Pahin tauti aikuisiällä

Tuntuu kuin olisin herännyt koomasta. En ole ollut ikinä aikuisiällä näin sairas, voimaton ja huonossa kunnossa. Maanantaina oli pientä yskää, mikä tiistaina oli jotain aivan kauheaa. Työkaverit kävivät vuoronperään kysymässä, että olisiko aika mennä lääkäriin. Yskin niin, että konttori raikasi.

Kuume nousi tiistai-iltana ja sitä jatkui viime yöhön asti. Koputan puuta ja toivon, että kuume ei enää nouse. Normaalisti ruumiinlämpöni on matala, noin 35-36 ja kuumetta on ollut 37-38, ellei yön pimeinä tunteina jopa enemmän. Viime yönä nukkumaan mennessä ja kuumeen taas noustessa selitin unen ja hereillä olon rajamailta jotain keijuista, mitä lie olenkaan hourinut.

Keskiviikkona kävin lääkärissä. Matkalla Mehiläiseen taistelin, etten oksentaisi parkkihalliin. Eilen taistelin, että jaksoin päivällä kahdelta nousta edes vessaan. Sitten kun kykenin, tuli oksennus. Sanomattakin on selvää, että ruokahalua ei ole ollut. Eilisiltana jaksoin käydä ekan kerran pariin päivään suihkussa, kyllä teki hyvää. Tunnin oli hyvä olo, sitten tuli taas huono olo ja taistelin oksentamista ja päänsärkyä vastaan.

Pahimpaan päänsärkyaikaan olen maannut sängyssä kylmäkääre otsalla. Muistan, kun pelkkä hiljaisuuden "ääni" oli niin kova, että ajattelin kuolevani siihen meluun. Kuume on välillä laskenut, sitten taas noussut, melkoista vuoristorataa koko ajan.

Olen käytännössä nukkunut kaksi päivää. Keskiviikkona jaksoin katsoa telkkaria puolitoista tuntia, sitten oli pakko lähteä taas nukkumaan. Pää on ollut kipeä, lihaksia kolottaa, olen ollut herkkä äänille ja valoille (en tiedä liittyvätkö tautiin vai migreeniin), ja paha olo on ollut melkein jatkuvaa. Mummoa lainatakseni voisin sanoa, että en haluasi tätä tautia pahimmalle vihamiehellenikään.

Huomenna olisi kummilapsemme ristiäiset Helsingissä. Pahaa pelkään, että en pääse lähtemään. Vielä kuume ei ole noussut (Huom, tunti jo kuumeetta!), nyt oireet ovat perusflunssaa: kova räkätauti ja yskää.

Huomenna olisi mun synttäritkin, mutta taitaapi nekin mennä vielä sängyn pohjalla huilaten. Meidän piti lähteä tänään Helsinkiin minilomalle. Varasin superedulliseen hintaan hotellin (luottamusmiesten ale), mutta jouduin perumaan sen eilen. Tarkoituksemme oli mennä tänään shoppailemaan ja syömään Helsinkiin ja huomenna ristiäisiin.

No shit happens. Ei varmaan tarvitse mainita sitäkään, että mun pitäisi olla nyt nauttimassa talvilomasta, mutta olenpa sitten sängyn pohjalla sairauslomalla.

Pitkä hiihtolenkki

Viime päivät ovat olleet hektisiä. Tänään päivä alkoi 6.30 aamuspinningillä, sitten keikkapäivä töissä puoliysistä iltaseiskaan. Kotona skypettelin porukoiden kanssa, kun heillä oli tietokoneongelma. Ja viimeistelinpä pari spinningohjelmaakin. Kaiken päälle ehdin vielä rentoutumaan saunaan ja tuijottamaan sohvalle tallennuksesta pullukka-ohjelmaa. Huh huh.

Kävin viime sunnuntaina pitkällä hiihtolenkillä. Piti kirjoittaa tästä jo ajat sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tai lähinnä pakko postata nää kuvat, viikonloppuna oli upea auringonpaiste!

Sunnuntaina oli tarkoitus hiihtää kahden tunnin lenkki. Sää ei olisi voinut olla äkkivilkaisulta kauheampi. Tuuli oli aivan käsittämätön, etenkin kun olin lapsuusmaisemissa peltojen keskellä Pohjanmaalla. Laiskuus meinasi iskeä, ja olin laistaa koko lenkistä. Avopuolisoni kuitenki patisti hiihtämään ja vanhempani lupasivat heittää mut keskustan kuntoradalle. Aamiainen naamaan kymmenessä minuutissa, yhtä nopeasti kamppeet päälle ja menoksi.

Pikkuveljeni kerää riparimerkintöjä eli hän ja vanhempani lähtivät sunnuntaina kirkkoon, ja lupasivat heittää mut samalla hiihtämään. Kaverini Ulla vinkkasi edellispäivänä, että Halpa-Hallista Soiniin päin olisivat kuntolenkit. Toinen risteys oikealle, ja sukset jalkaan.

Lähdin hiihtämään kuntorataa, mutta nälkä kasvoi syödessä. Mikään ei oo musta rasittavampaa kuin hiihtää samaa lenkkiä monta kertaa, niinpä hetken mielijohteesta lähdin kohti Ukonmäkeä.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että siinä säässä ladut eivät olleet auki. Omat jäljet kyllä näkyivät taaksepäin.

Fiilis ei olisi voinut olla parempi. Raitista ilmaa, ei ketään missään, ei tarvinnut miettiä kenen edessä ja laduntukkona on, sen kuin hiihti ja nautti. Maisema oli tasaista, mäkiä ei ollut, eipä oikeastaan latujakaan. Latupohjat näkyivät jossain vaiheissa, välillä lumessa sai kahlata kunnolla.

Kun aikaa oli kulunut tunti, mua alkoi jo epäilyttää. Ukonmäkeä ei näy vieläkään, missä asti se voi olla? Meno oli hidasta ja paikoittain tahmeaa umpihangessa tarpomista. Kun aikaa oli mennyt hieman reilu tunti, saavuin Ukonmäkeen. Tosin keskisuomalaisten mittakaavassa ei kovin isosta mäestä voida puhua... :)

Hetken kiertelin ja tutkiskelin ympäristöä. Kävin kiipeämässä ylemmäs mäen päälle ja ihastelin maisemia ja kaunista auringonpaistetta. Sitten sukset takaisin jalkaan ja hiihtämään. Menomatka sujui hyvin omia jälkiä pitkin hiihtäessä, mitä nyt en kuntoladulla meinannut enää löytää parkkipaikkaa... Vieras latu teki sen verran erilaisia lenkkejä, että suuntavaistohan siinä meni. Mutta kivaa oli ja kokonaiskestoa hiihdolle tuli kaksi tuntia ja vartti. Iskä tosin arveli, että todellinen hiihdon kesto on pari tuntia, kun valokuvia oli otettu niin paljon :D

Tässä vielä Polarin luvut. Huomenna hiihdetään taas :)

Palautuminen ja tammikuun treenit

Tänäiltana ylitin itseni! Olin hiihtolenkillä, yksin, töiden jälkeen, arki-iltana, pimeässä! Voisi melkein vetää rastin seinään. Hiihto on mulle lajeista top-listan häntäsijoilla, vielä kauheampi laji on luistelu. Nyt olen petrannut suhtautumistani hiihtoon, hitaasti, mutta varmasti, maraton mielessäin.

Olen ollut myös kausijuoksija, syksyllä lenkkarit ovat jääneet kaappiin. Ajattelin, että en vain jaksa juosta ulkona pimeässä. Noh, nyt olen juossut, jopa talvella nastalenkkareilla. Ja tänään olin hiihtämässä pimeässä, ei voisi enempää olla supertyytyväinen olo. Olen nyt hiihtänyt muutaman kerran tänä talvena. Ekoilla kerroilla hiihdin Ristikiven pidemmän, noin 4,4 kilometrin lenkin yhden kerran, tänään hiihdin kaksi! Juosten olen mennyt lenkin kolme kertaa putkeen.

Tänään huomasin kuinka tärkeää kropalle on palautuminen. Viime ja toissa viikolla mulla oli kaikennäköisistä tuurauksista, ekstratunneista, kaverin kanssa sovituista treeneistä ym. johtuen yhdeksän päivän treeniputki ilman lepoa. Huh huh, alkoi jo kroppa hyytyä totaalisesti.

Viime viikon lauantain hiihtolenkki oli yhtä tuskaa, ei ollut enää puhtia. Lisäksi liikeratavirheestä kärsivä polvikin alkoi hieman vihoitella illalla liiasta rasituksesta, ei hyvä. Mulla kääntyy toinen jalka juostessa hieman liikaa ulospäin, mikä on aiheuttanut joskus vaelluksella polvikipua. Vaelluksella rinkan vuoksi on enemmän painoa ja maasto on epätasaista, mikä on laittanut polven koville. Vaelluksia lukuunottamatta polvi ei ole vaivannut ikinä muutoin treenatessa. Selvä merkki siis keventää treeniä.

Onneksi viime viikon sunnuntaina oli liikkavapaa päivä. Tosin oltiin koko sunnuntaipäivä shoppailemassa Kuopion Ikeassa ja Matkuksessa pikkuveljen avokin kanssa, että ei sitäkään päivää ihan paikoillaan maattu. Päivä meni hyvästä hyötyliikunnasta, päivän aktiivisuuskin tuli täyteen shoppailusta. Lisäksi olen treenannut tällä viikolla kevyemmin, mikä kyllä näkyi positiivisena energiana tänään hiihtolenkillä, jes :)

Tässä vielä tammikuun treenit kokonaisuudessaan. Olin joulun tienoilla flunssassa, minkä vuoksi alkuvuosi on aloitettu nollatreeneillä. Kuvasta näkee hyvin miten olen himmaillut ohjauksissa - tai lähinnä käskyttänyt muita ja antanut oman kropan levätä. Maanantaina 12.1. treenien rasitus on kahta pykälää, mutta viimeiset kaksi maanantaita vain yhtä, kun olen käytännössä vain kierrellyt korjaamassa tekniikoita.

Ja tässä vielä palautumiskäyrät, rasittuneella tasolla ollaan oltu kohtuullisen paljon.

Ihania treenejä, viikonloppuna hiihdetäänkin sitten Pohjanmaan maisemissa, ei oo paljon mäkiä ;)

Uusi prinsessamekko

Lupasin laittaa blogiin kuvia uudesta ostamastani mekosta. Toissalauantaina oli siis työkeikka Keski-Suomen Yrittäjien Yrittäjuhlille. Kokeilin vanhaa mekkoani keskiviikkona ja eihän se enää istunut. Vatsa meinasi hieman pömpöttää, vaikka kilomääräisesti olen kutakuinkin samoissa mitoissa kuin jokunen vuosi sitten. Noh, ehkäpä ne on ne joululahjaksi saadut suklaakonvehdit. Please, älkää ostako mulle suklaata enää ensi jouluna! Jos sitä on kaapissa, ei se siellä pysy. Ostakaa vaikka sukat, ne on paljon paremmat. Koko 38–39, kiitos. Hyväntuoksuinen suihkusaippua toimii myös :P

Edellisen pitkän mekon ostosta on kulunut aikaa kahdeksan vuotta, että ehkäpä se kroppa on vähän muutenkin muuttunut. Ostin mekon valmistujaisiini, kun valmistuin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta mediatekniikan insinööriksi.

Vanha mekko. Kuva on otettu Yrittäjäjuhlien jälkeen muutama vuosi sitten.

Niinpä suuntasin torstaina töiden jälkeen mekko-ostoksille, ei yhtään viime tingassa. Kiertelin Jyväskylän liikkeitä puolitoista tuntia, eikä mitään järkevää löytynyt. Hintaraja mekolle oli maksimissaan 150 euroa, mielellään kuitenkin lähempänä satasta. Kalliimpia mekkoja en edes koettanut. Olin jo melko epätoivoinen, kunnes avokkini soitti ja kyseli missä menin. Hän oli päässyt juuri asiakkaalta ja lupasi tulla minua auttamaan. Olin tuolloin jo toista kertaa Halosella.

Ja kas kummaa, avokkini tuli, silmäili mekkoja viitisen minuuttia ja näytti minulle erästä. Totesin, että ei varmaan sovi, ei mahdu vyötäröstä ja on liian pienet tissit ja ties mitä muita syitä (näitähän naisilla aina on), mutta lupasin sovittaa. Otin vielä pari muuta mekkoa, mitä en ollut koettanut. Ja niinhän siinä sitten kävi, että avokkini valitsema mekko istui täydellisesti, mitä nyt helmaa piti vähän lyhentää. Oi että. Miksei se tullut jo puolitoista tuntia sitten? Ja hintaakaan mekolla ei ollut alennuksessa kuin 84 euroa!

Tässä vaiheessa Halonen oli menossa jo kiinni ja lupasin tulla sovittamaan mekkoa vielä seuraavana päivänä uudestaan, mikäli ompelija vain ehtii sitä lyhentää. Onneksi ehti, siitä tuli upea. Tässä viimeinkin ne valokuvat.

Ja loppuun ammattilaisvalokuvaajan kuvat Yrittäjäjuhlista.

Esimieheni Jaana (oik.) sekä ex-yrittäjät ja työkaverini Tarja ja Kari sekä minä.

Sitten ei muuta kuin juhlakutsuja odotellessa, kun se mekkokin on jo ostettu :)

Ihana, kauhea hiihtäminen

Melkein tekisi mieli sanoa, että en tiedä hirveämpää puuhaa kuin hiihtäminen. Ala-asteella inhosin hiihtämistä, "kilpailin" aina hiihtoletkan viimeisestä paikasta. Yläasteella en hiihtänyt, silloin lähdettiin tyttöjen kanssa liikkatunnilla "kävelylle" eli Rolssiin jätskille, rahatilanteesta riippuen kokonaiselle jädelle tai kaverin kans puolikkaalle.

Laajavuoressa ekaa kertaa

Kuusi tai seitsemän vuotta sitten kokeilin suksia varmaan reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen ekan kerran. Uusia suksia en viitsinyt ostaa, pikkuveljen vanhat monot ja sukset kelpasivat hyvin. Noh, ei muuta kuin Laajavuoreen, asuin silloin lähellä Laajista. Sukset oli tarkoitettu luisteluhiihtoon ja minä hiihdin perinteistä. En päässyt edes ensimmäistä mäkeä ylös ja niinpä tyydyin hiihtämään lasten latua ympäri.

Toisella yrittämällä mulla oli toiset pikkuveljen sukset. Tämäkin tapahtui siis about viisi/kuusi vuotta sitten. Tällä kertaa lähdin kiertämään Laajavuoren latuja toiseen suuntaan. Noin kymmenen minuutin päästä alkoi suoraan sanottuna vituttaa. Kaikki painelivat ohitse, aina sellaisista kymmenvuotiaista pojista lähtien. Käännyin takaisin ja sen jälkeen en ole käynyt Laajavuoressa hiihtämässä.

Ristikiven laduille 4v sitten

Nelisen vuotta sitten uskaltauduin kaivamaan sukset esille avopuolisoni kannustamana. Tuolloin asuimme jo Ristikivessä ja ei muuta kuin uusille laduille. Porukkaa ei ollut laduilla paljon, meno oli mukavaa - ylämäkiä lukuunottamatta. Sukseni olivat yksinkertaisesti niin pitkät, että en päässyt mäkeä ylös muutoin kuin sivuttain tamppaamalla. Onneksi kukaan ei nähnyt.

Kaksi vuotta sitten ostin uudet 60 euron sukset. Ihan upouudet sukset näin aikuisiällä. Monot ovat yhä pikkuveljen vanhat. Koko on ollut hyvä, joten en ole nähnyt aiheelliseksi ostaa uusia monoja. Jes, kerrankin pääsin isot mäet ylös haarakäynnillä. Käytin suksia pari kolme kertaa, sitten lumet sulivatkin jo.

Sukset uudelleen esille

Viime vuotena oli surkea talvi, en ehtinyt hiihtämään kertaakaan. Nyt olen harjoitellut maratonille ja Super-coachini Pasi ehdotti, että ottaisin hiihdon mukaan ohjelmaan, sillä saataisiin mukavasti sykettä ylös. Ok, ei siinä mitään, kokeilen kaikkea avoimin mielin.

Nyt olen käynyt viikon sisällä jo kolme kertaa hiihtämässä. Kohta enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Olen surkea hiihtäjä, mutta se ei haittaa. En rakasta hiihtämistä vieläkään, mutta täytyy sanoa, että alan pikkuhiljaa jopa ihan vähän pitää siitä. Talviset maisemat, luonto, raitis ulkoilma ja itsensä haastaminen motivoivat. Ja seura, avokkini kun pitää hiihdosta. Ja varmasti nauttii siitä, että on lajissa parempi kuin minä. Hän taas ei pysy perässäni juoksulenkeillä.

