maanantai 23. kesäkuuta 2014

96 km fillarilenkki ja juhannus

Viime viikolla, kun oli juhannuksen vuoksi pidempi viikonloppu, päätin tehdä jokavuotisen pyöräilyreissun mökille. Olen arviolta neljänä tai viitenä vuonna fillaroinut kesämökille Kannonkoskelle. Sinne tulee matkaa noin 90–98 km, riippuen siitä mistä päin Jyväskylää matkaan lähtee. Viime vuonna reissun ajankohta venyi ja fillaroin mökille vasta elokuun lopussa mökkikauden päättäjäisviikonloppuna. Tänä vuonna ajattelin tehdä reissun heti näin alkukesästä ja niinpä karkasin töistä pari tuntia aiemmin, jotta ehdin pyörän päälle.

Startti Jyväskylässä. Olin jo lähtiessä henkisesti varautunut siihen, että kastun.

Pakkasin pyöräilykamppeet valmiiksi jo keskiviikkona: vähän lämmintä vaatetta mukaan taukoja varten, eväsleivät, välipalapatukka, urheilujuomaa, varasukat, luurit korville, gps ym. Mökkiä varten pakkasin toisen laukun, minkä annoin avopuolisolleni roudattavaksi. Hän siis tuli samana päivänä mökille autolla perästä ja toi laukkuni, plus kauppalistan ja kasan lautapelejä.

Matka starttasi noin varttia vaille kaksi. Heitin reppuun työvaatteet, farkut, paksumman takin ym. Ja tämän repun heitin puolisolleni töihin. Olisi tietysti pitänyt arvata, että juuri tämä reppu unohtuu avopuolisoltani matkasta. Niinpä mulla oli juhannus, mihin ei kuulunut ainoitakaan farkkuja, ei paksua takkia, ei muita kenkiä kuin lenkkarit ja spinning-kengät, eikä edes rintsikoita (onneks oli kuitenkin parit urheilurintsikat)...

Evästauko ja sukkien vaihto Uuraisten Salessa.

Jyväskylästä pyöräilin siis Uuraisten suuntaan. Siellä on just ne ihanat mäet. Pyörän mittarissa ei ollut kuin 15 km, kun alkoi jo sataa vettä. Onneksi olin valmistautunut tähän henkisesti, joten se ei matkantekoa haitannut. Takki ja juoksutrikoot olivat ohutta kangasta, ne kastuivat nopeasti, mutta myös kuivuivat yhtä nopeasti.

Uuraisilla, noin 40 km pyöräilyn jälkeen, pysähdyin Salessa ja hain hegelmäosastolta muovispussit. Sukkien vaihto ja muovipussit jalkoihin, niin sukat eivät kastuneet märistä kengistä. Hengittävyydestä tietysti voidaan olla montaa mieltä, mutta.

Spinningkengät olivat märät, joten kuivat sukat saivat hedelmäpussit kaverikseen.

Uuraisten jälkeen nokka kohti Saarijärveä. Tälläkin välillä kastuin. Saarijärvellä pidin huilitauon Rantakiven huoltsikalla, oikein repäisin ja ostin jäätelön. Tässä vaiheessa kilometrejä oli noin 66 km. Sitten soitto mummolle ja vieno pyyntö saunan lämmittämisestä. Mummo lupasi laittaa saunan lämpiämään.

Evästaukoa pitäessäni huomasin, että liikkeellä on muitakin yhtä kahjoja. Pariskunta pysähtyi myös huoltsikalle taukoa pitämään. Vessassa juttelin naisen kanssa, ja hän kertoi heidän lähteneen matkaan myös Jyväskylästä, määränpäänä oli Kivijärvi. Toivottelimme toisillemme turvalliset loppureissut. Minä jatkoin matkaa ja pariskunta jäi nauttimaan tauosta.

Takana noin 76 km: tuntuu reisissä.

En tiedä mikä ihmeen kohta on tuo 70–78 km. Onko ne mäet vai jokin muu? Se ihmeen kohta, kun reisissä tuntuu ihan kamalalta. Kun miettii pyörän päällä, että miksi jalkojen huiliminen alamäissä tuntuu niin ikävältä, että tekee vain mieli koko ajan polkea, vaikkei sekään nyt riemua ole. Juuri tuossa 76 km kohdassa avopuolisoni sai minut autolla kiinni. Pidin hetken valokuvaustauon eli nakitin kameran hänelle. Kuvien oton jälkeen sain tsemppauksen loppu-urakkaan ja jatkoin matkaa. Ei enää paljon!

Loppukiri olisi vielä, tässä vaiheessa vähän ahdistaa.
Matka jatkuu. Kultsin ottama kuva autosta, tässä vaiheessa luovuin kamerasta.

80 km kohdalla tuntui taas ihan hyvältä. Pahin reisien jumi meni ohi. Päässä kyllä kävivät usein matkan aikana työkaverini sanat maratoniin liittyen: "maratonissa ei ole kyse kunnosta, vaan siitä miten paljon kestää kipua." Noita sanoja tuli kyllä mietittyä usein, kunnon psyykkaus. Joka tapauksessa, hyvä ja pitkäkestoinen treeni, vaikkei juoksua ollutkaan.

Viime vuoteen verrattuna reissu tuntui silti paljon kivuttomammalta. Ei ollut niin paha kuin vuosi sitten. Silloin pidin viimeisen huilitaon varmaan vain 7 km ennen mökkiä (eli noin 87 km kohdalla), kun tuntui, etteivät jalat enää jaksa. Siihen nähden tämä vuosi meni oikein hyvin. Viime vuonna syöksyin nurmikolle makaamaan lenkin jälkeen, tänä vuonna irtosi vielä irrotteluhyppykin valokuvaa varten. Viime vuodesta viisastuneena menin heti saunaan, etten vilustunut niin kuin vuosi sitten. Lenkki oli oikein kiva, eivätkä reidetkään tuntuneet seuraavana päivänä mitenkään älyttömän pahoilta tai tönköiltä.

Perillä, jes!
Hyppy irtoaa vielä. Kyllä sauna maittoi tämän jälkeen.





Käppyrässä näkyvät hyvin Jkl-Uurainen välin mäet sekä lopun noin 76 km mäet.

Muutoin juhannus meni oikein mukavasti. Lauantaina käytiin pelaamassa frisbeegolfia sekä tein vauhtikestävyyslenkin. Jes, jaksoin juosta 11 km vauhdilla 11,9 km/h. Kolme viikkoa sitten jaksoin juosta 9 km vauhdilla 11,4 km/h. Vähän oli voittajafiilis, vaikka jälleen kastuin. Lenkin jälkeen oli vuorossa jälleen saunomista sekä pieni kokko.

Juhannuskokko oli tänä jussina vähän pienempi.
Juhannukset on rankkoja, ainakin jos on 17-vuotias japaninpystykorva.

Sykemittari oli alussa taas ihan pihalla ja näytti sykkeeksi lämmittelyssä muka 170.
11,9 km/h vauhtia 11 km!!!!

Ps. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin pakko kertoa vielä jälkipuinnit. Nyt saa nauraa, mutta otahan opiksi, kaikkea ei tarvitse kokeilla itse kantapään kautta. Sateisen sään ja huonojen juoksutrikoiden ja alusvaatteiden ansiosta en välttynyt hiertymiltä. Kiitos fillaroinnin ja juoksulenkin sekä edellä mainittujen asioiden, nyt on viikko pyöräilykieltoa. Muistakaahan laadukkaat ja hyvät urheiluvaatteet – myös sen päällimmäisen kerroksen alla. Tässä myös syy, miksi näet minut perjantaina kahvakuulailemassa, mutta et spinningissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti