torstai 23. kesäkuuta 2016

Perinteinen juhannuspolkaisu mökille

Nyt on voittajafiilis! Tulin mökille Kannonkoskelle Jyväskylästä perinteitä vaalien pyörällä, matkaa tuli 97,85 kilsaa ja aikaa kului ilman taukoja 4:12:23, siis enkka-aika!!! Viime vuonna tulin saman matkan aikaan 4:24 eli nyt meni 12 minuuttia nopeammin.

Voittajafiilis! Perillä raskaammalla pyörällä, raskailla pyörälaukuilla ja raskailla reisillä enkka-aikaan!

Tämä oli ehkä kuudes kerta, kun fillaroin Jyväskylästä Uuraisten kautta Saarijärvelle ja sieltä Kannonkoskelle, yleensä kerran kesässä tulee poljettua. Viime vuonnakin tulin juhannuksen viettoon pyörällä, silloin nainen näytti tosin vähän freesimmältä kuin tänään:


Tänä vuonna lähteminen meinasi tihkaista. Olin huollattanut mun Crescentin, mutta kun aloin laittamaan pyörälaukkuja kyytiin, niin uudesta takarenkaasta tulivat ilmat pihalle. Kiva, enhän mä olisi halunnutkaan lähteä kevyemmällä hybridilla. Niinpä ryhdyin täyttelemään painavamman ja jykevämmän Nishikin renkaita sekä laittelemaan öljyä ketjuihin. Sitten laukut paikoilleen, jotka muuten painoivat törkeästi. Tässä vaiheessa alkoikin jo sataa aivan kaatamalla.

Viisi minsaa piti kerätä motivaatiota, fillarikaveri oli jo säikähtänyt, että perun koko homman. Ei kun menoksi vesisateeseen. En mä oikeastaan tiedä haittasiko se sadekaan, enemmän olin huolissani jalkojen kunnosta. Toissapäivänä olin vetänyt kovalla sykkeellä Laajavuoren ylös ja alas kymmenen kertaa, edellispäivänä matalalla sykkeellä viisi kertaa. Eli noin 1500 nousumetriä kahteen edellispäivään, jalat eivät tuntuneet ihan freeseiltä. Polarikin väitti kropan olevan tasapainossa vasta sunnuntaina...

Matka starttasi hyvin. Fillarointikaveri messiin Ainolanrannasta ja pyörän nokka kohti Uuraisia. Eniten puuha ja pyörälaukkujen paino tuntuivat ylämäissä, vähän oli tahmeahkot etureidet. Matka sujui hyvin, olin niin iloinen, että olin kerrankin saanut pyöräilyseuraa. Anri oli ollut joku vuosi vastassa Uuraisilla toisesta suunnasta tultaessa ja eka kerralla fillaroin jonku toisen pyöräilijän kanssa loppumatkan. Ja harvinaista herkkua saada joku yllytettyä mukaan ennen juhannusta kaatosateessa

Uuraisilla pidettiin huilitauko, vähän suolakeksejä ja muuta pientä, sitten matka jatkui. Yhtä matkaa mentiin reippaaseen 50 kilsaan, kaverilla oli tavoitteena saada sata kilometriä kasaan. Jossain Uuraisten ja Saarijärven välillä kaveri lähti takaisinpäin, mä laitoin luurit korville ja jatkoin kohti Saarijärveä. Alkumatka tai siis puolet matkasta meni kyllä tosi nopeasti, kun ei tarttenu polkea yksin :)

Venyttelytuokio määränpäässä.

Matka Saarijärvelle meni myös verkkaisesti, tuolla välillä ei juuri ole mäkiä. Saarijärvellä pidin huoltsikalla vessatauon, banaani naamaan ja matka jatkui. Tässä vaiheessa mussuttelin Pantteri-karkkeja ja kuivattuja hedelmiä, ei olisi voinut maistua paremmalta. Saarijärveltä lähtiessä luulot otettiin heti pois, eka mäki oli hyytävä. Pyörästä ei enää löytynyt pienempiä vaihteita. Hetken aikaa harkitsin taluttamistakin.

Reisissä alkoi olla fiilis, että mieluummin jalat pitää koko ajan liikenteessä kuin paikoillaan alamäissä. Tuskaisimmat kilometrit olivat kuusi viimeistä, siis kuusi. Mietin, että eihän matkaa ole enää juuri mitään, samasta mökkiraksan tienhaarasta olen juossut varsinaiselle mökille useita kertoja. Tässä vaiheessa etureidet eivät enää olleet tahmaiset, vaan ihan fyysisesti kipeät. Sisäinen spinning-ohjaaja koetti tsempata, paina ja nosta, jaksaa jaksaa. Ja seuraava ajatus olikin Hedberg-tyyliin, että **ttu, jos ei jaksa!

Naamasta sen näkee. Sanoinki pikkuveljelle, että entä jos reisikivuilta ei irtoa hymyä.

Vihdoinki mökkitie! Ei enää paljon. Mökillä pääsin pihaan, kun äiti ja pikkuveli tulivat jo vastaan. Naama oli siinä vaiheessa todella tuskainen, reisiin sattui hemmetisti. Äiti antoi lasin vishyä, sitten lähdinkin jo saunan suuntaan. Yhden  kerran olen jäänyt nurtsille makoilemaan ja kuulumisia vaihtamaan ja ollut kuumeessa seuraavana päivänä. Pikkuveli lähti saunakaveriksi. Äiti oli ollut ihan huippu ja tehnyt lämpöisen vedenkin valmiiksi, aivan luksusta. Meille tulee siis saunaan kylmä kaivovesi. 

Kymmenen minuutin jälkeen lihakset tuntuivat jo hyvältä, enää ei sattunut. Mussutin saunan lauteilla viinirypäleitä, eipä ole ennen tullut saunassa syöpöteltyä. Käytiin kolme kertaa uimassa, vähän kylmä-kuuma -hoitoa lihaksille. Tuntui hyvältä. 

Polar näytti, että kroppa on äärimmäisen rasittunut, tasapainossa vasta seuraavan viikon tiistai-iltana klo 19.00. Sinällään hyvä, sehän se tämän viikon visio olikin. Viimeisen kuukauden tai pari Polar on väittänyt kropan olevan pääosin tasapainossa, eikä kunto ole kehittynyt juuri minnekään. Siksi tämän viikon tavoite olikin saada kropalle uutta ärsykettä ja rasitusta, siinä on ainakin onnistuttu täydellisesti. Nyt loppujuhannus hieman kevyemmin, ensi viikolla kutsuukin sitten Halti. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti