sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viikon treenit ja kuulasota

Ajattelinpa jakaa tämän viikon treenit syketietoineen. Tästä näkee hyvin minkätehoisia treenejä viikkoon mahtui. Lopussa vielä muutama valokuva viikonlopulta.

Tiistai 

Kolmen viikon sairastelun jälkeen jumppakausi alkoi jälleen tällä viikolla. Tiistaina oli pitkästä aikaa spinning ja core. Huh huh, melkoisen korkealla kävivät sykkeet spinningissä, vaikka tunti oli easy. Ilmeisesti kolmen viikon sohvaperunana olo vaikutti ja äänikin oli ihan käheä tunnin jälkeen. Tiistai-iltana tuntui hieman, että ei kai tauti iske jälleen, sen verran oli väsynyt ja jotenkin viluinen olo jumppien jälkeen. Kuumemittarikin näytti uhkaavasti korkeampia lukuja, mutta ei onneksi noussut kuumeen puolelle.

Ensimmäinen spinning kolmen viikon flunssan jälkeen. Kyllä huomaa sykkeistä.
Core ja pidempi venyttely.

Keskiviikko

Keskiviikkona aloitin tehokuurin sinkkiä sekä D- ja C-vitaaminia. Olen kuullut monelta ihmiseltä sinkin vaikutuksesta vastustuskykyyn, niin pakkohan sitä oli testata. Ja täytyypä sanoa, että ei se tauti enää takaisin tullut, kiitos!

Keskiraskas spinning kolmella työosuudella reippaasti puoliseiskalta aamulla.
Rauhallisempi ryhmistunti, jossa energianlähteenä pääosin rasva.
Aivan sama tunti kuin aamulla. Sykekin lähes sama, aamulla keskisyke oli 149.
Ja ylläolevan spinningin vaikutus.
Coreilua.

Coren vaikutukset: keskitehoinen perusharjoitus, joka kuluttaa hiilareita.

Torstai

Torstaina ohjelmassa oli spinningiä ja corea. Coresta jäivät sykeluvut ottamatta, mutta tässäpä 30 minuutin spinningin tiedot.

Keskiraskas spinningtunti 30 min.

Perjantai

Perjantaina vuorossa oli kahvakuulaa, corea ja raskain spinningtunti.

Polarin mittarissa on kivaa, kun harjoitukset voi yhdistää "multisportiksi". Tästä näkee kätevästi erikseen jokaisen lajin tiedot, mutta myös koko illan jumpat samassa taulukossa. Spinningissä on kyllä menty ja lujaa.
Kahvakuula, core ja raskas spinning.

Sunnuntai

Lauantai oli lepopäivä. Tai tarkemmin sanottuna mummon 80-v. synttäripäivä (täytekakkua jee!). Sunnuntaina sitten ulkoiltiin: ensin iskän kanssa metsiä katsomassa (iskä on metsäkoneurakoitsija ja ostaa metsiä hakattavaksi), sitten kuulasodassa pihalla.

Metsässä kävelemässä. Käytiin tsekkaa kuusi eri hakkuupaikkaa.
Mettäkävely tuo hyvän lisän viikon treenehin: palauttava harjoitus, joka auttoi ja nopeutti palautumista.
Siellä se isukki näkyy.

Kotona innostuttiin kuulasotailemaan viidestään: minä, pikkuveljet, systeri ja isukki. En ole aiemmin  ammuskellut noilla kuula-aseilla ja hieman hirvitti, miten se kuulan osuminen sattuu (yksi mustelma tuli reiteen, muuten selvittiin "auts" tokaisuilla). Osa pyssyistä on melko leluja, mutta onpa siellä yksi arvokkaampikin kuula-ase, mistä kuula ilmeisestä lähtee jotain 120 km/h. Tämän vuoksi oli ehdottoman tärkeää, että kaikki käyttävät suojalaseja, eikä päähän ammuta. Pikkuveljeni oli fiksu ja sai houkuteltua mut mukaan tuomalla mulle suojavarusteeksi kypärän :D

Valmiina sotaan!

