1. Pikkujäbä
Pikkukaveri on pakko nostaa kohdaksi numero yksi, sen verran jäbä on sanellut kesän menoja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mm. tissitakiainen, kakkakone, kuolakalle ja rakkauspakkaus. Ennen ristiäisiä peitenimenä oli Into, koska poitsu syntyi Innon päivänä. Kannonkosken isomummun mökillä kaveri tunnettiin ekat viikot nimellä Paavo, kuulemma hän vain näytti ekassa valokuvassa Paavolta. Muita nimiveikkauksia ovat olleet Olavi, Nestori, Vilho ym.
Viime lauantaina pikkujäbä sai nimekseen Otso. Otso on melkoisen suloinen poika, jolla on äitinsä ruokahalu ja temperamentti, hän kiihtyy nollasta sataan nanosekunneissa ja syö kuin mies. Hurmaavuuden hän on perinyt isältään. Otso aivastaa aina, kun aurinko paistaa silmiin, tämän hän on myös perinyt isältään.
2. Mökkiraksa
Jos jotain kesällä tehtiin, niin Tyriksen mökki asuttavaan kuntoon. Siellä vietettiin tunteja raskaana sekä nyt kesällä, ekan kerran Otson kanssa, kun poitsu oli kymmenen päivää vanha. Mökkiä tehtiin lomalla hieman kiireellä, kun sinne haluttiin päästä tänä kesänä jo yöksi. Alkulomasta olimme isomummun mökin aitassa yötä, mikä oli melko kompakti ratkaisu kolmeen pekkaan. Tuntui luksukselta vaihtaa aittahuone reippaaseen 60 neliön mökkiin. Tehtävää Tyriksellä on vielä reippaasti, eikä mökki ole vielä valmis, mutta asuttavassa kunnossa se jo on.
3. Huvila ja huussi
Synnäriltä kotiutumisen jälkeen ihmeteltiin poitsua sekä tuijoteltiin Ruudusta Huvilaa ja huussia. Poitsu oli lähes koko ajan tissillä ja vieläpä melkoisia maratooneja, joten sohva tuli enemmän kuin tutuksi. Kun ekoina päivinä ei päästy mökille, niin tuijoteltiin muiden mökkiprojekteja Huvila ja huussi -ohjelmasta sekä luettiin "Meidän mökki" -lehteä.
4. Minireissut
Otson kanssa kesällä ei suurempia reissuja tehty, mutta pikkupistäytymisiä kuitenkin. Kävimme Kannonkosken toripäivillä, Viitasaaren kalavestivaaleilla, Saarijärven lohilammikolla sekä mummolassa ja isomummun mökillä. Kerran kävimme iskän kanssa kahdestaan ulkona syömässä, tunnelmallisesti Kyyjärven Kotipizzassa :D
5. Metsäpeikolta näyttäminen
Aiemmin kaupungille on lähdetty farkuissa, urheilemaan urkkavaatteissa ja kotona on oltu verkkareissa tai kollareissa. Nykyisin se ei ole niin nuukaa. Samoilla urkkavaatteilla voi käydä kaupungilla ja lenkillä. Kun poitsu nukahtaa, pitää aika hyödyntää äkkiä, oli se sitten kaupungilla käynti tai vaunulenkki, ei siinä paljoa ehdi omia vaatteita arpoa. Mutta eikös se sporty chic -tyyli ollut nyt in? Vai miten se meni.
Onneksi kävin viime viikolla kampaajalla, sen verran oli jo haalistunut hiusväri ja ylikasvanut malli. Myös Niko näytti partansa kanssa melkoiselta metsäläiseltä kuuden viikon loman jälkeen. Ristiäisten vuoksi skarppasinme molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti