Aattopäivän tunnelmia kisapaikalta Tukholmasta

Nyt alkaa olla perhosia vatsassa. Tulimme juuri hotellille stadionilta ja numerolapun hausta. Täytyy sanoa, että en ole kauheasti jännittänyt koko Tukholman maratonia, mutta expoa lähestyessämme perhoset alkoivat lennellä vatsassa hurjaa kyytiä. Vastaan tuli yhä useampi ihminen sinisen Stockholm Marathon -kassin kanssa. Katselin mielenkiinnolla millaista porukkaa huomenna on lähtöviivalle tulossa.

Expo-alueella piti tietysti shoppailla. Porukkaa oli kuin pipoa ja kauppa kävi kuumana. Ostin pinkin maraton t-paidan, kun niitä vielä oli. Olisin ostanut Asicsen takinkin, mutta S-koko oli tietysti jo loppunut. Lisäksi mukaan lähti maratonlippis, juoksusukat ja juomavyö (entinen vuotaa). 

Ja voi kauhea sitä turvotuksen määrää! Onneksi se on väliaikaista, näytti peilikuva sovituskopissa sen verran kaamealta. Nyt saa syödä jo normaalisti, eiköhän ne hiilarit oo nyt tankattu. Vettä vaan vielä reippaasti, numerolappu paitaan valmiiksi ja ajanotto-chippi kenkään, niin tämä nainen on valmis huomiseen koetokseen.

Huomiseksi on luvannut tosi "kivaa" säätä. Vettä pitäisi sataa, ilmeisesti tuullakin ja muutenkaan tuo lämpömittari ei kovin korkealle nouse. Sade alkaa ilmeisesti juuri sopivasti lähdön jälkeen ja mittarissa mennään kymmenen asteen hujakoilla. Sateen takia ajattelin laittaa lippiksen päähän, näkee edes vähän eteensä. Onneksi mukana on goretex-takki odotteluun, kertakäyttösadetakki sekä kompressiosäärystimet. Shortsitkin on onneksi pidemmän malliset (polvien yläpuolelle) ja ihoa myötäilevät. Pysyvät sitten huomenna hyvin paikoillaan, eivätkä toivon mukaan aiheuta hiertymiä. 

Huomenna aion siis lähteä juoksemaan shortseissa, t-paidassa, kompressiosäärystimissä ja lippalakissa. Lisäksi mulla on mukana ohut pitkähihainen vanha paita, minkä laitan päälle varmaan lähdössä ja heitän sitten myöhemmin roskikseen.

Kävin myös nauttimassa osallistumismaksuun kuuluvista pasta-partyista. Pasta oli kyllä hyvää, mutta valitettavasti kylmää. Upposi silti, ei ongelmaa. Ja voi niitä bajamajoja, olin unohtanut miten "eksoottisia" ne onkaan. Tsekkasin myös oman varustepaikkani, lähdön, maalin ja paitapisteen eli kaikki pitäisi olla kunnossa huomista varten.

Heräsimme tosiaan aamulla Suomen aikaan neljältä aamuyöstä, olimme yötä Cumuluksen lentokenttähotellissa. Eilisiltana kävimme moikkaamassa kummipoikaamme, avokkini siskoa ja hänen miestään. Aamulla sitten lensimme Arlandan lentokentälle ja sieltä junalla keskustaan. Lisäksi on matkustettu metrolla ja bussillakin ympäri kaupunkia. Käytiin siis vielä tänään täällä Tukholmassa tervehtimässä mummoni siskoa Nackassa.

Nyt makoilen hotellilla suihkun raikkaana kollarit jalassa sohvalla, ei voisi enää paremmalta tuntua. Avokki lähti ostamaan vielä varmuuden vuoksi huomisillalle särkylääkettä ja katsomaan illaksi jonkin kivan ruokapaikan.

Loppupäivä nautiskellaan ja rentoudutaan. H-hetki on huomenna Suomen aikaan kello 13.10. Huomisiltana ollaankin jo tulossa kotiapäin maratonlaivalla. Saa nähdä millaiset pirskeet siellä on. Avokki tosin on satavarma, että laivaruokailun jälkeen tämä nainen on valmista kauraa nukkumaan. Saapa nähdä.

Joka tapauksessa tulossa on uskomaton kokemus. Ihan toista kuin mitkään aiemmat puolimaratonit Suomessa, sen aistii jo nyt tunnelmasta. Pitäkäähän peukkuja!