Siis olihan se aika koukuttavaa puuhaa! Otettiin muutama kierros niin, että kolme ihmistä olivat "etsijöitä", kun kaksi meni piiloon. Eli siis kahdessa eri joukkueessa sodittiin pitkin lapsuuskodin pihapiiriä. Ekalla kierroksella "kuolin" heti, en ehtinyt ampua laakin laakia, kun mut jo nirhattiin ampumalla reiteen. Yksi osuma tuli mahaan, pari reiteen ja yksi päähän suoraan visiiriin. Vaikka päähän ampumista koetetaan välttää, niin pakosti se jossain vaiheessa silti osuu. Siitä tulee yksi sakko ampujan joukkueelle, eli periaatteessa päähän ammuttu ei "kuollut".

Hiki tuli ja kivaa oli!

Viimeinen kierros oli paras. Omasta joukkueestani kaksi kanssapelaajaa oli jo poissa pelistä ja minä olin kahta vastaan. Hävisin, mutta sinnittelin kauan. Melkein sain ammuttua isukkia, kun olin niin hyvässä piilossa jossain ojassa ryömimässä. Luulin, että mut nähdään sieltä, niin hätäilin ampumista. Olisi pitänyt malttaa odottaa pää kylmänä, että "kohde" tulee lähemmäksi. Mutta kyllä tuli juostua pitkin puskia ja hiki tuli. Kypärän visiiri oli ihan hiestä märkänä ja välillä piti pyyhkiä sitä, että näki eteensä jotain. Ennakkoluuloista huolimatta oli tosi hauskaa ja adrenaliini virtasi. Pakko ehkä joskus uskaltautua kokeilemaan värikuulasotaakin :D

Jossain on temuttu.
Kuulasota kulutti 250 kcal. Unohdin sammuttaa sykemittarin, niin tuossa lopussa on turhaa valkoisella alueella.
Nyt on todistettu, että kuulasota voi olla kovatehoinen harjoitus.

Koko viikon treenit

Edellä olevista kuvaajista näkee, miten yhdelle viikolle on tullut mukavasti eritasoisia harjoituksia mm. perusharjoitus, kovatehoinen maksimiharjoitus, keskitehoinen perusharjoitus, maksimiharjoitus+, palauttava harjoitus ja kovatehoinen harjoitus. Alla olevassa vielä kaikki liikunta, sitä yhtä torstain corea lukuunottamatta.

Kaloreita on palanut tällä viikolla reilut 4000. Kun tähän lisätään puolen tunnin core, on liikuntaa tullut jopa 9 tuntia. Liikunta voisi jakaantua hieman enemmän tuonne alatasoille, ettei 5. ja 4. tehoalueella olisi noin paljon treeniä. Mutta ehkäpä se siitä korjaantuu, kun kunto taas kasvaa ja kroppa tottuu. Vaikka aion kyllä ensi viikolla lähteä ihanalle pitkälle ja kevyelle sauvakävelylenkille :)


Lähde: Polar

Päivänmäärien palkeissa on pienet kolmiot, jotka ovat vihreitä, keltaisia ja punaisia. Tässä vielä niiden merkityksestä:

Vihreä: 
• Olet palautunut edellisistä harjoituksista ja valmis harjoittelemaan lisää.
• Jos pysyt jatkuvasti vihreällä tasolla, voit lisätä harjoituskuormituskertymää ottamalla viikko-ohjelmaan lisää harjoituksia tai tekemällä harjoituksista intensiivisempiä.
• Sinun tulisi suorittaa mieluiten intensiivisempiä harjoituksia ja kilpailuja, kun olet vihreällä tasolla.


Keltainen:
Harjoituskuormituskertymä on korkealla tasolla.
• Voit yhä harjoitella, mutta sinun tulee välttää harjoittelua korkealla intensiteetillä ja/tai kilpailuja.


Punainen:
Harjoituskuormituskertymä on erittäin korkealla tasolla.
• Harjoittelun jatkaminen ollessasi punaisella tasolla voi johtaa hetkelliseen ylikuntoon. 

