Maalaustalkoot

Viikonloppu kului maalauspuuhissa lapsuusmaisemissa. Vanhempani juhlivat aiemmin viikolla 30-vuotishääpäiväänsä ja päätimme ilahduttaa heitä pitämällä maalaustalkoot. Osa seinistä maalattiin noin puoli vuotta sitten, mutta osoittautui, että halppismaali oli ihan kamalaa, eikä kestänyt yhtään pyyhkimistä. Niinpä viikonloppuna laitettiin seiniin Remontti-Ässää ja maalattiin pari muutakin huonetta, joiden seinät olivat kyllä maalin tarpeessa – sen verran keltaisella seinän sävy näytti uuden maalin rinnalla.

Maalausmestari on itsekin maalissa. Näillä kamppeilla on kyllä maalattu ennenkin eli ihan noin paljon en itseäni töhrinyt. Kivoja maalattavia nuo pikkukulmat, ei saa käsi täristä, ettei maalia oo listoissakin :)

Maalaustalkoiden päävastuullisena toimi luonnollisesti isäni. Talkoot alkoivat hänen ja pikkuveljeni voimin torstaina, sisko jatkoi perjantaina ja mulle jäi sitten lauantain ja sunnuntain maalaukset. Iskä veti telalla ja minä sitten värkkäsin tuolla mikä-lie-työväline kaikki kulmat ja sudin levyjen välit pensselillä. Valkoista tuli! Kaikkiaan siis maalattiin loppuviikon aikana keittiö, olkkari, porukoiden makkari + 4 muuta huonetta sekä eteiset.

Launtaina maalauksen jälkeen osa porukasta lähti kalalle. Minä ja nuorin pikkuveljeni päätimme lähteä lenkille, minä hölkäten, pikkuveli pyörällä. Päätimme kiertää ns. Koivumäen lenkin, jolle matkaa tuli noin 11 km. Pikkuveli kiri hyvin vauhtia, lenkin keskinopeus oli 9,1 km/h ja maksimi 11,8 km/h. Kyllä tuntui pitkästä aikaa noinkin "pitkä" lenkki. Ei niinkään sykkeessä, sillä lenkki oli melko kevyt tai perustasoinen (sykkeestä en tiedä, kun sykevyö sekoilee), mutta jalkapohjissa tuntui. En sitten tiedä onko vaan tottumista, sillä en ole vielä tänä keväänä/kesänä juossut hirveästi. Tai sitten nuo mun lenkkarit alkaa olla tiensä päässä. Ei muuta kuin kilometrejä lisää, niin eiköhän se siitä :)

Matkalla nähtiin kuollut minipieni kyykäärme.

Joku hullu lenkin puolivälissä.

Vauhtia otettiin vanhan kyläkoulun pihassa olevasta vauhtipyörästä.