Eka lenkki nilkan nyrjähtämisen jälkeen

Juoksin tänään 5,6 kilsaa! Tai oikeastaan kevyesti hölkkäsin, mutta joka tapauksessa eka lenkki nilkan nyrjähtämisen jälkeen muuta kuin kävelyä, aivan mahtavaa. En ole siis päässyt vajaaseen kolmeen viikkoon juoksemaan ja se on alkanut vaikuttaa jo pääkoppaankin pantaa kiristäen. 

Eilinen "pää hajoaa" -postaus:

http://juoksevabasiliski.blogspot.fi/2016/08/sohvalle-jaamisen-helppous.html?m=1

Alkulenkistä hieman satoi, loppulenkistä paistoi aurinko. Aivan törkeän kaunista.

Eilen päätin, että tänään kiskon itseni sohvalta liikkeelle vaikka väkisin ja näin tein. Se ei ollut edes vaikeaa, kun asian oli eilen vakaasti päättänyt. Lähdin varovaisesti nilkkatuen kanssa kokeilemaan miltä ne Ristikiven latupohjat tuntuvat, asfaltille en uskaltanut vielä mennä. Alku oli tosi varovaista ja tarkastelin jalan tuntemuksia liiankin tarkkaan, mutta hyvinhän tuo meni. Maltoin vieläpä tehdä vain lyhyen lenkin, etten äkkiseltään rasita nilkkaa liikaa. En edes muista milloin olisin juossut noin lyhyen lenkin, 5,6 kilsaa.

Nyrjäytin siis oikean jalan nilkan, kuvassa vasemmalla. Nilkkatuki auttaa nilkkaa säilyttämään oikean liikeradan.

Nyt odotan mielenkiinnolla kipeytyykö nilkka lenkistä. Nyt se on ainakin vielä ihan normaali, ehkä todella vähän turvoksissa, niin vähän, että juuri ja juuri edes huomaa. Kylmäpussia ajattelin pitää varmuuden vuoksi vielä illan.

Ei voisi enempää onnellinen olla, eka lenkki nilkan nyrjähtämisen jälkeen!

Kotona treenasin vielä viiden kilon nilkkapainoilla. Nämä ovat kyllä olleet hyvä ostos.

Mutta voi sitä ihanaa fiilistä, mikä lenkistä tuli! Mieli oli aivan toisenlainen kuin eilen. Olen ollut energisempi, iloisempi ja aikaansaavampi, enää ei kiristä pantaa. Lenkistä inspiroituneena tein lyhyen lihaskuntotreenin kotona, eli leikin viiden kilon nilkkapainoilla ja tein leukoja. Lisäksi vielä vähän siistin paikkoja, pesin pyykkiä ja tein huomiseksi eväät, kyllä kelpasi istahtaa saunan lauteille.

Jes, sohva on voitettu!!!