Sohvalle jäämisen helppous

Laiskottaa, ketuttaa, ahdistaa, ärsyttää, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Omituinen olotila meikäläiselle. Olen kaksi päivää tullut töistä kotiin, enkä ole tehnyt kotona muuta kuin löhönnyt sohvalla ja mässännyt. En ole siivonnut, en pessyt pyykkiä, enkä treenannut. Olo ei todellakaan ole energinen ja hymykin alkaa hyytyä. Huomenna riittää tämä saamattomuus!

Kaikki sai alkunsa vajaa kolme viikkoa sitten, kun nyrjäytin nilkkani. En ole päässyt kunnolla treenaamaan, juoksemisesta puhumattakaan. Pääkoppa hajoaa. Lauantain Helsinki City Marathon jää väliin, onneksi on back-up-plan (siitä kerron myöhemmin). Mökille olen roudannut lenkkareita toiveikkaana kaksi viikonloppua, mutta turhaan, nilkalla ei pysty vielä juoksemaan.

Kipeä nilkka vaikutti kävelyyn ja sitä kautta kipeytti alaselänkin. Viime viikon tiistaina en meinannut päästä edes kävelemään selkäkivun takia, vaaka-asento oli paras.

Crossfitissa jouduin eräs perjantai jättää treenin kesken, kun nilkka ei kestänyt kelkan työntöä, vaan alkoi korjata asentoa vääntämällä polvea sisällepäin. Treenin kesken jättäminen otti niin luonnon päälle, kyseessä oli vielä huippuhauska treeni, kelkkaa ja traktorinrenkaita. Vielä enemmän tosin ketutti, kun treenikaveri sanoi ääneen sen, mitä olin itsekin pelännyt - maraton parin viikon päästä kannattaisi jättää väliin, nilkka ei ehdi parantua. Hyvä etten alkanut itkeä, vaikka tiedostin asian itsekin. Sen treenin jälkeen nilkutinkin taas pari päivää. Olo oli totaalisen tyhjä.

Urheiluhieroja-kaverini lymfateippasi jalan, jotta turvotus vähenee. Eikö oo käheät teipit?

Nyt pää on alkanut hajota kunnolla. Multa on monesti kysytty mistä saan kaiken energian tehdä asioita, yleensä mulla on miljoona rautaa tulessa. Nyt en saa aikaiseksi mitään. Olen laiskistunut sohvankuluttaja. Ainahan sitä puhutaan liikunnan hyvästä vaikutuksesta pääkoppaan, mutta nyt sen vasta kunnolla huomaa. Ilman liikuntaa pää ei toimi millään elämän osa-alueella, enkä saa asioista kiinni. Kun liikun, olen iloinen, energinen ja aikaansaava, siitäkin huolimatta, että liikunta vie aikaa, saan enemmän aikaiseksi.

Olen koettanut pitää nilkassa kylmäpussia turvotuksen laskemiseksi.

Sohvalle on tolkuttoman helppo jäädä! Sen oikeasti unohtaa, kun treenit ovat niin kiinteä osa arkea. Voin vain kuvitella miten iso kynnys liikkumisen aloittaminen on vuosien tauon jälkeen, kun parin viikon jälkeenkin on tahmeaa. Ja olisihan sitä itsekin voinut tehdä salilla vaikka mitä ilman, että rasittaa nilkkaa, mutta kun kerran on laiskistunut, niin on laiskistunut. Sohva on vetänyt puoleensa.

Kun jalkoja ei voi rasittaa, voi meloa. Pari viikkoa sitten melottiin 32 kilsaa. Lähdettiin Nenäinniemestä ja kierrettiin Muuratsalo, oli huippukivaa!

Ortopedi tsekkasi nilkan röntgenkuvat viime viikolla ja totesi, että saan liikkua kivun sallimissa rajoissa. Niinpä viime keskiviikkona käytiin kävelyllä nilkkatuen kanssa. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt kävelemässä. Tuntui tosin hassulta miettiä, että pystynkö kävellä kaksi vai neljä kilometriä, kun kuitenkin hetki sitten olin tehnyt kolmen tunnin juoksulenkin. Käveltiin viisi kilsaa ja kotona oli vielä niin energinen olo, että piti tehdä puolen tunnin lihaskuntotreeni, vähän leukoja ja muuta. Sen jälkeen olin vielä niin pirteä, että imuroin ennen saunaa. Viikonloppuna tosin taas hieman särki nilkan ulkosyrjää ja aavistuksen nilkutinkin.

Kun ei voi juosta, voi lukea juoksusta.

Nyt en ole jaksanut tehdä kahteen päivään yhtään mitään!!! On ollut ihan luovuttaja-fiilis. Tai oikeastaan minkäänlaisia treenejä ei ole ollut viiteen päivään, onneksi olen raksalla sentään vähän maalannut, ettei ihan laiskotteluksi ole mennyt. Niinpä tein vakaan päätöksen. Huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja teen jotain, vaikka kotitreenin yläkropalle, pääasia, että kiskon itseni ylös sohvalta. Nilkkaa varon vielä kunnes se on täysin parantunut, mutta nyt riittää nysvääminen ja jorttoilu.

Tästä noustaan taas! Jos nilkka ei anna myöten vielä juosta, niin kasvatetaan sitten vaikka habaa. Huomenna aion olla jälleen pirteä, ihana ja energinen Päivi ;)