Pitkä fillarilenkki + lukkopolkimet

Voi plaah. Alkaa tää flunssa suoraan sanottuna kyllästyttää. Toinen antibioottikuuri menossa poskiontelotulehdukseen ja näillä näkymin liikkumaan pääsee vasta ensi viikolla. Odottavan aika on pitkä. Liian pitkä. Mitä sitä vapaapäivänäkin voi tehdä, jos ei saa liikkua? Pestä pyykkiä ja päivittää jumppamusiikkeja? Heh. Tässä tapauksessa uusiin puihin menivät spin easy 45:n ja kahvakuulatuntien musiikit. Ja työbiisit tuli valittua keskiraskaalle spin-tunnille ja menipä jokunen biisi coreenkin jemmaan.

Lukkopolkimet vihdoin käyttöön

Tein vajaa kolme viikkoa sitten (ennen tätä kovan onnen flunssaa) jokakesäisen pyöräreissuni. Yleensä pyöräilen kesämökiltä Jyväskylään, mutta tänä vuonna tein reissun toisinpäin eli Jyväskylästä kesämökille. Lähdin töistä hieman aiemmin, jotta ehdin perille ennen pimeää. Ja tämä oli muuten ensimmäinen pitkä pyöräily lukkopolkimilla.

Lukkopolkimet: Shimano PD-M520

Ostin lukkopolkimet netistä Bike-Discountista postikulujen kanssa 25,85 € (polkimet n. 20 €). Kengät oli jo valmiina spinningistä, maksoivat Ridessa muistaakseni 120–130 €. Kengät ovat olleet käytössä jo puolitoista vuotta. Valkoiset kengät ovat Sidiltä, lukkopolkimet ovat Shimano PD-M520, mikä on ilmeisesti se yleisin malli.

Sidin valkoiset spinningkengät.

Lukkopolkimia on kahdenlaisia: ostamissani polkimissa on lukkosysteemi polkimen kummallakin puolella, kun taas toisessa mallissa lukko on toisella puolella ja tavallinen poljin toisella puolella. Paikallisessa liikkeessä polkimet (joissa on lukko kummallakin puolella) olisivat kustantaneet 40 euroa ja toinen malli 60 euroa.

Kummassakin poljinmallissa on puolensa. Kun lukko on kummallakin puolella, ei poljinta tarvitse säätää ajaessa eri päin, kun kenkä kiinnittyy kummallekin puolelle. Toisaalta ilman spinningkenkiä pyörää on epämiellyttävää ajaa, kun "polkimet" ovat vain tuollaiset pienet ja kovat rautaosat. Onneksi mulla on toinen pyörä, missä on tavalliset polkimet.

Ja niille, joita lukkopolkimet mietityttävät vaarallisuutensa takia, don't worry! Nää menee paikalleen tosi helposti ja lähtee yhtä helposti poiskin. Oon fillaroinut näillä töihin jo lähes kuukauden päivät, eikä ole ollut kuin kerran tällainen äkkinäinen tilanne, mutta siinäkin lukkopoljin lähti irti kuin itsestään. Jalkaa ei tarvitse kuin vähän kääntää ulospäin, niin se irtoaa polkimesta. Ja siis hyötynä on se, että lukkopolkimien ansiosta poljinta myös nostetaan, ei pelkästään paineta, vaan pyöritetään täyttä ympyrää. Tällöin käytetään myös muitakin lihaksia kuin niitä etureisiä :)

Pyöräreissu Jyväskylästä kesämökille

Lähdin pyöräreissulle työpaikaltani Aholaidasta. Heitin reppuni matkalla poikakaverilleni, joka oli tulossa mökille seuraavana päivänä. Sitten pieni kurvi lelukaupan kautta, kun pikkuveljelle piti käydä katsomassa jotain Schleichiä ja matkaan. Ensin fillaroin kohti Palokkaa ja sieltä Uuraisille. Reissu alkoi mukavasti kunnon ylämäillä, huh huh.

Eka paussi Uuraisilla. Keli oli mitä mainioin, vettä ei satanut koko matkalla.

Uuraisilta jatkoin samaa tietä ajellen Saarijärvelle. Tämä väli tuntui hieman inhimillisemmältä mäkien suhteen. Seuraava pysähdys oli huolto-asemalla Saarijärvellä.

Saarijärvellä uskalsin jo laittaa äitille viestiä, että laittaa saunan lämpenemään.

Saarijärven jälkeen alkoivat jälleen kunnon mäet. Matkaa ei ollut enää kuin kolmisenkymmentä kilometriä, mutta se tuntui pitkältä. Sisäinen jumppaohjaajani tsemppasi: "Paina ja nosta, muista nostotyö! Hengitä!" Huh huh. Pari kertaa mielessäni kävi ajatus, että olikohan pyörälenkin ajankohta sittenkään kovin järkevä – takana oli neljä iltaa jumppaa putkeen. Aamulla poikakaverini oli lyönyt itsensä kanssa vetoa: 50–50 sille, että en lähde. Päätin silti lähteä. Muutoin koko pyörälenkki olisi jäänyt tältä kesältä.

Kun pyöränmittari näytti 76 kilsan lukemaa, oli pakko pitää pieni paussi. Jalat olivat siinä pisteessä, että jatkuva polkeminen tuntui paremmalta kuin jalkojen paikallaan olo alamäissä. Niinpä poljin koko ajan. Kuulokkeista kuului tsemppimusaa, Studio Killersin kevyen kuuloinen Jenny-biisi kuulosti vielä paremmalta kuin spinningtunnilla. Seuraava tukala kohta oli 90 kilsan kohdalla, jolloin taas pidin huilitauon. Paussipaikka oli ihana. Ilta-aurinko hemmotteli ja bussikatoksen penkki tarjosi hyvän taukopaikan. Suolapähkinöitä, viinirypäleitä ja juotavaa, niin matka jatkui jälleen.

Bussipysäkillä matkan viimeisellä tauolla. Tässä näkyvät nuo Sidin kengätkin.

Vähän on hiki.

Ja sitten vihdoin ja viimein mökillä! Työkaverit olivat lähtiessäni pohtineet meneekö matka alle vai yli viiden tunnin. Ja jes, allehan se meni!

Pikaiset venyttelyt nurtsilla, sitten palautusjuomaa ja välipalaa ja saunaan!

Pyöränmittari näytti 97 kilsaa,  Polarin gps noin 94 kilometriä. Matkan kesto ilman taukoja 4:29.

Kaloreita mennyt noin 2700. Keskinopeus oli gps:n mukaan 20,9 km/h ja keskisyke 149.

Kovatehoinen harjoitus paransi maksimihapenottokykyä ja tehokkuutta. Energianlähteenä käytetty pääasiassa hiilareita. Sykekäyrästä näkee myös matkan jakautumisen kolmeen: Eka pätkä Jkl-Uurainen, toinen Uurainen-Saarijärvi ja viimeinen Saarijärvi-Kannonkoski, jossa vielä näkyvät "sisällä" nuo kaksi eri pysähtymistä/paussia.

Hui, voiko maksiminopeus edes olla 51,9 km/h?

Jep jep, hirveät mäet Jyväskylästä lähdettessä ja Saarijärveltä lähdettäessä.