perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pienen vauvan kanssa mökkiraksalla (top10)

Kun poitsulla oli ikää kymmenen päivää, lähdimme pitkästä aikaa mökkiraksalle sadan kilsan päähän kotoa. Alussa itseäni hieman hirvitti lähteä, miten siellä pärjättäisiin? Miten pitkä matka sujuu? Miten pikkumies sopeutuisi, miten itse pärjäisin synnytystikkieni kanssa mökillä, minne tulee tässä vaiheessa vain järvivesi? 

Ekaa kertaa mökkiraksalla 30.6.

Tässä pikkujäbä oli jo 14 päivän ikäinen. Ekan kerran mökillä oltiin jo 10 päivän iässä.

Tässä muutama juttu mitkä auttoivat meitä pärjäämään vielä keskeneräisellä mökillä.

1. Imetystyyny ja -paikka
Puutarhatuoleihin piti hankkia pehmuste, muuten häntäluu ei tykännyt.

Doomoon imetystyyny oli huippuostos.

En ostanut imetystyynyä vielä raskausaikana, kun en tiennyt tarvitsenko sellaista. Kun kotona oli vietetty vasta pari päivää, tyyny oli pakko käydä ostamassa. Poitsu vetää välillä sellaisia tissimaratooneja, että ilman imetystyynyä hommasta ei olisi tullut mitään. Kokeilin kotityynyjä, mutta ne olivat niin pehmeitä, että poika upposi niihin ja asento oli mitä sattuu. Doomoon imetystyyny tuntuu napakalta ja kulkee matkapussukassa hyvin mukana, oli kyllä jokaisen euron väärti, maksoi siis noin viisikymppiä.

Kultsin huppari antoi imetyssuojaa, kun pysähdyttiin kesken matkan tissitauolle.

Mökkiraksalla tähän kohtaan kuuluvat myös pari terassituolia, jotka ajavat sisällä imetystuolin virkaa, toinen perustuolina, toinen jalkojen tukena. Halppiksesta oli myös pakko ostaa terassituoliin pehmuste, sen verran tuo synnytyksessä osumaa saanut häntäluu vielä vihoittelee pitkästä istumisesta.

2. Vedenkeitin
Ehdoton mökkiraksalla kakkavaippojen jälkeen pyllypesussa. Mökillä on saunassa lämminvesivaraaja, mutta se ei ole vielä käytössä, kun mökillä ei olla koko aikaa.

3. Hoitopöytä
Kaikki tärkeät: hoitopöytä, rattaat ja tuoli imetykseen.

Naapurilta ostettu muutaman euron hoitopöytä on ollut möksällä ahkerassa käytössä, kun muuta laskutasoa ei vielä ole. Myös vauvantarvikkeet menevät kätevästi laatikoihin, kun mökillä ei ole vielä mitään lipastoja tai muuta säilytystilaa.

4. Vaunut
Unet maittaa vaunuissa.

Auton takakonttiin mahtuvat vaunut toimivat raksalla nukkumispaikkana. Kopan sijaan vaunuihin menee myös turvakaukalo, jos välillä haluaa poiketa vaikka kesämarkkinoilla, eikä halua turhaan siirtää nukkuvaa kaveria kesken unien kaukalosta koppaan.

5. Kertakäyttöpefletit
Pikkuprinssin jekuin temppu on pyllypesun jälkeen ennen vaipanlaittoa pissata hoitopöydälle. Tämä tapahtuu lähes aina. Saunan kertakäyttöpefletit vaipanvaihdon alustana ovat pelastus liialiselta pyykkipinolta. 

6. Polttopuut ja kaasulämmitin
Kaasupolttimella mökki lämpenee hetkessä. Mikrossa taas lämpenevät eväät ja vedenkeittimellä kakkavaipan vaihtovesi.

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja tänä vuonna poikkeuksellisen kylmäkin. Kun tulimme mökkiraksalle, oli ulkona lämpimämpi kuin mökillä sisällä. Onneksi papan hankkima väliaikainen kaasulämmitin lämmittää mökin muutamassa minuutissa vauvalle sopivaksi. Lisäksi puusauna ja takka antavat lämpöä koko mökkiin pidemmäksi aikaa. 

7. Vesikanisteri ja kaivovesi
Vessaankin kannettiin pari sangollista kaivovettä, sillä hanasta tulee vielä järvivettä.

Tässä vaiheessa mökille ei tule vielä kaivovettä, vaan vesi tulee järvestä. Imettämisen aikana janottaa aina, joten juomavesi on korvaamatonta. Lisäksi alakerran tikit vaativat huolellista hygieniaa, miksi puhdasta vettä roudattiin pari sankoa myös vessaan.

8. Mikro ja kahvinkeitin
Kultsi lämmittää sapuskaa.

Raksalla ruuan on oltava helppoa, joko mikrossa tai kertakäyttögrillissä laitettua. Keittiö on nyt valaistusta lukuunottamatta valmis, joten kohta siellä voi kokata. Nyt päiväruoka heitetään pääosin valmiina mikroon. Myös kahvit keittyvät raksalla, enää ei tarvitse termospullokahveja.

Välillä raksalla harrastetaan yhden käden ruokailua, kun poitsu varaa toisen käden.

Virallinen makkaranpaistopiste.

9. Jääkaappi
Nyt keittiössä toimivat jo hella ja astianpesukonekin. Vielä pari viikkoa sitten syötiin kertakäyttöastioista.

Aiemmin mökillä käytiin kylmälaukun kanssa, mutta nyt eväät saa laittaa jääkaappiin. On paljon helpompaa lähteä raksalle, kun ei tarvitse tehdä eväsleipiä ja säätää kylmäkallejen kanssa.

10. Mummu ja pappa
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, mummu ja pappa sekä muut läheiset mökillä. On aika luksusta mennä raksalta isomummun mökille, jossa mummo ja pappa sekä isomummu katsovat poitsua sen aikaa, että voimme käydä Nikon kanssa rauhassa yhtä aikaa saunassa ja syödä iltapalaa. Sama juttu aamulla aamupalan kanssa.

Näillä varusteluilla mökkiraksalla on pärjätty hyvin niin pikkujäbän kuin synnytystikkienkin kanssa. Ja sen verran raksalla on ahkeroitu keväällä ja viime viikkoina, että kohta sinne päästään viemään enemmän tavaroita, saunomaan ekan kerran ja olemaan ekan kerran yötäkin. Melko siistiä, on sitä jo odotettukin!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Maratonsynnytys 26:45

Nyt synnytyksestä on pari viikkoa ja vauva-arki alkaa pikkuhiljaa asettua jonkinlaisiin uomiinsa. Ajattelin jakaa jotain ajatuksia synnytyksestä, kun asiat ovat vielä melko tuoreessa muistissa.

Pikkuprinssi vain muutaman tunnin ikäisenä 20.6.2017.

Olimme reilu kaksi viikkoa sitten viikonloppuna mökkiraksalla Tyriksellä, missäs muuallakaan. Sunnuntaiaamuna heräsin, kun pöksyt olivat märät, mietin että olisiko lapsivettä tullut ihan aavistus, en tiedä. Joka tapauksessa pakkasimme kamppeemme autoon mummon mökillä ja pikasiivosimme aitan. Sitten lähdimme seitsemän kilsan päähän mökkiraksalle ja seurailimme tilannetta. Ei mitään. Tässä vaiheessa veikkasin jo itsekin, että ensi yönä jotain saattaisi tapahtua, kun pääsemme kotiin. Tyriksellä hommia tehtiin rennolla asenteella ja viikonloppuna oli yöuntakin tankattu kiitettävästi. Itse merkkailin keittiön vedinten paikkoja ja maalasin vielä terassin ja ulkoportaat.

Supistukset alkoivat tästä seuraavana yönä.

