sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Oma vene!

Helatorstaina juhlittiin poikakaverin 30-vuotissynttäreitä (jotka siis oikeasti olivat jo 27.4.). Olin kuin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään salassa porukalla ostamamme synttärilahjan – oman soutuveneen!

Uunituore soutuveneen omistaja. Vielä on hieman epäilevä ilme – onko tää oikeasti mun?


Olimme sopineet, että "vieraat" saapuvat puoliyhdeltätoista aamulla ja jäävät odottamaan parkkipaikalle. Sitten äitini soitti minulle ja kertoi, että heillä oli autosta "rikkoutunut" rengas ja pyysi meiltä tunkkia lainaan. Tällä verukkeella sain poikakaverini ulos parkkipaikalle. Häneen tämä meni täydestä ja päivittelimme matkalla parkkipaikalle rikkoutunutta rengasta. Parkkipaikalla häntä sitten odotti koko juhlalössi ja vene! Kesti hetki ennen kuin hän tajusi, että porukoiden autonperässä oleva vene on hänen synttärilahjansa. Hän ei ollut osannut aavistaa mitään!

Veneilyliivitkin olivat passelin kokoiset. Vertailukierroksen jälkeen päädyin Prisman liiveihin: niissä oli vetoketju, narut, yksi klipsu sekä naru, joka menee vielä jalkovälistä ja estää liiviä nousemasta, jos tippuminen yllättää. Veneilyliivit ovat hieman kevyemmät kuin pelastusliivit ja käyvät siis hyvin uimataitoisille, jos veneillään rannan lähettyvillä. Itselleni ostin liivit kokoa 60–70 kiloa, vaikka painan 57 kiloa. Jos sinne järveen oikeasti tippuisi kumisaappaat jalassa ja kaikki ulkovaatteet päällä, niin mieluummin kantavammat liivit. Kiitos vinkistä Prisman ammattitaitoisella urkkapuolen myyjälle!


Synttärilaulun ja onnittelukierroksen jälkeen lähdimme porukalla viemään venettä rantaan. Asumme siis rivitalossa Ristikivessä ja rantaan on matkaa noin pari sataa metriä. Olin hommannut venepaikan valmiiksi sekä ostanut kaupasta veneilyliivit, kettingit, lukot ym.

Veneeksi valitsimme siis Maribell 420 -soutuveneen, joka on tasaperäinen. Halusimme tasaperäisen veneen, koska se on kalastaessa tukevampi. Tavallisista soutuveneistä vaihtoehtona olisi ollut Iivari (valmistetaan Karstulassa), mikä on kuulemma älyttömän hyvä soutaa. Työkaverilla on Iivari-soutuvene ja se kuulemma menee suoraan. Koska kuitenkin hankimme jossain vaiheessa veneeseen moottorin, niin päädyimme tasaperäiseen veneeseen juurikin sen tukevuuden vuoksi. Päijänteellä kalastaessa veneellä voisi olla vielä enemmän pituutta, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Tämän veneen ovh-hinta oli kuitenkin 1090 euroa. Ostimme sen suoraan valmistajalta Ähtäristä.

Kotiranta.



Tänään sunnuntaina, kun kotiuduimme Jyväskylään äitienpäivän vietosta suht ajoissa, päätimme käydä suorittamassa uuden uutukaisen soutuveneen neitsytmatkan. Ensimmäinen operaatio oli porata airoihin reiät. Melko hyvin se onnistuikin, airot olisivat ehkä voineet olla sentin lähekkäimmin, mutta eipähän ainakaan jää peukalot väliin.

Poikakaveri halusi soutaa ensimmäisenä.

Vene pysyi hienosti pinnalla ja soutaminenkin sujui mallikkaasti. Itselläni alkumatkasta oli jopa kylmä, mutta kun soutajaa vaihdettiin niin kuumahan siinä touhussa tuli. Seuraava hankinta on sitten moottori, mutta siihen saakka haukkari ja rintalihakset pääsevät töihin :)

Paikallisen melontaseura Melanvilauttajien kajakkivarasto on vastakkaisella rannalla. Jos veneessä tulee erimielisyyksiä, niin vaihdan kajakkiin :P

Tällä reissulla kalaa ei tullut. Onneksi, eipä olisi ollut mitään sankoa mihin niitä fisuja olisi edes laittanut. Veikkaanpa, että poikakaveri eksyy kalalle yhtenä jos toisenakin kesäiltana. Aivan supermahtavaa, että omistetaan nyt ihkaoma soutuvene. 200 metriä ja pääsee soutelemaan vaikka joka ilta. Ja uskon, että tälle kalamiehelle kelpaa kyllä rivakka soutaja veneeseen :P

Ja lopuksi iso kiitos kaikille läheisille, jotka lähtivät mukaan tähän lahjaan. Ilman teitä tätä ei olisi ikinä pystytty ostamaan. Iso kiitos ja halauksia!

Eiks oo söpöt kumisaappaat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti