maanantai 12. elokuuta 2019

Lomakuulumisia

Kesäloma loppui jälleen, puolisoni meni eilen töihin neljän viikon kesäloman jälkeen. Ja mitäs sitä sitten tuli tehtyä? Noh, Instagram-kuvissani ovat vilisseet kesämökki ja muut pienet lomareissut. Kivaa on ollut, kuten kuvista näkyy, mutta tässä muutama asia, mitä välillä liiankin ruusuiset IG-kuvat eivät kerro.

4 kk hulinat
Otson vauvavuodesta pahin ajanjakso olivat 4 kuukauden hulinat. Silloin ei nukuttuyöllä eikä päivällä. Henkisesti olin siis jo varautunut Olavinkin kohdalla kyseiseen ”ei niin kivaan” -ajanjaksoon, mikä ajoittui mukavasti puolison kesälomalle. Noh, kesälomalla hulistiin, Olavin pisimmät päikkärit olivat 1,5 h matkalla Tahkolle ja toisena automatkana 2 h. Kaikki muut unet olivat melkolailla puolta tuntia. Tosin Otson vauvavuoteen verrattuna tämäkin on jo pitkä pätkä, Otso nukkui pahimmillaan 5-15 minsan päikkäreitä.

Yöunet tai niiden puute
Hulinoista tai mistä lie johtuen Olavi on nukkunut melko rauhattomasti aamuyöt. Lomalla rauhattomuus alkoi pahimmillaan ekasta syötöstä eli aamukahdesta ja siitä välillä heräiltiin tunnin välein tankkaamaan tissiä, kun päivällä ei maltettu syödä. Eipä siinä, mutta lisäksi Otso on nukkunut paikoitellen huonosti. Hän herää melkein joka yö klo 23-24 välillä epämääräisesti huutamaan. Eli siis juuri siihen aikaan, kun saisin Olavilta nukkua pisimmän unipätkän. Ja mökillä me nukumme kaikki samassa huoneessa, joten herätyksiä on riittänyt.Välillä olen aamulla ollut suorastaan hieman katkera puolisolleni, joka on nukkunut hienosti lähes kaikki kitinät, kun itse herään joka rasahdukseen.

Automatkat
Näihin olen myös totaalisen kypsä, sillä lomalla Olavi on huutanut melkein kaikki automatkat. Eräskin kerta ajoimme parin tunnin matkaa Mäntän mummolasta mökille neljä tuntia... Ajattelin, että tehdään sitten paljon pysähdyksiä, että eihän lomallakiire ole. Pysähdysten ajaksi huuto kyllä loppui, mutta se alkoi aina samantien kaukalossa. Ja on kyllä yritetty vaikka mitä. On kevyempää vaatetusta, on lähdettu liikkeelle lähes poikkeuksetta aina, kun Olavi on väsynyt eli päikkäriaikaan. On ollut lelua ja harsoa ja tuttia ja ties mitä laulantaa. Puhumattakaan siitä, että se takapenkin tila turvakaukalon ja turvaistuimen välissä ei kovin suuri ole. 

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Vauva-arkea taaperon kanssa - päivärytmistä

Meillä on kohta kuukausi takana arkea vauvan ja taaperon kanssa, siis ilman esikoisen päivähoitoa. Kun Olavi syntyi, oli Otso päiväkodissa maanantaista torstaihin klo 7.00-11.15. Koska Olavi on ollut huomattavasti helpompi vauva kuin Otso aikoinaan, niin päätimme lopettaa hoidon Olavin ollessa 2,5-kuukautinen ja Otso jäi kanssamme kotiin.

https://drive.google.com/uc?export=view&id=1Hk_JyikFunipVW5G6lNcMX5il2XT5nn4
Tältä näyttää äiskä, kun esikoinen on nukkunut alkuyön huonosti ja kuopus herännyt aamuyöstä tunnin välein tankkaamaan.

Nyt arkemme on hieman tasoittunut. Otso ei kiukkua enää yhtä paljon pikkuveljelle (tai äidille) kuin alussa. Välillä hän on jopa antanut pikkuveljelle tuttia tai tuonut omat pehmolelunsa Olaville, kun tätä on harmittanut ja itkettänyt. Kun olen kertonut, että lähdetään jonnekin, Otso näyttää Olavia ja kaukaloa, pikkuveli pitää ottaa mukaan. Tätä on kyllä edeltänyt myös kamala ajanjakso, jolloin pikkuveljeä yritettiin heittää pikkuautoilla, sukat revittiin jalasta, sormella olisi haluttu tökkiä toista silmään ja ties mitä, huh. Vieläkin noita asioita tehdään, mutta onneksi jo vähemmän. Alussa en voinut mennä edes vessaan niin, että Olavi olisi ollut Otson käden ulottuvilla.

Olavi meinaa usein väsähtää pian heräämisen jälkeen, siksi liikenteeseen olisikin hyvä päästä viimeistään aamuysiltä. Tässä Otso on lohduttanut pikkuveljeään hakemalla sängystään pikkuveljelle kaikki pehmolelut.

Päivämme alkavat aamukuuden ja seiskan välillä. Yleensä Otso herää isin kanssa toisessa huoneessa ja he ehtivät vaihtaa vaatteet ja tehdä aamupalankin valmiiksi, kun minä herään ääniin puoli seiskalta ja kömmin ylös toisesta makkarista Olavin usein vielä jäädessä hetkeksi nukkumaan. Mutta miettikääpä, pääsen valmiiseen aamupalapöytään! Ehdin ehkä syödäkin, kunnes Olavi herää seiskan maissa. Puoliso lähtee töihin aamuseiskalta ja me jäädään poikien kans kotiin.

Viikko sitten meillä oli tuuri. Lähdimme aamulla Leikarin leikkipuistoon, kun Leikarin päiväkodilla sattui olemaan avoin musiikkitapahtuma. Yhden miehen orkesteri soitti ja lauloi lastenlauluja.




Yleensä aamuysiltä lähdetään jo jonnekin: ruokakauppaan, avoimeen päiväkotiin (tai enemmänkin kerhoon), neuvolaan, leikkipuistoon tai omalle pihalle. Yleensä lähtö on järkyttävää kitinää ja itkua, kun Olavi alkaa jo väsähtää ja välillä tunnetila tarttuu Otsoonkin. Yleensä Olavi nukahtaa autoon kaukaloon tai vaunuihin ulkona. Otso taas tykkää, kun aamupäivään saadaan jotain toimintaa, oli se sitten leikkimistä kerhossa tai lasten ostoskärryjen työntämistä ruokakaupassa. Jos koko aamupäivä ollaan kotona, niin purkamaton energia näkyy yleensä pikkuveljen kiusaamisena. Ja myönnän, että neljän seinän sisällä oleilu ilman ihmiskontakteja jatkuvaa kitinää kuunnellen alkaa kiristää omaakin pantaa.

Kauppareissu käy hyvästä ajanvietteestä. Ainakin, jos Olavi nukkuu. Kauhean riemulla en muistele kauppareissua, kun Olavi huusi täyttä kurkkua ja Otso seikkaili lasten kärryjen kanssa pitkin ja poikin kauppaa. Lopulta Olavi nukahti Tulaan ja Otso kiinnitettiin vöillä rattaisiin ja loppureissun taktiikkana oli äkkiä pois kaupasta.

Kun Olavi on haastavalla päällä, mennään sieltä missä aita on matalin. Välipalalla siis valmiilla purkissa olevalla hedelmä-coctaililla.

Kotiin palaamme usein lounaaksi, joka on jotain jämiä edellispäiviltä tai muuta helppoa ja nopeaa. Knorrin keittopussit ovat parhaita! Niissä on valmiina perunat ja kasvikset, ei tarvitse kuin lisätä jauhelihaa/lohta/nakkeja tms, varsinainen laiskan kokkaajan keittolounas. Lounaan ja pottaharjoittelujen jälkeen esikoinen menee päikkäreille ja jos Olavinkin aamupäikkärit ovat olleet lyhyet (30-60 min), saan veljekset ehkä samaan aikaan unille. Tämä onkin päivän luksushetki! Yleensä keitän kahvit ja nautin ne hetken hengähtäen.

