Päivävaellus vauvan kanssa Pyhä-Häkissä

Olemme koettaneet ottaa tavaksi sunnuntairetkeilyn. Varmaankaan läheskään aina aikataulut ja muut tekemiset eivät anna myöten, mutta tähän saakka olemme onnistuneet melko hienosti. Tottakai puuhassa on oma viitsimisensä, helpompaahan sitä olisi lähteä kahdestaan reippailemaan kuin pienen vauvan kanssa.

Lähtöpisteessa Pyhä-Häkin parkkipaikalla.

Viime sunnuntaina olimme mökillä Tyriksellä ja mummo laittoi viestiä, että olisi katsonut poikaa, mutta halusimme pitää kiinni perheretkeilystä. Niinpä auto alle ja nokka kohti Saarijärven Pyhä-Häkin kansallispuistoa ja Kotajärven rengasreittiä, josta kerrotaan seuraavaa:


Pyhä-Häkki

Etelä-Suomen hienoimmassa vanhassa metsässä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Kilpikaarnaisten mäntyjen palokorot muistuttavat menneiden vuosisatojen metsäpaloista, ja Mastomäen ikimetsät pysäyttävät kiireisenkin kulkijan hämmästelemään ihmisen pienuutta. Poika-ahon kruununmetsätorppa kertoo tarinaa syrjäseutujen varhaisista asukkaista. Pyhä-Häkin ikiaikaisen aarniometsän siimeksessä samoilet muinaisten haltioiden tunnelmissa ja tarinoissa.

Kotajärven polku: Polku on merkitty maastoon punaisin maalitäplin. Kotajärven 6,5 km mittainen polku kulkee osin samaa reittiä Mastomäen polun kanssa. Kierrokseen on hyvä varata aikaa noin 2,5 tuntia.

• Lähtöpaikka: Kansallispuiston opastuspiste ja pysäköintialue.
• Nähtävää: Iso puu ja Mastomäen ikimetsät.
• Palvelut: Kansallispuiston opastuspiste ja kaivo, Kotajärven keittokatos

Lähde: luontoon.fi

Sää oli vaellukselle juuri sopiva. Välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvistä. Ei ollut liian kylmä tai kuuma, eikä tuulikaan ollut paha.

Niko sai toimia reppumiehenä ja kantaa eväät sekä Otson vaipat ja varavaatteet.

Kaksi kuukautisen vauvan kanssa retkeilyn ajoituksen pitää onnistua lähes täydellisesti. Otsolla pitää olla vatsa täynnä, mutta toisaalta mahan ei saa kipeä eli on pitänyt röyhtäillä huolellisesti ennen lähtöä. Vaippa pitää olla vaihdettu ja vaatetus sopiva, ei liian kuuma Manducassa, mutta syksyisellä säällä ei liian kylmäkään. Ja päikkäreiden ajoitus retkikohtaan olisi aina hyvä juttu. Lisäksi säätilan tulisi olla ihanteellinen tai ei ainakaan mielellään sateinen.

Sitten vielä retkivarusteet: mennäänkö pyöräkärryllä, juoksuvaunuilla vai Manducan avulla? Mukana olisi hyvä olla pari vaippaa ja kosteuspyyhettä, itsellä taas ulkoiluvaatteiden alla jonkinlaiset "tissi helposti esille" -vaatteet. Myös tutti on ehdoton. Ja sitten vielä mukaan omat eväät ja vesipullo sekä vaatteet, jotka itselle mahtuvat päälle, niitä ei vielä liikoja ole, kun suurin osa kiristää rinnan ja vatsan ympäriltä :D

Maisema oli kaunista. Omassa ryhdissä on vielä tekemistä, seison kuin olisin yhä raskaana...

Tällä kertaa siis suuntasimme Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvelle, jossa tarkoitus oli kävellä koko perheen voimin reilun kuuden kilsan lyhyt ympyräreitti. Otso nukahti jo puolen tunnin automatkalla, mutta heräsi, kun saavuimme määränpäämme parkkipaikalle. Alussa Otso hieman kitisi, kun hänet laitettiin Manducaan, mutta kun mamma lähti liikkeelle, niin kitinät unohtuivat ja uni vei voiton.

Välillä aurinko helli retkeläisiä. Mulla näkyy joka kuvassa pitkähihaisen paidan pesumerkit, voi pöh.

Viime lauantainahan vietettiin Suomen luonnonpäivää, mikä näkyi Pyhä-Häkin parkkipaikalla vielä sunnuntainakin, se oli ihan täynnä. Tyttöporukalla olemme olleet Pyhä-Häkissä myös viikonloppuvaelluksella, joten maisemat olivat osittain tuttuja. Tuolla reitillähän hienointa on iso ja vanha puu, se on niin valtava, että kädetkään eivät mahdu sen ympäri.

Reitin nähtävyys eli iso puu.

Vaellus sujui mukavasti, Otso tuhisi kiltisti Manducassa lähes koko matkan. Nauroimmekin, ettei pikkumies ymmärrä mitään hienoista maisemista tai isoista ja vanhoista puista, kun vain nukkuu tai välillä suorastaan kuorsasi. Sateisen viikonlopun vuoksi reitti oli osittain hieman liukas, mutta onneksi kevyet goretex-kenkäni pitivät suhteellisen hyvin. Silti ensi kerralla voisi laittaa jalkaan ihan oikeat vaelluskengät.

On se näyttävä.

Maisemat olivat kauniit.

Matka oli lyhyt ja askel kevyt, joten talsimme Kotajärven reitin läpi melko nopeasti ohitellen muita retkeilijöitä. Lyhyt evästauko pidettiin Kotajärven nuotiopaikalla tai oikeastaan laiturilla, kun katospaikat olivat melko varattuja. Eväänä meillä oli edellispäivän tupareista jääneitä pasteijoita sekä mustikkakeittoa. Miten eväät voivatkin aina maistua paremmilta retkeltä ulkoilmassa?

Niko reippailemassa.

Kilometri ennen parkkipaikkaa alkoi Manducasta kuulua kitinää. Se kuitenkin hiljeni pienellä hyssyttelyllä ja tutilla. Parkkipaikalla käväisin vielä vessassa, sitten autolla kohti mummonmökkiä. Autossa ei tosin ehditty kauaa istua, kun Otsolta pääsi itku. Mökille ei olisi ollut matkaa kuin puolisen tuntia, mutta pidimme vielä pysähdyksen Otson ruokailun ajan. Sitten poitsu oli jälleen tyytyväinen ja matka jatkui. Ja kuten vaellusreissuilla perinteisesti tehdään, päätettiin reissu saunomiseen tai Otson tapauksessa ammeessa kylpemiseen. Oli kivaa!

Otso heräsi kilometri ennen parkkipaikalle saapumista.

Isin syli on paras.

Punaisella on merkitty Kotajärven kierros 6,5 kilsaa. Kartta: http://www.luontoon.fi/pyha-hakki/reitit

Ja loppuun vielä Polarin treenidata. Kevyttä menoa kaiken kaikkiaan, en tiedä voidaanko näillä sykkeillä puhua edes pk-lenkistä. Ja lopputulema Polarin lukaan "palauttava harjoitus", mistähän tässä pitäisi palautua? :D Joka tapauksessa luonto, raitis ulkoilma ja retkeily ovat ihan parasta, plus tietenkin ne eväät. Otsostakin tulee varmasti kunnon erä-Jorma.