Lähiretkeilyä ja parin tunnin pitkis

Tänään on ollut varsinainen ulkoilupäivä. Polarin sykemittarikin näyttää tälle päivälle jo 30 000 askelta ja ollaan vasta iltapäivässä, huh huh.

Perhe Peltola eräjormailemassa lähimetsässä.

Kävin aamulla parin tunnin pitkiksellä, sillä puolimaraton on jo kahden viikon päästä. Voi huh huh, minne tämä aika on mennyt. Aamulla ajattelin tosiaan käyväni peruslenkillä, mutta kalenteriin vilkaisu ja puolison muistutus lähestyvästä Helsinki City Runista muuttivat suunnitelmat. Hetki piti etsiä motivaatiota, mutta melko nopeasti se sieltä löytyi.

Otin Bookbeatin kahden viikon kokeiluversion ja latasin kirjan kuunneltavaksi. Suurin ketutus pitkiksillä on aiemmin ollut se, että on tylsää. Saman biisilistan kuuntelu ei jaksa innostaa lenkki toisensa perään. Aiemmin otin pitkillä lenkeillä käyttöön handsfreen ja soittelin milloin kavereille tai äidille lenkeiltä. Tänään kuuntelin kirjaa ekan tunnin, meni kyllä aika nopeasti.

Juoksin tosiaan kaksi tuntia, ensimmäinen juosten/hölkäten tehty pitkis sitten melkein 1,5 vuoteen... Kävin Riihivuoren päällä tietä pitkin ja tulin rinnettä alas ja kotimatkan mutkittelin hieman kiertoreittejä, ettei matka loppuisi kesken.

Hengissä selvisin, vaikka tässä vaiheessa iltapäivää jalat ovatkin vähän tönkön oloiset. Kaksi tuntia ja 16 kilometriä, vaikka pakko sanoa, että paremminkin on mennyt. Muutama vuosi sitten juoksin peruslenkkinä 15 kilsaa puolessatoista tunnissa. Noh, nythän juoksu on vasta startattu synnytyksen jälkeen, joten pakko olla tyytyväinen. Ja onneksi HCR:llä ei ihan ole tuollaisia Riihivuoren kaltaisia "pikkumäkiä".

Maisemat ovat mageat Riihivuoren päältä.

Kotona kävin pikasuihkussa, sitten lounaspöytään puolison ja poitsun kanssa. Pikatankkaus, vaatteiden vaihto ja rinkan pakkaus. Sitten lähdimmekin jo pikkuretkelle, edes hiukseni eivät ehtineet kuivua tässä välissä.

Pukeutuminen oli vaikeaa, kun sää oli tänään poikkeuksellisen lämmin. Tässä alkumatkan fleecepuku.

Otso nautti kyydistä isin rinkassa.

Suuntasimme lähistöllä oleville poluille, kymmenen minuuttia kävelyä ja olimme jo polun päässä. Melkoista lähiretkeilyä ja mitkä maisemat! Kävimme siis Paasivuorella, alkupätkä oli pientä nousua. Niko kantoi Otsoa rinkassa, jossa poitsu tuntui viihtyvän erittäin hyvin.

Tämä oli siis eka kerta, kun testasimme kantorinkkaa lenkillä, aiemmin käytössä on ollut vain Manduka. Manduka oli varmuuden vuoksi mukana nytkin lanteillani, mutta tällä retkellä sitä ei tarvittu.

Maisemat olivat upeat.

Tässä vaiheessa fleece vaihtui Muumi-haalariin, ettei fleece keräisi kaikkea multaa ja muuta mukavaa itseensä.

Evästauko suuren kiven päällä maisemaravintolassa.

Mitkä maisemat ja vain puolen tunnin kävelyn päässä kotoa.

Evästauko pidettiin noin puolen tunnin päässä ison kiven päällä maisemia ihaillen. Otso tutki kuusta, sen neulaset olivat todella mielenkiintoisia. Myös jonkin ötökän perään lähdettiin ryömimään, ei ihan saatu kiinni. Lisäksi tutkailtiin kiveä, sammalta, lehtiä ja kaikkea muuta mahdollista. Evästauon jälkeen matka jatkui erilaisiin maisemiin metsän siimekseen. Onneksi kotimatka oli lyhyt, sillä sen verran pikkuherraa alkoi jo väsyttää.

Otso nautti retkestä.

Loppumatka meni metsikössä.

Poitsun uusin taito on vilkuttaminen ja "hei hein" sanominen.

Nyt loppupäivä onkin vietetty terassilla lokoillen ja grillaten. Tällaisia kesäpäiviä lisää, tykkään!