Eli summa summarun. Perjantaina harjoituskuormitus oli jo punaisella tasolla, minkä vuoksi lauantain liikuntavapaapäivä teki terää. Huomenna uuteen viikkoon lähdetäään palautuneena vihreältä tasolta :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Käytätkö motivaatiotasi oikeisiin asioihin?

Pakko postata tämä kirjoittamani lehtijuttu reilun vuoden takaa. Aihe ei vanhene ja näihin asioihin on hyvä palata aina välillä – uskalla siis innostua tänäänkin!

___________________
Suur-Jyväskylän lehti lauantai 25.8.2012


"Ihan sama mitä teet, kunhan teet mitä haluat"

Kuntoportin johtaja Vesa Herronen (vas.) ja Uskalla innostua -tiimin perustaja Ilkka Koppelomäki uskaltavat unelmoida ja innostua.

Kuntoportin jumppasali, luennoitsija sukat jalassa ja steppilautoja, joiden päällä istuu monenikäisiä liikuntaan hurahtaneita ihmisiä, osa liikuntakeskuksen asiakkaita, osa työntekijöitä. He ovat tulleet innostumaan ja hakemaan elämäänsä muutosta henkisen valmentajan Ilkka Koppelomäen, 30, Uskalla innostua -luennolta.
Ilkka Koppelomäki on toiminut henkisenä valmentajana viisi vuotta. Multialta lähteneen miehen tie vei lopulta Helsinkiin, jossa hän perusti Uskalla innostua -tiimin vuonna 2007. Tällä hetkellä tiimillä on seitsemän toimipaikkaa, joista jyväskyläläisille lähin on Tampere. Koppelomäki valmentaa myös NLP Akatemiassa.
Ennen mielen valmentamista Koppelomäki treenasi kroppaansa thriatlonilla. Isä kuitenkin kehotti nuorta miestä hankkimaan itselleen oikean ammatin ja niinpä mies suuntasi yliopistoon opiskelemaan farmasiaa.
– Päätin keskeyttää opinnot, vaikka lähipiiri ei pitänyt siitä. He sanoivat, että alalla riittäisi loppuelämäksi töitä, koska aina tulee sairaita ihmisiä. Minä halusin kuitenkin auttaa ihmisiä pysymään terveinä, Koppelomäki muistelee.
Keskeyttämispäätöksen jälkeen hän myi hotdogeja kioskissa.
– Se oli minun tapani pysähtyä miettimään omaa elämääni. Siinä puuhassa ei tarvinnut ajatella, mutta toisaalta sai ajatella mitä halusi.

Käytätkö motivaatiosi oikeisiin asioihin?

Ilkka Koppelomäki kehottaa jokaista antamaan aikaa rauhoittumiseen ja oman elämän miettimiseen. Hänen kokemuksensa mukaan miettimiseen käytetty aika on suorassa suhteessa tuloksiin eli siihen millaista elämäsi on.
– Jos kolmena peräkkäisenä päivänä harmittaa mennä töihin, vaihda työpaikkaa. Kyse ei ole motivaation puutteesta, sillä jokaisella ihmisellä on motivaatiota. Eri asia on, onko sinulla motivaatiota niihin asioihin, joita teet työksesi.
Koppelomäen mukaan moni ihminen ajattelee onnellisuuden olevan "sitten kun". Sitten, kun valmistun tästä koulusta ja tuosta toisesta koulusta, sitten, kun olen töissä tai löydän parisuhteen.
– Jos et ole nyt tyytyväinen, koska ajattelit aloittaa? Eläkkeelläkö, Koppelomäki kysyy.
Hän painottaa, ettei ihmistä tee tyytyväiseksi kukaan muu kuin ihminen itse. Jokainen on oman onnensa seppä, eikä omasta tyytymättömyydestä voi syyttää ketään muuta.
– Minulle sanottiin 26-vuotiaana, että sinulla on henkilökohtainen vapaus tehdä elämässäsi mitä haluat ja olla kuka haluat. Kysyin, että ihanko totta, sillä olin tottunut siihen, että joku muu kertoo, mitä teen seuraavaksi. Jokainen on saanut syntymässään vapauden valita, mutta toisaalta myös vastuun omasta onnellisuudesta, hän toteaa.
– Jos elämä on pyllystä, mene peilin eteen ja katso kenen pyllystä.