Otso ottaa päikkäreillä rennosti.

Tänään tulee viikko rota-rokotteesta, eikä Olavi vatsakivuiltaan nuku päikkäreitä vaaka-asennossa. Niinpä unta koetetaan tankata Tulassa. Tämäkin blogiteksti on kirjoiettu seisten keinahdellen.


Otso nukkuu nykyisin 1-3 tunnin päikkärit, keskimääräisesti ehkä pari tuntia. Olavi nyt nukkuu kaikkea puolesta tunnista pariin tuntiin, melko harvoin kolmea tuntia. Tämä olisi tietysti päivän ainoa rako, kun voisi itse ottaa vaikka päikkärit tai löhötä sohvalla. Greyn anatomian katsominen on kuitenkin jäänyt vähälle, kun aina on muka jotain tehtävää: ruuanlaittoa, siivousta, pyykinpesua tms. Yhtenä päivänä innostuin muuttamaan olkkarissa järjestystä poikien ollessa unilla ja kaaos oli melkoinen, kun puolisoni tuli kotiin...

Aamupäivän touhuja, kun en jaksanut lähteä poitsujen kanssa edes pihalle. Onneksi sisälläkin voi touhuta monenlaista.



Esikoisen päikkäreiden pituudesta riippuen iltapäivä menee miten menee. Jos päikkärit ovat lyhyet, syödään välipalaa ja lähdetään ehkä hetkeksi ulos. Jos päikyt ovat pitkät, siirrytään ehkä suoraan päivällisen tekoon ja syödään se, kun isi tulee viiden maissa kotiin ja tehdään sen jälkeen jotain porukalla. Olavinkin loppupäivän päikkärit vaihtelevat tekemisen mukaan. Yleensä hän jaksaa olla hereillä maksimissaan pari tuntia, kunnes alkaa väsyttää. Iltapäivän päikkäreille on myös vaikeinta nukahtaa ja usein otankin hänet Tulaan vaikka kokkailun ajaksi. Tai jos olen valmistellut uuniruokaa valmiiksi poikien nukkuessa, saatamme lähteä ennen päivällistä ulos, jolloin Olavikin voi nukahtaa vaunuihin.

Hellepäivän touhuja, kun isi oli myöhään töissä. Vesisodan ja sisiliskon ihmetykset taisivat kuulua naapuriinkin saakka.

Leikkimatto on Olavin yksi lempipaikoista.

Olavi on pyörähtänyt selältä vatsalle jo nelisen kertaa. Otso tsemppaa vieressä.


Iltatoimet meillä alkavat seiskalta. Otso syö iltapalaa ja menee nukkumaan puoli kasin ja kasin välillä. Onneksi hän menee unille helposti, Puppe ja vesipullo mukaan, peittely ja hyvänyön toivotukset. Yhtenä iltarutiinina on myös halin antaminen pikkuveljelle, se on suloista. Olavi taas menee yöunille klo 20-22 välillä eli hyvällä tuurilla meille jää puolison kanssa hetki kahdenkeskistä aikaa, yleensä kuitenkaan ei. Itse pyrimme menemään yöunille jo iltakympiltä, muuten arkea ei jaksa. Tosin esimerkiksi eilisiltana katsoimme Via Playsta yhtä sarjaa jopa puoli kahteentoista, kun ei pystynyt jättää vikaa jaksoa katsomatta. Ja nyt haukotuttaa, oma moka :D

Olavi on onneksi pääosin aurinkoinen vauva.


Meidän ainoa viikottainen harrastus on keskiviikon vauvauinti, jossa Otso on käynyt 4-kuukautisesta lähtien. Viime viikolla myös Olavi oli mukana, kun 3 kk ikä ja 5 kilon painokriteeri täyttyivät. Lisäksi olemme käyneet tämän kuukauden maanantaisin ja torstaisin Muuramen avoimessa päiväkodissa, mikä on eräänlainen kerho kaikenikäisille lapsille. Siellä siis lapset ovat vanhempien kanssa ja toimintaa koordinoi yksi kunnan työntekijä.

