutellessa. Kesäkuussa käytiin muutaman kerran lenkkeilemässä, pelaamassa sulkapalloa sekä suunnistamassa.

Facebook sen jo kertoi :)

Kaikki oikeastaan alkoi suunnistuksesta, Venlat lähestyivät ja tarvitsin vähän jeesiä olemattomiin suunnistustaitoihin. Siellä me sitten eräs sunnuntai suunnistettiin jossain Muuratsalossa, toinen sunnuntai Heinälammella. Lenkitkin olivat suhteellisen kunnioitettavia, parit aamulenkit starttasivat meikäläisen parkkipaikalta aamulla klo 6.15. Juhannusviikolla herra lähti vesisateeseen pyöräilemään puolet matkasta seurana:

• http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2016/06/perinteinen-juhannuspolkaisu-mokille.html

Kuopion viinijuhlilla roihahti

Ensimmäiset tapaamiset sujuivat tosiaan melkolailla treenien merkeissä ilman sen kummempia odotuksia. Eräs lomapäivä vietettiin yhdessä Laajavuoressa mäkitreeneissä, sitten tulikin tuo juhannuspolkaisu, josta viestittely vain kiihtyi. Sen jälkeen tuli juhannus ja lähdin tyttöjen kanssa Haltin reissulle, mikä tarkoitti usean päivän, lähes viikon, viestittelytaukoa. Haltin huipulta oli kuitenkin pakko laittaa viestiä ja valokuvaa maisemista, se oli vaellusreissulla ainut paikka, jossa oli kenttää.

Haltin reissun jälkeen tulikin sitten idea lähteä kahdestaan Kuopion viinijuhlille heinäkuussa. Tämä oli se jännä reissu, varattiin hotellihuone ja lähdettiin katsomaan viinijuhlien tunnelmaa. Siitähän se sitten lähti. Melontareissu oli seuraava, porukat ihmettelivät, kun en viihtynyt kesämökillä montaa päivää putkeen, kun oli pakko päästä takaisin Jyväskylään.

Kesälomani loppui heinäkuun puolivälissä Suomipop-festareihin, joilla olin pikkuveljeni kanssa. Kun pikkuveljeni lähti takaisin kotiin sunnuntaina 17.7., Niko tuli mun luokse yöksi ja on siitä lähtien mun luona ollutkin eli nyt suunnilleen kaksi kuukautta. Välillä ollaan oltu yksi yö Nikon luona ja reilu viikko oltiin eri osoitteissa, kun Niko oli kalareissulla Venäjällä. Muuten arkea on vietetty samassa taloudessa ja onhan tuo raksu jo nikkaroinut terassinkin asuntoon. Niinpä päätettiin irtisanoa Nikon vuokra-asunto ja muuttaa kamppeet mun omistusasuntoon sekä ylimääräiseen vuokravarastoon, joka saadaan ensi viikolla eli 20.9. Kaksiossa on kohta tiivis tunnelma :)

Kultsi teki mulle terassin. Nyt kelpaa kahdestaan lutustella terdellä.

Viime viikonloppuna muutettiin jo osa tavaroista, lähinnä vaatteita.

Lutustelua ja treenaamista

Ehkä tämä vähän selittää viime aikaista kiirettä ja blogin nukkumista, kun suuri osa vapaa-ajasta ollaan lutusteltu kahdestaan. Tai ei nyt ihan pelkästään lutustelua, ollaan kuitenkin vedetty mäkitreenejä, käyty lenkillä, suunnistamassa, melomassa ja ties missä. Kummankin vanhemmat ja sisarukset on jo lähes kaikki tavattu ja joutuihan se rakas mökkiraksalla lapiointitalkoisiin, mä pääsin helpommalla pianonnostotalkoissa.

Eräs sunnuntai vedettiin kolmen tunnin mäkitreenit Kanavuoressa.

Vähän pimeä kuva, lopetettiin mäkitreenit Riihivuoressa, kun tuli jo pimeää.

Suunnitelmissa ei ollut vakiintua ihan näin pian eron jälkeen, mutta asiat ovat menneet luontevasti omalla painollaan. Ja kuten tuo ihana työkaveri Roosis tuumasi kaikella rakkaudella, oon mä sinkkuelämääkin ehtinyt viettää. Noista kuukausista iso kiitos ihanalle ystävälle Marjolle! Marjon kanssa tuli talvella juostua Napolissa ja keväällä rymyttyä suunnistamassa ties missä lähimetsissä. Tällainen sinkkukaveri on kyllä ollut aivan korvaamaton!

Banaanilaatikot odottamassa pakkaamista.

Käsijarru pahasti rikki

Asiat ovat ehkä edenneet melko nopeasti, mutta jotenkin kaikki on tapahtunut niin luontevasti. Henkisellä puolella juttu luistaa, arvomaailma on samanlainen, päivän aikana toista on kamala ikävä ja meillä on yhteisiä harrastuksia, mutta myös omia juttuja, eikä toisesta voisi pitää näppejä erossa, kun vain tekee mieli halata ja pussata. Kaikista hauskinta on, kun isukki kehoitti vielä heinäkuussa käyttämään "käsijarrua", mutta lopulta luovutti ja totesi, että käsijarru taitaa olla pahasti rikki, hih.

Tällä viikolla jatketaan tavaroiden yhteen paikkaan sovittamista ja lauantaina juostaan yhdessä Finlandia marathonilla puolikas. Voitte arvata onko pientä kilpailuhenkeä ilmassa! Treenien lisäksi Niko harrastaa kalastusta ja metsästystä, mäkin kokeilin kesällä perhonheittoa, tosin vielä ilman koukkua. Kummallakaan meillä ei ole lapsia ennestään, vaikka kumpikin on ollut aiemmin naimisissa. Raksu on myös loistava kokki ja sen kainaloon on ihan parasta käpertyä. Oon niin happy ja onnellinen :) *sydän*