Uskallatko kertoa unelmistasi ääneen?

Uskalla innostua -tiimin lyhimmät valmennukset kestävät kymmenen tuntia. Tämän vuoksi Väinönkadulla sijaitsevan naisten liikuntakeskus Kuntoportin kolmen tunnin tilaisuus oli vasta alkulämmittelyä matkalla omaan elämään.
– Omilla ajatuksilla on suuri voima. Ajatus muodostuu äänistä, kuvista, tuoksuista, mauista ja tunteista. Jos haluat vaikuttaa elämääsi, vaikuta näihin asioihin. Jos joku sanoo, että olet idiootti, kuvittele sama Aku Ankan tai Repe Sorsan äänellä – se tuntuu erilaiselta, Koppelomäki imitoi.
Ajatusten muuttamisen lisäksi on tärkeää sanoa asiat ääneen ja hakeutua oikeanlaisten ihmisten seuraan. Jos ympärilläsi on eteenpäin meneviä ihmisiä, jotka uskaltavat unelmoida, kannattaa heistä ottaa mallia.
– Kuntoportin Vesa Herronen on hyvä esimerkki. Vuosi sitten hän oli täällä töissä ja nyt hän omistaa paikan. Hän oli seminaarissamme, uskalsi luoda itselleen uskomattomia tavoitteita ja saavutti ne jopa suunniteltua nopeammin.

Riina Hendriks ylittää itsensä Ilkka Koppelomäen avulla ja laulaa Kuntoportin asiakkaiden ja henkilökunnan edessä.


Koppelomäki kehottaa katsomaan peiliin – mitä näet? Suurin osa ihmisistä näkee omat virheensä. Näet itsessäsi yleensä sen, mitä olet oppinut itsestäsi ajattelemaan. Se voi olla esimerkiksi ajatus pituudesta, koosta, ulkonäöstä tai älyllisyydestä.
– Se, mitä näet peilistä on itsesi keksimä juttu. Entä jos korostaisit hyviä puoliasi tai vaihtaisit mielikuvan kokonaan? Kun näet itsesi eri tavalla, vaikuttaa se ajatuksiisi ja auttaa sinua menemään kohti mielikuvaasi askel askeleelta.
Koppelomäki ottaa esimerkiksi esiintymisen, jolla pelottelu alkaa usein jo koulunpenkillä.
– Kuka ei missään nimessä haluaisi tulla tänne eteen tilalleni, hän kysyy yleisöltä.
Käsiä nousee ja Koppelomäki valitsee koehenkilöksi Riina Hendriksin, joka kertoo, ettei ikimaailmassa haluaisi eteen – laulamisesta puhumattakaan. Hän kun ei osaa laulaa. Koppelomäki tsemppaa ja pyytää Hendriksiä miettimään, missä kohtaa kropassaan hän tuntee varmuuden silloin, kun on varma itsestään. Hendriks oikaisee ryhtiään ja työntää hartioita taaksepäin. Hän kuvittelee, että hänen ja yleisön välissä on läpinäkyvä seinä – ja laulaa 40 hengen edessä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hätäensiapukoulutuksesta ja ihmisten reagoinnista

Kuva: ksml.fi

Työpaikallani Keskisuomalaisessa järjestettiin jokunen viikko sitten päivän kestävä hätäensiapukoulutus. Olen käynyt ensiapu 1 -koulutuksen, mutta siitä on jo useampi vuosi, lähes kymmenisen vuotta. Niinpä tämä koulutus oli enemmän kuin tervetullut ja olin iloinen, että pääsin koulutukseen varasijalta. Tuo päivä oli vielä erityisen hirveä flunssani vuoksi (työtilanteesta puhumattakaan), mutta astmapiipun ja yskänkarkkien voimalla suoriuduin päivästä.

Hätäensiapukoulutus on hieman "kevyempi" koulutus tuosta perinteisestä ensiapu 1 -koulutuksesta. Siellä käydään nimenomaan nämä perusasiat: elvytys Anne-nukella, kylkiasento, haavojen sitomiset, toimintaohjeet onnettomuuspaikalla, 112:een soittaminen sekä lyhyesti yleisimmät sairauskohtaukset. Suosittelen! Etenkin elvytyksen mieleen palauttaminen ja harjoittelu tekevät aina terää – sitä taitoa ei ole onneksi tarvinnut harjoitella käytännössä.

Koulutuksesta mieleeni palautuivat käytännön onnettomuus/sairauskohtaustilanteet. Itse olen soittanut 112:een muutaman kerran. Äidiltäni katkesi kotona jalka, kun olin murrosikäinen. Soitin 112:een ja komensin pikkuveljeni hakemaan lunta. Tämä opetti minulle sen, että tositilanteen tullessa en jähmety, ainakaan tuolloin niin ei käynyt. Toinen kerta oli, kun äitini sai lukinkalvonalaisen verenvuodon, mitä emme tietenkään siinä tilanteessa tienneet syyksi. Emme tunnistaneet oireita, eivätkä niitä kyllä tunnistaneet ambulanssin henkilökuntakaan. Nyt olisin viisaampi, vaikka onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Itse asiassa erinomaisen hyvin – äiti on kaikin puolin kunnossa (lukinkalvonalaisessa verenvuodossa selviytymisluku on 50%, erilaisista halvaantumisista ym. puhumattakaan).

Ihmisten reagointi onnettomuuksissa on yleensä outoa, siis tarkoitan niiden ihmisten, jotka onnettomuuteen ovat joutuneet. Äitini huolehti, ettei hän voi lähteä sairaalaan, kun koko viikonloppu menee pilalle, kun kaikki lapset ovat kotona. Kerran satuimme poikakaverini kanssa hirvikolaripaikalle. Kuskilla oli iso auto, minkä ansiosta hän oli onneksi kunnossa, mutta auton keula oli romuna. Ja tätä hän ihmetteli ja kirosikin. Halasin ventovierasta ihmistä keskellä pimeää tietä ja lohdutin, että "autolla ei ole väliä, tärkeintä on, että sinä olet kunnossa".

Itse olen ihan samanlainen "toope". Pari viikkoa sitten lähdin töistä, en ihan täydessä terässä ja havainnointikyvyssä poskiontelotulehduksen vuoksi, ja pamautin autolla neljän ruuhkassa edellä olevan auton perään. Ja voi kamala sitä harmitusta, kun etupuskuriin tuli lommoja ja sisällä oleva mikä lie rauta vääntyi (osakasko ei korvannut autoni lommoja, eikä edessä olevalle autolle käynyt kuinkaan). Niin. Mikä onni, että minulle ei käynyt mitenkään? Tai mikä onni, että air backit eivät lauenneet, silloin koko auto olisi mennyt lunastukseen. On se jännä, miten näissä tilanteissa näkee aina vain ne huonot asiat, mutta ei niitä hyviä.

Kerran olen ollut paikalla henkilöauton ja traktorin törmäyksessä. Se ei ollut kaunista katseltavaa. Henkilöautossa olivat nuoret veljekset, jotka tulivat liian kovaa ja ilman turvavöitä. Kuski kuoli heti ja veli sinnitteli sairaalaan, jossa menehtyi. Kun tulin vanhempieni kanssa paikalle, ambulanssi oli jo hälytetty. Pelkääjän paikalla oleva veli laitettiin porukalla kylkiasentoon. Minä en oikeastaan tehnyt muuta kuin rauhoittelin shokissa olevaa traktorinkuljettajaa. Mutta se tunne jäi mieleen – kun et voi tehdä muuta kuin odottaa ambulanssia. Ja siihen mutkaan hiljennän yhä. Ja käytän turvavöitä ja jäkätän kaikille muillekin niiden käytöstä.

Tiedätkö sinä miten ihminen laitetaan kylkiasentoon? Tai montako painallusta ja puhallusta elvytyksessä tehdään? Jos tiedät, niin hienoa. Toivotaan, ettei taitoja tarvitse ikinä harjoittaa käytännössä. Jos et tiedä, niin olisiko pieni kertaus paikallaan? Esimerkiksi: www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet

Turvallista syksyä!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Pitkä fillarilenkki + lukkopolkimet

Voi plaah. Alkaa tää flunssa suoraan sanottuna kyllästyttää. Toinen antibioottikuuri menossa poskiontelotulehdukseen ja näillä näkymin liikkumaan pääsee vasta ensi viikolla. Odottavan aika on pitkä. Liian pitkä. Mitä sitä vapaapäivänäkin voi tehdä, jos ei saa liikkua? Pestä pyykkiä ja päivittää jumppamusiikkeja? Heh. Tässä tapauksessa uusiin puihin menivät spin easy 45:n ja kahvakuulatuntien musiikit. Ja työbiisit tuli valittua keskiraskaalle spin-tunnille ja menipä jokunen biisi coreenkin jemmaan.

Lukkopolkimet vihdoin käyttöön

Tein vajaa kolme viikkoa sitten (ennen tätä kovan onnen flunssaa) jokakesäisen pyöräreissuni. Yleensä pyöräilen kesämökiltä Jyväskylään, mutta tänä vuonna tein reissun toisinpäin eli Jyväskylästä kesämökille. Lähdin töistä hieman aiemmin, jotta ehdin perille ennen pimeää. Ja tämä oli muuten ensimmäinen pitkä pyöräily lukkopolkimilla.

Lukkopolkimet: Shimano PD-M520

Ostin lukkopolkimet netistä Bike-Discountista postikulujen kanssa 25,85 € (polkimet n. 20 €). Kengät oli jo valmiina spinningistä, maksoivat Ridessa muistaakseni 120–130 €. Kengät ovat olleet käytössä jo puolitoista vuotta. Valkoiset kengät ovat Sidiltä, lukkopolkimet ovat Shimano PD-M520, mikä on ilmeisesti se yleisin malli.

Sidin valkoiset spinningkengät.

Lukkopolkimia on kahdenlaisia: ostamissani polkimissa on lukkosysteemi polkimen kummallakin puolella, kun taas toisessa mallissa lukko on toisella puolella ja tavallinen poljin toisella puolella. Paikallisessa liikkeessä polkimet (joissa on lukko kummallakin puolella) olisivat kustantaneet 40 euroa ja toinen malli 60 euroa.

Kummassakin poljinmallissa on puolensa. Kun lukko on kummallakin puolella, ei poljinta tarvitse säätää ajaessa eri päin, kun kenkä kiinnittyy kummallekin puolelle. Toisaalta ilman spinningkenkiä pyörää on epämiellyttävää ajaa, kun "polkimet" ovat vain tuollaiset pienet ja kovat rautaosat. Onneksi mulla on toinen pyörä, missä on tavalliset polkimet.

Ja niille, joita lukkopolkimet mietityttävät vaarallisuutensa takia, don't worry! Nää menee paikalleen tosi helposti ja lähtee yhtä helposti poiskin. Oon fillaroinut näillä töihin jo lähes kuukauden päivät, eikä ole ollut kuin kerran tällainen äkkinäinen tilanne, mutta siinäkin lukkopoljin lähti irti kuin itsestään. Jalkaa ei tarvitse kuin vähän kääntää ulospäin, niin se irtoaa polkimesta. Ja siis hyötynä on se, että lukkopolkimien ansiosta poljinta myös nostetaan, ei pelkästään paineta, vaan pyöritetään täyttä ympyrää. Tällöin käytetään myös muitakin lihaksia kuin niitä etureisiä :)

Pyöräreissu Jyväskylästä kesämökille

Lähdin pyöräreissulle työpaikaltani Aholaidasta. Heitin reppuni matkalla poikakaverilleni, joka oli tulossa mökille seuraavana päivänä. Sitten pieni kurvi lelukaupan kautta, kun pikkuveljelle piti käydä katsomassa jotain Schleichiä ja matkaan. Ensin fillaroin kohti Palokkaa ja sieltä Uuraisille. Reissu alkoi mukavasti kunnon ylämäillä, huh huh.

