Ostimme toissa viikolla XXL:stä Thule Chariot Cheetah XT 2 -pyöräkärryn. Sitä ihasteltiin jo kolmatta kertaa, joten pakkohan se oli jo ostaa. Ekan kerran sitä katsottiin jo joskus talvella Tampereen XXL:ssä, jossa kärry olisi lähtenyt mukaan, jos myyjä olisi yhtään osannut yllyttää (tai myydä) enemmän.
Toisen kerran kärryä ihasteltiin Jyväskylässä päivää ennen kuin poitsu syntyi. Silloin kohdalle sattui pyöräilyyn vihkiytynyt myyjä, joka osasi kertoa kärrystä ja sen käytöstä monipuolisesti. Alkavien epäsäännöllisten supistusten vuoksi keskittymiskyky ei kuitenkaan antanut myöten isolle hankinnalle. Niinpä kun Facebook alkoi toissa viikolla tykittää XXL:n mainoksia Thulen pyöräkärrystä, oli sitä pakko lähteä ihastelemaan vielä kolmannen kerran. Ja sillä kertaa kärry lähti kotiin mukana.
Kärry asennettiin mun Nishikiin. Cresent olisi ollut kevyempi pyörä, mutta itse pidän Nishikiä vakaampana ja toimintavarmempana, vaikka se onkin painavampi ja vanhempi pyörä.
Eilen sunnuntaina pääsimme testaataan pyöräkärryä, vaikka sää ei ihan kauhean hyvältä näyttänytkään. Pyöräkärryssä voi kuljettaa turvavöissä muistaakseni vuoden ikäistä lasta. Meidän poitsu on vasta vajaa 2 kuukautta, joten vöihin häntä ei tietenkään voi laittaa. Jyväskylän XXL:n myyjä osasi kuitenkin vinkata, että vauvaa voi kuljettaa kärryissä turvakaukalossa. Siispä tuumasta toimeen, köytimme kaukalon kärryyn kiinni. Kaapeista löytyi hyvin erinäisiä vaellus ym. käytössä olleita lenksuja, joiden avulla kaukalon sai tukevasti kiinni. Ihan ekalla yrittämällä emme olleet tyytyväisiä lopputulokseen, mutta tokalla kokeilulla kaukalo oli tukevasti kiinni.
Sitten poitsulle vaipanvaihto ja tissiä sekä nukuttaminen perusvaunuissa ja pikkujäbä oli valmista kauraa kyytiin. Vaatteiden lisääminenkin onnistui nukkuvalle kaverille hienosti. Sitten ulos ja poika kaukaloon. Tajusin, että emme ottaneet poitsusta yhtään kuvaa kärryissä, pitää ottaa ensi kerralla. Kärryissä on kyllä hyvä aurinkosuoja, mikä asettui juuri hyvin poitsun silmien kohdalle, ettei aurinko pääse paistamaan (mitä vaaraa eilen ei ollut).
Onneksi uskoimme XXL:n myyjää ja ostimme kahden lapsen kärryn, sillä kaukalo ei olisi mahtunut yhden lapsen kärryyn. Muutenkaan painossa tai fyysisessä koossa ei juuri ollut eroa yksikön ja kaksikon välillä, joten otimme kaksikon. Siihen mahtuu paremmin myös tavaraa.
Onneksi suurin osa reitistä oli kevyenliikenteenväylää, vaikka maantien reunassakin mentiin osa matkasta. Autot kyllä kiertävät kaukaa, kun näkevät, että ollaan kärryn kanssa liikkeellä.
Hieman jännitti. En ole aiemmin vetänyt pyöräkärryä ja muutenkin pyöräily oli ensimmäinen synnytyksen jälkeen, jos yhtä sisäpyöräilykertaa ei lasketa. Niko tsekkaili ajolinjoja ja etäisyyden reunasta, hienosti meni. Suuntasimme kohti Säynätsaloa. Koska matka meni niin hyvin ja poitsukin vain nukkui, päätimme Säynätsalon lisäksi kiertää Muuratsalossa. Se onkin jotenkin legendaarinen paikka, sillä kävimme siellä Nikon kanssa ekan kerran suunnistamassa. Tai siis se oli toinen kerta, kun ylipäätään nähtiin. Lisäksi kajakkireissulla käytiin myös Muuratsalossa, sinne liittyy siis paljon muistoja.
Poikkesimme jollain Muuratsalon uimarannalla. Maisemat olivat upeat, ulapalla lipuva purjevene viimeisteli näkymät. Tauko pidettiin lyhyenä, ettei poitsu heräisi paikallaan oloon. Mukana oli kyllä vaipat ja hoitoaluset, varavaatteet ja säkki lämpimämpiä vaatteita sekä päällä urheiluvaatteiden alla imetysliivit ja -paita, mutta poitsulla vaikutti olevan kaikki hyvin kyydissä. Kärryssä oli sadetta pitävä suoja edessä, mikä blokkasi tuulenkin tehokkaasti. Nautiskelimme banaanit ja jatkoimme matkaa.
Nikon takkikin mätsäsi kärryjen väriin. Poitsun naama pilkottaa punaisen viltin yläpuolella.
Kyllä se poitsu vain nukkui, pakko se oli uskoa.
Paluumatkalla oli jäätäviä ylämäkiä. Kaikki kuitenkin poljettiin sitkeästi ylös. Ainoastaan yhden Säynätsalon lyhyen ja jyrkän mäen talutin, kun pelkäsin, että kaadun vauhdin hyytyessä. Onneksi jalassa olivat klossikengät, lukkopolkimilla polkemiseen sai tehokkuutta. Kotona laskimme, että vetämäni kuorma painoi noin 22,5 kiloa plus eväät ja vauvan vaihtokamppeet. Valmistaja ilmoittaa kärryn painoksi 12 kg, kaukalo 4,6 kiloa ja kotipuntarin mukaan beibi jo huikeat 5,9 kiloa (voikohan pitää paikkansa, minne se pieni mies meni?). Ei ihme, että puhallutti. Nikolle treeni oli kevyttä sunnuntaiajelua. Lupasimme käydä joku päivä poitsun kanssa XXL:ssä ostamassa isinkin pyörään kiinnitysosan, sitten kärryn vetäjää voi vaihtaa vaikka kesken lenkin. Lisäosa maksaa vajaa 30 euroa.
Muuratsalosta tuleva silta on hieno.
Huippulenkki ja todella hyvä pyöräilykärry! Cheetah-kärry on kevyemmästä päästä, kääntyi hienosti, helppo kiinnittää pyörään ja kaikki sadesuojat ym. vaikuttivat toimivilta. Toki jos kaatosade yllättää, niin mukana täytyy olla jokin parempi sadesuoja tai pyörä on vedettävä parkkiin. Meillä oli eilen hyvä tuuri. Niko tsekkailikin lähtiessä hyvän "raon" vesisateesta Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja hyvin näytti pitävän paikkansa, sillä sade alkoi lähes samantien, kun pääsimme takaisin kotipihaan.
Kiva lenkki sunnuntaille, vaikka vajaan 20 kilsan lenkki onkin vielä kaukana niistä entisistä "normaaleista". Tästä on hyvä edetä hitaasti, mutta varmasti.
Pyöräkärryissä eroja on myös jousituksissa, mutta kuten myyjäkin sanoi, ei tämä malli paljon häviä kalliimmille ainakaan seuraavassa hintaluokassa. Hintaa tällä oli tosiaan 479 euroa ja talvella tämän saa lisäosalla vedettäväksi vaikka suksien kanssa. Myös juoksuosan voisi ostaa halutessaan (yksi pyörä eteen), tähän pakettiin kuului eteen kaksi pyörää, joilla kärry muuttuu perus työnnettäväksi. Onhan se äkkiseltään kallis, mutta voihan sitä rahaa tuhlata turhempaankin. Eilen laskimme, että kärryn hinnalla voisi saada esim. suksipaketin tai vaikka kelan kalastukseen. Tällä hankinnalla kuitenkin saadaan monta yhteistä kivaa pyöräretkeä ja kun poitsu kasvaa isommaksi, niin ensi kesänä kärryyn ei tarvitse enää köyttää kaukaloakaan. Muutenkin ideoimme, että olisi ihanaa ottaa tavaksi koko perheen sunnuntairetki. Katsotaan miten onnistuu, arjen kiireet, kun monesti vievät mukanaan.
Mun syke 22,5 kiloa vedettävän pyöräkärryn kanssa.
Nikon syke samalta lenkiltä. Me niin ostetaan toiseenkin pyörään vetovälineet. Nikolla tässä on myös meidän tauko, mulla mittari oli stopattuna silloin.
Ps. Puhun vielä vauvasta ja pikkujäbästä, sillä kirjoittelen viikonlopun ristiäisistä myöhemmin. :D