Tämän viikon jälkeen avoin päiväkoti tosin jää kesätauolle ja jatkuu elokuussa. Siellä on ollut kivaa käydä, kun Otsolle on ollut uudet lelut ja leikkikavereita sekä itselleni äitiseuraa. Ohjattua toimintaakin, esimerkiksi leipomista tai askartelua, on ollut tarjolla, mutta Otson kanssa emme ole niihin kauheasti osallistuneet. Ihan siitä syystä, ettei Otso jaksa keskittyä ja jos Olavi on ollut hereillä, eivät käteni (tai järkeni) ole enää riittänyt askarteluun, vaan olen nauttinut, kun Otso on leikkinyt rauhassa autoilla parkkitalossa.

Otso kokeili avoimessa päiväkodissa myös pianolla soittamista ja innosti muitakin lapsia musisoimaan.

Avoimen päiväkodin parkkitalo on kaikista kivoin juttu.

Usein pikkuveli ottaa lyhyet aamutorkut kaukalossa, kun saavumme avoimeen päiväkotiin.

Tällaista arkea meillä. Korostan vielä, ettemme elä päiviä kellon kanssa. Lähinnä rytmityksen tavoitteena on saada pojat edes hetkeksi samaan aikaan päikkäreille (joskus onnistuu, joskus ei) ja tulevaisuudessa toivottavasti jossain vaiheessa yöunillekin. Puolisoni kesälomaankin on vielä muutama viikko, joten ihan vielä ei päästä lomafiiliksiin. Miten muilla arki sujuu vauvan ja/tai taaperon kanssa vai joko olette päässeet lomamoodiin?

Erään perjantain kohokohta oli naapuritaloyhtiön pihassa oleva kaivinkone! Sitä käytiin katselemassa myös ulkona.

Työkone parkkiksella oli kauppareissun kohokohta.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Blogin jatko?

En ole kirjoittanut blogiini mitään melkein vuoteen. Esikoisemme oli vuosi ja kaksi kuukautta, kun palasin töihin elokuussa 2018 ja kiireinen, uudenlainen arki alkoi. Kun töitä tekee koneella istuen, ei sitä halunnut enää tehdä kotona iltaisin, kun vapaa-aika oli muutenkin vähäistä. Blogi unohtui kaiken kiireen keskellä. Lisäksi vaihdoin puhelintakin ja vanha blogiohjelma ei enää toiminut, eikä toimi vieläkään. Läppärin esille kaivaminen oli liian työlästä.

Äidin rakkaat, Otso ja Olavi.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Toinen poikamme syntyi melkolailla kaksi kuukautta sitten ja olen siis jälleen äitiyslomalla. Esikoinen on hoidossa vielä tämän kuukauden aamupäivät ja sitten jää ainakin kesän ajaksi kotiin. Kesäni tulee siis menemään pitkälti kolmestaan näiden kahden touhutoopen kanssa, kun puolisoni kesäloma ajoittuu näillä näkymin loppukesään. Otso on jo 1 v 11 kk ja viime lauantaina nimensä saanut pikkuveli Olavi 2 kk.

Meidän perhe: minä, Olavi, Niko ja Otso.

Vuosien saatossa myös blogini on elänyt. Se alkoi innostuksestani liikuntaan ja keskittyi melkolailla vaellusreissuista ja maratonille treenaamisesta kertomiseen. Sitten syntyi esikoisemme, jonka kuulumisia kerroin kuukausittain. Välissä elämä on ollut myllerryksessä ja olen kertonut blogissani burn outista ja avioerostanikin.

Meikäläisen vakiovaate on nykyisin huppari.

Nyt mietinkin, että jos jatkaisin blogiani, niin mistä se kertoisi? Mitään tavoitteellista treenaamista en ole aloittamassa, kun haluan saada kroppani rauhassa ja kunnolla kuntoon. Kaksi raskautta ja synnytystä lyhyen ajan sisällä on kuitenkin ollut melkoinen rutistus. Eli kerronko lapsiperhearjesta? Niitäkin blogeja olen lukenut viime aikoina paljon ja vielä hyviä sellaisia, mitä uutta ja kiinnostavaa omani tarjoaisi? Vai kerronko näiden yhdistämisestä, siitä miten nelihenkisen perheen onnistuu lähteä pyörällä lähikauppaan, kun nuorimmainen on vain pari kuukautinen? Vai toteanko vain, että blogin aika oli ja meni, ja keskityn jatkossakin perhearkeen? Ja jatkaisiko blogi samassa paikassa samalla nimellä vai jossain muualla ja uudella nimellä?

Mitä sinä olet mieltä?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Otson 1-vuotissynttärit

Juhannuspäivänä vietimme mökillä Otson 1-vuotissynttäreitä. Juhlat olivat pienet, paikalle oli kutsuttu vain perhepiiri eli mun ja Nikon vanhemmat sekä mun mummu ja meidän sisarukset perheineen. Ihanan moni paikalle pääsikin, vaikka juhannuspäivä varmasti on haasteellinen ajankohta. 


Päivänsankari valmistautui suuriin juhliin nukkumalla kunnon päiväunet, unta taisi riittää reipas pari tuntia, jos ei enemmänkin. Kyllä olikin ilme näkemisen arvoinen, kun herätessä mökki oli täynnä ihmisiä.


Synttärit aloitettiin alkoholittomilla maljoilla sekä lounaalla. Menussa oli vihreää salaattia ja pastasalaattia sekä hirveä ja uusia perunoita, lisukkeena kaupan leipää ja siemennäkkäriä. Jälkkäripöydässä taas oli kinkku- ja jauhelihapiirakkaa sekä Pätkiskakku, smoothiekakku ja raparperipiirakkaa, kaikki gluteenitonta. Ja olipa lisänä vielä karkkibuffetkin.

Otso sai ihan hurjasti lahjoja, iso kiitos niistä. Kaikista erikoisin oli siskoni ja siskon miehen tekemä puinen virveli, jolla saa onkia magneettikaloja, siis aivan ihana! Isompana virveliin saa lisättyä koukutkin. Siis se oli tehty kokonaan itse, virveli sekä kalat, ja kalojen taakse oli tavutettu kalojen nimetkin. Aivan hurjan hieno!


Hieno oli myöskin Fjällravenin Kanken -lastenreppu, sillä kyllä kelpaa lähteä päiväkotiin. Reppu oli myös siskoltani sekä veljeltäni eli kummien lahja. 


Siskon mies ja sisko olivat tehneet Otsolle itse upean virvelin sekä kalat.

Muita hittilahjoja olivat erilaiset legot sekä klassikko potkumopo, joita tuli kaksin kappalein. Onpahan kätevää, kun toisen mopon voi jättää mökille ja toisen kotiin. Lisäksi Otso sai myös ihania vaatteita, oli pikkukakkosen bodya, super baby -body ym. Aivan ihana oli myös lasten liikennematto, joka siis oli hieman erilaisempi kuin perinteinen liikennematto. Se on aivan täydellinen Otson omaan huoneeseen!


Ja pisteenä I:n päälle isomummun lahja eli mökille kasattu hiekkalaatikko ja hiekkalelut. Toisesta alla olevasta kuvasta puuttuu vielä hiekka, mutta nyt sekin on jo paikoillaan.


Iso kiitos kaikille synttäreistä! Synttärijuhlien lisäksi Otsoa muistivat naapurit, niin lahjapaketein kuin kukkakimpuin, kaunis kiitos. Kiitos myös Uusikylän suuntaan vaatelahjasta, autopuku oli hieno!


Viimeisimpänä ilme miltä tuntuu, kun syöt synttärijuhlien aamuna puuroa, etkä meinaa malttaa odottaa, että vieraat saapuvat :D