Eka paussi Uuraisilla. Keli oli mitä mainioin, vettä ei satanut koko matkalla.

Uuraisilta jatkoin samaa tietä ajellen Saarijärvelle. Tämä väli tuntui hieman inhimillisemmältä mäkien suhteen. Seuraava pysähdys oli huolto-asemalla Saarijärvellä.

Saarijärvellä uskalsin jo laittaa äitille viestiä, että laittaa saunan lämpenemään.

Saarijärven jälkeen alkoivat jälleen kunnon mäet. Matkaa ei ollut enää kuin kolmisenkymmentä kilometriä, mutta se tuntui pitkältä. Sisäinen jumppaohjaajani tsemppasi: "Paina ja nosta, muista nostotyö! Hengitä!" Huh huh. Pari kertaa mielessäni kävi ajatus, että olikohan pyörälenkin ajankohta sittenkään kovin järkevä – takana oli neljä iltaa jumppaa putkeen. Aamulla poikakaverini oli lyönyt itsensä kanssa vetoa: 50–50 sille, että en lähde. Päätin silti lähteä. Muutoin koko pyörälenkki olisi jäänyt tältä kesältä.

Kun pyöränmittari näytti 76 kilsan lukemaa, oli pakko pitää pieni paussi. Jalat olivat siinä pisteessä, että jatkuva polkeminen tuntui paremmalta kuin jalkojen paikallaan olo alamäissä. Niinpä poljin koko ajan. Kuulokkeista kuului tsemppimusaa, Studio Killersin kevyen kuuloinen Jenny-biisi kuulosti vielä paremmalta kuin spinningtunnilla. Seuraava tukala kohta oli 90 kilsan kohdalla, jolloin taas pidin huilitauon. Paussipaikka oli ihana. Ilta-aurinko hemmotteli ja bussikatoksen penkki tarjosi hyvän taukopaikan. Suolapähkinöitä, viinirypäleitä ja juotavaa, niin matka jatkui jälleen.


Bussipysäkillä matkan viimeisellä tauolla. Tässä näkyvät nuo Sidin kengätkin.
Vähän on hiki.

Ja sitten vihdoin ja viimein mökillä! Työkaverit olivat lähtiessäni pohtineet meneekö matka alle vai yli viiden tunnin. Ja jes, allehan se meni!

Pikaiset venyttelyt nurtsilla, sitten palautusjuomaa ja välipalaa ja saunaan!
Pyöränmittari näytti 97 kilsaa,  Polarin gps noin 94 kilometriä. Matkan kesto ilman taukoja 4:29.

Kaloreita mennyt noin 2700. Keskinopeus oli gps:n mukaan 20,9 km/h ja keskisyke 149.

Kovatehoinen harjoitus paransi maksimihapenottokykyä ja tehokkuutta. Energianlähteenä käytetty pääasiassa hiilareita. Sykekäyrästä näkee myös matkan jakautumisen kolmeen: Eka pätkä Jkl-Uurainen, toinen Uurainen-Saarijärvi ja viimeinen Saarijärvi-Kannonkoski, jossa vielä näkyvät "sisällä" nuo kaksi eri pysähtymistä/paussia.
Hui, voiko maksiminopeus edes olla 51,9 km/h?
Jep jep, hirveät mäet Jyväskylästä lähdettessä ja Saarijärveltä lähdettäessä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikon liikuntakielto

Sain elokuun viimeisenä viikonloppuna kamalan flunssan. Fillaroin perjantaina töiden jälkeen kesämökille (siitä vielä syketietoja ja valokuvia myöhemmin) ja lauantaina iski kamala kurkkukipu. Koko viikonloppu meni huilatessa.

Sää suosi mökkikauden päättäjäisiä. Pikkuveli osti aika rouheen veneen (vasemmalla).
Ihana aamu-usva.


Pohjanmaalla vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna mökkikauden päättäjäisiä – Venetsialaisia – mitä juhlistamme joka vuosi. Viikonloppuun kuuluu ulkotulia ja raketteja, ja yleensä olemme mökillä tuolloin koko perheen voimin vanhempiani ja sisaruksiani myöten. Keli oli mitä ihanin, harmi vain, että itseltäni se meni sisällä huilaten. Lauantai-iltana oli varmaan kuumettakin, kun niin vilusti ja yöllä heräsin tuskanhiestä märkänä.


Meillä oli vähän raketteja, mutta mökkinaapurilla oli kunnon ilotulitusshow.


Myös alkuviikko on mennyt huilatessa ja yskiessä. Torstaina kävin terkkarilla, joka sitten passitti perjantaina lääkäriin. Lääkäriin mennessä ajattelin, että lääkäri kirjoittaa jonkin antibioottikuurin ja ens viikolla ollaan taas reilassa. Mutta eipä se sitten mennytkään ihan niin.

Lääkäri kuunteli keuhkot ja siinä vaiheessa huomasin itsekin, että ne röhisi hirveästi. Keskiviikkona mulla oli ihan kamala yskä ja otin astmalääkettä päivän aikana maksimiannoksen (12 piippuvetäisyä), mutta sen jälkeen yskää on ollut vähemmän ja ilmeisesti siihenkin pelottavalla tavalla tottuu. Lääkäri antoi antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen, määräsi kortisonitabletteja astmaan ja liikuntakieltoa loppuviikko ja ens viikko eli liikkumaan pääsee vasta 16.9.! Kortisonitablettien pitäisi ilmeisesti viedä kaiken liman, jotta se astmalääke edes ylipäätään pääsee keuhkoihin. No jospa se nyt helpottaisi ja tuo kortisonikuuri avaisi röörit kunnolla.

Ja lisäksi Finlandia Marathonille ei saa osallistua ensi lauantaina! Voi ei. Oon ollut juoksemassa kolmena edellisenä vuotena ja mietin jo into pinkeenä, että lähden juoksemaan pupunkorvat päässä. Keskisuomalainen tilasi meille uudet juoksupaidatkin. Ja lippalakit. Voi kakka. Harmittaa ihan vietävästi :(

Viime vuonna olin varmaan ainoa juoksija, joka juoksi puolikkaan hameessa. Alla olevassa linkissä fiilistelykuvia viime vuodelta (mm. tuuletuskuva, missä näkyy pinkit pökät). Tilasin kuvat itsellenikin, mutta ne eivät ole vielä tulleet.

Finlandia Marathon 2012 - Kuvalo

Ja nyt vaan lepoa, lepoa ja lepoa. Perjantaina hengästyin jo, kun kävelin Kolmikulman parkkihallista Mehiläiseen lääkäriin. Tänään oli saavutus käydä kävellen lähi-Siwassa. Voi luoja, miten äkkiä se kunto laskee. Menisipä viikko äkkiä ja pääsisi taas liikkumaan. Nyt sen huomaa, miten tärkeää se liikunta on keholle, mutta ennen kaikkea mielelle.

Pitäkäähän itsestänne huolta ja muistakaa miten ihanaa se liikunta on ja se, että SAA liikkua! Ja pukeutukaa lämpimästi, ettette vilusti. Ja vähentäkää stressiä. Ja nauttikaa elämästä :) Täältä vielä tullaan!

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/kaupunginteatteri/

Ps. Käykäähän tsekkaamassa meidän tekemiä videoita Shrek-musikaalista! Elämäni ekat videohaastikset. Näitä tulee yhteensä jotain 10–14 videota, tässä vasta pari ekaa. Näissä en itse näy, mutta ensi-illasta tulee sitten semmoisia, missä itsekin varmaan vilahdan. Näissä siis kuvaajana työkaverini Ville Mediasepistä ja haastatattelijana minä :)


http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/kaupunginteatteri/