Teoriaa suunnistuskoulusta
Aina kun jostain innostun, niin sitten alkaa tapahtua samantien. Ilmoittauduin suunnistuskouluun, jossa olen kahtena kertana istunut kuuntelemassa teoriaa. Eka maastoharjoitus olisi ensi viikolla, joten pitihän sitä päästä tutussa seurassa avokin kanssa vähän harjoittelemaan etukäteen. Niinpä päätimme lähteä iltarasteilla, jotka olivat tällä kertaa Killerillä.
Täytyy sanoa, että kaikenmaailman Emit-kortit olivat mulle ihan hepreaa. Enkä tajunnut, että kuntorasteilla käy niin paljon ihmisiä, karttojen hakuun sai ihan jonottaa, tosin helatorstaikin varmasti vaikutti. Vuokrasimme yhden Emitin parilla eurolla. Kartat otimme kummallekin. Sitten menoksi.
Eka kerta harjoittelua
Täytyy sanoa, että vielä mua ei kannata päästää yksin metsään. Avokkini on suunnistanut viimeksi armeijassa, mutta melkoinen kipinä iski samantien, kun kartta lyötiin käteen. Yhteistuumin mentiin, avokkini enemmän johtaessa puuhaa. Hän ei malta odottaa, että selviän rasteilla yksin, sitten alkaa varmasti armoton kilpailu :D
Rastit löytyivät melko hyvin. Tosin itseltäni vaati reilusti aikaa, että paikallistin kartalta minne päin lähteä seuraavaksi. Muutamassa kohdassa olin hukassa, tosin yhdessä kohdassa olin enemmän kartalla kuin avokkini. Koetin sanoa, että eikö meidän pitäisi olla enemmän oikealla, mikä sitten huomattiinkin parin minuutin päästä, kun oltiin eri polulla mitä luultiin.
Vajaassa tunnissa 11 rastia
11 rastia kierrettiin ja aikaa meni vajaa tunti. Karttamme oli siis C, toiseksi helpoin asteikolla A–D. Upeimmat maisemat olivat ehdottomasti viimeisen ja toiseksi viimeisen rastin välillä, johon valitsimme hieman soisen reitin nopean, mutta kiertävän polun sijaan. Oli kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti