Mökkikauden päättäjäiset ja Tyriksen tuparit

Viime viikonloppu, eli elokuun viimeinen viikonloppu, on yksi ehdoton suosikeistani syksyllä - mökkikauden päättäjäiset eli venetsialaiset. Niitä on vietetty mökillä niin kauan kuin muistan, Pohjanmaan rannikoltahan tuo perinne taitaa tulla. Vaikka kyseessä on mökkikauden päättäjäiset, emme oikeasti vielä lopeta mökkikautta. Tuohon viikonloppuun vaan kuuluvat pimenevät illat, ulkotulet ja raketit, se erityinen tunnelma, kun kesä vaihtuu syksyyn. Ja mikä parasta, yleensä kaikki läheiset ovat mökillä samana viikonloppuna. Tänä vuonna ainoastaan isomummu puuttui, hän oli lapsenlapsensa rippijuhlissa.

Otsokin tykkäsi mökkikauden päättäjäisistä.

Tänä vuonna mökkikauden päättäjäiset alkoivat hieman eri tavalla, kun Niko soitti aamulla, että uskollisesti palvellut Ooppeli hyytyi työmatkalla tien varteen. Olimme siinä vaiheessa Otson kanssa vielä yökkärit päällä aamutoimissa. Supernopea lähtö ja isiä hakemaan. Otsolla meni matkalla hermo, joten siellä sitten tienposkessa ihmeteltiin sammunutta Ooppelia ja hyssyteltiin itkevää vauvaa, lähes koomista. Lopputuloksena Ooppeli hinattiin Subarulla kotiin ja Otsokin nukahti matkalla.

Perjantaipäivä meni pitkälti keittiössä, kun leivoin mökkitupareihin syötävää. Näyttää ehkä epäilyttävältä, mutta oli törkeän hyvää.

Iltapäivällä lähdimme pikapikaa mökille ja veimme ensimmäisenä Otson hoitoon mummolle ja papalle, luvassa oli nimittäin treffi-ilta, mikä tässä tapauksessa tarkoitti, että saimme purkaa tavarat rauhassa Tyriksellä sekä syödä ja saunoa kahdestaan ilman kiirettä (ja ehkä vähän sisustaa). Iltakympiltä laitoimme jo viestiä, että joko Otso tuodaan takaisin, kun väsyttää ja tekee mieli nukkumaan, hahaa.

Kynttilät toivat tunnelmaa pimeään iltaan.

Ripustimme vihdoinkin rakkauslukon mökille. Avain heitettiin saunomisen yhteydessä järveen.

Toin taas kotoa lisää sisustustavaraa, siskon ulkomailta tuoman pullon sekä Plantagenista alekipot tuikuille.

Olohuone on vihdoinkin saanut verhot ikkunaan.

Lauantaina vietimme Tyriksen mökin "virallisia" tupareita, käytännössä siis vain hyvä syy saada kaikki sisarukseni sekä vanhempani mökille kylään. Olin leiponut perjantaina ja aiemmin viikolla kinkku-pekonipiirakkaa, suklaakeksejä sekä mustikkapiirakkaa, mikä tosin unohtui pakastimeen Muurameen. Onneksi tarjoilut eivät kaatuneet yhteen unohdettuun piirakkaan.

Pikkuisen isompi pullo juotavaa.

Kuoharilaseja oli rajoitetusti kaksi, niinpä maljat kilisteltiin perinteisistä viinilaseista. Nämä viinilasikoristeet ovat Kärkkäiseltä.

Tuparit alkoivat alkumaljalla, jolla juhlistettiin myös nuorimmaisen pikkuveljeni 18-vuotissynttäreitä. Ihan omituista, että perheen iltatähti on jo täysi-ikäinen, mihin ne vuodet menivät? Otsokin nukkui lähes koko tupareiden ajan kiltisti vaunuissa. Viimeksi mökillä ollessa Otson päikkärit olivatkin olleet huomattavasti lyhyempiä kuin nykyisin.

Mökillä käytetään tietysti hauki-servetteja.

"Muurahaiset" ovat Italian reissutuliainen. Tässä murkuissa melonia.

Tarjoiluja.

Nalle oli ristiäislahja kummeiltani Otsolle.

Tupareiden jälkeen lähdimme isomummun mökille. Meillä oli matkassa vauvan pelastusliivit, joten ei muuta kuin Otson kanssa ensimmäistä kertaa ikinä veneeseen. Vauvan pelastusliiveissä vauvan minimipaino on viisi kiloa. Otso oli ihan tyytyväinen alkumatkan, mutta itku tuli hyvin äkkiä. Herrasta ei tosin ottanut selvää, että oliko veneily tyhmää puuhaa, sattuiko mahaan vai ketuttivatko pelastusliivit, joka tapauksessa veneily kesti ehkä vartin, kuten olimme etukäteen arvelleetkin. Mutta tulipahan käytyä, ensi kesänä veneillään (ja kalastetaan) sitten enempi.

Järvellä on jo kylmä, joten tarpeeksi lämmintä päälle. Haalarit ovat löytö vanhempieni vintiltä.

Venemiehet. Reissuun lähdettiin isin sylissä, kun pappa antoi kyytiä.

Itku tuli, siihen ei auttanut enää mikään muu kuin nokka kohti rantaa.

Muutoin lauantai-iltaa vietettiin pikkusiskon, veljen ja veljenvaimon mökillä. Otso oli jälleen muutaman tunnin hoidossa mummolla ja papalla, ainoastaan välillä kävin syöttämässä poitsua, sisarusten mökiltä, kun on mummonmökille vain puolisen kilsaa. Iltaa vietettiin "slow foodin" merkeissä grillaten hampurilaispihvejä ulkotulella. Ruuan jälkeen lähdimme koko porukalla saunomaan mummon mökille ja ampumaan raketteja, ihana ilta.

Hampurilaisten pihvit kypsyivät hitaasti ulkotulella.

Niko testaamassa siskon kalastusvälineitä.