Vko 42: 19 km juoksulenkki

Viime viikon treenit sujuivat kohtuu mukavasti. Noin 10,5 h, josta kolme juoksulenkkiä. Jos tarkastellaan pelkästään juoksukilometrejä, niin viikko sisälsi lokakuun viikoista niukasti eniten juostuja kilometrejä: 35,5 km. Muiden treenien osalta viikko oli aika perus: tosin keskiviikkona en ollut crossfitissa vaan tuuraamassa raskasta spinningtuntia.

Rankimpia treenejä ovat olleet keskiviikon raskas spinningtunti sekä lauantain pitkä juoksu. Liikkavapaina päivinä, torstaina ja sunnuntaina, myös päivän aktiivisuustavoitteet ovat jääneet vajaiksi, mutta eiköhän kokonaisuus ole tarpeeksi aktiivinen.

Huipputehokas treeniviikko jälleen.

Suurin osa treenistä on yhä sisäpyöräilyä, juoksu tulee pitkästi vasta kakkosena.

Tiistain iltamyöhäinen juoksu

Tiistaina lähdin lenkille poikkeuksellisen myöhään. Kävimme pikkuveljeni kanssa vielä vähän ostoksilla spinningtuntini jälkeen (pikkuveli oli tokaa kertaa peräkkäisenä päivänä jo mukana polkemassa, jeeeeee!). Pikkuveljeni ja avopuolisoni tulivat siis pyörillä mukaan lenkille ja minä juoksin. 

Fiilis lenkistä oli raskas, vaikka loppujen lopuksi vauhti ei ollutkaan kova. Ehkä maanantain jumpat, lenkin myöhäinen ajankohta ja liian vähäiset yöunet verottivat tuntumaa. Juoksin noin 45 minuuttia, minkä jälkeen pikkuveljeni lähti mukaan viimeiseksi vartiksi juoksemaan. Päätettiin tehdä muutama intervallipuristus eli juosta lujaa mäkeä ylös ja hölkkäillä kevyesti alas. Kolme settiä meni ja sykkeet saatiin noin 170 lukemiin. 

Myöhäisen tiistai-illan lenkki tuntui jaloissa raskaalta.

Keskiviikon reppu selässä -juoksu

Tämä oli lenkki, jota en tee uudestaan. Idea oli juosta spinningtunnin jälkeen treenikamat ja ohjauskamat repussa kotiin. Ihan pöljä idea. Kamppeet heiluu repussa, reppu heiluu ja koko naisesta tuntuu kuin olisi ylimääräinen useamman kilon maha selässä. Ei hyvä idea. Lenkki meni tyylillä sata metriä juoksua, sata metriä kävelyä. Noh, kotiin pääsin kuitenkin ja keskisykkeet olivat matalat.

Lauantain pitkä juoksu

Tämä oli viikon paras lenkki. Olin viikonloppuna lapsuusmaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Lauantai-aamupäivä sujui pihatöissä, purimme edesmenneen koiramme tarhan, nyyh. Purkutöiden jälkeen lähdin lenkille, pikkuveljeni lähti mukaan pyörällä. Päätin kiertää ns. "Koivumäen"-lenkin. Lenkki menikin nopeammin kuin kuvittelin ja niinpä päätin juosta reitin lähes pariin kertaan.

Toisen kierroksen juoksin itsekseni, pikkuveljeni lähti jo kotiin. Täytyy sanoa, että vaikka keuhkot ja sydän pysyivät menossa mukana, vikat kilometrit alkoivat jo tuntua lonkankoukistajissa. Lenkin jälkeen menin saunaan. Kun istuuduin lämpöisen saunan lauteille, ulkona alkoi sataa lunta. Jes, kerrankin oli ajoitus kohdallaan.

Lopuksi on pakko antaa iso kiitos läheisille. Juokseminen vie aikaa, etenkin, kun tuota muutakin menoa ja etenkin liikuntaa on kohtalaisesti. Juosta pitää, jos maratonille mielii, mutta läheistenkin kanssa haluaa viettää aikaa. Onneksi avopuolisoni ja pikkuveljeni ovat olleet ihanasti tukena ja antaneet yhdistää nämä kaksi asiaa lähtemällä mukaan lenkille. Parin tunnin lenkki on jo melko pitkä ja välillä jopa puuduttavaa, mutta hommasta tulee paljon kivempaa, kun joku on kaverina edes kolmanneksen tai puolet ajasta. Ootte rakkaita, Tuukka ja Kimmo. *sydän*