Otso 10 kk

Jälleen on kuulumispostaus myöhässä. Otso täytti kymmenen kuukautta 20.4. Pari viikkoa meni adenoviruksen kanssa ja sitten tehtiin vähän kevätsiivousta. Onneksi tauti on nyt selätetty ja poitsun ruokahalukin on palannut normaaleihin uomiinsa. Meillä tuo adeno tosiaan nosti Otsolle pariinkin otteeseen korkean kuumeen (39-40 astetta), vei ruokahalun (kiitos nielun peitteiden) ja sai masun aivan sekaisin. 

Tässä on Otso on vähän yli 9 kuukautta. Iso kiitos Pauloissa Photography :)

Otso oli kuvauspäivänä iloisena, vaikka takana oli tällöinkin jokin pikkuflunssa.

Tää oli yksi lempparikuvista, jotenkin niin herkkä.

Viimeisen kuukauden suurin saavutus on ryömiminen. Enää ei juurikaan kieritä, vaan ryömitään melkoista kyytiä joka paikkaan. Eniten vedetään käsillä, sanoinkin, että Otson ryömimistekniikka on sama kuin mulla hiihdossa, käsivoimilla mennään. 

Pikkumies alkaa olla niin vauhdikas, ettei kuvaaja pysy perässä - puhumattakaan, että kortin saisi kuvaan oikein päin näkyvästi.

Myös istuminen on parantunut hurjasti. Nyt istumassa jaksetaan olla jo pidempään ja omalaatuisella tekniikalla (naama edellä) asennosta päästään vatsallekin. Suurimmat treenipaikat ovat edelleen seisomisasennossa ja siinä, että jaloilla ylipäätään otetaan maahan. Nyt näitä juttuja ei ole olla kyllä paljon harjoiteltukaan, eivät olleet ihan päällimmäisenä mielessä tuossa vatsataudissa.

Otson vaatekokokin vaihtui vihdoinkin kokoon 80, oli ihanaa saada pitkästä aikaa käyttöön uusia vaatteita.

Ruokatouhuissa suuria muutoksia ei ole. Karkeampi ruoka ei ole mennyt vielä, mutta tuskin tuossa kurkkukivussa olisi muutenkaan mennyt mikään, kokeillaan hetken päästä uudestaan.

Sormiruokailua on harjoiteltu kasviksilla.

Mämmi ei ollut vielä suurta herkkua.

Joka iltaisiin (ja aamuisiin) rutiineihin on lisätty myös hampaiden pesu.

Maitotuotteitakaan emme ole vielä maistaneet, kun en kaivannut tähän mahatautihässäkkään mitään uusia juttuja ruokaosastolle. Tänään olisi maistettu raejuustoa, mutta se oli mennyt vanhaksi. Siispä kaupan kautta tänään.

Ostin tämän Popin softshellpuvun facebook-kirppikseltä, aivan ihana. Tässä Otso on lähdössä pääsiäisenä moikkaamaan isomummua.

Keinuminen on ihan parasta.

Otso viihtyy Mandukassa nykyään paremmin takana kuin edessä.

Viime kuukauteen mahtuu myös meidän lomareissu Tahkolle. Olimme reissussa siis minä, puolisoni, Otso sekä Otson mummu ja kummitäti. Reissussa kokeilimme ekaa kertaa hiihtokärryä ilman kaukaloa ja poitsuhan viihtyi siellä hienosti. Puolitoista tuntia on aika, minkä Otso jaksaa siellä olla, sitten alkaa ärsyttää. Myös tauot kannattaa pitää lyhyinä, sillä Otso kyllä kertoo milloin paikoillaan on oltu liian kauan.

Pyörä/hiihtokärry on ollut ihan paras ostos, vaikka kassalla kirpaisikin hieman. Sen ansiosta Tahkollakin päästiin kaikki hiihtämään.

Meidän ilopilleri Tahkon mökillä.

Aamulla on parasta, kun pääsee pinnasängystä isin kainaloon.

Tahkon ravintola Hillsiden leikkipaikka oli huippu. Vihreä ruohomatto kannusti Otsonkin ryömimään kierimisen sijaan.

Tahkolla oli kivaa.

Muutenkin Tahkon reissu sujui enemmän kuin hyvin. Otso oli menossa mukana melkeinpä muualla paitsi lumikenkäilemässä, siellä kävimme puolisoni kanssa kahdestaan. Yksi haastavimmista asioista taitaa olla vaipanvaihto ja pukeminen, Otso ei haluaisi olla paikoillaan yhtään. Niin ja siis ryömimäänhän opittiin nimenomaan Tahkon reissulla, eka kerta taisi olla ravintolan leikkipaikassa. Siellä nurmimatto tuntui ilmeisesti päässä liian epämukavalta kieriä. 

Kävelytuolissa on hauskaa mönkiä esteiden yli.

Kahvittelemassa kauppakeskus Sepässä.

Isi ja poika.

Kävimme myös Keski-Suomen luontomuseossa vauvakaverin kanssa.

Kertoillaan kuulumisia sitten seuraavan kerran 11 kuukauden kohdalla, sekin on aivan kohta. Ja muitakin postauksia toki tulossa vielä. Aurinkoisia päiviä!