 |
| Nämä olisivat olleet huippuhyvät, niin suloiset että. |
Kaupungilla olimme seitsemän tuntia. Kävimme neljässä silmälasiliikkeessä, joissa Kimmo sovitti yhteensä varmaan 50 eri sankoja, huh huh. Lopulta kahdet sangat jäivät taistelemaan ykkössijasta, mutta tällä kertaa Nissen voitti, sekä sangoissa ulkonäöllisesti, että hinnassa. Tarjous kahdet lasit yksien hinnalla tuotti tulokseksi silmälasit linsseillä, aurinkolasit voimakkuuksilla ja näöntarkastus, hintaa 225 euroa.
 |
| Lopullinen valinta. Todella tyylikkäät lasit ja kun näitä katsoo läheltä, näkee sangoissa makean puujäljitelmäpinnan. |
 |
| Aurinkolasit tulivat kustantamaan voimakkuuksilla 25 euroa. |
 |
| Meikäläinenkin innostui. Mullahan on ollut lasit joskus seitsemän vuotta sitten. Nykyään en tarvitse, kun kävin laserleikkauksessa. Nämä ois ollu mageet. |
Lauantaina kävimme syömässä Burger Kingissä. Sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Kimmo halusi vielä kuntosalille, niinpä vaihdettiin kotona vaatteet, laitettiin sauna ajastimelle, otettiin avopuolisoni Tuukka kyytiin ja lähdettiin Kuntomaailman salille. Täytyy sanoa, että lauantai-iltana klo 19.30 ei ollut ruuhkaa. Ihan hyvä, saatiinpa tehdä treeni ihan rauhassa.
Laajavuoren Seikkailupuisto
Sunnuntaina suuntasimme Laajavuoren Seikkailupuistoon. Itselläni ei ollut paikasta oikein mitään tietoa, ajattelin, että kyseessä on tällainen lastenmielinen esterata. Noh, täytyy sanoa, että puisto yllätti positiivisesti – kukkaroa lukuunottamatta. Yli 15-vuotiaat lasketaan aikuisiksi ja parien hanskojen kera (3 €/pari) seikkailu kustansi 75 euroa. Onneksi mulla oli muutama virkistysseteli mukana, niin hinta laski hieman. |
| Seikkailupuiston kartta. Lähde: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto |
* Aloita seikkailusi täältä (paitsi Junnuradalle menijät suoraan junnulle)
* Toista harjoitusrataa pystyy käyttämään myös alle 130 cm seikkailijat
* Näissä opetellaan välineiden käyttö turvallisesti ohjaajan opastuksella
1) Junnu:
* Junnurata on tarkoitettu perheen pienimmille alle 130 cm mittaisille seikkailijoille, n. 3-v. ylöspäin
* Vanhemmat eivät tarvitse valjaita tuodessaan lapset vain tälle radalle
* radan vierellä vanhemmat pystyvät liikkumaan lasten vieressä
* rata kulkee pääosin n. metrin korkeudella joten lasta on helppo auttaa
2) Löytöretki:
* Löytöretki on 2-4 metrin korkeudessa kulkeva helpoin ratamme
* Sisältää kaksi köysiliukua ja hieman helpompia haasteita
* Tarkoitettu yli 130 cm seikkailijoille
* Harkinnan mukaan voidaan päästää myös pienempiä vanhemman seurassa (tarvitsee nostoapua radan tietyillä kohdilla)
3) Perhe:
* Parherata on 4-6 metrin korkeudessa kulkeva koko perheelle sopiva rata
* Sisältää kaksi köysiliukua ja hieman haastavampia tehtäviä kuin Löytöretki
* Tarkoitettu yli 130 cm seikkailijoille
* Harkinnan mukaan voidaan päästää myös pienempiä vanhemman seurassa (tarvitsee nostoapua radan tietyillä kohdilla)
4) Seikkailu:
* Seikkailurata kulkee 6-10 metrin korkeudessa ja se on jo hieman haastavampi. Vaatii siis jo hieman fysiikkaa.
* Sisältää puiston pisimmän köysiliun ja upeimmat maisemat, nautiskelijoille
* Tarkoitettu vain yli 130 cm seikkailijoille
5) Sportti:
* Sporttirata on 6-10 metrin korkeudessa kulkeva haastavin ratamme
* Vaatii voimaa, notkeutta ja uskallusta. Hiki lentää!
* Tarkoitettu vain yli 130 cm seikkailijoille
* Ohjaajamme päästävät tänne seikkailijat jotka selviävät muista radoista hyvin.
Lähde ja lisätietoja: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto
Testasimme ensin harjoitteluradan. Se oli hyvä juttu, sisäisti paremmin kuinka valjaat ja turvalaitteet toimivat. Tätä ennen olimme tietysti käyneet ostamassa liput sekä pukemassa valjaat ja kypärät. Itselläni oli pitävät hanskat mukana, mutta Kimmolle ja Tuukalle ostimme hanskat, kolme euroa pari. Harjoitteluradan jälkeen aloitimme kolmosradasta eli perheradasta.
Perherata oli mukava. Ensimmäinen köysiliuku hieman hirvitti. Että tästäkö pitäisi vain hypätä vaijerin varaan ja antaa mennä, iiks. Alkukankeuden jälkeen puuha sujui, kun korkeat paikat eivät enää jännittäneet. Kolmosrata meni aika vauhdikkaasti, ja seuraavaksi suuntasimme seikkailuradalle. Siellä olikin sitten vähän tungosta, jouduimme odottelemaan aika paljon.
Ensimmäinen kunnon ruuhkakohta oli viides, "papukaijan oksa". Takanamme tullut nainen kertoi tekniikan, jolla esteen suoritti melko helposti. Ensin oikea jalka puupalikan oikean puoleiseen pidikkeeseen, sitten vasen vasemman puoleiseen ja kunnon halausote puusta. Sitten kurotus seuraavaan puuhun ja jälleen ensin oikea jalka oikealle puolelle ja sitten vasen vasemmalle. Helppoa kuin heinän teko.
Jossain vaiheessa edellämme mennyt nuori tyttö jäi esteeseen niin jumiin, että hänen oli pakko lopettaa. En muista enää mikä este oli kyseessä, olisikohan ollut este kahdeksan eli "liaanihypyt". Puiston valvoja kävi hakemassa hänet puusta pois.
 |
| Sporttiradan papukaijan oksat. Nämä olivat muuten samanlaiset kuin seikkailuradalla, paitsi tässä este suoritettiin toiselta puolelta (eli vasen jalka ensin vasemmalle) ja suunta oli koko ajan ylöspäin, eli seuraavaan puuhun mennessä piti ponnistaa ylöspäin. |
Viimeisenä suuntasimme sporttiradalle. Olin kuullut, että se on haastava. Ensimmäinen "keinuva silta" oli helppo. Varsinainen hapotus kohta oli "kelluvat verkot", siinä piti edetä köysiä pitkin. Tuukka meni ensin, ähki ja puhisi, aikaakin meni kiitettävästi. Kun hän suoritti esteen, hän arveli, että Kimmo ei jaksaisi. Minä olin toista mieltä ja Kimmo lähti kokeilemaan. Puhinaa ja ähkintää kuului tälläkin kerralla, vähän taisi ärräpäitäkin lentää, mutta hienosti meni. Kolmantena olikin mun vuoro. Ähkintää kuului ja hapotti, mutta koetin pitää vauhtia yllä. Ajattelin, että vauhdin ansiosta lihakset eivät väsähtäisi niin helposti. Mukavasti vielä poltteli lihaksissa edellisillan kuntosalitreeni, lääh.
Selvisimme kaikki "kelluvasta verkosta" ja suuntamisemme "liukuun" ja "trapetsiin". Ne menivät hienosti, ei ongelmaa. Sitten "papukaijan oksat". Tuukka meni neljänteen puuhun ja palasi takaisin. Kädet olivat sen verran hapoilla, että homma tyssäsi siihen. Oi voi. Hetki odoteltiin valvojaa, joka tuli päästämään Tuukan alas puusta. Turvavarusteiden takia rata on suoritettava koko ajan samassa järjestyksessä, siinä ei pysty etuilemaan.
Kun Tuukka saatiin turvallisesti maankamaralle, Kimmo lähti liikkeelle. Este sujui hienosti, ei ongelmaa. Omasta mielestänikään este ei ollut paha, hieman vaati jaloilta voimaa ponnistaa seuraavalle puulle. Tuukka tosin käytti "kelluvissa verkoissa" niin paljon aikaa, että voimat todennäköisesti kuluivat jo siinä. Ja ensimmäisellä aina vähän ottaa aikaa, että löytää järkevimmän tekniikan suorittaa esteet.
 |
| Kimmo, the puunhalaaja. Tämä rasti meni Kimmolta hienosti. |
 |
| Minä ja Kimmo, papukaijarasti suoritettu. |
Seuraava, omasta mielestäni lähes haastavin este oli seitsemäs, pikkukeinut (alhaalla kuvassa). En tiedä miksi tämä oli niin vaikea. Yritin taktiikalla jalat puupalikoiden päälle ja ylävaijerista kiinni. Jossain vaiheessa ylävaijeri oli niin korkealla, että multa loppui mitta kesken. Ja jos otit kiinni alavaijerista, niin sitten olit koko ajan hapottavassa kyykkyasennossa. Voi luoja. Tästä oikaisin ja menin rastin päähän pelkästään vaijerin varassa liukumalla, kuten Kimmokin teki. Tosin sekään ei ihan helpoin vaihtoehto ollut, koska esteen jälkeinen puu oli niin korkealla, että sinne piti oikeasti kiivetä ylös. Tai ponnistaa viimeisen pikkukeinun avulla. Lääh ja puuh. Tämä oli hermostuttava rasti.
 |
| Sporttiradan pikkukeinut. |
Seuraavat esteet sujuivat enemmän ja vähemmän hyvin. Seuraavaksi haasteellisin oli kolmanneksi viimeinen, "Pouliane". Tässä vaiheessa Kimmokin sanoi, että luovuttaa. Minä omapäisenä kehoitin jatkamaan, kolme estettä enää, ei jätetä tässä vaiheessa kesken. Niinpä me mentiin sekin este. Täytyy sanoa, että oli vaikea, olin ihan solmussa askeleideni kanssa. Tässä esteellä siis oli pieniä liikkuvia askelmia köysien päässä, joiden avulla olisi pitänyt edetä. Jalat olivat ihan sekaisin, välillä toinen jalka lähti karkuun toiseen suuntaan ja toinen jalka toiseen suuntaan. Ääk! Harmi, kun tästä ei ole kuvaa, olisi ollut sen verran sekopäisen näköistä puuhaa.
 |
| Seikkailupuiston esteet. Lähde: http://www.laajis.fi/seikkailupuisto |
Sporttiradan suoritettuamme olimme aivan puhki. Huh. Kimmo sanoi, että rata oli rankempi kuin kuntosalitreeni. Jep, niin oli. Kävimme vielä loppuverryttelyinä kakkosradan eli löytöretken. Sehän ei luonnollisesti enää tuntunut missään. Mutta voi jes, kaikki radat suoritettiin!!! Oli melkoinen voittajafiilis :)
Ja voi sanoa, että tuntuu yhä kropassa vielä parin päivän jälkeenkin. Etenkin kyljet ovat ihan tukossa vieläkin, johtunee varmaankin köysiliu'usta, jossa siis otettiin käsin kiinni ihan perusköydestä ja liuttiin sen varassa alaviistoon (vaijeri oli tottakai koko ajan turvaamassa, mutta esteen ideana oli liukua köyden varassa käsivoimin). Uskon, että siinä saivat kyljet kyytiä.
Suosittelen ehdottomasti Laajavuoren Seikkailupuistoa, ja itsensä haastajille myös sporttirataa! Seikkailupuisto on hyvä koko perheelle, kun vaikeustasoja on niin monta. Perheen pienimmät pääsevät junnuradalle ja vanhemmille riittää aivan varmasti haastetta sporttiradassa. Korkean paikan kammoisille rata on hyvää siedätyshoitoa, heh heh. Pakko varmaan itsekin käydä seikkailemassa vielä jossain vaiheessa uudestaan, sen verran jäi mieltä kaivertamaan se sporttiradan "pikkukeinut"-este, jonka fuskasin menemällä vaijerin varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti