Intervallijuoksu lääh ja puuh

Tapasin viime perjantaina pt:ni Markuksen. Tsekattiin läpi juoksua tukevaa saliohjelmaa sekä mun juoksuasentoa. Joitain pieniä huomautuksia tuli juoksuasennosta, mutta pääpiirteittäin se näytti suht hyvältä. Kävin viitisen vuotta sitten yliopiston juoksukurssin ja sieltä mieleen jäi se, että mun keskikroppa laahaa/lysähtää. Nyt olen yrittänyt pitää ryhtiä kasassa lenkillä vähän liikaakin, mikä mm. otti Markuksen silmään. Samalla todettiin, että mun luulot harottavasta oikeasta jalasta on enemmän mun pään sisällä kuin varsinaisesti juoksussa. Kuulemma sen huomaa, että toinen jalka menee hieman eri reittejä, mutta ei niin pahasti kuin olen ehkä luullut.

Intervallilenkki takana. Vedot eivät kovin hyvin irronneet, mutta onneksi sentään hymy irtoaa.

Sain viikonloppuna sähköpostilla vielä tarkemman viikko-ohjelman pariksi kuukaudeksi, jossa näkyy viikottaiset lenkit sekä sali- ja lepopäivät jumpat huomioiden. Ohjelmassa on kolmenlaisia lenkkejä: peruslenkit, intervallit ja pitkät matalatehoiset lenkit. Ja saliohjelmia on nyt alkuun yksi, mutta kun kesäloma starttaa ja jumpat jäävät omalta osaltani lomatauolle, niin otetaan mukaan myös toinen saliohjelma. Salilla kävin eilen suoraan, kun tulin työreissulta Kuopiosta ja tänään oli intervallilenkin vuoro.

Tässä dataa intervallilenkistä:
Interv. j 04.06.2014 17:15

Suurin osa lenkistä on menty leppoista vauhtia, lopussa on vasta tehty spurtteja.

Uusi juoksureitti. Lopussa tuntui, että Pohjantie loppuu kesken ja niinpä läksin ylämäkeen jonnekin aivan muualle Ristonmaalle. Kuten aina, arvioin ajankäytön lyhyemmäksi, mitä se todellisuudessa oli, mutta tulipahan kerrankin 5 minuutin sijaan pidempi 10 minuutin loppuverryttely.

Suuri osa treenistä on menty sykealueella kaksi eli 60–70 % maksimisykkeestä.

Täytyy sanoa, että tuntuma lenkistä oli raskas. Jäi fiilis, että ei irronnut. Ja pakkohan se on myöntää, juoksen lenkkejä yleensä tasaisemmilla sykkeillä, en intervalleja. Ja tässä sen näkee, nopeat ja räjähtävät lihassolut ovat ihan väsyksissä. Spinningissäkin syke on usein maksimissaan siellä 160–170 hujakoilla, joskus hetkellisesti jopa 180.


Lihassolun laatu ratkaisee

Ihmisen nopeuteen ja kestävyyteen vaikuttaa kaikkein eniten lihassolujen laatu, joka on peritty ominaisuus. 

• Hyvin nopeat lihassolut (ns. tyyppi IIb) antavat pikajuoksussa tarvittavaa räjähtävää voimaa, mutta väsyvät helposti.  Niiden entsyymit työskentelevät anaerobisesti eli pilkkovat hiilihydraatteja ilman happea, minkä ansiosta liikkeeseen tarvittava energia saadaan nopeasti käyttöön. 

• Hitaissa lihassoluissa (tyyppi I) on puolestaan runsaasti aerobisesti ahertavia entsyymejä. Energiaa syntyy tasaiseen tahtiin ja sitä riittää pitkään. Hitaille soluille on käyttöä kestävyysurheilussa. 

• Nopeat lihassolut (tyyppi IIa) ovat eräänlainen hyvin nopeiden ja hitaiden solujen välimuoto. Niissä on kohtalaisesti myös aerobiseen energiantuotantoon tarvittavia entsyymejä, jotka parantavat kestävyyttä.

Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sprintteri_pinkoo_pyrahdyssoluilla


Viikonloppuna luvassa on perusjuoksu, katsotaan miten se irtoaa. Tarkoitus olisi kyetä juoksemaan puolimaratonin tavoiteaikaan 1:50 vaadittavalla vauhdilla 9 km, katsotaan miten luonnistuu.