Halssilassa hiihtämässä

Tänään kävin ekaa hiihtämässä Halssilassa. Idea oli avokkini. Hyvä idea olikin, Ristikiven maisemien vaihto teki terää. Huippusuorituksesta tosin ei voida vieläkään puhua. En osaa tekniikkaa, potku ei meinaa oikein lähteä ja teen työtä liikaa käsillä. Kaaduin myös kerran, mutta kai sekin on taitolaji, että osaa kaatua nätisti. Isojen mäkien alas laskeminen jännittää yhä, yhdessä vaiheessa kiljaisin niin, että avokki luuli minun nähneen vähintään karhun. Ja jossain lenkin varrella takaa tuli viiden kovempaa hiihtävän ihmisen seurue ja mietin pienessä paniikissa, että pitäisikö niitä väistää. Keskittymiseni herpaantui sen verran, että melkein kampitin itseni omilla sauvoillani. Siinä oli ohi hiihtäjillä nauramista :) 

Joka tapauksessa hiihdimme 9,24 km mittaisen lenkin, ihanaa! Raitis ilma teki niin hyvää, fiilis oli upea. Lenkin jälkeen lähdimme kaupan kautta kotiin, olipa eka kerta, kun kävin kaupassa monot jalassa. Ehkäpä se vihasuhde muuttuu pikkuhiljaa. Jos minä pystyn tähän, niin pystyy kuka tahansa.

Ihania hiihtokelejä! Nautitaan lumesta vielä, kun sitä on :)

Juoksulenkillä pakkasella

Nyt on melkoinen voittajafiilis! Kävin juoksulenkillä -19 asteen pakkasella! En ainakaan äkkiseltään muista olisinko koskaan aiemmin juossut tuollaisessa pakkasessa. Aiemmin olen ollut kausijuoksija: kun Finlandia marathon on ollut ohi syyskuussa, lenkkarit ovat jääneet kaappiin. Nyt eivät ole jääneet loskakeleillä, eivätkä tämän illan jälkeen pakkasellakaan.

Kaivoin nastakengät esille crossfit-treenin jälkeen, sitten aluskerrasto ja Haltin kevyt hiihtopuku päälle, tuubihuivi kaulaan ja pipo päähän. Alkulenkistä testasin joululahjaksi saamaani handsfreeta ja soitin äidille. Täytyy sanoa, että handsfree toimi erinomaisesti! Ääni kuului hyvin kumpaankin päähän ja luurit pysyivät korvissa. Ja saadaanpa pitkien lenkkien aikakin hyötykäyttöön, jos samalla voi vaihtaa kuulumisia puhelimessa. Kiitos lahjasta Kaitsu ja Jenni :)

Tällä lenkillä lenkkeilijä ei hyytynyt, mutta iPhone hyytyi. Se ilmoitti tarvitsevansa aikaa jäähdytykseen, vaikka oman järkeni mukaan olisin veikannut sen tarvitsevan lämpöä. Joka tapauksessa puolen tunnin jälkeen loppui musiikki. Eipä siinä, hiljaisuus on välillä kivaa.

Lenkki sujui kaikin puolin kivasti, hieman himmailin vauhdissa, kun pelkäsin mitä keuhkot tykkäävät paukkupakkasista. Mulla on astma, enkä ole pahemmin tuollaisissa pakkasissa ulkoillut (saati juossut), mutta mitään ongelmia ei kyllä ollut. Kotona mua odotti kuuma sauna, ei voisi parempaa olla.

Ja loppuun vielä dataa lenkistä. Ja muistakaahan, se sää on vain pukeutumiskysymys!

Testissä Asicsen Fujisetsu -nastalenkkarit

Eka treeniviikko 3,5 viikon flunssan jälkeen on nyt done. Jes! Eilen kävin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen hiihtämässä. Aloitin maltillisesti, noin 40 minuutin hiihdolla. Täytyy sanoa, että on se melkoinen laji. Itsellä on tekniikka ihan hukassa ja vauhti matelee, mutta hiki kyllä tulee. Ylämäkiä tarpoessa mietin mielessäni, että sama lenkki on juostu loppuvuodesta kolme kertaa putkeen ja nyt tuotti haasteita hiihtää se kerran. Huh huh.

Vuoden eka juoksulenkki

Hiihdon jälkeen jäi vielä kuitenkin sen verran virtaa, että päätin lähteä kevyelle juoksulenkille – vuoden ekalle juoksulenkille. Tosin vielä painavampi syy olivat kaapissa pari viikkoa odottaneet nastalenkkarit, en ollut päässyt testaamaan niitä flunssan takia ollenkaan.

Asicsen Fujisetsu GTX -nastalenkkarit.

Aluksi hieman pelotti. Tie oli aivan peilikirkas, superliukas, eikä hiekoitusta ollenkaan. Aristelin, mutta pikkuhiljaa tuntuma ja luotto kenkiin löytyi. Ja ihmeellistä, jalka ei luisunut kertaakaan, nastat pitivät erinomaisesti! Näistä kengistä on muuten ollut arvostelu myös Juoksija-lehdessä. Osittain voin yhtyä tuohon miinuspuolena olevaan kankeuteen, mutta itseäni se ei silti suuresti häirinnyt. Oma lenkkini oli melko rauhallinen, joten mielenkiinnolla odotan miltä kenkä tuntuu hieman vauhdikkaammassa juoksussa. Pito ainakin oli erinomainen!

Arvostelu Juoksija-lehdestä.

Ekan lenkin jälkeen ei näy varpaissakaan mitään omituista, toisin kuin syksyllä Niken Goretex-kenkien jälkeen. Juoksin märillä keleillä kaksi lenkkiä Niken Goretex -kenkillä ja siitä saakka on ollut varpaankynsi mustana, ja veri vain valunut lenkkien jälkeen kynnestä. Nyt sitäkään vaivaa ei enää ollut, kynsi on toki musta edelleen, mutta verivaivoilta vältyttiin. Saattaa tosin olla, että kynsi ehti hieman parantua flunssan aiheuttamien lepoviikkojen aikana.

Niken Goretex -kengät tuntuivat hyvältä jalassa vielä myymälässä, mutta käytäntö osoittautui ihan toiseksi.

XXL Sports & Outdoor

Ostin Asicsen Fujisetsu GTX -nastalenkkarit netistä XXL Sports & Outdoor -liikkeestä:
http://www.xxl.fi/kengat/naisten-kengat/juoksukengat/asics-gel-fujisetsu-gtx-naisten-juoksukenka/p/1090017_2_style

Tää saattaa tuntua nyt maksetulta mainokselta, mutta sitä tämä ei ole. En vain ole aiemmin perehtynyt noihin XXL Sports & Outdoorin hintalupauksiin, tyytyväisyystakuisiin ym., joten olin positiivisesti yllättynyt. Ja ette tiedä mitkä omantunnontuskat mulla oli ostaa kengät netistä, suosin yleensä aina paikallisia kivijalkamyymälöitä. Mutta minkäs teet, paikallisessa myymälässä kengät maksoivat 169 euroa, kun XXL:ssä ne olivat 139 euroa (eikä puhuta mitään siitä kivijalkamyymälän ei-niin-mairittelevasta palvelusta). Ja XXL:n hintalupauksen ansiosta sain vielä tiputettua hinnan 129 euroon (kiitos Zalandon, missä ei tosin ollut kengistä enää kokoja), eikä postikuluja tullut ollenkaan.

Jep, ja kehtasin käydä paikallisessa myymälässä sovittamassa kengistä oikean koon. Normaalisti käytän 39 kenkiä, juoksukengissä 39,5. Tämä malli oli kuitenkin hieman pienempää, joten tilasin koon 40 kengät. Onneksi, 39,5 olisi ollut liian pieni.

Kuukauden vaihto-oikeus

Toinen ISO SYY ostaa kengät XXL Sports & Outdoorista oli kuukauden vaihto-oikeus – vaikka kenkiä olisi käyttänyt! Jos en ole tyytyväinen kenkiin, voin vaihtaa ne toiseen tuotteeseen saman tuoteryhmän sisällä eli toisiin kenkiin. Tämä on erinomainen palvelu! Etenkin, kun tuolla kaapissa makaavat ne aiemmat kaksi kertaa käytetyt Niken Goretex-kengät, jotka eivät sovi jalalleni.

Viikon treenit

Jep, nyt vain armotonta juoksua ja hiihtoa. Kenkiä pitää ehtiä testata vielä ainakin pari kertaa ennen kuin kuukauden vaihtoaika menee umpeen. Tässä vielä yhteenveto viikon treeneistä:

Eka viikko treeniä flunssan jälkeen, treeniä 11,5 h. Ehkä olisi voinut ottaa aavistuksen maltillisemmin.

Tiistaina ja torstaina kävin crossfitissa (päivien vikat treenit) ja lisäksi torstaina boulderoimassa (tästä pitää ehkä kirjoittaa vielä myöhemmin). Lepopäiviä kropalle tuli keskiviikkona (aamun spinningiä lukuunottamatta) sekä sunnuntaina, jolloin kävin vain Kankaan crossfit-salilla liikkuvuus-tunnilla venyttelemässä.

Yllä oleva kuva kertoo palautumisesta, ainakin Polarin V800-sykemittarin mukaan. Tasapainossa kroppa on tuon mukaan maanantaiaamuna klo 6.30 eli sopivasti huomisillan treeneihin mennessä. Nyt suihkuun ja sohvalle, see U!