Seuraavana yönä heräsin kotona kahdelta vatsakipuihin. Ne tulivat ja menivät. Nyt se varmaan alkaisi! Koetin nukkua parhaani mukaan, vaikka siitä ei meinannutkaan tulla mitään. Alkoi jännittääkin. Aamulla menimme neuvolaan, kuten olimme jo aiemmin sopineet. Neuvolassa supistuksia ei juuri tullut, sama reagointi kuin kipeänä lääkäriin mennessä. Neuvolasta kuitenkin kehoitettiin soittamaan synnärille, kun kerroin lapsivesiepäilystäni. Kävimme neuvolan jälkeen ruokakaupassa ja menimme kotiin soittamaan. 

Veljenvaimo voitti painoveikkauksen kymmenen gramman tarkkuudella.

Synnäriltä pyydettiin tulemaan paikan päälle. Testien mukaan lapsivesi ei ollut mennyt, joten ei siis kiirettä. Pääsimme vielä kotiin, kuten arvasimmekin. Jotta odottavan aika ei olisi liian pitkä, lähdimme ostoksille XXL:ään ja lounaalle Le Qulkuriin. Supistuksia tuli satunnaisesti ja lounaalla itselleni tuli olo, että haluan jo kotiin rauhassa hengittelemään. Kotona otin pienet päiväunet, kun Niko ajeli taloyhtiön nurmikon. Sitten hengailtiin terassilla, touhuttiin normikotiaskareita ja illalla katseltiin yhtä suosikkisarjaa HBO Nordicista. Aina kun supistus tuli, laitettiin telkkarista pause ja Elle TENSistä Boost-tila päälle.

Niko otti maanantaipäivänä vielä rennosti uudessa XXL:stä ostetussa leposohvassa.

Joskus yhden maissa maanantain ja tiistain välisenä yönä supistukset alkoivat tuntua siltä, että kotona ei enää halunnut olla. Supistusten väli oli maanantai-iltapäivä neljästä ollut noin kymmentä minuuttia, tuolloin yöllä niitä tuli välillä viiden minuutin, välillä 7-9 minuutin välein. Osa supistuksista tuntui jo varsin kovilta, tärisin jossain horkassa vielä minuutteja niiden jälkeen. Synnärille saavuimme puoli kahdelta yöllä, kun olimme ensin pysähtyneet kolme kertaa matkalla supistusten takia, ei ollut autossa istuminen herkkua.

Synnärillä olin auki vasta 2-3 senttiä. Meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa toiseen kankkuun pistettiin jotain kipulääkettä. Sen avulla koetimme vähän vielä nukkua. Viiden maissa supistukset olivat jo melkoisia ja selkääni laitettiin epiduraalikatetri sekä sen kautta kipulääkettä. Supistukset näkyivät käyrällä, mutta en tuntenut mitään. Tässä vaiheessa kätilä nro 2 vai olikohan jo 3 tuli laittamaan pimennysverhot kiinni ja kehoitti meitä nukkumaan. Yhteensä synnytyksen aikana salissa taisi olla vuorotellen neljä kätilöä.

Tiistaina aamuysiltä heräsin koviin supistuksiin. En oikeastaan edes muista mitä kaikkea on tapahtunut tiistaina aamukympin ja iltapäiväviiden välillä. Epiduraalia lisäiltiin aina välillä, sen vaikutus taisi kestää tunnin tai puolitoista kerrallaan. Sentit olivat tiukassa, aukeneminen oli hidasta ja sitä koetettiin nopeuttaa jollain oksitosiinilla vai millä lie. Myös kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa. Välillä koetin nukkua kahden yön väsymystä sängyssä, välillä olla sängyllä nelinkontin ja siinäkin asennossa olisi tullut uni, väsymys oli kaamea. Välillä istuin jumppapallon päällä. Tensin käytön olin lopettanut silloin, kun epiduraali laitettiin. Ekan epiduraaliannoksen aikana verenpaineenikin laski melko alas, jota taas korjattiin jollain aineilla.

Tää on varmaan ainoa kuva meikäläisestä synnärillä, naama kertoo kaiken.

Ponnistusvaihe alkoi tiistaina iltapäiväviideltä ja kesti puolitoistatuntia. Tässä vaiheessa alakertaan pistettiin vielä piikillä jotain kipulääkettä. Lääkäri oli tullut saliin ja kohteliaasti esitellyt itsensä mulle, kun olin kiukkuisesti ärähtänyt hänelle, että "mitä!". Lääkäri totesi ystävällisesti, että hän vain esitteli itsensä. Nikoa hieman nauratti jälkikäteen. Muuten ilmeisesti käyttäydyin suhteellisen hyvin ellei kirosanojen luettelointia lasketa.

Ponnistusvaihe tuntui pitkältä. Olin ensin sängyssä, sitten jonkin vessanpöntön näköisen päällä ja lopulta jälleen sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Välillä mietittiin ilmeisesti imukupilla avustamista, ohimennen vissiin sektiotakin, kun lääkäri pörräsi salissa valmiustilassa kätilön lisäksi. Itsekin mietin jossain vaiheessa, että entä jos en yksinkertaisesti vaan jaksa ponnistaa beibiä ulos. Olo oli kuin yrittäisi punnata melonia pepusta. Beibi oli jossain vaiheessa tulossa jotenkin suu edellä, oikeinpäin kumminkin. Jossain vaiheessa kätilö kysyi haluanko vettä, johon totesin vain, että haluan tämän vauvan pihalle. Kätilö naurahti, että nyt on ainakin oikea asenne.


Muutaman minuutin ikäinen pikkukaveri.


Iskäkin herkistyi, kun sai uuden perheenjäsenen ekaa kertaa syliin.

Lopulta pikkuprinssi tuli kuin tulikin ulos ihan normaalissa asennossa ilman imukuppeja tai muuta. Ensimmäisenä katsoin 50-senttistä vauvaa ja mietin, että miten noin iso otus (3850 g) on voinut olla mun sisällä ja tulla sieltä vielä ulos?!? Pikaputsauksen jälkeen prinssi tulikin jo ihokontaktiin mun rinnalle, mistä sitä uunituoreen iskän kanssa ihmeteltiin. Itselläni oli vielä epätodellinen olo, tuntui, etten ole edes tässä maailmassa. Synnytyksen kokonaiskesto oli 26 tuntia ja 45 minuuttia.


Naistenosastolla pikkuisen kanssa.


Synnytys on rankka kokemus isällekin.


Imetys saattaa äkkiseltään sattua tisseihin.

Joskus tunnin päästä pääsin suihkuun ja poitsu siirtyi iskän paidan alle suojaan. Tässä vaiheessa iskän silmäkulmakin taisi kostua hieman. Muutoin synnytyksestä selvittiin parilla tikillä ja kipeällä häntäluulla. Olen joskus satuttanut häntäluuni jäisessä pulkkamäessä ja sama paikka otti ilmeisesti hieman osumaa synnytyksessä. Niko-isältä meinasi mennä synnytyksessä peukalo, kun puristin sen melkein sijoiltaan väärään suuntaan. Tämä tunnustettiin tosin vasta jälkikäteen, ehkä ihan fiksua niin. Synnytyssalista siirryimme naistenosastolle, josta pettymykseksemme emme saaneet perhehuonetta, sillä osastolla oli ruuhkaa.


Poika Peltola 50 senttiä ja 3850 grammaa.


Mummo, pappa, isomummu sekä mun sisarukset ja veljenvaimo lähettivät sairaalaan isoja valkoisia ruusuja.

Sairaalassa olimme kolme yötä. Kotiin pääsimme juhannusaattona, voi sitä onnenpäivää. Omat vaatteet, oma sänky, oman perheen rutiinien löytämistä ja pikkuprinssiin tutustumista omassa rauhassa omassa kodissa. Ihan paras juhannus. Juhannuksen kunniaksi kävimme koko perhe kylvyssä ja grillasimme superhyvää lihaa, minä ja mun rakkaat miehet, Niko ja pikkuprinssi. * sydän *


Isi ja iskän poitsu.


Perhepeti.


Jos tissiä ei näy, voi iskän korvalle käydä huonosti. 


Herra suloisuus.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Sairaalalaukku pakattu

Sairaalalaukku on jo pakattu, ollut oikeastaan jo viime viikosta asti odottamassa. Viime viikonloppunakin se oli möksällä mukana turvakaukalon kanssa, jos h-hetki olisi sattunut tulemaan. Ei ole vielä tullut, tosin laskettu aikakin on vasta lauantaina. 

Siellä on kaikki oleellinen. Laukku on oikeastaan kultsin kerran käytetty, oma treenikassi tuoksahti sen verran "naiselliselta", että sinne ei halunnut pakata mitään.

Turvakaukalo on valmiina myös autossa. Tuosta punaisesta tyynystä avautuu tarvittaessa viltti.

Oma arvaukseni oli eilinen tiistai, se tosin meni jo, että katsotaan osuuko Nikon arvaus lähemmäksi oikeaa. Niko veikkasi ensi viikon alkua eli juhannusviikkoa. Itse ajattelin, että jos beibi olisi tullut äitiinsä, niin sillä on aina vähän kiire ja maailmaankin tultaisiin hitusen etuajassa. Niin tulin itsekin parisen viikkoa.

Preglife-sovelluksen listaus sairaalalaukun sisällöstä.

Sairaalalaukun pakkaamisessa täytyi hyödyntää Preglife-sovelluksen listausta. Mitä ihmettä sinne laukkuun pitää pakata? Hommahan menee varmasti samalla tavalla kuin lomalla, oikeasti tarvitset murto-osaa laukun sisällöstä ja pärjäisit melkein ilmankin. Niinhän se mummokin kertoi, kun häntä tultiin aikoinaan hakemaan synnäriltä kuorma-autolla ja hienosti meni lapsen kanssa ilman mitään kaukaloita.

Omat vaatteet: koska Suomen kesä on aina yhtä yllättävä, mukana on shortsit ja pitkät housut, imetysliivit ja -paita sekä pitkähihainen vetskaripaita päälle, jos on kylmä.

Vauvalle mukana on pari bodya, yksi potkupuku, parit housut, sukat, myssy ja tuollainen lämpöisempi potkupuku. Riittääkö?

Lämpöisempi ulkovaate vauvalle mukana varmuuden vuoksi.

Hygieniaosasto eli yksi harso (ihana elefanttikuvio!), hiusharjat itselle ja beibille, hammasharja ja -tahna, nännivoide, shampoo- ja hoitoaine, dödö, huulirasva ja käsirasva.

Kamera sekä laulupöllö, joka edustaa sitä "jotain, joka tekee sairaalahuoneesta kotoisamman".

Siteet, pari vaippaa ja liivinsuojia.

Neuvolakortti, kännykän laturi ja hoitosuunnitelma, mikä on nyt jo täytettykin.

Välipala- ja eväsosasto, taitaa olla liikaakin. Mutta niin kuin kaikissa urheilusuorituksissa, kyllähän tämä osasto pitää olla kunnossa. Vaikka ilmeisesti näitä saa rouskutella vasta urakan jälkeen vai kuinka? Jostain olin lukevinani, että synnytyssalissa ei syödä muuta kuin mehukeittoa, jos sattuu, että joudutaan hätäsektioon leikkauspöydälle.

Tohvelit, en tiedä tarvitseeko vai olisiko crocksit paremmat?

Unipupu, ehkä turha sekin, taitaa pienelle riittää elämän alussa äiskän ja iskän seura ja syli.

Sitten suosituslistoissa on ollut lukemista tai musiikkia, että ehkä jonkin lehden tai kirjan voi heittää mukaan tai sitten kuulokkeet/bosen, musat löytyy puhelimesta. Myös TENS on luonnollisesti mukana, kun se kerran on hankittu. Lisäksi kultsi on pakannut oman laukkunsa, siellä taitaa olla yhdet vaihtovaatteet ja parit bokserit :)

Tää nainen olisi jo valmis synnärille, saa nähdä milloin se beibi on samaa mieltä. 

Mitä laukusta puuttuu tai onko jokin aivan turhaa?

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Elle TENS synnytykseen?

Eilen posti toi paketin, jota on odotettu ja hieman pelätty, että ehtiikö se ajoissa, mutta josta en tiedä onko oikeasti hyötyä. Kyseessä on Elle TENS eli jonkinlainen transkutaaninen hermostimulaatio, josta monet kehuvat olevan apua synnytyksessä, etenkin alun supistuksissa vielä kotona ollessa. Nähtäväksi jää miten laite toimii. Tilasimme sen netistä 95 eurolla.


Laitteesta kerrotaan muun muassa seuraavaa:

"Elle TENS lähettää heikkoja sähköimpulsseja ihon läpi hermokudokseen elektrodien avulla. Impulssit auttavat kehoa tuottamaan kipua lievittäviä kemikaaleja, kuten endorfiineja. TENS on lääkkeetön kivunlievitystapa, jolla ei ole sivuvaikutuksia. Kivun lievityksen taso on yksilöllistä. Osa käyttäjistä tuntee, että Elle TENS tarjoaa riittävän kivunlievityksen koko synnytyksen ajaksi ja osa tarvitsee muita kivunlievitysmuotoja synnytyksen loppuvaiheessa."

"Kun heikkoa sähkövirtaa johdetaan ihon alla kulkeviin hermoihin, kipuviesti aivoihin häiriintyy ja supistus on helpompi kestää."


Laitteessa asetetaan selkään tietyille kohdille selkärangan kummallekin puolille kaksi lätkää eli yhteensä neljä lätkää, joista menee piuhat varsinaiseen laitteeseen, jonka saa vaikka kaulaan roikkumaan. Kun laitteen laittaa päälle, tunnetta kuvataan kihelmöiväksi tai väriseväksi. Supistuksen tullessa painetaan BOOST-näppäintä, jolloin laite antaa lisätehoa kivun lievittämiseen. Kun supistus on ohi, painetaan samaa näppäintä uudelleen. Suihkuun tai kylpyyn laitteen kanssa ei saa mennä, eikä sitä saa käyttää, jos on epilepsia tai sydämentahdistin.


Itselläni ei ole suurempia odotuksia tai toiveita synnytykseen. Mielestäni liian tarkat suunnitelmat ja toiveet voivat lähinnä romuttaa koko homman tai tuoda epäonnistuneen fiiliksen jälkikäteen. Lähtökohtana on alatiesynytys, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos jostain syystä joudutaankin kallistumaan sektioon, eikä sekään ole maailmanloppu. En kannata mitään ääripäätä, esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä tai vanno minkään muunkaan asian nimeen. Lähinnä hommaan lähdetään avoimin mielin, synnytyksen kulkua tuskin pystyy täydellisesti ennustamaan ja ovathan siellä ammattilaiset ja oma kulta apuna. Ja nainenhan voi aina muuttaa mielensä, joten mitään lukkoonlyötyä ei mielestäni edes kannata olla. Tällä mielellä tilasin TENSinkin. 




Etenkin töissä pomo kertoi TENS-laitteesta olevan suuresti hyötyä vaimon synnytyksessä, että laitteen avulla pärjäsi pitkään kotona. Kaikkeahan voi aina kokeilla ja laitteen voi aina myöhemmin myydä tai vuokrata. Sen vuokrahinnat menivät 40 euron hujakoilla ja laitteen käyttö on muutenkin yleistynyt viime vuosina. Synnytyksen lisäksi laitetta voi käyttää myös muiden kiputilojen, kuten niska- ja selkäkipujen, kuukautiskipujen, leikkausten jälkeisten kipujen tai jopa migreenin lievittämiseen. 


Osa ehkä pitää laitetta synnytyksessä myös psykologisena. Se antaa supistuksen kourissa olevalle naiselle jotain näprättävää, mikä vie huomiota muualle ja antaa "hallinnan" tunteen. Joka tapauksessa aion kokeilla sitä, katsotaan sitten miltä se vaikuttaa ja miten synnytys ylipäätään menee. En osaa vielä edes hahmottaa millainen kipukynnys itselläni on, sekin varmaan selviää. :D

Ainut toiveeni synnytyksen jälkeen on perhehuone, toivotaan, että sellainen olisi sitten vapaana. Olisi ihanaa viettää beibin kanssa ekat hetket perhehuoneessa, jossa iskäkin saa yöpyä. 

Oletko itse kokeillut synnytyksessä TENSiä ja millaisia kokemuksia siitä on?